Pieni seikkailija

Siis mitä on tapahtunut sille meidän pienelle tuhisevalle murmelivauvalle?

Se on kasvanut pois. Tilalla ois sitten yksi tällainen ihana touhukas mininapero, joka vipeltää ympäri puutaloa kaikenlaisiin seikkailuleikkeihin:

 

merkkiselitykset:

+ meillä sallittu

meillä kielletty

+-  meillä sallittu äidin tai isin valvonnassa

?  meillä linjaus harkinnassa

Tiskikoneen tyhjennystä.

+ kun koneessa ei ole teräviä ruokailuvälineitä

 

”Keittiö on aina lapselle oikea toivemaa – tuoksu, ääniä ja syviä, jännittäviä laatikoita, joista löytyy vaikka mitä. Varmista keittiön turvallisuus.” *)

Ruokapöydänallaseisomisleikkejä.

+ sallittu

Lelukaarentyöntämisleikkejä.

+ sallittu

”Vajaan vuoden ikäinen lapsi kuulee varmasti pitkin päivää ”ei”, ”älä”, ”hyi” ja ”pois”. Joskus vanhemmasta voi tuntua, että hän rajoittaa lasta liikaa. Tarkemmin ajatellen monet kiellot voisi ehkä välttää antamalla lapsen tehdä ja kokeilla asioita (…) – vaikka siitä koituisikin vähän lisätyötä ja siivoamista jälkeenpäin. On myös parempi sulkea kellarin ovi, viedä herkästi kaatuvat ja särkyvät tavarat pois jne. sen sijaan että paimentaisi lasta koko ajan pois huoneesta tai puuhasta, josta hän on kiinnostunut.”

Äidin lankavyyhtien purkua.

+- lanka/nauhaleikit vain äidin/isin valvonnassa

Hiirileikkejä.

+- lanka/nauhaleikit vain äidin/isin valvonnassa

Kaikkeamahdollistavastennousuleikkejä.

+ sallittu (nyt noustaan jo vasten hyvinkin huteria esineitä, kuten pyykkitelinettä tai jumppapalloa)

Nuolemisleikkejä.

+ pus pus

Jätteiden lajittelua.

– muovipusseilla leikkiminen ehdottoman kielletty

Kalterileikkejä portaikossa.

? linjaus harkinnassa – onhan tuo portti tietysti tukeva, mutta silti tämä paikka hirvittää…

 

” Opeta lasta konttaamaan portaita ylös ja alas: ylöspäin mennessä voit olla lapsen takana ja auttaa tarvittaessa hieman jaloista, alaspäin mennessä voit vastaavasti tukea jalkoja ja ohjata lapsen liikkeitä. Pysyttele aina lapsen mukana, sillä hän ei vielä ymmärrä, että voi pudota.”

 

 

Minitirpan muut suosikit: sohvan päästä päähän kävely (tukea pitäen), Bugisten turvakaarella leikkiminen ja vaunukoppaa vasten nouseminen, kissan ruokakulhon sörkkiminen, murusten poimiminen lattialta, pyykkitelineen/lasiovien heiluttaminen ja äidin kotitohvelin imeskeleminen.

Niin joo leikitään meillä myös leluilla. Välillä.

 

*) lainaukset kirjasta Leikitä vauvaa – Liikuntaleikkejä 0-12 kuukauden ikäisille, kappaleesta Lapsen kehitys 9-12 kuukauden ikäisenä
 
Like

You Might Also Like

  • Emilia Pyykkönen
    7.3.2013 at 14:57

    Näyttää tutulta:) Seuraavaksi vuorossa kiipeily tuoleille/sohvialle/syöttötuolista pöydälle (erityisen tuskastuttava eestaas-operaatio) sekä sälekaihtimien narujen havittelu. Tämä jälkimmäinen on minusta äärimmäisen pelottavaa (kuristusmisvaara), joten olen niputtanut kaikki sälekaihtimien narut ulottumattomiin.

