Pieni onnellinen tarina ruuhkamarketista

Mekin oltiin ryysimässä eilen illalla siinä Pyhäinpäivää edeltävässä markettiruuhkassa. Miten muuten voi olla, että kun kaupat ovat kiinni yhden ainoan päivän, se aiheuttaa heti ryntäyksen kauppoihin…? No, siellä oltiin siis mekin. Viikin Prismassa. Koska vaipat olivat loppu, ja oikeastaan kaikki muukin.

Kuuden aikaan illalla ostoskärryt aiheuttivat ajoittaisia liikennesumppuja ison marketin käytävillä. Onneksi sentään ”pakko ostaa koko kauppa tyhjäksi” -paniikkiryntäilijöitä ei ollut liikkeellä kovinkaan paljon. Kassamyyjillä oli päässään noidanhattuja ja pirunsarvia.

Jossain lähellä maitohyllyä Silva sen keksi:
”KISSA!!!!!”
”Voi kulta, missä sä kissan näet?”,
minä ihmettelin.
Skannasin myymälää ympäriinsä kissan kuvaa etsien, ja sitten – kyllä: tuollahan on iso tyhjä pahvilaatikko, jonka kyljessä on mustan kissanhiekka-kissan kuva.
”Ihan totta! Siellä on kissa siellä laatikon kyljessä, tosi hyvin huomattu”, totesin ja yritin jatkaa matkaa.

Mutta se nyt ei sitten tietenkään riittänyt:
”KISSA! KISSA! Kattoo! Kivaa! MAU!”, Silva jatkoi intoiluaan parin hyllyvälin verran.
No mikäs siinä, mennään ihmeessä katsomaan: Joel voi jatkaa ostoskärryn täyttämistä ja me mennään Silvan kanssa hetkeksi kissaa ihmettelemään. Koskaan ei voi olla niin kiire, etteikö vähän ehtisi kissaa katsella.

Se oli täyttä rakkautta. Siinä ruuhkan keskellä (sori, aiheutettiin sitä varmasti lisää) Silva sitten halaili tyhjää kissanhiekkapahvilaatikkoa – voi hitsi, kun ei ollut kameraa mukana!

Hetken kissaihailujen jälkeen myyjä tuli paikalle: hän oli siis tyhjennellyt pahvilaatikkojen sisustoja hyllyyn, ja nyt oli varmastikin aika viedä tyhjät pahvilaatikot pois tieltä käytäviltä.
”Nyt kissa lähtee, sano kissalle hei hei”, minä yritin.
Silvan alahuuli alkoi väpättää.
”Mau. Kivaa”, tirppa toisteli surkeana.

Myyjä ei miettinyt hetkeäkään.
”Haluatko sä sen kissan? Mä voin leikata sen sulle”, myyjä totesi, nappasi paperiveitsen taskustaan ja veisteli laatikosta kissan kuvan irti.
”Ole hyvä, saat sen ikiomaksi”, myyjä antoi.

Voi, mikä riemu! Ensin sitä lähdettiin näyttämään isille:
”Isi! Kissa! Täti! Kivaa!”
Ja koko loppukauppareissun ajan sitä kissanhiekka-kissalla varustettua pahvinpalaa sitten halailtiin. Ja vielä illalla kotona. Nyt yritin etsiä sitä kuvan ottamista varten, mutta luultavasti se lähti äsken tirpan mukana päiväksi mummolaan.

Se ihana ihana kissa.
(valmistajan nettikuva Prisman sivuilta – kunnes tirppa palaa oman pahvikissansa kanssa)

 

Mä oon jo tosi monesti kirjoittanut täällä, miten asiakaspalvelu on mulle niii-iiiin tärkeää. Oon jotenkin sellainen ihminen, että heti jos mulle ollaan ystävällisiä, mulle tulee tosi-tosi hyvä mieli. Tai vastaavasti jos joku on tyly, saatan pahoittaa mieleni ihan typerän pitkäksikin aikaa. Sama pätee kaikkialla:  niin ravintolassa kuin lastenvaatekaupassa, tai sitten Pyhäpäivää edeltävänä päivänä ruuhkamarketissa. Tällä myyjällä oli ihan varmasti kiire ja hektinen stressityöpäivä siellä ruuhkassa päällä – silti hän asiasta tehden pysähtyi ja huomioi yhden pahvilaatikkoa halailevan naperon.

