Raskausmahan kasvu rv7 – rv 34

Silmääni osui omista vanhoista kuvistani viime helmikuussa Sotkamossa otettu kuva – muistikuvassani siinä kuvassa mukamas näytin valtavaa raskausmahaani, raskausviikolla 20.

Ahhhahaha, ööö hei onko joku käynyt salaa muokkaamassa sitä kuvaa? Se vatsahan on ihan minimaalinen, tuskin edes näkyvä! Voisi hyvin olla iso annos pastaa ja pieru eksyksissä!

Miten se raskausmaha sitten on kasvanut viikosta toiseen? No, kuvistahan sen näkee. Aloin siis kerätä itselleni kaikista viime talven kuvista kaivamalla ”vatsan kasvu” -kuvakansiota. Ja tässä tulokset – koko tämän raskauden (sivusta otetut) raskausvatsat, olkaapa hyvä!

Ensimmäistä kertaa olen näköjään ”vatsapullistellut” sivusta päin RV 7, eli marraskuun puolivälissä. Vatsaa ei ole oikein vielä näkyvillä, pieni peruspömppis vaan. Alussa mulla oli pitkään sellaista tasaista turvotusta; toisaalta samannäköinen turvotus mulla voisi hyvin olla ilman raskauttakin.

Joulukuun puolivälissä RV11 tuossa kreisimekossa joulukuusen edessä seisoskellessani ajattelin vatsani jo merkittävästi kasvaneen. Noooh, jälkikäteen katsottuna aika tasapaksulta edelleen näyttää. Raskaus voisi halutessaan vielä hyvinkin piiloutua löysien vaatteiden alle.

Seuraavassa näkyykin jo sitten selkeämpi pullistuma – tämä keltaisessa paidassa pimeässä eteisessä otettu kuva on RV12, joulukuun puolivälissä. Hah kuvan ottamisen kellonaika on muuten ollut klo 15.42, vaikka näyttää lähes yöltä!

Tässä vaiheessa alkaa jo välitellen vaikuttaa siltä, että vatsaa olisi mulla ollut jo hankalampi pitää piilossa, jos olisi halunnut vielä piilotella. Ensimmäisellä raskaudella pidin asian salassa töissä aina rakenneultraan (ehkä RV21) asti – vaikka moni oli kyllä jo silloinkin huomannut.

Vuoden viimeisiä päiviä vuonna 2021 seuraavassa turkoosipaitaisessa kuvassa – ja RV14. Ja haha tässäkään muuten ei ole kello edes neljää, mutta ulkona on ihana pimeää!

Käytin muuten tavallisia leggareita tuossa vaiheessa vielä (painauma näkyy vatsan muodossa), mutta tukalaksi alkoi jo kyllä vähitellen käydä:

Musta piukka toppi tuo mahan muodon jo hyvin esiin – vaikkakin kuvakulma on hassu. RV 16 on menossa seuraavassa selfie-räpsyssä, tammikuun puolivälin jälkeen:

Nämä portaikossa otetut kuvat olivat RV17 loppupuolta, tammikuun lopussa. Tästä ajasta on jäänyt mieleen sellainen tosi hyvä, jaksava ja energinen olo – sitä paljon puhuttua hyvävointista keskiraskautta siis!

Suunnilleen samaa ajankohtaa RV17 oli myös tämä:

No niin, sitten on jo ensimmäiset raskausleggarit hankittu, johan helppotti olotilaa! Vatsa tuntui tässä vaiheessa jo jättimäiseltä, menossa oli RV 19 helmikuun alkupuolella.

Ja sitten se postauksen alussa mainitsemani JÄTTImaha – haha eiks olekin JÄTTI?

Raskauden puoliväli ja RV20 on siis tässä menossa, helmikuussa. Ja näin jälkikäteen katsottuna mun mielestä tuo villapaidan alla oleva maha on nyt kuitenkin vielä aika kohtuullinen. Sama villapaita mahtuu muuten nyt edelleen rv34, mutta näyttää pik-ka-sen erilaiselta.

Sotkamossa edelleen, RV21. Tässä kuvassa näytin mahaa ennen lounasta ja sitten lounaan jälkeen ruokapullollaan. Ja tämä oli se ennen-maha:

Taas parin viikon hyppy eteenpäin. Rakenneultra oli tässä vaiheessa jo käyty ja menossa näissä kahdessa seuraavassa kuvassa oli RV 23 maaliskuun alussa:

Ehkäpä just näillä main alkoi ”kasvupyrähdys” vatsassa, olo oli edelleen keskiraskauden hyvinvoiva. Seuraavassa kahdessa menossa RV24 maaliskuun puolivälissä:

Vähitellen ”yleistä raskausmuhkeutta” alkoi kertyä kropassa muuallekin kuin vatsaan, ainakin näissä RV26 tuntumassa otetuissa kuvissa näyttää siltä. Nämä maaliskuun loppupuolella:

Sotkamon-ajomatkan aikaiset pelottavankipeät supistukset olivat akuutisti agendassa tässä vaiheessa raskautta, RV29 huhtikuun puolivälissä.  Tällöin oikeasti jännitti, että vauva on jo ihan tuloillaan. Onneksi ei kuitenkaan käynyt näin vaan supistukset saatiin kuriin levolla.

Olotila oli supistusten takia jo todella raskaana:

Ehkä paras pallomahakausi tässä, tää on mun mielestä jotenkin just se herkullinen ”olen niellyt rantapallon” -vaihe. Uudet pyöreät kymmenet siis lähtivät käyntiin, RV30 huhtikuun loppupuolella.

Ja vapun aikoihin, RV 31. Just tällainen kaikkien stereotyyppien huumorimaha!

Tämän  seuraavan kuvan ottamisen yhteydessä kyselin Insta Storyssa, että ”näyttääkö teidänkin mielestä, että vauva ois voinut kääntyä”. Mulla nimittäin oli sellainen fiilis!

Ja ihan jos tarkasti vertaa tätä RV33 kuvaa tuohon edelliseen RV 31 kuvaan, niin on siinä varmaan eroa! Ehkä? Aloin siis tässä vaiheessa tuntea potkut eri kohdassa kuin ennen, ja selkeä sivulla ollut ”päänpunkemiskohta” vatsasta jotenkin hävisi.

Näillä main Naistenklinikan ultrassa (jouduin käymään päivystyksessä kipeiden supistustsen takia) sitten myös selvisi, että vauva tosiaan oli kääntynyt. RV 33 siis näissä kahdessa seuraavassa:

Ja hei, RV 33 myös se sama villapaita kuin aikaisemmin. Hyvin venyy!

Ja sitten ollaankin jo nykyajassa, eli RV34 ja tämän viikon maanantaina otetut kuvat.

Olipas siinä kuvapläjäys! Kuvien määrä on kyllä ekspontentiaalisesti kasvanut verrattuna esikoisen raskausaikaan; mulla taitaa olla siltä ajalta vain kolme tallessa olevaa masukuvaa. Jotenkin siihen aikaan nolotti (?) ottaa kuvia tuosta noin vaan itsestään – silloin kun ei ollut tätä ”blogitekosyytäkään”, haha. Ja jälkikäteen on harmittanut, että raskauden etenemistä ei ole taltioinut.

Toisella raskaudella oli sitten vähän enemmän kuvia, ja nyt paljon enemmän.

Kuvat laitoin nyt (tämän blogipostauksen lisäksi) säilöön kuvakansioon, jossa on selkeästi merkitty kuviin myös raskausviikot. Toivottavasti näihin on vielä joskus ihana palata!

30