Raskaana – ensimmäinen kolmannes

Tältä se tuntuu:

Fyysisesti:

  • ”Yöööööök!”
  • ”Vä-syt-tää!”
  • Olikohan se Vuoden mutsi -kirja, joka lanseerasi termin ”piereskelevä muumi”. Niin että just siltä.
  • Paino jo nyt uusilla kymmenluvuilla. ”Miten tää maha VOI olla jo näin iso?”
  • Äitiysfarkut otettu käyttöön – kylläkin koossa xxs.

Kuva 1: Alkutilanne
(päivä, kun tehtiin positiivinen raskaustesti)

Henkisesti:

  • ”No onhan tässä yhdeksän kuukautta aikaa valmistautua. Ööö paitsi että raskaustestin tekemisen jälkeen seitsemän ja puoli. Ja jos tyyppi tulee etuajassa niin kuin viimeksi, niin kuusi. Eli tästä hetkestä eteenpäin laskien neljä ja puoli. Eikä SE riitä mihinkään. Aaaaaaaaaaaargh.”
  • ”Koska mä nukun? Koskamänukun koskamänukun koskamäNUKUN?”

Kuva 2: Tällaiseksi se kasvaa. Paitsi että isommaksi.

 

Käytännössä:

  • ”Niin milläs raskausviikolla mä nyt sitten olinkaan?”
  • Terveellinen ruokavalio: pelkkiä mehujäitä, appelsiineja ja mangoja
  • ”Ootko nähnyt sitä brosyyria, mikä me saatiin esikoista odottaessa?”
  • Tuplarattaat hankitaan. Ei muuta. Eihän?
 

You Might Also Like

  • S-S
    16.10.2013 at 11:50

    Eikse muuten mee just niin että tokassa raskaudessa maha on väistämättä isompi (vaikka siellä polskiva tyyppi ei olisikaan) kun paikat on jo ennestään ikään kuin… ahem, no, venyneet?

    Mä odotan innolla sitä jos joskus seuraava päättää ilmaantua. Tykkäsin isosta mahasta ihan hirmuisesti! Tiedän, järjetöntä. Mulla se ei vaan koskaan kasvanut kovin suurensuureksi – kaipa Nipsu tuli niin aikaisin ja se mikä pompsahti esiin jotenkin sulautui tähän, öh, muuhun pehmeyteen ;)

    Ihania kuvia!! 

    • Kristaliina
      16.10.2013 at 11:54

      Eiiiiih mäenolevenynyt mäenolevenynyt mäenolevenynyt! Mäenolevenynyt! :D

      (pientä vartalokompleksia kenties havaittavissa :D )

      • S-S
        16.10.2013 at 12:11

        No et kyllä todella olekaan kun noita kuvia katsoo! :)

        • Kristaliina
          16.10.2013 at 12:15

          Hihihi kiitos, mä ehkä vähän kerjäsin tota :)

  • Iksu
    16.10.2013 at 12:06

    iik, mäenkestä! <3

  • Raleigh (Ei varmistettu)
    16.10.2013 at 12:14

    Toinen menee aina nopeammin kun eka. Mulla itseasiassa jopa synnytys luikahti jotenkin ihan ohi. Menin vaan sairaalaan ja kätilö käski heti ponnistaa. Kysyin jopa että ei kai se nyt jo tule, kätilö siihen että kyllä se hyvä rouva nyt vaan tulee (ainoo kerta kun mua on rouviteltu). Kun on se taapero siinä mihin keskittyy enemmän kun mahan sisällä peuhaavaan tulokkaaseen, aika menee ihan järkyttävän äkkiä. Ja nukut aina kun lapset nukkuu. Aina. Ei poikkeuksia.

