Puutalobabyn Thaimaa-matkaopas, osa 2: Koh Bulon Leh

Hyvät matkustajat, tervetuloa puutalobabylandian virtuaaliselle Thaimaan-matkalle! Tällä kertaa reissaamme osaan numero kaksi: pienelle Koh Bulon Leh:n saarelle Thaimaan eteläosaan.

Eli tänne:

Koh Lantan jälkeen suunnitelmamme oli lähteä kohti pienempiä saaria etelässä. Mutta minne? Ennen matkaa tekemääni matkahaaveilubloggaukseen sain paljon vinkkejä Trangin pikkusaarista: Koh Muk, Koh Ngai ja Koh Kradan. Ne ainakin kiinnostivat! Kotona oltiin tutkailtu myös ihan mainiota Thaimaa-nettisivustoa nimeltään minnethaimaassa.com – hyvä sivusto, lämpimät suositteluni! Juuri tuo nettiosoite sai meidät haaveilemaan saarihyppelystä tuolla kolkalla; ja Trangin saarista sivusto kertoi näin.

Trangin saarten lisäksi Lonely Planet nimesi noilta kulmilta ainakin saaret nimeltään Koh Libong, Koh Lao Liang, Koh Sukorn ja Koh Bulon Leh. Ja sitten vielä Tarutalon kansallispuiston puolelta lisää – tunnetuimpana niistä Koh Lipe. Niin paljon valinnanvaraa, oih!

Me tiesimme aika selvästi, mitä haluamme: omaa rauhaa ja paratiisirannan. Niinpä luimme Lonely Planetia kuin piru raamattua ja yritimme karsia pois sellaisia, jotka olisivat kasvaneet jo ”liikaa”. Itse asiassa aika moni tämän kolkan saarista vaikutti olevan reppureissaajien kovassa suosiossa – eikä ihme, ovathan nämä saaret aivan uskomattomia.

Pienoisen pyörittelyn jälkeen seuraavaksi kohteeksemme valikoitui siis Koh Bulon Leh – näistä edellä mainituista (ennen Tarutaoa) tietysti se kaukaisin. Mutta sinne oli Koh Lantalta näppärä speedboat-yhteys; Koh Lipen ja Koh Lantan välinen päivittäinen pikaveneyhteys, joka pysähtyi matkalla sopivasti juuri Trangin saarilla sekä Koh Bulon Leh:llä.

Speedboat-matka meni nopeasti ja mukavasti. Merenkäynti oli tasaista – enkä tässä vaiheessa ollut vielä kuullutkaan siitä, että pikaveneitä ei suositella raskaanaoleville. Sattui kai hyvä tuuri: vene ei ryskyttänyt ollenkaan, ja lisäksi olimme taktisesti valinneet istumapaikat veneen takaosasta, jonka tiesimme olevan tasaisin matkustuspaikka.

Matka Koh Bulon Leh:lle kesti muutaman tunnin. Ehkä kolme? Samalla oli mukava saada pikavilkaisu muille saarille, että ”hei mentäiskö tuonne seuraavaksi?”.

Saarelle tullessamme vene jätti meidät suunnilleen tähän kohtaan – ensivaikutelmamme oli, että täydellistä:

Koh Bulon Leh:n majoitusta olimme alkaneet pähkäillä edellisenä päivänä ennen speedboat-matkaa. Halusimme yöpyä rannalla. Ja halvalla. Harmi kyllä Koh Bulon Leh:llä näistä kriteereistä sai täytettyä kerralla vain toisen.

Kauniin rannan molemmista päistä löytyi viihtyisän näköiset bungalow-keskittymät. Mutta ne hinnat… Noin viisinkertaiset verrattuina siihen, mitä olemme Thaimaassa tottuneet maksamaan. Auts. Toisen pään tosi ihanista mutta hyvin perustasoisista rantabungaloweista (ilman ilmastointia tai muita mukavuuksia) olisi saanut pulittaa 2800 bahtia – lähes 70 euroa! Eikä edes vielä ollut high season. Tuon hinnan rinnalla toisen pään Pansand Resort -nimisen bungalow-paikan hinnatkin alkoivat vaikuttaa kohtuullisilta: päädyimme perustasoiseen bungalowiin, josta maksoimme 1500 bahtia eli noin 36 euroa per yö. Todella paljon yläkanttiin matkabudjettiimme verrattuna.

Bungalow-alue oli viihtyisä ja hyvin hoidettu, ja henkilökunta aivan hurjan ystävällistä – kyllä täällä muutaman yön viihtyy. Mökit kuitenkin olivat aika lähellä toisiaan, eli ihan sellaiseen ”yksin paratiisissa” tunnelmaan tällä lomailualueella ei harmi kyllä pystynyt virittäytymään.

