Puutarhahommissa

Lähtökohta: tunnistan voikukan ja nokkosen. Ensimmäisen silloin, kun se kukkii. Jälkimmäisen silloin, kun se osuu pohkeisiin.

Onneksi ikireipas mummi oli auttamassa.

Puutalon piha-design on tällä hetkellä jotain puutarhan ja kaatopaikan väliltä.  Heinänkorsien seasta on bongattavissa sekä muinaisia kukkapenkkien paikkoja että aidanseipäitä ja 20-senttisiä rautanauloja.

Heinänkorsien alta löytyi ihan oikea kukkapenkki ja pieni kivinen puutarhapolku.

Liian leveä kulkuaukko  tukittiin kukkaruukkurykelmällä  – tähän voitaisiin joskus tulevaisuudessa rakentaa nätti portti, jolla pihasta saadaan vähän yksityisempi. (Joel haluaa grillata nakuna)

Ulkoportaiden alta löytyi kauniita vanhoja puulaatikoita. Näihin voisi laittaa (ehkä) jossain vaiheessa yrttejä kasvamaan…

100-vuotiaaksi eläneen Ämmin (isoäitini)  kutoma farkkuräsymatto pääsi ulkoilemaan.

Luumupuu (?) kukkii.

Mummi pesee letti heiluen.

Ja minäkin tein jotain! Napsin sitkeästi mättäitä puutarhasaksilla. Ai mikä ruohonleikkuri…? Ai se, mikä olisi ollut tuolla kellarissa…?

Tästähän voisi vaikka innostua!

3

You Might Also Like

  • annemi
    25.5.2012 at 17:19

    Meillä mies alkoi ensimmäisenä suunnittelemaan terassille aitaa jotta voi grillata boksereissa. Onko tää joku miesten kesäjuttu että pitää nakuna/vähissä vaatteissa seistä grillin luona äijäilemässä? :D

  • Melli (Ei varmistettu)
    25.5.2012 at 18:03

    Ei vitsit, mä niin haluisin puutarhan! Tai vaikka edes pienen takapihan! Ok, edes parveke olisi kiva :D Olis niin kiva hääräillä tekemässä kaikkia pihahommia, ja erityisesti haluisin kokeilla kasvattaa itse vähän apetta, yrttejä ja marjoja ja kasviksia. Noi puulaatikot on muuten aivan ihania!

  • Kristaliina
    25.5.2012 at 22:07

    Anne: Ehkä ne jotenkin puolustaa reviiriään – harvemmin varmaan naapurit tulevat juttua vääntämään, kun kekkuloi kotipihalla munasillaan… :)

    Melli: Se oli mullakin haave tuolla kaupunkiytimessä asuessani :) Tai oli mulla Punavuoressa parveke, mutta olin aina kesäisin niin vähän kotona, että kaikki kukat kuolivat parissa viikossa… Toivottavasti täällä käy paremmin!

    Joo, noi laatikot oli munkin mielestä kiva  löytö. Edellisellä asukkaalla oli paljon tuollaista vanhaa kamaa, mitä se jätti tänne. Lopussa muuton aikaan me oltiin niin puhki siihen tavaramäärään, että tungettiin vaan kierrätykseen (täällä kävi rojua hakemassa sellainen kuolinpesänselvittäjäauto) kaikkea kivaakin – varmaan tuollaisia laatikoitakin meni monta, nuo olivat ”pelastuneet” tosiaan portaiden alle… Onneksi jäi jotain!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    26.5.2012 at 00:48

    Hejs! Kommentoin sun toisen blogin kommenttia tänne, toivottavasti ei haittaa:) Eli bugisten kasaus: paina molemmin puolen kopan alta sivuilta niistä valkosista ”suorakulmioista” (valkosen pyörylän alla), tällöin saat koppaosan irti. Seuraavaksi vapauta heittoaisa työntämällä niistä aisan pienistä valkosista ”nappuloista” ja taita aisa alas pyörien päälle. Tadaa! Bugikset kasassa:)

  • Neenee (Ei varmistettu)
    26.5.2012 at 00:49

    terveisin minä:)

  • Kristaliina
    26.5.2012 at 12:38

    Voisko se tosiaan olla noin helppoa…? :D

    Kopan saan siis irti helposti, mutta tuon ratasosan kokoaminen on aina ihan älytöntä ähellystä. Saan sen aina ensin silleen ”melkein-kasaan” eli pienemmäksi kyllä, mutta en niin pieneksi kuin mahdollista. Sitten mielettömän askartelun jälkeen se menee ihan-kokoon (autoon laittamista varten), mutta paketin avaaminen on taas samanlaista ähräystä… :)

    Ehkä sitä vois ymmärtää, että asiat voi joskus tehdä helpostikin :D

    Kiitti vinkistä, testaan tuota tekniikkaa!

  • Neenee (Ei varmistettu)
    26.5.2012 at 17:05

    Ne nappulat pitää pitää alas työnnettynä niin kauan, että paketti on kokonaan kasassa. Samoin avatessa. U can do it!

  • Kallen äiti (Ei varmistettu)
    28.5.2012 at 18:42

    Sinulla on ihana mutkaton ja elämänläheinen, mutta silti idealistisen motivoiva blogi! Taitavaa :)

  • Kristaliina
    28.5.2012 at 20:44

    Ihanaa – kivaa saada palautetta, kiitos Kallen äiti!

    …hih tällaista arkirealismiahan tämä :)