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      16.10.2013 at 16:13

      Edelliseen lisäisin myös, että kroonistuttuaan univelka jotenkin menettää merkityksensä ja vuosien saatossa sitä adaptoituu selviämään vähemmällä unella kuin koskaan olisi uskonut.

      nm. ennen lapsia 9 tuntia yössä, viimeiset kuusi vuotta kuusi tuntia vuorokaudessa on saanut riittää

    • Kristaliina
      16.10.2013 at 16:59

      Toivotaan näin! Jännä juttu muuten, että se synnytys ei jotenkin jännitä mua yhtään, vaikka edellinen olikin aika vaikea. Ehkä ei jännitä vaan vielä :)

      Hih ja voiko jonkun vaivan kroonistumista toivoa? :) Tuo kropan tottuminen vähempiin uniin kuulostais kyllä hyvältä :) Nytkin mä oon jo monesti kavereille sanonut, että ei se väsymys enää niin haittaa – ei me enää edes muisteta, millaista oli olla pirteä :)

      Mutta iik: mitä jos mä nukun aina, kun lapset nukkuu…? Mu-mu-mu-mutku milloin mä sit BLOGGAAN!?! :D

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        16.10.2013 at 18:12

        Bloggaat silloin kun imetät ;)

        • Kristaliina
          16.10.2013 at 18:26

          Tsihihihihi ”Terveisiä suoraan tissiltä” :)

  • Raissi
    16.10.2013 at 12:17

    Uuh, mulla oli eka raskaudessa sellainen kiva kumpu vaan. Kiloja tuli alle kymmenen. Kuvittelin tietysti, että toinen raskaus etenee samoja linjoja… Joo-o, kiloja tuli parisen kymmentä, jalka kasvoi, nenä levis, perseestä puhumattakaan. Loppuajasta muistutin kauniisti sanottuna juottosikaa. Olokin oli sen mukainen. 

    Synnytyksessä lääkäri totesi, että selkärankakin on turvoksissa, Whattafuck??!! 

    Siinäpä kauhukuvaa kerrakseen ;D

    Mut lohdutukseksi niille, jotka turpoaa, kyllä sitä pikkuhiljaa palautuu, etenkin tuo imetys on niin hyvä apu palautumiseen. 

    Niin ja toiset ei turpoa koskaan, vaikka ois tehny kymmenen lasta. Tasan ei käy onnen lahjat, ei. 

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      16.10.2013 at 12:41

      Just näin. Ekasta olin mielestäni iso: + 16 kg ja ympärysmitta metrin! En ymmärtänyt murehtia turhista. Toisesta maha kasvoi nopeammin alussa, lopputulos oli kuitenkin samat kilot ja mitat. Murheita oli jo enemmän, lähipiiri auliisti kertoi mikä kaikki heillä ja kummin-kaima-serkulla meni tai oli mennä vikaan tai vaivaksi. Mutta tämä kolmas…olen norsu jo rv 20. Raskausvaivojen määrä on lisääntynyt kerta kerralta eikä ne huonotkaan kokemukset keskenmenoista pahoihin raskauskomplikaatioihin ole enää vain jossain kuplani ympärillä vaan osa osunut jo omallekin kohdalle. Jotain täytyy itsesuojeluvaistossa olla vikaa, että tässä jamassa taas ollaan. Onnellista odotusta muillekin ”hitaasti oppiville” ;-)

    • TuuliaP (Ei varmistettu)
      16.10.2013 at 12:49

      Nenä levisi! Mitä? Apua. Nimimerkillä rv 4 + 5

      • Milja&N (Ei varmistettu)
        16.10.2013 at 13:31

        Mullakin levis nenä!!! Aivan järkyttävää. Tosin kilojakin tuli noin 24 että ehkä sitä voi hieman itseäänkin syyttää, mutta kyllä se vaan voi levitä jos tarpeeksi lihoo… Itkin sisäisesti kun mun appiukkoni huomaavaisesti ilmoitti asiasta.
        Mutta se palautuu kyllä, ainut lohduttava asia!

      • Kristaliina
        16.10.2013 at 17:04

        Älä säikähdä :D Nämä on tosi yksilöllisiä! Mulla ei kasvot ollenkaan muuttuneet eka raskaudella. Ja jos tuollaista turpoamista tuleekin, niin kyllä se myös sitten lähtee pois!

