Rytmin orjat?

Vaikka alkuun henkisesti kapinoin päikkärirytmiä vastaan, siitä on tullut omasta mielestämme kyllä jopa vauvavuotemme pelastus.

Välillä on kyllä vähän hankalaa. Tai ehkä enemmänkin noloa.

”Nähdäänkö tiistaina?”

”Joo!”

”Vaikka klo 14 kaupungilla?”

”No öö. Kun Silvalla on silloin leikkiaika… Sopisiko mieluummin siihen aikaan meillä tai teillä? Tai sitten kaupungilla aaamupäivä- tai iltapäiväpäikkäreiden aikaan?”

tai:

”Tuutteko huomenna meille?”

”Joo! Silva herää aamupäiväpäikkäreiltä klo 11.30 ja sit vaihdetaan vaippa ja syödään lounassose, eli jos me lähdetään sit sen jälkeen niin ollaan yhdeltä teillä. Ja sit jos voin laittaa Silvan vaiks teidän parvekkeelle nukkumaan klo 15-16 tai sit jos voitais lähtemään ulkoilemaan silloin…?”

*******

Kukaan ei ole koskaan sanonut mitään näistä meidän megalomaanisista rytmijärjestelyistä, mutta itse jotenkin välillä noloilen sitä. Kuviteltu vastaväittäjä kun sanoisi:

”Miksi IHMEESSÄ te teette elämästänne tarkoituksella noin vaikeaa?”

Toisaalta rytmittömien ystäviemme vauvat usein kitisevät väsymystään pitkään ja temppuilevat muutenkin päikkärinukkumisten kanssa. Jos nukkuvat ollenkaan. Enemmänkin rytmimme on siis tainnut saada positiivista kommenttia – vaikka itse sellaisia mielikuvitusväittelyitä omassa päässäni tästä aiheesta käynkin.

Ehkä se kuvittelemani vastaväittäjä onkin entinen minä itse.

Nykyinen minä itse taas sanoo, että minun ”työni” on nyt olla naperon kanssa. Minä voin ihan hyvin järjestellä omat menoni niin, että napero saa unensa ja pysyy tuollaisena iloisenpirteänä minitirppana.

*******

Syksyllä löytyneeseen rytmiin on tullut oikeastaan vain yksi ”hajaannusvaihe”, joskus vuodenvaihteen aikaan. Silloin  oikeastaan kaikki muutkin tavat tuntuivat menneen murrokseen: potta pysyikin yhtä äkkiä tyhjänä, väsymys tuli ja meni pätkissä yllättäviin aikoihin, ja yöunetkin menivät hulinaksi.

Ja kyllä: se oli juuri sitä samaa aikaa, kun Silva ihan toden teolla keksi liikkumisen. Eli juuri se sellainen paljon puhuttu vaihe.

Nyt pottailu on alkanut taas sujua, yöhulinat ovat rauhoittuneet ja päikkäreillekin on löytynyt uusi rytmi: kolmista päikkäreistä siirryttiin kuin vahingossa kaksiin. Päivämme sujuu nykyään siis suunnilleen (tunnin heitoilla) näin:

  • klo 7-8: herätään, potalle ja aamupuurolle
  • aamupalan jälkeen potalle
  • klo 10-12: päikkärit ulkona vaunukopassa (reilut kaksi tuntia heräämisestä)
  • päikkäreiden jälkeen vaipanvaihto/potalle
  • lounas
  • leikkiaikaa kotona tai kavereiden kanssa, vauvaharrastuksia (jatkossa kauniilla ilmoilla toivottavasti reppu-ulkoilua)
  • välipala
  • klo 15-17 iltapäiväpäikkärit ulkona vaunukopassa (n. kolmen tunnin hereilläolon jälkeen)
  • potalle ja vaipanvaihto
  • päivällinen
  • leikkiaikaa (usein isin kanssa, jos äiti lähtee harrastuksiin)
  • klo 20.30 iltapala, vaipanvaihto ja nukkumahommiin
  • klo 21.30 mennessä unessa

Harvoin päivä on kuitenkaan juuri tuollainen – erilaisia menoja meillä on oikeastaan joka päivä. Ne kuitenkin pyritään ajoittamaan niin, että unet ja ruoat tapahtuvat suunnilleen ajoillaan.

