Rytmitön ryhmä

Viime viikolla perhevalmennuksessa keskusteltiin vauvan yö- ja päivärytmistä. Tehtäväksi saatiin taiteilla värikynin kellotauluun oma vuorokausirytmi: koska syödään, koska ulkoillaan, koska nukutaan…

Täh? Ai mikä rytmi? Pyörittelimme värikyniä käsissämme, kunnes minulla napsahti feikkausvaihde päälle – joo joo kato no kyllä meillä tässä iltapäivällä varmaan vähän ulkoillaan, vihreää väriä ja silleen. Joel pyöritteli silmiään: ai sä ulkoilet joka päivä klo 14?

Onhan meillä tietysti jotain rytmiä. Illalla mennään nukkumaan ja aamulla herätään. Yö siinä välissä nukutaan ihan hyvin, välillä imetetään kerran tai pari.

Ihan hyvä mun mielestä. Pitäiskö muka olla vielä jotain muutakin?

Sitten alettiin käydä väritystehtäviä läpi:

”Joo no meillä herätään klo 7. Sitten klo 10 lähdetään ensimmäiselle tunnin ulkoilulle”, ensimmäinen perhe aloitti.

Toinen perhe oli samoilla linjoilla:

”…ja klo 12 meillä tavallisesti syödään…”

MITÄ?! Kolmikuukautinen vauva (muut ovat Silvaa pari kuukautta nuorempia) syö kellontarkkudella!? 

Ja seuraava:

”Klo 19 aloitetaan iltatouhut. Ensin mennään kylpyyn tai suihkuun, meillä siis käydään pesulla joka ilta, ja…”

Auts. Meillä kylvetään vain kerran viikossa. Tai tarvittaessa. Apua, koskakohan meillä kylvettiin viimeksi…? Onkohan meidän vauva tuon mielestä ihan haiseva ja likainen…? Tuo päänahka kyllä haisee aika pahalta, kun sitä pitää öljytä niin usein…

Huono-äiti-synrdooman ainekset siis ilmassa. Taas.

Meidän epämääräisen piirrossösserömme esittelyvuoro lähestyi. Ja ihan viime tipassa sen keksin. Pelastussana: vauvantahtinen!

”Meillä kun katos ollaan vauvantahtisia!”

(kuulostaa ihan uskottavalta, kuulostaahan…?)

Niinpä kerroin: Imetän vauvan, kun sillä nälkä. Ja kun vauvalla alkaa väsyttää, laitan sen päikkäreille Vaunuihin, vauvakeinuun, pinnasänkyyn – mikä nyt sattuu olemaan saatavilla. Tutti suuhun, tiikeri-unirätti käteen ja äidille kuppi kahvia. Ja kun palaan minuutin päästä katsomaan, vauva on täydessä unessa. Vauva voi nukkua viisi minuuttia tai kolme tuntia. Viisi kertaa päivässä tai vain kerran.

Yöunille mennän kahdeksan ja kymmenen välillä: odotetaan, että tulee iltanälkä – sitten nopeasti vaippahommiin, valot pois, imetys ja sänkyyn. Vauva nukahtaa heti tai jokeltelee hetkisen. Koko perhe menee nukkumaan samaan aikaan vauvan kanssa, samaan isoon sänkyyn totta kai.

”…meillä kun katos ollaan vauvantahtisia.”

Ohjaajat eivät sanoneet juuri mitään. Jäi epäselväksi, tuliko henkiseen pieneen mustaan kirjaan miinusta vai plussaa.

Okei okei: useampi äiti kertoi, että heillä tiukka rytmi on heidän itsensä takia – se tekee elämästä helpompaa. Ja moni mainitsi, että tähän rytmiin pyritään – ei välttämättä onnistuta.

Mutta silti. Uhhuh.