      • Raissi
        16.10.2013 at 17:31

        Joo. Monesti sanotaankin, että naisen nenästä näkee lähestyvän synnytyksen. Kai se johtuu myös nestekertymistä. Minä huomasin sen itse oikeastaan vasta valokuvista myöhemmin. Jäätävä kärsä oli, yök :@)

    • Raissi
      16.10.2013 at 17:26

      Tuskin sulle tulee samaa tahtia ku mulle. Oot muutenki laihempi ku minä, niin että vaikka tuliskin kiloja, et tule yltämään niihin mun tajunnan räjäyttäviin lukemiin :D Ja se parikymmentäkin kiloa on ihan normaali määrä hoikalle ihmiselle… Muttaku mie en oo hoikka… Niin vähempikin ois todellakin riittänyt.

  • Kolmen äiti
    16.10.2013 at 12:34

    Meillä lasten painot olleet näin: esikoinen 3,5 kg, kakkonen 3,8 kg ja kuopus 4,2 kg. Jos neljäs tulisi, niin tuon sarjaan mukaan syntymäpaino ois jo yli 4,5 kg… 

    Tarviitteko tuplarattaita? Meillä kahden ekan ikäero tuo 2 v. ja loistavasti pärjättiin ilman tuplia. Seisomalautaa suosittelen lämpimästi.

    Ihanaa odotusta!!!

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      16.10.2013 at 12:44

      Meillä myös kasvaneet painot 3,4 kg, 3,7 kg ja odotusajat 39+5, 40+0. Ikäeroa kaksi vuotta meilläkin. En edes harkinnut tuplia ja ihan turhat olisi kyllä olleet. Ilmakumipyöräinen seisomalauta oli pop ja ihan ekat kuukaudet esikoinen mahtui istumaan pehmeän vaununkopan jalkopäässä.

    • iitukka
      16.10.2013 at 13:14

      Meillä taas tuplat oli aivan ehdottomat. Ikäeroa vähän vähemmän eli 1 v 8,5 kk joten esikoinen oli sen kokoinen ettei vielä seisomalaudalla olis jaksanut seisoa pidempiä matkoja. Enkä tiiä olisko sitä saanut siinä pysymäänkään pitkään. Helpompi oli istuttaa tuplarattaisiin niin pysyi ainakin paikallaan :) On meillä nykyään seisomalautakin, mutta sitä ei työnnä sohjolumessa erkkikään. Mutta nää on niin näitä, että toisen elintärkeä kapine on toisen turhake! :)

  • Kristaliina
    16.10.2013 at 18:48

    Sitä ei mitenkään selvitetty, ei siis syytä tiedossa… Mähän olin siis 5 viikkoa pakkolevossa hurjan kipeiden supistusten takia, mutta kohdunkaula (?) ei lähtenyt vielä juurikaan muuttumaan, supistuksista huolimatta. Mutta sitten: loiskis, vedet meni tasan 34+0. Mun oman äidin arvio oli alusta asti, että lapsivettä on liikaa – se kyllä näki mua vaan valokuvista eli ei käynyt sinä aikana meillä kylässä kertaakaan.

    Se sf-mitta (?) heitteli, mutta mittaaja oli joka kerran eri – sanottiin vaan, että ”ei siitä voi oikein sanoa mitään, kun on niin monta eri mittaajaa”. Hei kiitti. Jäi vähän blaah-olo koko hommasta ja nyt pyysinkin eri neuvolantätiä kuin viimeksi. Silloin tuntui, että mut ikään kuin jätettiin yksin koko homman kanssa. Taisin nähdä meidän omaa neuvolantätiä kahdesti, kaikilla muilla kerroilla oli sijainen…

    Neuvolasta (nyt siis eri ihminen – ja se on toistaiseksi ollut tosi kiva ja hyvä), että tosiaan ensimmäisen keskosuus ei välttämättä ennusta toista. Mutta saan enemmän käyntejä ilmeisesti, ainakin jos haluan. Lähipiirin kokemuksista mun opiskelukaverilla tuli molemmat tasan yhtä aikaa etuajassa. Ja sitten kuulin ihan vasta kaverin-kaverilta yhden vähän surullisemman kertomuksen… Se kyllä aiheutti jonkinasteiset traumat. Ei ehkä siitä enempää, että en lietso itse lisää pelkojani :)

  • Kat_ (Ei varmistettu)
    16.10.2013 at 13:12

    Hih, ihan mahtava tuo viimeisin kuva :D Hyvä kun julkaisit!