Ai niin, ja disclaimerina painotettakoon, että ajankohdissa ei siis tuijoteta kelloa vaan naperoa. Silva selvästi ilmaisee väsymyksensä tietynlaisilla hermostusäännähdyksillä ja silmiään hieromalla – suuntaa-antava kellonaika vaan helpottaa merkkien tulkitsemisessa. Ja s vaan salamannopea imetys, haalariin ja ulos unille :)

*******

Jos etukäteen joku olisi lyönyt minulle tuollaisen aikataulukon eteen, olisin luultavasti joko ahdistunut tai nauranut itseni tärviölle: ei ikinä, ei meillä.

Kappas. Klo 11.28 ja itkuhälyttimen mukaan Silva alkaakin jo kohta heräillä.

Kyllä sitä takkinsa voi näköjään kääntää aika monta kertaa.

 
Like

You Might Also Like

  • Kukkavarvas (Ei varmistettu)
    6.3.2013 at 20:07

    Hei pakko udella. Oliko sulla sirkusta tänään? :D

  • Kristaliina
    6.3.2013 at 21:19

    Joo totta, HelloAochi, ei tuo rytmi tietenkään välttämätön varmasti ole, samaa mieltä että iloista porukkaa olette :) Ja sitä paitsi siellä autossa ainakin Silva & Kain taisivat ajoittaa ihan samaan tahtiin sen kitinän > sammumisen :D Eli kyllä meilläkin kitistään se monesti se kaksi minuuttia ennen unen tuloa; usein se, mikä äidiltä kestää pukea haalaria, ja siksi sen haalarin puettavuus onkin niin tärkeää  :)

    Kukkavarvas: oli, just tulin sieltä! Mistä ihmeestä tiesit? :)

  • juno (Ei varmistettu)
    7.3.2013 at 00:25

    jumitan ”haluaisin sittenkin rytmin, mutta en ihan vielä osaa” -vaiheessa. mutta meilläkin sen rakentaminen lähti silvan mummin supervinkeistä ja etenkin siitä että uni voi tulla jo reilun tunnin päästä heräämisestä. kuinka kukaan voi tajuta tän jos joku ei kerro.. olen jakanut viisautta jo eteenpäin.

    niin ja aina joskus mietin että oi miksi muiden vauvat nukahtaa niin helposti (= ilman pää punaisena ja selkä kaarella hysteeristä kirkumista, nikottelua, tukehtumisääniä jne. täysin järjetöntä meininkiä), mutta sit yleensä käy ilmi että a) ne osaa syödä tuttia b) niillä on mahdollisuus nukkua vaunuissa c) ne nukahtaa tissille. hmph.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    7.3.2013 at 06:20

    Missä vaiheessa näitä ’rytmejä’ voidaan alkaa edistämään/kannustamaan ja miten? Esikoiseni laskettu aika lähenee ja uskon kyllä että jonkinlaisesta unirytmistä olisi iloa, mutta en ole saanut oikein selville että a) tapahtuuko tämä rytmin löytäminen todellakin itsestään vauvan ehdoilla (jolloin ei oikein voida edes puhua valinnasta – näin nyt vaan sattuu käymään) vai tuleeko vanhempana sitä joillakin keinoin (miten?) edistää ja b) minkä ikäisenä tuota edistämistä, jos tarpeen, voidaan aloitella? Kun esim vanhempainvalmennuksessa painotettiin, että alkuaika menee ’vauvan ehdoilla’
    KIITOS etukäteen vastauksistanne. Niitä innolla odotellen! : )