Ja juuri kun ajattelin, että meidän arkihan rullaa nykyään ihan mainiosti. Päivät ovat alkaneet kulua enimmäkseen mukavasti, toki kitinäpäiviäkin mahtuu väliin. Joskus ollaan muskarissa, joskus vauvajumpassa, joskus treffataan ystäviä. Joskus ollaan vaan kotona ja makoillaan lattialla ja lorutellaan. Ja joskus vaan möllötetään väsymyssuossa ja odotellaan, että isi tulisi töistä kotiin.

Uhhuh koko ajatuskin tiukasta päivärytmistä ah-dis-taa. Että joka päivä pitäisi tiettyyn kellonaikaan olla tietyissä puuhissa. Että ei saisi oleilla ja lököillä ja puuhastella ihan oman mielen mukaan. Lue: vauvan mielen mukaan.

Vaikka niin – niinhän sitä kaikkialla sanotaan, että tutut rutiinit ja toisto tuovat vauvan elämään turvallisuutta… Huono-äiti-synrdooman ainekset leijuvat väkevinä Toukolan ilmatilassa.

Ei tuo kyllä kovin turvattomalta vaikuta, perustyytyväinen pieni murmeli.

Piirroskierros läheni loppuaan. Ja lopulta eräs toinenkin äiti lainasi pelastussanan: ”vauvantahtinen”. Kuuntelin häntä hymyillen. Joskus kuulemma ollaan kaupungilla koko päivä. Teki mieli mennä halaamaan.

1
Like

You Might Also Like

  • Poppaliini (Ei varmistettu)
    26.9.2012 at 10:30

    Minusta tuo vauvantahtisuus on parempi, kuin tarkat aikataulut jokaiselle toimelle!

  • Tilia
    26.9.2012 at 10:36

    Vähän ennenaikaista tuo alle puolivuotiaiden rytmittäminen minusta on. Niin kauan kuin täysimetetään, ruokailujen organisointia ei niin tarvitse miettiä ja nälkä ja väsy saavat tulla milloin ja missä vaan. 

    Päivärytmi alkaa muotoutua sitten, kun kiinteitä syödään tiettyihin aikoihin ja väleissä pidetään taukoja syömisestä. Meillä ei ainakana lapset olisi koskaan oppineet perunan syöntiin, jos ruokarytmiä – ja nälkää – ei olisi ensin tekemällä tehty. Toki meillä imetystä jatkettiin puolen vuoden jälkeenkin, mutta ei enää täysin lapsentahtisesti.

    Aika luontevasti ne omatkin ruokahetket alkavat rytmittyä sitten samoihin aikoihin. 5 ruokailun lisäksi harva ehtii ja jaksaa väleissä vielä huolehtia omista ruokailuistaan, ja kiinteiden syömisen ideahan on, että lapsi oppii perheen ruokiin ja syömään yhdessä muiden kanssa. :) 

    Rytmin muodostumista tukee myös se, kun päiväunet vähentyvät 1-3 kertaan päivässä, samalla unet saattavat myös pidentyä. Kyllä sen sitten huomaa, kun/jos elämä ehtii siihen pisteeseen, että lapsen ainoiden päiväunien nukkumisen aikaan itsekin erittäin mielellään haluaa järjestää hänelle unitilaisuuden. Lapsesta riippuu, voidaanko silloin olla reissun päällä vai onko kaikille helpompaa, että ehditään kotiin unille. Oman kokemukseni mukaan, mitä isomman lapsen unista on kyse, sitä hankalammin he suostuvat nukkumaan erilaisissa paikoissa (liikkuvaa autoa lukuun ottamatta). Onhan sitä aikuisiakin, jotka osaavat nukahtaa missä vaan, ja toisia, joiden reissusta eka yö hotellissa menee aina valvoessa.

    Ja päiväkodissa/hoidossa siihen rytmiin pääsee sitten lopullisesti sisään, kun ”laitoksessa” tehdään laitoksen tahtiin syömiset ja nukkumiset. Ja sitten herätään koko perhe lapsentahtisesti viikonloppunakin kuudelta!