  • Mammara
    16.10.2013 at 13:38

    Hahahaha! Viimeinen kuva – priceless! Nään jo Iltalehden otsikot: ”Toinen lapsi ajoi ensimmäisen rappiolle”

    • Kristaliina
      16.10.2013 at 17:15

      Onneksi on sentään limupullo :D On se nimittäin mun (alkoholitonta!!!) siideripulloakin tuossa pihalla roudaillut, Joel kävi hakemassa äkkiä pois ennen kuin naapurit näkee :)

  • mariaelina (Ei varmistettu)
    16.10.2013 at 14:00

    Heh. Minulla viikko viisi menossa ja vaikka tämä osittain epämukavaa onkin, niin toivon todella sen jatkuvan koko yhdeksän kuukautta. Nimimerkillä takana keskenmeno ja useita kemiallisia raskauksia. Tämä tyyppi kuitenkin aiheuttaa jo nyt niin isot oireet, että uskon hänen tulleen jäädäkseen :)

    Hyvää loppuraskautta sinne!

    • Kristaliina
      16.10.2013 at 18:38

      Oih, toivotaan todella paljon, että tyyppi on siellä jäädäkseen – sen (nyt jo vähän vajaa) yhdeksän kuukauden verran! Onnea paljon raskaudesta!!!

  • Jonnaa
    16.10.2013 at 15:07

    Toka raskaus menee nopeammin.tajuutki kohta et hei nyt on aika ponnistaa…tokan kohdalla ei myöskään tule kamalaa listaa mitä pitää tehdä ja ostaa.siitä vauva arjesta selvii kun on yksi koe kappale jo kotona,sitä tietää että ekat viikot selvii vaipoilla ja äidin maidolla.itsekkään ei muista varmasti tukkaa harjata :-)

    • Kristaliina
      16.10.2013 at 18:41

      En mä muistanut harjata eka kerrallakaan – piti ottaa sakset apuun :D :D :D http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/hetkellinen-pohjakosketus

      Mä kans kovasti toivon, että tän toisen kanssa ei tarvitsisi niin paljon stressata kaikesta kuin ensimmäisen kanssa, jolloin kaikki oli uutta ja pelottavaa!
       

      • Jonnaa
        17.10.2013 at 09:38

        Noin kävi mullekkin ekan kanssa.tokalla kerralla varasin kampaajan juuri ennen ristiäisiä,tiesin siis kaksi kuukautta että jos ei harjaa näy niin tietää vaan kampaajalla sanoa että monta senttiä pois.hormoonit hoiti ikävä kyllä hommansa ja hiuksia tippu niin paljon että ei edes ollut mitään mitä harjata.puoli vuotta synnutyksestä kampaajani naureskeli että kiva sänki sulla pitkin päätä.alko tukka uudestaan kasvaa.nyt se jaksaa jo naurattaa mutta vuosi sitten itketti.hiuksia lähti niin paljon että tyynyliina piti vaihtaa joka yön jälkeen ja saunassa kävin hattu päässä.

  • Kippuralla
    16.10.2013 at 18:17

    kahden kanssa ei ihan niin kuljeta kuin yhden, eri rytmit, imetyksen alku yms :) tai totuttelet kakkosen heti liinaan ja reppuun

  • jörge (Ei varmistettu)
    16.10.2013 at 18:30

    AWW, niin muistan tuon mehujäädieetin… Jäiset mustaherukat toimivat myös loistavasti (mulla, en lupaa, että sulla. Mun mielipide on, että neuvolasta ja kaikkialta muualtakin pitäisi saada lappu ”ihan mikä vain saa sinut selviämään hengissä”. Eikä mitään, muistathan, että raskaudessa saa lihota vain 6-12,5kg paskaa (anteeksi kiroilu). Kummassakin tuli 25kg. noin 7kiloo vielä lähtemättä tokasta, ja hän on vasta 2,5kk, eli en tajua mitä ne niuhoo siellä neuvolassa.