  • Liv
    7.3.2013 at 07:28

    ^ Meillä ainakin löytyi rytmi ihan sitä vauvaa tarkkailemalla ja vois sanoa, että jonkinlainen rytmi meillä oli heti parissa päivässä (tosin siis sillonhan se oli sitä imetys, unta 1-2h, vaipanvaihto,  imetys, unta 1-2h, vaipanvaihto, imetys jne). Kuukaudessa oltiin päästy jo tilanteeseen, jossa toi nukkui 4h pätkiä yöllä (yöllä ei puhetta, turhia vaipanvaihtoja ym, valoja, mitään virikkeitä,- vauva ottaa kommunikointina silmiin katsomisen) ja päivisin suunnilleen samaan aikaan syötiin ja nukuttiin ja ”leikittiin”. 2,5kk ikäisenä toi nukkuikin jo 8h kerrallaan, söi siis kerran yössä ja heräsi tiettyyn aikaan (laitoin kaheksan pintaan nukkumaan, heräsi eka kerran neljältä ja jatkoi imetyksen jälkeen unia vielä nelisen tuntia, jonka jälkeen taas syöttö, tunti valveilla ja ekoille unille). Ja siitä ne on sitte muovautuneet noi rytmit sen mukaan, millon on pitänyt jättää ruokailua tai unia pois, pitänyt lisätä ulkoilua tai leikkiaikoja ym. 
    Meillä mennään edelleen kahdeksalta illalla nukkumaan, ja nukutaan sinne kuuden ja kahdeksan väliin aamulla. Kello kuutta olen pitänyt AINA rajana, että sitä ennen ei nousta, vaikka mikä olis (no tietty kakkavaipat vaihdetaan jne. Meidän neuvolantäti mainitsi joskus, että lapsilla on tapana aikaistaa heräämistään, jos ne nousevat ennen kuutta. Näin jälkikäteen oon ruvennut vähän kyseenalaistamaan, kun eikös tavallisesti lapset herääkin syömään joskus neljän/viiden maissa tosi pitkään? Nojoo, hyvä raja se kello kuusi on silti ollut :). 

    Mut siis niin. Kyl mäkin painottaisin, että alkuaika vauvan ehdoilla, mutta kertoohan se vauva sulle, minkälainen rytmi hänelle sopii. Ja sun tehtävänä on vanhempana opettaa sille vauvalle, ettei yöllä sovi valvoa ja leikkiä, vaan sen aika on päivällä (eikös vauvojen luontainen rytmi tunnu olevan yleensä, että yöt valvotaan ja päivät nukutaan? sen kai ne oppii jo mahassa: päivällä liikettä johon on helppo nukahtaa, yöllä äiti on paikallaan ja lapsi hereillä). 

  • Kukkavarvas (Ei varmistettu)
    7.3.2013 at 08:09

    Krista mä hain omiani sieltä just pois ja olin enempi keskittyny ihmettelemään uutta osoitetta ja uusia tiloja kun livahdit ohi ja mä tajusin vasta autossa että hei olikohan se Puutalobabyn Krista :D

  • HelloAochi
    7.3.2013 at 08:40

    Joo, meilläkin on nukkumiset ollut kyllä aika rytmitettyjä, vaikka muuten päivällä mennäänkin miten sattuu. Itse siis en ole tätä rytmiä keksinyt, vaan Kain päätti jo kahden kuukauden ikäisenä, että seitsemältä mennään nukkumaan ja kuuden ja kahdeksan välillä aamulla noustaan ylös. Kerran hän herää yössä syömään, yleensä juuri neljän kieppeillä.