  • Neenee (Ei varmistettu)
    26.9.2012 at 10:41

    Mehän skipattiin puolivahingossa koko perhevalmennus.. Täällä Helsingissä neuvola järjestää ton perhevalmennuksen, johon kuuluu syntymän jälkeen vielä n. neljä tapaamista. Ei menty niihinkään.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    26.9.2012 at 11:16

    Piutpaut rytmeille. Jos siihen on mahdollisuus. Eli suomeksi silloin kun vauva on vielä vauva, äiti tai isä on kotona. :) Ketä se haittaa jos nukkumaanmeno venyy myöhään ja aamulla nukuttaa pitempään? Tämä päivärytmihömpötys on vaan edellytys suoritusyhteiskunnalle, ei kaupat aukea tai sairaanhoito pyöri jos sängyssä venytään puolille päivin.

    Näitä juttuja ehtii miettiä sitten kun palaa työelämään ja lapsi lähtee tarhaan, silloin on oikeastaan pakko. Ja silloinkaan rytmien ei tarvi olla sentään pilkunviilausta. Meillä nukkumaanmenot ja muut hommat toki tapahtuu melkolailla saman kaavan mukaan joka päivä, mutta esimerkiksi ruoka laitetaan edelleen silloin kun on nälkä, ei joka päivä kello 17 reikäreikä. Jos lapset on virkeitä illalla, saavat valvoa hitusen myöhempään jne. Meillä ei todellakaan ulkoilla säännöllisesti, vaan fiiliksen mukaan. Toisinaan lapsia ei kiinnosta, toisinaan äitiä ei kiinnosta. No big deal, voidaan kaivella Kimble esiin ja pelata sitä vaikka iltaan asti ja sitten paistaa lättyjä iltapalaksi. :)

    Toki silloin jos yöt on aivan kaameita vauvan kanssa, kannattaa siihen päivärytmiin satsata, eli aktiviteetteja päivällä, säännölliset päikkärit ja sitä rataa. Meillä näitä asioita on täytynyt molempien lasten kohdalla ajatella yleensä n. 8kk iästä lähtien.

  • zubi (Ei varmistettu)
    26.9.2012 at 11:57

    Wau! Vauvasi nukkuu yöt yhdellä herätyksellä ja nukahtaa tuolla tavalla päivänille minuutissa itsekseen. Vinkit jakoon! Jos tilanne on noin hieno ja kasvaakin tasaisesti, niin eipä siinä kummempia rytmejä tosiaan tarvita. :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    26.9.2012 at 12:08

    Voi kiitos tästä Krista!
    Meillä nimenomaan ollaan aina menty vauvantahtisesti, välistä olen potenut huonoa omaatuntoa siitä, että ei vaihdeta vaippaa joka päivä klo 7.47 tai mennä päiväunille klo 10.58. Tarkat kellonajat ja samat rutiinit joka päivä ah-dis-ta-vat! Eikä meidän neiti ole mielestäni mitenkään kärsinyt siitä, etten tuijota kelloa kuin orja. Silti jossain takaraivossa on aina pyörinyt, että olenko minä nyt sitten huono äiti. Nyt kun neitimme on kohta 9 kk, on meille itseasiassa vaivihkaa syntynyt jonkinlainen rytmi, mutta sekin kumpuaa täysin vauvasta. Ensimmäinen päiväväsy tulee puoli yhdentoista aikoihin ja seuraava neljän tienoilla. Ja äiti laittaa nukkumaan, kun vauva niin haluaa ;) Etenkin univaikeuksista kärsiville aikuisille aina toitotetaan, että jos et tietyn ajan kuluttua sänkyyn menemisestä ole nukahtanut, nouse ylös ja kokeile myöhemmin uudestaan. Samaa olen soveltanut lapseeni. Jos sängyssä on vielä aavistus duracellpupua, laitan vauvan vielä hetkeksi lattialle ryömimään ja leikkimään, ja hän kyllä minulle sitten ilmoittaa, kun paristo vetelee viimeisiään. Tsak sänkyyn, ja vauva nukahtaa ilman kitinöitä tai muita nukutusrituaaleja.

