Puutalon pieni kesäkisa: toka viikon voittaja

Kesäkisan palkinnot saatu valmistajilta

Kesäkisassa luvassa taas palkinto viikon varrella mieleen jääneelle kommentille…

Hitsi, tää on nyt ihan erityisen vaikeaa. Palkinto menee ehdottomasti jollekin ystävyysbloggauksen kommentille, mutta mille. Siellä on niin ihania kommentteja, että tarvitsisin ainakin viisikymmentä palkintoa. Pakko vetää taas ihan fiilispohjalta, eli viikon voittaja on tämä:

”Kuten moni muukin sanoo – tää vois olla mun kirjoittama.

Tosin mä olen aina ollut jokaisessa porukassa erilainen. Nuorempana oli varhaiskypsä ja vastuuntuntoinen ja silloin oman ikäiset tuntuivat todella lapsellisilta. Nyt opiskelen nuorisopuolella ja ikäeroa opiskelutovereihin on jopa kymmenen vuotta – ollaan siis todella eri elämantilanteissa.

Nyt kun parisuhde on päättynyt ja olen kahden (5v ja 9 kk) lapsen kanssa kaiken aikaa yksi, huomaa todella kuinka yksin sitä onkaan. Tuntuu, että tukeutuu aivan liikaa äitiin ja siskoon. Niillä kun sattuisi olemaan muutakin elämää.

Iltaisin käperryn omaan yksinäisyyteeni ja mietin tätäkö tämä on ikuisesti. Ei ketään jolle kertoa kaikki. Niitä ystäviäkin, kun on vain muutama ja eivätkä nekään tunnu läheisiltä.

Juuri näin juhlapyhinä sitä vasta onkin yksin. Kaikki menevät omia menojaan, perheen ystävien ja puolisoiden kanssa. Minä mietin miten saan nämäkin päivät kulutettua. Tuntuu niin tyhmältä tunkea itsensä johonkin porukkaan, kun ei ole varsinaisesti kutsuakaan saanut.

Huoh.”

Tämä Karo-:n lähettämä kommentti oli jotenkin niin rehellisen aito ja koskettava (niin kuin moni muukin kyseisen bloggauksen kommentti), että jäi vaan olo, että jos oltaisiin livenä, Karo saisi juuri nyt ison ja lämpimän halauksen.

Mutta joo: tää on niin parasta. Usein tuntuu, että kommenteissakin lukijat antavat jotain itsestään. Arvostan.

<3