Näin pieni, ihan pienenpienenpieni asia teki meidän perheen aivan hurjan iloisiksi. Kiitos!

4
Like

You Might Also Like

  • Nannannaa
    2.11.2013 at 11:24

    Vau! Ihan mieletön myyjä!

    Heh, meidän napero ihailee joka kerta Prismassa lemmikkihyllyjen kohdalla katosta roikkuvaa valtavaa kylttiä, jossa on kissankuva. Mä luulen, että sitä ei kyllä Prisman työntekijät meille leikkelis mukaan. :D

    • Kristaliina
      2.11.2013 at 11:31

      Joo, se on bongattu meilläkin! :) Itse asiassa ihan ensiksi luulinkin, että tirppa näkee varmaan taas just sen – mutta sitten kissa löytyikin siitä pahvilaatikosta :)

  • annakarin
    2.11.2013 at 11:40

    Voi ihana <3

  • Cpop
    2.11.2013 at 11:44

    Mikähän hormonikierto mulla on menossa, kun meinasin ruveta itkemään tätä lukiessa!!! Haha!

    • elppis (Ei varmistettu)
      2.11.2013 at 12:06

      Sama! Tosin 19+ mitälie selittää sen :)

    • Naks (Ei varmistettu)
      2.11.2013 at 22:46

      Sama. :,) PMS on kumma juttu…

    • S-S
      4.11.2013 at 12:15

      No kuule ihan sama täällä. Taisi jopa ihan oikeastikin tirahtaa…

    • Kristaliina
      2.11.2013 at 13:33

      Totta, kyllä asiakaspalvelu varmasti vaatii jotain synnynnäistä ominaisuutta, jonka ansiosta voi  kiireenkin keskellä (tai omana huonona päivänä) keskittyä juuri siihen asiakkaaseen.

      Vähän erilaisessa tilanteessa tapahtunut hyvä asiakaspalvelu tuli tästä mieleen: lastenklinikan päivystyksessä. Siellä (joskus Silvan ollessa parin kuukauden ikäinen, kun tuli se yksi tajuttomuuskohtaus) kaikki ihan hurjasti pahoittelivat kiirettään – mutta silti, kun lääkäri tuli paikalle (tyyliin viidessä minuutissa) se kyllä keskittyi ihan täysin juuri meihin eikä kiirettä huomannut hänestä päälle päin ollenkaan. Toisin kuin Silvan neuvolalääkärikäynnit, jotka ovat olleet ihan naurettavaa ”terve – kiva – kiitti – ulos” -pikajuoksua…

      Näin kun ajattelee, niin aika moneen ammattiin kuuluu tuollaista ihmisten kohtaamista!

  • Jonnaa
    2.11.2013 at 11:54

    Ihana että tuollaisia kaupan tätejä löytyy vielä,itsekkin sellaseksi lukeuduin ennen mimmin syntymää tosin lastentarvike kaupan tädiksi vain.meillä oli töissä jossakin vaiheessa iso kori täynnä pehmonalleja jotai lapset saivat hoivata kun soviteltiin turvaistuimia.monesti pieni lapsi keskittyi nalleen niin kovasti että saatiin soviteltua istua helposti.ja monen pikku pojan ja tytön mukaan lähtu myös tämä nalle,nehän oli todellisuudessa jotakn messu sälää jota jäi aina yli.koskaan ei tullu puheita perästä päin että mihin nallet ovat kadonneet,vaikka lupaa niiden antamiselle en koskaan tainnut edes kysyä.luulen että moni vanhempi sai hyvän mielen myös kun niiden kulta mussukka ei huutanut kaupassa naamapunasena kun lasta tunkee istuimeen ja sen jälkeen sovitus autossa vielä.