  • Kristaliina
    26.9.2012 at 12:18

    Hei kiitokset ihan tosi-tosi paljon kaikista näistä kommenteista ja hyvästä keskustelusta – tällainen tekee nii-ii-iin hyvää! On erityisen hyvä lukea ”rytmillisten” perusteluita: että rytmille on niissä perheissä joku syy. Eli että sitä rytmiä ei tarvitse väkisin synnyttää vain siksi, että perhevalmennuksessa-nyt-vaan-satutaan-sanomaan-niin. (tai eihän sielläkään sitä suoraan sanottu, mutta sellainen fiilis jäi vaan leijumaan ilmaan…)

    Itse asiassa tämähän taitaa olla ihan selkeää ja yksinkertaista: jotkut vauvat tarvitsevat rytmiä ollakseen tyytyväisiä ja usein rytmi syntyy ikään kuin itsestään. Ja toiset vauvat ovat tyytyväisiä ”ellunkanoinakin” ja silloin rytmiä ei tarvitse väkisin pakottaa… Viimeisin Vierailija (11.16) sen tuossa hyvin sanoo: ehkäpä tuo pakkorytmittäminen on tosiaan osa meidän suoritusyhteiskuntaa, jossa kaikille asioille pitää olla sääntö. Myös silloin, kun varsinaista ”ongelmaa” ei edes ole olemassa.

    Hitsi miksi tällaista keskustelua ei käyty siellä perhevalmennuksessa!

    Joo, nuo perhevalmennukset tosiaan ovat ainakin täällä Helsingissä neuvolasysteemiin kuuluvia: kolme ennen synnytystä ja 3-5 (meillä ilmeisesti jopa viisi?) kertaa synnytyksen jälkeen leikkipuistossa. Niin, ja nuo leikkipuistothan ovat nimestään huolimatta sellaisia sisärakennuksia – ainakin mulle muualta muuttaneena oli tuo käsite ensin vähän epäselvä :)

    Me käytiin niissä synnytystä edeltävissä valmennuksissa kahdesti, kolmas jätettiin väliin kun todettiin, että pidemmistä yöunista on meille enemmän hyötyä kuin kahdeksaksi valmennukseen menemisestä :) Ne edeltävät valmennukset oli meidän mielestä suoraan sanottuna aika turhia (sori suora mielipide). Me oltais kaivattu enemmän konkreettista tietoa esim. lapsiperheiden palveluista (ja vaikkapa vauvan ensiavusta niin kuin myöhemmin tuli ilmi!), mutta siellä vaan lässyn-lässyn-keskusteltiin, että ”mitkä ovat parisuhteenne palikat”…

    No okei ehkä joillekin pariskunnille tuo toimii hyvänä keskustelunavauksena, ja varmaan neuvolajärjestelmän kannalta tuo sisältö on suunniteltu juuri noin… Meillä kuitenkin osataan keskustella ilman parisuhteen palikoitakin :)

    Synnytyksen jälkeisiin perhevalmennuksiin mentiin alussa skepisinä, mutta se eka kerta olikin ihan yllättävän kiva: oli tosi kiva nähdä, millaisia vauveleita muille ryhmäläisille on tullut, kuulla synnytyskokemuksia jne… Mutta sitten kaksi seuraavaa on tosiaan olleet sisällöitään vähän niin ja näin – hyviä aiheita kyllä, mutta…

    No joo, mutta niihin olen halunnut mennä ihan siksi että tiedostan, että nämä vauvahommat ovat mulle ihan täysvieraita – ja takaraivossa kolkuttelee sellainen olo, että onkohan jotain, mitä mä en vaan tiedä/tajua ottaa huomioon… …että jos siellä yhtä äkkiä tuleekin jotain tajunnanräjäyttävää tietoa :) Niin kuin esimerkiksi tuo karsta, josta Liisa mainitsee: mä on ollut kuullutkaan sellaisesta. Ja niinhän siinä sitten kävi, että parissa päivässä se riehaantui niin pahaksi (ei tajuttu harjailla), että taisi tulla pieni tulehduskin ja sitten Silvan tukka lähti tuppoina karstan mukana. Niisk. No, onneksi se kasvaa jo kovaa vauhtia takaisin! Tyhmä-äiti :)

