Rakkaudentunnustus

Uni ei tule silmään. Ei haittaa. Kuuntelen meidän ison sängyn kolmiäänistä unikuoroa: Joel nukkuu taas selällään ja kuorsaa vähän. Silvan pieni hengitys tuhisee tyynyni vieressä. Tikru kuorsaa jaloissa raskaasti ja rohisee vähän, se alkaa olla jo vanha.

Meidän perhe. Ai että minä rakastan näitä!

2
Like

You Might Also Like

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    24.6.2012 at 11:10

    Nuo on ihania nuo ensimmäiset vähän hapuilevat ”meidän perhe” -onnentunteet. Todellä jännä fiilis kun on pitkään ajatellut itseään perheettömänä. <3

  • Kristaliina
    24.6.2012 at 19:20

    Totta! Ja vielä vuosi sitten sängyssä (silloin pienemmässä) oli vain minä ja kissa – mehän muutettiin virallisesti yhteen vasta viime syksynä, vaikka käytännössä oltiinkin suurimman osan ajasta saman katon alla sitä ennenkin.

    Jännä, että tyttö ja kissa -yhdistelmä on tosiaan kasvanut nyt Ihan Oikeaksi Perheeksi :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    24.6.2012 at 21:31

    Ihana lyhyt teksti, tulinpas tästä hyvälle tuulelle :)