    • Kristaliina
      2.11.2013 at 12:50

      Voi todellakin – varmasti tosi iloisia vanhempia ollut! Ja mä oikeasti veikkaan, että tuollainen vaikuttaa jo ihan siihenkin, että tuleeko kaupat ja palaako asiakas myymälään uudestaan. Esimerkiksi me mennään aina lastentarvikekauppatarpeen tullen Lauttasaaren Vaunu-aittaan, koska sieltä ollaan saatu ihan parasta palvelua. Tarjolla ois muitakin ja isompia (ja lähempänäkin), mutta tuo Vaunu-aitta sai meidän sympatiat jo eka kierroksella, kun käytiin Silvalle katselemassa tarvikkeita useammassa eri lastentarvikeliikkeessä. Sinne siis mennään varmasti niitä tulevia tuplarattaitakin katselemaan ja ostamaan.

  • Mammara
    2.11.2013 at 12:03

    Mä olen kyllä kanssa tuollainen asiakaspalvelijaherkkistelijä. Mulle on tosi tärkeetä ettei kohdella ikävästi ja jos kohdellaan kivasti, oon ihan fiiliksis! :) 

    Mulla tuli paha mieli viimeks bussikuskista, joka läksytti mua kaikkien kuullen bussissa. Olin painanut vahingossa vaunujen kanssa matkustaessani, selälläni pysäytysnappia ja kun en heti hoksannut ilmiantautua, sain kauheet huudot kuskilta edestä. Pahoittelin ja yritin selittää et mulla kesti hetken tajuta, että se olin ollut minä, enkä siksi osannut heti ilmoittaa pysähdyksen olleen turha, mutta ei se auttanut, kakkaa sateli niskaan :D Muut matkustajat kyllä loi ymmärtäväisiä katseita meihin ja joku tsemppaskin meitä.. Hahha! Vitsi et mun elämä on rankkaa… :D

    • Kristaliina
      2.11.2013 at 12:54

      Kurjuus, mikä kuski! Joo, just tuollaisesta mä olisin pahalla mielellä pitkään. Jotkut osaa ajatella jotenkin niin, että ”no olipa k*ipää, mä olin oikeassa ja se väärässä ja piste”, mutta mulle jää aina sellainen naurettava ”niisk, miks se oli mulle noin ikävä” -fiilis. Mä jotenkin itse yritän olla aina ystävällinen muille (esim. just asiakkaana) ja sitten tulee ihan tyrmistys, jos omaan ystävällisyyteen vastataan tylysti tai jotenkin ”epäoikeudenmukaisesti”.

      Herkkis mikä herkkis :)

  • Ääniala (Ei varmistettu)
    2.11.2013 at 12:24

    Oi miten ihana myyjä! Ihan tuli hyvä mieli pelkästä ajatuksesta, että siellä se leikkeli pahvista kissaa Silvalle.

    • Kristaliina
      2.11.2013 at 12:59

      Niinpä! Ja se, että sen ei todellakaan olisi tarvinnut (mehän tavallaan oltiin vaan sen tiellä sen hommia hidastamassa), eli varmastikaan missään myyjän toimenkuvassa ei lue, että ”leikkele lapsille kissankuvia tyhjistä pahvilaatikoista” :) Vaan ihan silleen ”ihmisenä” se varmasti katsoi, että tuo pieni juttu saisi meidät varmasti iloisiksi – ja sai!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    2.11.2013 at 12:38

    Ja Prismaan palautetta :)

    • Kristaliina
      2.11.2013 at 12:44

      Hei joo, mäpä laitan!