    Oman perhevalmennuksen perustaminen, hih, siinäpä olisikin mainio idea! Kun onhan se ”vauvanvertailu” tosi kivaa hommaa – aina toisia vauvoja nähdessä tulee kurkittua, että mitäköhän tuo painaa, kuinkakohan vanha, mitä sillä on päällä, ai onpa hieno villatakki jne :) No tavallaan tätä omaa perhevalmennusta tuleekin tehtyä näin virtuaalisesti täällä blogissa – kiitos siitä kaikille teille ”virtuaaliryhmäläisille”! <3

    ps. Meilläkin muuten aloitetaan pian kiinteät, kun Silva täyttää puoli vuotta. Ehkäpä sitten minäkin huomaan jossain vaiheessa, että kappas, meillähän rytmitellään :)

  • Kristaliina
    26.9.2012 at 12:40

    Zubi: Hih, joo mä en ehkä ole tässä paras nukkumaneuvon antaja, kun meillä tosiaan nukkumisen kanssa ei ole koskaan tarvinnut kikkailla… Kaikilla vauvoilla on varmaan eri tavat, mutta meillä ne menevät suunnilleen näin:

    Vauvaa ei ole varmaan koskaan (?) laitettu nukkumaan ilman, että se itse selkeästi osoittaa väsymystä. Kun kitinä alkaa, varmistan ensin, että se ei ole nälkää (otan rinnalle – jos tulee kovempi huuto niin oho, ei ollut nälkä vaan väsymys). Sitten vaan törkkään tutin suuhun ja unirätin käteen ja menen itse hetkeksi toiseen huoneeseen (kuuloetäisyydelle), vaikka tsekkaamaan Lilyn tai Facebookin :)

    Jos näin tehdessä vauvalla meneekin hermo, heiluttelen vähän aikaa esim. vauvakeinua ja yritän uudelleen poistumista huoneesta. Ja exreme-tapauksessa (esim. vatsavaivojen aikaan) pidän vauvaa sylissä ja pomputtelen jumppapallolla hetken.

    Yöt samaan tapaan paitsi että ensin vaihdetaan vaippa, laitetaan yökkäri ja viimeinen imetys tapahtuu pimeässä ja sängyssä. Imetyksen jälkeen laitan vauvan omalle paikalleen meidän väliin ja jään itse makoilemaan viereen. Tai isi jää, jos mä en ole ehtinyt esim. pestä hampaita vielä. Siihen se sitten nukahtaa, joskus menee hetki jokellellessa mutta kyllä se uni jossain vaiheessa tulee… Ja me tosiaan tullaan viereen nukkumaan jo ihan saman tien, sekin varmaan vaikuttaa tuohon nukahtamiseen – jos vauva herää, niin se näkee äidin tai isän rauhallisena heti siinä vieressä.

    Meillä alettiin nukkua yöt hyvin vatsavaivojen helpotettua, joskus 3-4 kk iässä. Jotenkin se tuli vaan automaattisesti… Varsinaista ”nukuttamista” meillä ei ole tehty niiden alkuaikojen jälkeen.

    Mutta joo, vauvasta se varmasti riippuu, kaikilla varmasti ei ole näin helppoa vaikka mitä kikkoja tekisi… Ja puuhunkoputus: tietysti tilanne saattaa jossain vaiheessa muuttua…

     

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    26.9.2012 at 14:35

    Hei, mahtavaa tekstiä ja vertaistukea parhaimmillaan! Tattista vaan kaikille! :) Saadaan nukkua ja pötkötellä pojan kanssa vaikka kahteentoista jos siltä tuntuu ja kylvetään/suihkuun mennään silloin kun on hyvä päivä siihen heh. Ja ei mennä ulos jos vaikuttaa että voi alkaa sataa vettä.. Siitä ihan liikaa tullu ressiä…. Ulkoillaanko muilla kuinka usein……? Meillä nyt ollu piitkä tauko.. Eikai se väärin oo?!