  • hannah79 (Ei varmistettu)
    7.3.2013 at 08:50

    Rytmifriikiksi kun tunnustaudun niin meillä vauvan rytmin luominen alkoi siitä, että ulkoilin itse säännöllisesti 2x päivässä vaunujen kera, joten siihen tuli ne pisimmät päiväunet. Ekoina viikkoina baby jatkoi unia kun tunnin lenkki oli tehty ja parikuisena nukahti jo vaunuihin pihalle sillä aikaa kun puin itseni (talviaikaa). Jos lähdin lenkille, unet tuppasivat loppumaan siihen hetkeen kun vaunut pysähtyivät. Lenkit saivat siis jäädä ja vaunut pysyivät siitä eteenpäin uniajat paikoillaan, jos normaalit pitkät unet halusin lapselle. Maitoa kun tuli hyvin ja imuote oli kohdallaan, ruokaväli tasaantui ekassa kahdessa viikossa 3-4 tuntiin. Toinen lapsi menikin sitten automaattisesti siihen esikoisen rytmiin: vauvan uniaika oli esikoisen ulkoiluaikana. Myönnettäköön, että minua on siunattu lapsilla jotka ovat viihtyneet vaunuissa vauvoina hereilläkin pitkiä aikoja kunhan katseltavaa ja kuunneltavaa riittää. Vaunuissa niitä sitten nukutinkin kesät talvet lähemmäs kolmea ikävuotta. Itse en usko, että yhtä hyvää rytmiä olisi saatu sisällä, jossa unia aina häiritsee muut eläimisen äänet.

    Taas tuo sistustus…pitää harjoitella sen kirjoittamista tähän kun aina tuppaa tulemaan sisustus.

  • T a r u
    7.3.2013 at 10:02

    Voisiko tosta pottailusta saada erillistä postausta? Esikoisen ollessa vauva, iskä oli hirveän kiinnostunut vaipattomuudesta, mutta äidin laiskuus voitti ja vain kestoiltiin :P Jos vielä sattuisi pikkukolmonen tulemaan, vois sitäkin koittaa ;)

  • Tilia kirjautumatta (Ei varmistettu)
    7.3.2013 at 10:39

    Vierailija klo 6:20: Ekat puoli vuotta rytmit on useimmilla (esikoisilla) vaihtelevia, mutta sitten kun kiinteiden myötä ruokailuajat vakiintuu puolesta vuodesta eteenpäin, alkavat usein päiväunetkin rytmittyä ensin yleensä kolmiin päiväuniin per päivä, sitten kaksiin ja ekan vuoden tienoilla useimmilla lapsilla yksiin päikkäreihin lounaan jälkeen.

    Syömisiä ja nukahtamisia voi pienemmälläkin vaikka viikon ajan laittaa paperille ylös ja katsella, onko siinä jotain säännöllisyyttä. Oma pää pyörällä/väsyneenä ei välttämättä muista kahta päivää taaksepäin mitään aikoja. Tiheän imun kaudet kannattaa muistaa myös, joskus rytminmuutokset ruokailuväleissä ja kitinäpäivät voi olla näitä.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    7.3.2013 at 13:52

    Meillä se rytmi löyty yllättäen Mummin avustuksella myös!:D Pikkumies ei nukkunut pienenä päikkäreitä … ja siis tarkotan aikaa kun saavuttiin kotiin laitokselta siihen parin kuukauteen. Otti 15min torkkuja siellä täällä ja kitisi ja narisi koko ajan. Ei nukkunut vaunuissa vaikka kaikki toitotti että niissä nukkuu. Ja kas kun tuli syksy ja Mummi vei vaunulenkille niin beibi nukahti ja nukkui 3h pihalla… Ja siitä eteenpäin ne unet joka päivä pihalla (Äitille kahvia ja blogeja!!). :)
    Muistan melkein joka päivä kun sanoit jossain postauksessa että jaksaa vauvan kanssa leikkiä ja touhuta paremmin kun tietää että kohta se taas jo menee nukkumaan :) Ja näin on! Mahtuu niitä kitinäpäiviäkin mukaan kun nukutaankin kolmen tunnin sijasta yksi… Ja huudetaan koko loppupäivä :P
    Rytmi helpottaa kyllä meidän elämää älyttömästi kun pystyy kertomaan miehelle että onko pojalla nälkä vai väsy eikä tarvi arvailla :)

