Metsässä on ihana leikkiä!
Mutta jos metsä on luonnosuojelualuetta ja herkkää luontomaastoa, sitten siellä ollaan tietysti ihan eri tavalla. Näin on esimerkiksi ihanalla Lammassaaren ja Vanhankaupunginlahden alueella, jossa tietyillä kohdilla liikutaan vain merkityillä poluilla ja pitkospuilla.
Lauantaina Joel kuitenkin johdatti meidät pitkospuiden alkukohdasta uuteen suuntaan: ei lähdettyikään sinne pitkospuiksi kutsutuille poikittaispuille, vaan vasempaan. Eli kaarrettiin koirapuistoaitausten taakse, pitkin merkattua (ja aidattua) metsäpolkua.
Ja ihan siinä lähellä – oho! Täällähän on…
…no hitsi miten sitä kutsuisi? Metsäleikkipuisto? Metsäleikkipaikka?
Siis sellainen leikkimiseen ja majanrakentamiseen tarkoitettu ja reunustettu alue!
Ihan huippumahtava juttu etenkin varmasti pienempien kanssa tuolla liikkuessa: yksi selkeästi merkattu kohta, jossa saa vapaasti temmeltää!
Mitä siellä siis on? No pöpelikköä, haha, ei sen kummempaa.
Useampia hienoja majoja, keppejä, puita ja eväspaikka.
Ankeaa? Etenkin lauantain pilvismärkänä päivänä? Hyttysiäkin oli ja penkeillä lätäköt.
No, se riippuu, millaisin silmin sitä katsoo – me viihdyttiin siinä tunteja. Lasten mielestä se oli mahtavaa.
Metsäleikit kannattaa tietysti yhdistää luontokävelyihin, vaikka sinne Lammassareen. Meillä päivän ulkoilureitti vei tällä kertaa ihan vaan Vanhankaupunginlahden ympäri, keräiltiin askartelu- ja kranssisöherrystarkoituksiin syksyn lehtiä ja ihasteltiin harmaan sään väistymistä iltapäivällä, loppumatkasta jo huikeaa syysaurinkoakin.
Vanhankaupunginlahdella on muuten nykyisin myös ruokarekkoja. Ohi on kävelty useita kertoja, mutta kertaakaan ei olla pysähdytty.
Se täytyy ottaa agendalle seuraavalla kerralla, eli kukkaro mukaan.
12