  • mir
    26.9.2012 at 14:37

    T.Mir :)

  • Kristaliina
    26.9.2012 at 15:02

    Auts, nyt tulee hulttioäidin tunnustukset :)

    Meillä ulkoillaan-ulkoillaan aika harvoin, vaikka ulkona käydään melkein päivittäin: matkalla muskariin, matkalla kauppaan, matkalla ystävän luo kylään, kaupungille, mummolaan jne. Mutta että ihan varta vasten laitettaisiin vaatteet päälle ja lähdettäisiin ulkoilun vuoksi ulos – oikeastaan ainoastaan isi silloin tällöin lähtee iltakävelylle vauvan kanssa, ja silloinkin useimmiten käy kauppa-asioilla samalla. Funktionaalista ulkoilua siis :)

    Jos sataa eikä ole mitään ohjelmaa kodin ulkopuolella, niin pysytään kyllä kotona :) Useimmiten kyllä on jotain ohjelmaa, kun meillä on noita ”vauvaharrastuksia” ja useampia äitiys/hoitovapaalla olevia ystäviä, joiden kanssa treffaillaan usein…

  • Pirre (Ei varmistettu)
    26.9.2012 at 16:15

    Mua ahdisti aina neuvolassakin, kun kysyivät montako kertaa päivässä vauva syö (meillä tytöt ovat aina kasvaneet hyvin..). En mä ikinä laskenut, tissiä annoin aina kun vaikutti nälkäseltä. Välillä söi minuutin ja riitti, välillä vartin ja se riitti :D

  • Lumilapsonen (Ei varmistettu)
    26.9.2012 at 16:51

    Lapsella on turvallinen olo kun on rakastavat vanhemmat ympärillä…

  • zubi (Ei varmistettu)
    26.9.2012 at 17:12

    Kiitos vastauksesta Krista, samoja keinoja kyllä on kokeiltu täällä meilläkin enkä myöskään laita nukkumaan, ellei itse osoita väsymyksen merkkejä. Meidän poika on vaan ihan uskomaton unen vastaan taistelija -sissi. Haukottelee, hieroo silmiään, mutta viimeiseen asti taistelee, ettei tarvitsisi nukahtaa. Saan kyllä käyttää kikan jos kolmannenkin siinä puuhassa… Toivottavasti jossain vaiheessa helpottaa.