  • Kristaliina
    7.3.2013 at 15:00

    Hui sentään noita sälekaihdinten naruja… Meillä sellaisia ei ole, mutta muidenkin nauhojen/narujen/vöiden suhteen olen tosi-tosi tarkkana – sellaisesta vedettävästä puulelustakin julmasti pätkäisin narun poikki :)

    Sohvalle meillä ei ollakaan vielä kiivetty, mutta se tulee varmaan aika pian :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    7.3.2013 at 15:22

    Onpa kyllä ihanan nauravainen ”iso” melkeintaapero Silvasta tullut!
    Pitäisköhän munkin alkaa lukea jotain tollasia kirjoja, että olis edes jonkinlainen punainen lanka tässä vauvan hoidossa? Eikä tarttis aina olla myöskään isosiskolle soittelemassa, että mitäs nyt ja mitäs nyt.
    Onko sulla jotain suosikkeja vauvan/lapsen käyttöopaskirjoja?

  • Marjia
    7.3.2013 at 15:31

    Oho, en ollutkaan kirjautunut sisälle. Ihmettelinkin, että miksi tää kone käskee kirjoittamaan jotain varmennusta, ennen kommentin lähettämistä :)

  • hannah79 (Ei varmistettu)
    7.3.2013 at 15:38

    Minkä kokoinen Silva on, kun kirjoitat vallan minitirpasta ja mininaperosta eikä hän kuvissa näytä erityisen pieneltä? Ainakin on ihan sopusuhtaisen näköinen, vaikka alhaista painoa taisit jossain vaiheessa pohtia.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    7.3.2013 at 15:39

    KIITOS loistavasta vertaistuesta, törmäsin tähän IHANAAN blogiin vahingossa ja koukussa ollaan. Et arvaa miten paljon rennommin tätä äitiyttä on voinu opetella kun on ollut tämä blogi. Vertaistukena todella on parhautta kun aina voi palata lueskelemaan että ”mitenkäs tämä meni puutalossa” tai ”onkohan meillä nyt se mikä Silvalla oli taannoin”… IHANUUTTA!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    7.3.2013 at 16:01

    On se vaan herttainen tuo teidän rakkauspakkaus. Eikä ulkonäön perusteella ole epäilystäkään isästä. :)

  • Kristaliina
    7.3.2013 at 16:04

    Vierailija (15.39), kiitos ihanasta palautteesta – tällainen aina niii-iii-iin ilahduttaa mieltä! Ja vertaistukea saan tosiaan minäkin teiltä kommentoijilta käsin, eli kiitokset ovat täten molemminpuoleiset! :)

    hannah79: Hih Silva taitaa olla niin kuin äitinsäkin eli kuvissa ihan normaalikokoisen näköinen, mutta muiden rinnalle laitettaessa kuitenkin sitten mini :) Silva on nyt 11 kk iässä sellaiset vähän päälle 7,5 kg, mutta tosiaan munkin mielestä ihan sopusuhtaisen näköinen. Ja siihen päälle tietysti maailman ihanin ja suloisin <3

    Minitirppa-lempinimi muuten tulee siitä, että eräs oma piiiitkäaikainen ystäväni kutsuu minua joskus hellittelynimellä tirppa. Joten Silva on siis tietysti minitirppa :)

    Marija, oi mä oon maailman huonoin noissa vauvankäyttöopasasioissa :D En ole siis lukenut yhtä ainutta kirjaa itsekään – mä soitan aina omalle äidilleni :) Tämän Leikitä vauvaa -kirjan sain ystävältä (heillä siis se oli jo ”läpileikitty”) ja sitä olen vähän enemmän selaillut siksi, että siellä on sellaisia kivoja liikuntaleikkejä selitettynä ja ehdotettuina eri ikäisille alle vuoden ikäisille :)

  • Kristaliina
    7.3.2013 at 16:11

    Vierailija 16:01: Sanos muuta, välillä ihan naurattaa, kun nää isi&tytär on vaan niii-iiin samannäköisiä :)

  • Liisa
    7.3.2013 at 16:51

    Ai vitsi, kuinkahan superzenrauhallinen vauvan pitäisi olla, että ehtisi lukea jotain vauvanhoito-oppaita? :D Tai siis lukeeko joku oikeasti sellaisia?