  • Silja Maaria / mintunmustaa.blogspot.fi (Ei varmistettu)
    2.11.2013 at 12:52

    Ihanasta asiakaspalvelusta tulee niin hyvä mieli. Ja se saa itsenkin yrittämään enemmän, silläkin hetkellä, kun ei ihan siltä tuntuisi. Kun muistaa, että itselle on oltu ystävällisiä ja ns. ylitetty työvelvollisuus, vie sitä eteenpäin auttamalla seuraavaa. Jos ei muuten, niin vaikka hymyllä. Töissä menee päivä mahdollisimman hymyilevässä ”asiakaspalvelussa” noiden 9-12 -vuotiaiden tarpeiden kanssa, mutta vapaa-ajallakin pystyy. Eilen autoin mielelläni bussikaaoksessa keskustaan yrittävää nuortamiestä, ja hui sentään, millaista flirttiä sain palkkioksi koko kotimatkan ajan. ;)

    P.S. Olitte muuten oikein vakuuttavia (ja söpöjä) uutisissa. :)

    • Kristaliina
      2.11.2013 at 13:35

      Totta, tuollainen ”hyvän mielen aiheuttaminen” kyllä tarttuu! Hih, avustamista flirttipalkalla, ei pöllömpää :)

      …ja kiitos PS:stä; itse sitä helposti katsoo aina itseään silleen ”eiiiiih miks mä oon tollainen” -ajatuksella :D

  • tsipe! (Ei varmistettu)
    2.11.2013 at 13:42

    Kuulostaapa kivalta :)
    Itse olen kaupan kassa myöskin, ja olin eräänä päivänä laittamasa karkkeja hyllyyn. Ehkä parivuotias pikkumies tuli sitten siihen mun kaveriksi, jäi seurailemaan mun puuhia ja halusi kantaa karkkilaatikoita myös. Ei se mulle mitään puhunut, mutta hymyili ja hymisi koko ajan. Siinä touhuiltiin kunnes pikkukaverin isä lopulta löysi poikansa luo. Poika ei halunnut lopettaa karkkien laittoa, joten isä naureskellen luovutti ja lähti maksamaan ostokset (toki siinä oli kokoajan näköyhteys karkkihyllylle), yritti huudella poikaa mukaan mutta ei, kun karkkien laitto oli paljon kivempaa :) Lopulta isä joutui hakemaan pojan pois. Sieltä se sylistä vilkutteli mulle ja huuteli heippaa. Niin ihana :) Sen jälkeen kyseinen pikkumies on aina virnuillut mulle kun on kassalle sattunut. Ja isä myös :D

    • Kristaliina
      2.11.2013 at 16:31

      Ihanaa! Mä uskon, että monesti tällaiset ihan arkiset asiat kuin kaupassakäymiset voi olla lapselle kivaa tekemistä ja elämyksiä – kun vaan aikuisena osaa huomata nuo lasta kiinnostavat pikkujutut: karkkihyllyn järjestämiset ja tyhjät pahvilaatikot :)

  • Sssonja (Ei varmistettu)
    2.11.2013 at 17:09

    Itse asiakaspalvelussa työskelleennä, tiedän että asiakaspalvelijan päivän ilonhetket saattavat olla aika vähissä ruuhka-aikaan kun kaikki stressaavat ja häsäävät eestaas ja pitäisi revetä joka suuntaan. Tällaiset pienet hyvät hetket vaikuttavat usein myös työntekijään piristävästi. Yksi mukava kohtaaminen ja onnistunut asiakaspalvelukokemus auttaa kulkemaan koko loppupäivän hymyssä suin. Ilo poikii iloa joka suuntaan :—-)

  • Peanut
    2.11.2013 at 17:15

    Oonkohan mä jotenkin herkässä mielentilassa kun meinas vähän silmä kostua… :P Mutta joo, hyvä asiakaspalvelu, se on kyllä jotain korvaamatonta.