  • Kristaliina
    7.3.2013 at 17:17

    Kiva, kun teiltä löytyi neuvoja vastasyntyneen rytminetsimisen kanssa! Meillä kun tuosta ei ole kokemusta – Silvahan oli keskonen ja ensimmäiset 1,5kk taisi (jos mun mielikuvat pitävät paikkansa) enimmäkseen nukkua vaan… Mutta sen muistan, että kesälomalla jo (2-3 kk iässä) ihmeteltiin sitä, että vauva tajusi yön ja päivän eron, vaikka oli valoisaa :)

    Hih joo meilläkin oli siis avainasemassa mummi & vaunuilu. Ja niin kuin hannah79:kin kirjoittaa, myös minä yritin kovasti vältellä sitä, ettei vauva tottuisi siihen, että nukkuu vain vaunujen liikkuessa. (ettei VAAN joutuisi itse liikkeelle, heh heh) Niinpä (ja edelleen) nytkytän nukuttaessa vaunuja vaan ihan vähän ja sitten lopetan ja odotan että nukahtaako; jos kitisee niin pieni nytkytys ja lopetus jne.

    T a r u: toki voin! Ja sitä odotellessa: oothan huomannut nämä pari vanhaa bloggausta pottailuaiheesta:
    http://www.lily.fi/juttu/pissankutsuhuuto
    http://www.lily.fi/juttu/se-toimii-0

    kukkavarvas: oi vau sun lapsilla on hieno harrastus! ja joo, mäkin olin ollut ihan eksyksissä esin Circon tiloissa väärässä rakennuksessa, ja sit tulin melkeinmyöhässä sinne pyörimään, että iik missä pukuhuone missä pukuhuone :) Mutta moikkaa ensi kerralla, jos/kun mua siellä näet!

    hannah79: hih tai ainahan voit rekisteröityä Lilyyn vakkariksi, niin ei tarvitse noita varmistussanoja kirjoitella :)

  • Selmum
    7.3.2013 at 20:58

    Rakastan rytmiä <3 Ihana vauvalle, ihana äidille! Itse ajattelin aikanaan, että vauva kertoo, millainen rytmi hänelle luontevasti sopii, ja minä mukaudun siihen ja tuen häntä siinä. Eli kun näin väsymyksen merkkejä, annoin mahdollisuuden nukkua. Ja hyvin nopeasti löytyi päivään ihania unihetkiä, iloisia ja virkeitä valveilla-olo- ja leikkihetkiä sekä ruokailuja taianomaisesti juuri silloin, kun tättäräinen huomaa, että onkin nälkä <3 

  • Jeba
    7.3.2013 at 23:20

    Yksi rytmin orja ilmottautuu!

    Meillä on myös pojan kanssa aika tarkka rytmi muodostunut ja poika on 3 kk vanha. Pidän siitä, että tiedän tarkkaan mitä päivässä tapahtuu ja mihin aikaan, helpottaa niin paljon itseäni sekä poikaa. Välillä stressaa ja ahdistaa, että on rytmi koska tuntuu juuri siltä, ettei voi vaan spontaanisti lähteä ja ottaa poikaa mukaan. Toisin on niillä äideillä joilla ei ole vauvojensa kanssa minkäänlaista rytmiä. Olen silti todella kiitollinen siitä, että ollaan löydetty meille hyvä rytmi ja en joudu tappelemaan pojan kanssa. Poika toimii melkein kuin kello. :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    12.3.2013 at 15:39

    Voi veljet! Tämän postauksen luettuani huomasin meidän 2kk tytön elävän kellon tarkasti rytmissä, jota ei äiti ollut huomannut. Ihmetellyt vaan kun lapsi kitisee ja itkeskelee jatkuvasti. Nyt nukutaan päikkärit kellon tarkasti, toivottavasti tämä kestää eikä ole vain pian ohi menevä vaihe. Luulin että näin pienelle ei voi edes saada rytmiä, kunnes tajusin kokeilla :) Kiitos!
    -Sanna

  • 1 2