    Meillä avustajan touhut näyttävät hyvin samanlaisilta kuin teillä. Meillä astianpesukoneeseen koskeminen on kiellettyä (eikä luukkua avatakaan jos avustaja on hereillä ja vapaalla jalalla eli ei istu syöttötuolissa). Sähköjohtoihin koskeminen on myös kiellettyä. Ja makuuhuoneeseen sekä varastohuoneeseen/tulevaan lastenhuoneeseen meneminen yksin. Oikeastaan kaikki muu kielletty onkin sitten eliminoitu. Niin paitsi vessassa oleviin pesuainepulloihin ja roskikseen koskeminen on kielletty. Sallittua on muun muassa keittiön kippokaapin tyhjentäminen ja eteisen kenkätelineessä olevien kenkien hajottaminen ympäriinsä. Myös lelut saa levittää vapaasti ympäri olohuonetta ja keittiötä.

    Äidiltä ja isältä kiellettyä on häiritseminen silloin, kun poika leikkii itsekseen leluillaan. Näin yritetään tukea omia itsenäisiä leikkejä, koska meidän mielestä on hyvä jos lapsi osaa toisinaan viihdyttää itse itseään (sallituilla tavaroilla). Nuo hetket ovatkin koko ajan pitenemään päin. Nytkin kaveri tutkii rauhassa lorukorttia ja hieroo sitä lattiaan…

    Minusta muuten tuntuu, että olen itse (ainakin hetkeksi) saavuttanut tarpeellisen rauhan ja rentouden tässä äitiydessä. Tuntuu helpolta ja mukavalta sekä ennen kaikkea itsevarmalta. Osaan ratkaista ongelmia ja ymmärrän lastani ja hänen tarpeitaan. Ihana tunne! :) Yritän nauttia niin kauan kuin tämä kestää.

     

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    7.3.2013 at 17:19

    Meillä on kanssa tietyt asiat kieltolistalla ja aika paljon saa tehdä juuri saman peraatteen vuoksi (eli ei jaksa olla koko ajan kieltämässä), mikä tarkoittaa sitä että äiti ja isä raivaa perässä kirjahyllyä, lehtikoria, keittiön kaappeja jne. Parasta on tyhjentää vaatteiden pesukonetta (myös silloin kun yritän sitä itse täyttää…)

  • Kristaliina
    7.3.2013 at 17:30

    Liisa, joo eiks oo mahtava tunne – mäkin koen välillä just tuollaista! Mulle tämä vaihe on jo niii-iiin paljon helpompaa, kun napero jo jonkin verran kommunikoi eikä pidä jostain hemmetin hiuskarvan asennosta yrittää päätellä, että onko sillä nälkä vai pieru :D

    Kieltämisen suhteen musta (ainakin toistaiseksi) tuntuu, että minulle ei se sellainen ”ei ei ei” -kasvattaminen tunnu luontevalta. Hih kissallekin joskus yritin EI!-opettaa, että ei pöydälle, ei revitä, ei sitä ja tätä, ja sitten luovutin kun huomasin vain kiukuissani huutavani ei:tä koko ajan kotona ollessani :) Jonkun sermin se sitten repi, mutta ei se nyt kuitenkaan niin tärkeää ollut, että sen takia ois koko ajan kannattanut räyhätä :)

    Heh no lapsi on tietysti aika eri asia, mutta tulipa kieltämisestä vaan mieleen :)