    • Kristaliina
      16.10.2013 at 18:52

      Lähisukulaisella tuli kans saman verran jokaisesta (neljästä) lapsesta – ja lähti pois saman tien! Ja nyt kuusikymppisenä hän on edelleen hoikka kuin mikä! Joo, ymmärrän kyllä, että raskausdiapetes jne jne., mutta monesti se on varmaan ihan kiinni siitä, miten neuvolassa asia esitetään!

      Mulle ei ihme kyllä sanottu mitään siitä +16 kilosta (viikkoon 34 mennessä). Nooh, ei mulle kyllä sanottu oikein mitään mistään muustakaan, että eipä sillä :)

      Joo, mehujäät rulettaa! Facebookin puolellakin just kirjoitin, että vielä mitä esanssisemman makuinen (lue: ei maistu ruoalta) niin sen parempi! :) Välillä meni päivä, että vaan mehujäät meni alas, Joel roudasi niitä pariin otteeseen lisää Ärrältä :)
       

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        17.10.2013 at 09:28

        Fiksut th:t ymmärtää, että kiloja usein tulee ja saakin tulla sitä enemmän, mitä vähemmän lähtömassaa on. Se lisärasva tarvitaan imetyksen varmistamiseen. Itse tosiaan olen kerännyt kahdella kertaa 16 kg saavuttaen 70 kg viimeisellä viikolla ja vaikka itse olen kauhistellut painoa, fiksu th totesi molemmilla kerroilla, tuohon lähtöpainoon on varaa kerätäkin lisämassaa. Mulla painosta reilut 10 kg tippui ekassa puolessa vuodessa, viimeinen 5 kg tipahti parissa viikossa kun lopetin imetyksen lasten ollessa vuoden. Jotenkin elimistö piti siitä kiinni ilmeisesti maidontuotannon turvaamiseksi…ja sitä maitoa tosiaan riitti.

  • Kolmen äiti
    16.10.2013 at 21:18

    Tuplarattaista puheen ollen osui silmääni tämä:

    http://mamigogo.bellablogit.fi/2013/10/16/bugaboo-donkey-viimeinen-kerta/

    • Kristaliina
      16.10.2013 at 21:19

      Oho! Ja just noi on ne mun himoitsemat! :)

      Kiitos vinkistä, täytyypä laittaa Mintulle viestiä!

  • Miitu (Ei varmistettu)
    16.10.2013 at 21:19

    Piereskelevä muumi. Kieltämättä osuva ilmaisu.

    Mun raskaus oli outo siinäki mielessä, että laitokselta lähdin kolme kiloa köykäsempänä kun olin ennen raskautta. Joulukarkit hengas keittiön pöydällä kolme-neljä kuukautta, ennenkö viimeinenki kovettunu yksilö tuli syötyä.

    Mistä sä ylipäätään löydät noin pieniä raskausajan vaatteita? Mulla oli käytössä pienimpiä normivalikoimista (lue h&amp;m) löytyviä mammavaatteita, ja niistäki osaan en ehtiny kasvaa raskauden aikana, vaikken lähellekään noin pieni oo ku sinä.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    16.10.2013 at 23:36

    Hei! Meillä kanssa tuplat oli ihan ehottomat ekan puolvuotta. Kakkosella ja kolmosella ikäeroa 1v11kk. Tykkäsin just ton takia että isommankin sai nukkumaan rattaisiin. Meillä ei ole autoa päivisin käytössä joten kaikki menot kuljetaan kävellen. Kolmen lapsen kanssa niitä menoja kuitenkin riitti alusta asti toisella lailla, vaikka alkuun haluaisikin ottaa rauhallisemmin. Arki kuitenkin puski päälle toisella tavalla. Helpotti kummasti aikatauluja kun pienimmät pystyivät nukkumaan reissussa. Lisäksi 2v. uhmiksen kuljettaminen on myös helpompaa ja turvallisempaa rattaissa kuin seisomalaudalla. Meillä ollut kanssa samaa ongelmaa repunkäytössä, ei viihtyneet tytöt kun eivät nähneet ja kesähelteellä muutenkin aika tukala ilmeisesti. Vähän isompana taas kyyti kelvannut, päikkärit etenkin. Tsemppiä!