  • S-S (Ei varmistettu)
    26.9.2012 at 17:17

    Oih ja AAMEN (ilman uskonnollista latausta) tähän postaukseen ja koko keskusteluketjuun!
    Me otimme raskausviikolla 35 saapuneen Nipsulaisen kanssa viikon verran TLC:tä Kättärillä ennen kotiinpääsyä. Niinpä kotiutuessa oli jo valmiina kolmen tunnin syöttörytmi, jota orjallisesti noudatimme (emmekä HÖLMÖT esimerkiksi heti tajunneet vauvamme kaipaavan iltaisin ruokaa hieman tiheämmin, vaan hytkyttelimme vatsavaivoina jonkin aikaa…). Tuolloin pieni mies ei jaksanut imeä rintaa, joten pumppasin maidon ja annoimme sen pullosta. Sen koommin kun poika oppi syömään ”straight from the source”, ei meillä ole ollut tarkkaa ateria- tai unirytmiä. Syödään silloin kun nälättää ja nukutaan silloin kun nukuttaa. Toki jotkut asiat menevät suht samalla kaavalla, yöllä esimerkiksi herätään vain kerran syömään, ne pitkät päikkärit otetaan yleensä vaunuissa ja useimmiten aamupäivällä, iltaisin vähän kitistään jne.
    Olen toki potenut asiasta Huonoa Omaatuntoa, mutta yrittänyt puhua itselleni järkeä samalla. Lapsi on tyytyväinen, iloinen ja hyvin kasvava vesseli ja sen äiti on järjissään. Eiks se oo jo aika hyvin? ;)
    Rytmittömyyden lisäksi tunnustettakoon nyt sitten samalla kaikki muutkin ”synnit” pois sydämeltä:
    – meillä ei imetys onnistunut alkuun ilman rintakumia, enkä ole vieläkään saanut kohta 3kk täyttävää kaveria syömään ilman sitä
    – en ymmärrä miten äidit ja pienet muksut ehtivät käydä missään, etenkään hengailla kauppakeskuksissa. Saattanee johtua siitä että meillä yksi syöntisessio kestää helposti puolitoista tuntia…
    – en tiedä mitä tarkoittavat aamu- ja iltapuuhat?
    – meilläkään ei juuri ulkoilla ulkoilemisen vuoksi, varsinkaan näillä säillä. Hyvällä ilmalla ja viikonloppuisin käymme kyllä koko perhe kävelylenkeillä
    – en kestä ajatusta muskareista ym., mutta meillä toki lauletaan, lorutellaan ja tanssitaan paljon. Erityisesti kasarihittien tahtiin.

  • MirvaK
    26.9.2012 at 17:29

    Täällä on pakko yrittää pitää jonkinmoista rytmiä.

    Illalla aloitan iltahommat kahdeksalta kun isommat lapset menevät nukkumaan. Vauva (2 vko) nukahtaa sitten klo 20-23. Yöllä herätään 0-5 kertaa. Aamulla pitää aamutouhut aloittaa silleen, että saan vauvan imetettyä ennen kuin lähden viemään koululaista kouluun kahdeksaksi tai yhdeksäksi. Yleensä vauva herääkin sopivasti kuuden maissa syömään. Lisäksi toista lasta viedään kerhoon yhdeksäksi. Sitten pitää jälleen katsoa että saa pienen syötettyä silleen, että kerhosta/koulusta saadaan haettua lapset klo 12/13. Muuten mennään vauvantahtisesti. Ja ulkoilu. Sadekelit eivät houkuta vaunuilemaan. :D

  • iitukka
    26.9.2012 at 18:56

    Miten vauvan kanssa ulkoillaan…? Tai siis että tekeekö joku niin, että menee vaan pihalle pönöttämään vauva sylissä? Tietenkin sitten kun vauva osaa jo istua ja kontata ja nousta seisomaan, tulee ulkoiluun järkeä. Mutta ei meidän puolivuotias ainakaan viihdy vaunussa valveilla taivasta katsellen kovin kauaa, mutta ei vielä istuakaan oikein osaa. Se nukkuu ulkona vaunuissa, mutta ei se sen lisäksi erikseen ”ulkoile”, mitä nyt muutaman kerran on ollut valveilla kantoliinassa kun on isomman lapsen kanssa puuhailtu pihalla. No, kesällä tuli tietysti istuskeltua ulkona vauva sylissä, mutta kun on tuo parivuotiaskin menossa mukana, ei siinä huvita eikä pysty vauvaa kanniskelemaan samalla. Että eiköhän siihen ulkoiluun tule vähän enemmän tarkoituksenmukaisuutta ja sisältöä vasta vauvavuoden jälkimmäisellä puoliskolla.

  • Vierailija 11:16 jatkaa (Ei varmistettu)
    26.9.2012 at 21:22

    Mä olen ulkoistanut tuon ulkoilun perhepäivähoitajalle, toimii ;)

  • Tinttinen
    26.9.2012 at 21:33

    Älä turhaan murehdi, teidän arki kuulostaa kivalta ja vauva vaikuttaa tyytyväiseltä. Ei meillä ainakaan ollut mitään rytmiä kun poika oli tuon ikäinen. Mietin itsekin että pitäisikö sitä rytmiä koittaa väkisin saada aikaan mutta ei se jotenkin tuntunut omalta. Meillä kun sujui ihan mukavasti ilman rytmiäkin. Kun vihdoinkin oli poissa työelämästä ja kotona vauvan kanssa ei jaksanut mitään aikataulutusta. Syötiin kun oli nälkä ja nukuttiin kun väsytti, usein äiti sekä vauva. Nukun kyllä vieläkin päiväunet lapsen kanssa vaikka poika täyttää kohta vuoden.