    Itse ajattelen (ainakin toistaiseksi) niin, että meillä kielletään selkeästi potentiaalisesti vaaralliset asiat, kuten just muovipusseilla/naruilla/johdoilla/portaissa leikkimiset. Mieluiten niin, että yritetään estää kokonaan että sitä pystyy tekemää, eli tyyliin nostetaan ne lankakerät ylemmille hyllyille. Mutta sitten sotkuasiat… Niissä varmasti otetaan rennommin eikä jakseta kieltää kaikkea :)

  • S-S
    7.3.2013 at 18:19

    Meillä on ihan sama juttu… Niilo kiipeilee Ihan Joka paikkaan, ja suurin osa leikeistäkin täytyy toimittaa seisten. Eikä siinä muuten mitään, mutta herra 8kk ei ”ihan” vielä hiffaa omia rajojaan ja on kiinnipitämisen suhteen vähän turhan reteää poikaa. Ollaan siis aikalailla sidottuja olemaan koko ajan passissa hänen hereilläoloaikanaan :) 

    Pahoilta kolahsduksilta ollaan vielä vältytty, pienempiä muksahduksia on muutama tullut. Olemme yrittäneet opettaa että reteilystä seuraa kaatuminen – annamme siis hänen kaatua, mutta hallitusti niin että hän kaatuu meidän käsiimme. En tiedä mitä kasvatusoppaat tästä mrtodista mahtavat sanoa, en edelleenkään ole lukenut yhtäkään…

    Muksahduksilta muuten onneksi suojaa se, että Nipsanteri on varsin hellyydnkipeä kaveri. Kesken leikin täytyy välillä kurottua antamaan äidille suukko, ja sitä varten täytyy tukea ottaa äidin käsistä. Saman hän on alkaa pikkuhiljaa oppia halutessaan lähteä tuen (mikä ikinä se onkaan) luota kävelemään ihan toisaalle. Aika liikkistä, minusta :)

  • Iksu
    7.3.2013 at 19:27

    Hih, ja tuosta se vauhti vaan kasvaa!:)

    Mä opetin Maisalle jo tosi pienenä miten portaissa kuljetaan. Mun mielestä on tärkeää että se osaa mennä niissä turvallisesti, jos joskus tule eteen tilanne jossa vahtiminen herpaantuu, tai se esim. pääsee rappukäytävään kun mä olen suihkussa. Tai ollaan jossain kylässä missä on portaat muttei porttia. tai portti jää auki tai hajoaa. Jne. Meillä ei siis asunnossa ole portaita, mutta on ravattu rappukäytävässä edestakaisin :D

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    7.3.2013 at 20:01

    Hoh, meillä saa leikkiä muovipusseilla (toki vanhempien valvovan katseen alla), mutta toisaalta astianpesukone on ehdoton ei (ja kuten joku muu yllä sanoi, ei sitä aukaista niin että lapsi on vapaalla jalalla). Sähköjohtoihin ei saa koskea (paitsi pleikkarin ohjaimien johtoihin ja imurin johtoon saa koskea … loogista ;)). Keittiön laatikoihin oli pakko tehdä turvallisuusraivaus on nyt alimmat laatikot on sellaiset että ipana saa niitä katsoa ja koskea (ei tosin oo äidin suosikkileikki kumminkaan). Pyykinkuivaustelineessä ei saa roikkua (jos se kaatuu päälle, niin on tosi raskas täytenä ja on vähän huteroa mallia) ja cd-hyllyyn ei saa koskea (cd-kotelot hajoavat ihan liian herkästi jos ne viskoo maahan), sen sijaan kirjahyllyä saa järjestellä vapaasti. Pöytälamppuihin ei saa koskea (tämä siitä syystä, että niissä on energiansäästölamput ja tää äiti ei pelkää että ne hajoo ja elohopeaa vapautuu, voi olla kyllä turhaa hysteriaa). Roskikseen ei saa koskea, mutta lehtiroskista saa lajitella, samoin kuin likapyykkejä.

    Kuulostaa että meillä on paljon kiellettyjä juttuja, mutta onneksi enempi noita sallittuja kumminkin. Tällä hetkellä kielloista huolimatta sähköjohdot on isoin kiinnostuksen kohde.