  • Asha
    2.11.2013 at 18:26

    <3 

  • Kapusha (Ei varmistettu)
    2.11.2013 at 20:14

    Meilläkin poika on ihan ekstaasissa eläinruokahyllyn kohdalla kun on ”HAUVOJA” joka paikka täynnä. Ois varmaan myös ikionnellinen kun saisi semmoisen pahvikissan kotiin :) Meiltä siis löytyy kotoa vain sellainen ihan oikea hauva, kun tälle pikkumiehelle kaikki eläimet on hauvoja!:D

    • Kristaliina
      3.11.2013 at 21:42

      Meillä koirat on usein ”vouvouvouvouvouvouvou!” – ne ilmeisesti sanoo niin :D

  • Nadis
    2.11.2013 at 22:43

    Ja jakamalla tämän meidän kanssa sait jaettua tuota super hyvää mieltä eteenpäin. Mahtava myyjä, nousi kyllä hymy huulille :)

  • Meriannen (Ei varmistettu)
    2.11.2013 at 23:45

    Ei pitäisi olla vielä se aika kuusta tai raskaanakaan, mutta meinas ihana liikutuksen kyynel vierähtää tätä lukiessa! Aivan upea myyjä, mikä tilannetaju, kiireestä huolimatta pysähtyi ilahduttamaan pienen mieltä.. Kyllä lämmittää mieltä tuollainen pieni teko tänne asti, wau! :)

  • LittleB (Ei varmistettu)
    3.11.2013 at 13:40

    Awwwwww &lt;3 Mun sydän pakahtuu! Voi kun kaikki ihmiset osais tehdä tälläsiä tekoja, vaikka yhdenkin päivässä :)

  • Anna_S (Ei varmistettu)
    3.11.2013 at 21:24

    Mie kans meinasin pakahtua hyvää mieleeni, kun jouduin silmät ristissä ennen aamuvuoroa pyhäinpäivän aamua klo. 6.30 ABC:lle ostamaan itselleni töihin eväitä. Kassalla nuori poika kysyi: otatko muovipussin? Vastasin myöntävästi ja se IHANA poika pakkasi minun eväät sinne pussiin! Voiko olla ihanampaa! :D

    • Kristaliina
      3.11.2013 at 21:41

      Hih mä muistan kans ikuisesti yhden kassan (nuori poika hänkin), joka ystävällisesti pakkasi mulle ostoskamat kerran muovipussiin Ruoholahden S-marketissa, kun mulla oli kädet täynnä kasseja entuudestaan ja hikoilin siinä untsikassani ja muutenkin taisin säheltää siinä tuskaisena, kaivaa ylitäyden kassin pohjalta kukkaroa jne… Hitsi noin pieni juttu ja jää mieleen! :)

  • EWE
    5.11.2013 at 01:18

    Ihana tarina :)

    Aina kun saa hyvää asiakaspalvelua, siitä tulee hyvä mieli ja se myös säilyy pitkän aikaa. Kuitenkin jostain kumman syystä ne ei-niin-hyvät asiakaspalvelutilanteet tulee helpommin mieleen. Itse paheksun sitä, jos myyjä ei vastaa tervehdykseen. Menin kerran ärrälle ja pääsin heti tiskille hoitaan ostokseni, kyseessä taisi olla matkakortin lataus. Sanoin reippaasti hei, eikä myyjä vastannut mitään. Tuijotteli vain minua. Tympääntyneenä odotin muutaman sekunnin sitä vastatervehdystä, mutta sitä ei edelleenkään kuulunut. Pyysin sitten ladata korttini, maksoin ja häivyin pikaseen paikalta.

    Samanlaisiin tilanteisiin olen törmännyt myöhemminkin ruokakaupan tms. kassalla, jossa joutuu jonottamaan. Eniten niissä on ihmetyttänyt, että myyjä on tervehtinyt minun edellä ollutta asiakasta, mutta minun tullessa vuoroon tervehdystä ei ole tullut. Sitten taas myyjä on tervehtinyt minun jälkeen tullutta asiakasta. Näissä tilanteissa olen aina miettinyt, että näytänkö muka niin teiniltä, ettei minua tarvitse palvella yhtä hyvin kuin aikuisia? :) Tiedän, että näytän ikäistäni nuoremmalta ja pukeudunkin joskus ei niin aikuismaisesti. Mutta ei se ole syy saada huonompaa palvelua.