Vuosia-vuosia sitten:
Minä, laulaen: ”Pieni nokipoika vaan…”
Joel: ”Toi on ihan kamala laulu.”
minä: ”Ai?”
(ohimennen ajatellen: okei se vaan vihaa tällaisia rallatuksia)
Puoli vuotta myöhemmin:
Minä, laulaen: ”Uuninpiippuun katoaa…”
Joel: ”Niin huomaatko? Ihan kamala.”
minä: ”Ai?”
(ohimennen ajatellen: okei toi on vähän outo toi mun puoliso)
Pari vuotta myöhemmin:
Minä, laulaen: ”Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää.”
Joel: ”Siis tajuatko. Se on siellä piipussa. Se yrittää ylös sieltä”
Minä: ”Täh? Eikä ole, katollahan se on! Tikkaita pitkin kiipeää!”
(ohimennen ajatellen: mikä ihmeen fiksaatio sillä on tavallisesta lastenlaulusta)
Vuosi myöhemmin:
Minä, laulaen: ”Ympärilleen katselee, auringonkin arvelee voivan sieltä saavuttaa, siksi huutaa hei hurraa.”
Joel: ”Niin surullista. Se ei pääse pois sieltä piipusta.”
minä: ”TÄH?”
Joel: ”Se katselee aurinkoa siitä piipusta.”
minä: ”TÄH.”
(ohimennen ajatellen: toi on ymmärtänyt jotain ihan todella väärin)
Vuosia, vuosia myöhemmin:
Minä, laulaen: ”Pieni nokipoika vaan, puhdas onpi muodoltaan, kun saa pyhän tultua poissa olla piipusta!”
Joel: ”Niin ymmärrätkö nyt, miten kamalaa. Se katoaa sinne piippuun ja ehkä kuolee.”
minä: ”MIKÄ? MINNE? EN! MITÄ!!!?”
Joel: ”Se nokipoika.”
lapset kysyy: ”Mistä te puhutte? Miksi se on kamala?”
minä: ”Tää on ihan tavallinen laulu, nokipoika eli siis nuohoaja, ihan niin kuin meilläkin käy. IHAN TAVALLINEN LASTENLAULU, lopettakaa nyt kaikki. Isi jotain sekoilee.”
Lasten poistuttua Joel kysyy: ”Niin tiedätkö sä sitä, mistä tämä kertoo?”
minä: ”MITÄ?!?!?!?!?”
Phuuuh, en todellakaan tajua!
Okei. Sit seuraa anteeksipyyntö: anteeksi siitä, mitä mä aion nyt kertoa. Anteeksi, että pilaan tän laulun teiltä niin kuin JOEL JUST PILASI SEN MULTA (phuuh). Sit se on pilalla.
Vähän niin kuin Pipsa Possu.
Mutta ootteko te siis kuulleet pienistä nokipojista?
Mä en ollut.
Joel kertoo: Aikoinaan nuohoajina toimi siis lapset, koska savupiiput olivat kapeita. Kun piiput olivat tukossa ja ne piti aukaista, pieni poika ryömi avaamaan sen. Pojat olivat köyhiä työlaislapsia tai orpoja. Aina välillä säännöllisesti joku niistä joko putosi piipussa ja mursi jalkansa tai jäi jumiin piippuun ja tukehtui nokeen ja tuhkaan.
Englannissa nokipoikien ahdinko oli tärkeä syy 1800-luvulla siihen, että laissa säädettiin lakeja lapsityövoimasta ja ruvettiin rakentamaan savupiiput eri tavalla.
Netistä tästä löytyy mm. Kysy kirjastonhoitajalta -palstalta täällä. Pidemmin Wikipediassa englanniksi täällä. Kuvia näkee esimerkiksi Googlesta hakusanoilla chimney sweep boys.
Juu eipä tee paljon enää mieli rallatella.
12
P
22.3.2021 at 17:53Ai kauhee! 😢 Ja arvatkaapas mikä biisi jäi soimaan päähän.
krista
22.3.2021 at 17:55Jep, sama täällä, kiva korvamato etenkin nyt, kun sai vähän erilaisen sisällön kuin ennen ajatteli…
Ida
22.3.2021 at 18:20Ihan kauheeta! Miksi siitä on edes tehty rallatus!
https://naissanelioissa.wordpress.com/2021/03/22/kaiken-takana-on-pelko/
krista
22.3.2021 at 18:23Joo siis ilmeisesti kyseessä on vanha kansanlaulu (tuon kirjastolinkin mukaan) ja se on vaan varmaan joskus aikoinaan suomeksi käännetty sen kummemmin ajattelematta taustaa… Näin veikkaisin.
Leena
22.3.2021 at 18:43Joo joskus olen lukenut lastenkirjan (kyllä! LASTENkirjan) jonka nimeä en muista mutta vähäisellä googlaamisell löytyi: Musta veljeskunta. Kertoo muistaakseni aika ankeasti (ja pelkään että realistisesti!) pienten nokipoikien elämästä jossain Keski-Euroopassa. En muista mihin aikaan se sijoittui, mutta melko mieleenpainuva on ollut kun vielä melkein 40 vuoden päästä muistan ahdistavan tunnelman!
Lumikettu
22.3.2021 at 23:27Olin 11-vuotiaana mukana kahden nuoremman sisarukseni kanssa Nokipoika-näytelmässä, joka oli dramatisoitu tästä romaanista. Romaanin päähenkilö elää muistaakseni Sveitsissä ja hänet myydään tulipalo-onnettomuuden jälkeen Milanoon nokipojaksi.
Äitini tykkäsi usein jutella meidän kanssa näytelmistä, joissa olimme mukana, niin tästäkin. Hän kertoi juuri tästä historiasta. Mulle ei tullut näytelmästä tai tarinasta järkyttynyt olo, vaan päällimmäisenä mieleen jäi onnellinen loppu ja Mustan veljeskunnan elämää suurempi ystävyys. Olihan näytelmässä paljon nuorten ihmisten kuolemaa, eivätkä kaikki olleet nokipoikia. Lapselle ja varmaan aikuisellekin teatterin tekeminen on aika kiva tapa käsitellä näitä vaikeita aiheita!
Ja joo, mäkään en tykkää tuosta lastenlaulusta. Noin tarkkaa analyysia en ole sanoista tehnyt, mutta ihan jo nokipoikia, joka kiipeää savupiippuun, tuo mieleen lasten järkyttävän kohtelun ja hyväksikäytön.
krista
23.3.2021 at 15:14Ai hitsi, kuulostaa tosi mielenkiintoiselta näytelmältä! Heti tuli mieleen, että haluaisinpa nähdä! :D Muistatko muuten, oliko näytelmänä ajateltu aikuiskatsojille vai myös lapsille?
krista
23.3.2021 at 09:49Joo mäkin törmäsin googlatessa tähän kirjaan! Ja ihan ääneen luin Joelille, että LASTEN kirja, ohhoh. Melkein tekisi mieli nähdä se kirja! Se on muuten näköjään Ylellä kuunnelmanakin!
Joltte
24.3.2021 at 09:39Siis taustatarina laululle on karu, mutta siis itse laulussa käy ihan hyvin! ”Katolle hän kiipeää”, eli nokipoika pääsee katolle, jossa hän katselee aurinkoa, ja sitten pyhän tultua eli sunnuntaina viettää vapaapäivää. Kylpyynkin on päässyt kun on ”puhdas muodoltaan”. Eli ei se sinne piippuun jää!
krista
24.3.2021 at 14:28Totta, onneksi!