  • Selmum
    7.3.2013 at 20:14

    Hih, meillä myös kaikkia näitä harjoitellaan :-) 
    Mikä siinä äidin tohvelissa muuten voinkin olla niin mielenkiintoista? Tuntuu olevan maukkain herkku maailmassa…

  • Kiisa
    7.3.2013 at 20:17

    Silvalla on aina niin ihana silmät sikkaralla -hymy. Oikea ilomieli.

  • -mimmu- (Ei varmistettu)
    7.3.2013 at 20:49

    Ihana, aurinkoinen Silva!

  • Salallaa (Ei varmistettu)
    7.3.2013 at 23:22

    Just tuossa ääneen pohdin puolisolleni, että meidän tän hetkiset sisustus-/säilytysratkaisut on jokseenkin koomisia. Talosta, kun löytyy mm. monta tyhjää vetolaatikkoa, joissa olleet tavarat on siirretty turvallisempaan paikkaan, kirjahyllyjen ylähyllyjen hyllyn reunoja koristaa ties mitkä pikkumiehen ulottumattomiin nostetut esineet, roskisten ja paperinkeräysastian sijoittuminen työpöydälle ja kylpyhuoneeseen tuntuvat jo ihan normaalilta.

    Kyllä meillä sitä ei sanaakin on koetettu käyttää ja opettaa, mutta useimmiten on ollut helpompi tehdä leikista vain mahdollisimman turvallista ja no tällä hetkellä se onkin jo aika paljon vaikeampaa kun tuo tenava kiipeää halutessaan melkein mihin vaan ja tömähtää milloin sohvalta, milloin keittiöjakkaralta alas :(

  • Miitu (Ei varmistettu)
    8.3.2013 at 07:26

    Näin vuotta vanhemman (Silvaan nähden) äitinä ehkä sanoisin, että noiden perusperiaatteiden lisäksi yks tärkeimpiä asioita on se, että se lista elää lapsen mukana ja tarjoaa lapselle lisää vastuuta ”minä osaan”.

    Esim. meilläki oli nuo muovipussit sillo aikanaan kiellettyjä, nykyään jo sallittuja (valvottuna tosin), sillä ne leikit ja toimenpiteet on ainaki toistaiseksi tiedossa. Leikkimielessä pusseja käytetään tavaroiden keräilyyn (ei TIETENKÄÄN) voi aina olla sama kassi/pussi, siivousmielessä tyttö pitää hirmuisen tarkkaa lukua siitä, että se pussi on laitettava paikalleen roskikseen, kun edellinen on otettu pois. Esimerkiksi, jos ollaan menossa potalle ja ovelta hän huomaaki, että isä on vieny vaipparoskat pois ja jättäny sisäsangon ILMAN PUSSIA näkösälle, ei pottailusta meinaakaan tulla mitään, vaa HETI pitää kiiruhtaa allaskaapille repimään uutta pussia. Kun se on paikallaan, niin sitten saatetaan taas saavutta mielenrauha ja päästä sinne potalleki. Ellei siinä samalla tullu ”askarreltua” hieman laajemminkin.

    Toinen tällainen muuttunut meillä on ollut tuo oma huone. Vuosi-puoli sitten sinne ei saanut mennä yksin. Nykyisin sinne saa mennä yksin kunhan ei laita ovea kiinni (tässä pelkona lähinnä se, että lapsi kielloista huolimatta kuitenkin siellä jylhässä yksinäisyydessään alkaa tutkia saranaa, ja mites käykään, jos sen oven joku toiselta puolelta avaa…).

    Sitten on tietty aivan asia erikseen, mitä saa tehdä kotona ja mitä kyläpaikoissa… Soveliaisuussäädöksetki toki otetaan huomioon, mutta ah, kun tuon lapsen tekemiset kotona on (98 % tapauksista) niin iiiihanan arvattavissa.

  • 1 2