    Jossain vaiheessa se rytmi kuitenkin löytyi ilman sen kummempaa aikataulutusta. sitä vaan huomasi että lapsi ilmoittelee nälästään ja väsymyksestä aina samoihin aikoihin. Nyt osaisin jo tunnin heitolla suuntaan tai toiseen kertoa monelta meillä herätään aamulla, milloin on ensimmäise päiväunet, monelta lounas, milloin välipala, milloin toiset päiväunet jne. Toki poikkeuksia on silloin jos ollaan kaupungilla menossa. Päiväunet voi jäädä väliin tai ne nukutaan rattaissa ja silloin ne ovat yleensä lyhyemmät. Lapsen ehdoilla kuitenkin mennään ja kaupungilla kärrytellään Stockan leikki-ja syöttöpaikalle kun lapsi ilmoittelee nälästään tai kyllästyy istumaan rattaissa.

    Välillä koen sen melkein hankalaksi että on niin tarkka rytmi muodostunut aivan itsestään. Jos meillä olisikin jotain menoja päällekkäin vaikka päiväunien kanssa tiedän että silloin unet jäävät väliin ja loppupäivän lapsi on kiukkuinen väsymyksen takia. Sovin neuvolat ja muut lapsen kanssa mentävät menot lapsen rytmin mukaan tai ainakin yritän. Tietenkin niinä aamuina lapsi nukkuukin pari tuntia pidempään aamulla ja koko rytmi heittää häränpyllyä. Että sellaista. Yhtä tasapainoilua ja luovimista se on kuitenkin joka tapauksessa se elämä ja ne päivät lasten kanssa. Harvoin mikään menee niin kuin oli suunnitellut. Sen kun on oppinut hyväksymään on elämä vähän helpottunut.

    Teillekin varmaan muodostuu hiljakseen teidän perheen oma rytmi. Yhtäkkiä sitä vaan huomaa että jaahas joka päivä tehdään näitä samoja juttuja samaan aikaan. :)

  • Dhap (Ei varmistettu)
    26.9.2012 at 21:57

    iitukka: Minä ainakin lasken vaunukävelyt ulkoilemiseksi. Meillä niitä tehdään ja tehtiin varsinkin vauvan ollessa pienempi ihan äidin mielenterveyden vuoksi. Vauva nimittäin on rattaissa lähes aina kiltisti ja katselee maisemia, jos ei nuku. Lenkin pituudesta riippuen siis 1/2-3h aikaa, jolloin vauva ei vaadi mitään.

    Rytmi meillä muodostui ihan itsestään, sillä periaatteessa vastustin pakkorytmittämistä. Ärsytti aina kun eräs tuttava ei voinut tehdä mitään rytmistä poikkeavaa, kuten käväistä kylässä. Nyt meillä on vaan kuitenkin muotoutunut rytmi (5kk vauvalle), jossa +-puolen tunnin tarkkuudella kolmet päiväunet. Herätään n. 7 ja mennään nukkumaan 19-20. Kiinteät ateriat syödään myös aika samoihin aikoihin, mutta muuten miten vauvaa huvittaa. 45min-2h päiväunien rytmin mukaan sitten rytmittyy muukin päivä, ellei olla sovittu menoa tai päätetä lähteä jonnekin. Joskus yritin valvottaa lasta unien yli tai siirtää niitä jonkin verran, mutta elämä väsyneen vauvan kanssa on rytmin noudattamista kamalampaa.

  • 1 2 3