Mutta vaikka paikka ei ihan suoraan meidän makuun istunutkaan, suosittelisin tätä majoituspaikkaa sellaisille lomailijoille, jotka eivät ihan ole valmiita ”hiirenkakkaa tippuu katosta” -bambumajamajoitukseen, mutta jotka eivät ihan viihdy pakettimatkahotellissakaan. Siisti, toimiva alue – vaikkapa juuri lapsiperheen lomailuun. Resortissa olikin meidän lisäksemme enimmäkseen kiitävine matkalaukkuineen veneestä nousseita saksalaismatkaajia. Ja kärräsipä yksi perhe tuolla resortin käytävillä lastenvaunujaankin; ja hyvin näytti sujuvan.

Ja huom: Koh Bulon Leh:ltä olisi toki löytynyt halvempiakin majoitusvaihtoehtoja, yksinkertaisimmat (ja hieman rähjäisen näköiset) perus-bambuhutit jopa 150-300 bahtilla (4-7 euroa). Ne olisivat kuitenkin olleet enemmän sisämaassa ja sinne johtava polku oli mäkinen – ja koska minun piti raskauden (ja jo ennen matkaa alkaneiden yksittäisten supistusten) takia välttää rasitusta, emme halunneet reippailla jyrkkää ylämäkeä monta kertaa päivässä. 

Esimerkiksi Marina Resort näytti aika kivalta. Bambumajoihin (600-800 bahtia eli 15-20 euroa) emme kurkistaneet sisään, mutta ravintolassa näytti tältä:

*******

Ja sitten se Koh Bulon Leh:n tärkein ominaisuus: uskomattoman ihana, valkohiekkainen ranta!

Sieltä Pansand Resortin päässä ranta oli todella rauhallinen ainakin tällä sesongilla – suurimman osan ajasta siellä sai olella ihan itsekseen. Toisessa päädyssä oli vähän enemmän auringonottajia. Rannan käveli mukavasti lököilytahdilla noin 15-20 minuutissa päästä päähän.

Tästä rannasta ei ihan yhdellä kuvalla selviäkään. Oh, täällä keskellä tammikuun lumipyryä voi huokaillen katsella näitä:

Tuon pisimmän rannan (ja muutamien pienempien) sekä pienten ”mökkikylien” lisäksi Koh Bulon Leh:llä on myös merimustalaisten kylä, jonne voi kävellä pieniä polkuja pitkin – autonmentäviä teitä saarella ei ole. Sähköä on saatavissa vain ilta-aikaan, muistaakseni iltakuudesta eteenpäin. Kävelyreissullamme bongasimme ison läjän aurinkopaneeleita ja niistä lähtevät epämääräiset johtokasat – sieltä saaren iltasähköt luultavasti olivat peräisin.

Saaren kuria ja järjestystä vaali myös poliisi:

(hih tässä pikkumökissä ei kyllä koko aikana ollut ketään kotona)

Ai niin ja merimustalaisten lisäksi saaren alkuperäiseen asukaskuntaan kuului näitä tyyppejä:

Iiiiisoja varaaneja – ilmeisesti suht harmittomia tyyppejä noin niin kuin peruksenaan, mutta purema aiheuttaa sellaisen megatulehduksen, että siinä tulee lääkäriin aika kiire.

 

Ai niin, ja ne hemmetin tsunamihälytyskelloilta kuulostaneet kiimaiset kaskas-ötökät, joista kirjoitin jo reissun päältä täällä.

Koh Bulon Leh oli siis kyllä ihana, mutta me matkailijoina levottomia; jotenkin emme löytäneet rauhaa täältä, vaan pian huomasimme raapustavamme kiihtyvällä tahdilla Lonely Planetin takasivuille erilaisia matkapäivälaskelmia esimerkiksi näin:

…ja kolmen yön jälkeen olikin jo aika jatkaa matkaa.

 

Koh Bulon Leh:tä suosittelisin rauhallista ja kuvankaunista valkohiekkaista rantaa kaipaavalle saarihyppelijälle. Rannan bungalow-keskittymät sopivat hyvin myös lapsiperheille ja ”matkalaukkumatkustajille” – jopa lastenvaunujen kanssa. Sisämaan yksinkertaisiin bambuhutteihin voi majoittua todella pelkistettyihin olosuhteisiin minibudjetilla.

 

*******

Puutalobabyn ”Thaimaa-matkaoppaan” ykkösosassa oltiin Koh Lantalla täällä:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/puutalobabyn-thaimaa-matkaopas-osa-1-koh-lanta

…ja jatkossa tulossa noin juttu per viikko -tahdilla:
Koh Kradan
Koh Chang
…ja luultavasti viidennessä osassa vielä samassa bloggauksessa ”muut” (Krabi, Trang, Ranong, Khao Lak ja Phuket)

Lapsen kanssa matkailusta kerrottu täällä,
…ja kaikki Thaimaa-aiheiset bloggaukset löytyvät sivupalkin avainsanalistassa klikkaamalla hakusanoja matkat, reissut tai Thaimaa.

Instagramissa puolestaan reissun päältä postattuja matkakuvia, jotka löytyvät hashtagilla #reissuperhe.