  • Melina G
    17.10.2013 at 02:05

    Meidän lapsilla ikäeroa vain reilu vuosi, ja meillä on kuule tuplamatkikset, tuplarattaat, seisomalauta ja you name it. Ja kaikkia oon mielestäni tarvinnut! Mies on tosin eri mieltä.. 

     

  • Kristaliina
    17.10.2013 at 13:49

    Viikonloppuaamut on kyllä olleet mun pelastus – silloin olen saanut nukkua (jos olen saanut enää unta; harmillisen harvoin uni tulee enää silmään), kun Joel heräilee Silvan kanssa…

    Päiväuniajat sen sijaan… :) Arvaas, miksi juuri nyt pystyn vastaamaan tähän kommenttiin – kyllä, Silva on päikkäreillä :) Eli päivän päiväuniajasta iso osa menee bloggaamiseen, ja lisäksi teen jonkin verran töitä. Töiden teko on taloudellisesti mahtava juttu ja tavallaan välttämättömyyskin, että pystyn vielä kotona olemaan – ja bloggaaminen puolestaan minulle tämä henkireikä… Oma valinta, tiedän :) Vois kai sitä alkaa nukkumaan ja lopettaa tämän bloggaamisen :D

    Hih ja sitten on se toinen juttu, että mun mielestä tuntuu jotenkin väärältä mennä itse peiton alle, kun lapsi on tuolla ulkona… Eri asia, jos se olisi sisällä nukkumassa. Mä pelkään, että jotenkin en kuulisi itkuhälytintä, siitä loppuisi paristot jne jne jne jotain kamalaa – ja mä vaan peiton alla unta vetelisin…. Hui!

    Mutta joo, onnellinen tilanne on kuitenkin tämä, että tirppa noin paljon päikkäreitä vetelee!

    • Miitu (Ei varmistettu)
      17.10.2013 at 17:30

      Uskoisin, että nuo (omalta osalta) unettomatki tauot tulee levoksi. Vaikka uniki on tosi jees, nii kyllä mä muistan olleeni kireimmilläni niinä iltoina kun se oma aika oli jääny nollaan. Tarvii hereilläoloaikaan muutaki ku lapsen hoitoa (ja kotitöitä).

      • Kristaliina
        17.10.2013 at 17:36

        Toi on niii-iiin totta!

  • Devika Rani (Ei varmistettu)
    19.10.2013 at 21:59

    Reps vikalle kuvalle. Ihan mahtava! :D

    Kaikki hokee sitä että kroppa palautuu vuodessa. Palautuuko se varmasti? Itse levisin ainakin 10cm leveyssuunnassa enkä ole vieläkään, 10kk kuluttua, palannut normimittoihin. Jalka on myös leventynyt, rinnoista puhumattakaan! :P Mua ahdistaa suunnattomasti edes katsoa itseäni peilistä kun sieltä näkyy norsun kokoinen otus. Suurin osa vanhoista vaatteista ei istu kunnolla päälle. :(

    • Kristaliina
      19.10.2013 at 22:14

      Ehkä se on yksilöllistä – mulla palautui suunnilleen just tuossa vuodessa… Rinnatkin palautui, kun imetys loppui; tosin niissä ei ollut kyllä entuudestaankaan kovin paljon ”palauteltavaa” :D Mä harrastin sitä Kiloklubin täyttelemistä parin kuukauden ajan, niin sillä ne viimeiset 5 kiloa sitten lähti.

      Mutta huokaus, nyt sitä ollaan taas siinä paisumissuunnassa… Tuntuu, että eääääh, taasko… Siitä onkin tarkoitus blogata lähiaikoina. Jännä, miten omaan kroppaan suhtautuminen on niin vaikeaa, vaikka kyse on niin luonnollisista asiasta kuin raskaus… Mutta jotenkin taas tuosta ”omasta kropasta” luopuminen on tehnyt henkisesti tosi tiukkaa. Pelottaa, että toka raskaudelta se ei sitten enää palaudukaan. Hölmöä, mutta niin sitä vaan on näin hölmö :)

      • Kristaliina
        19.10.2013 at 22:26

        …ja siis ei mullakaan ollut vielä 10 kk kohdalla palautunut, silloin oli vielä selvästi sellaista ”pehmeyttä” vähän siellä sun täällä :)