Ensin nukahti toiseen kainalooni vauva.
Sitten tirppa sanoi: ”Minä haluan jo nukkua”, kaivautui syvemmälle toiseen kainalooni ja löysi unenraskaan hengityksen.
Joel kolistelee alakerrassa tiskikoneen kanssa.
Minä ujuttaudun näiden kahden lapsen välistä, nousen hetkeksi sängystä. Otan lasin kuivaa omenasiideriä ja menen ripustamaan pyykkejä.
Täydellinen hetki. En haluaisi mitään muuta. Minä olen onnellinen.
eppunen
27.9.2014 at 08:40Kyllä tässä nyt pitää närkästyä ihan hirveästi siitä, että sä et käynyt nukkumaan itse vaan menit nauttimaan pyykkienlaitosta ja siideristä :D
Kristaliina
27.9.2014 at 11:06No on kyllä itsekäs äiti – ripustaa vaan pyykkiä perjantai-iltana! :D
Liisa
27.9.2014 at 09:53I know! Tuon takia meillä lapsi menee nukkumaan aina ennen vanhempia. Se rauhallinen hetki illalla ihan aikuisten kesken on mielenterveyslääke. :D
Kristaliina
27.9.2014 at 11:03Me jouduttiin luopumaan tuosta kahdenkeskenhetkestä jo vuosi sitten, kun raskausväsymys kaatoi mut sänkyyn jo aikaisin – ja sen jälkeen tirpan rytmit onkin niin myöhäistyneet, että sekin menee nukkumaan 22-23; eli iltahetki on maksimissaan sen pyykinripustamisen mittainen :) Kun ei uskalla valvomaankaan jäädä, kun tietää että yöllä pitää taas herätä sen 253 kertaa… Ja vauva herää klo 7 aamulla kellontarkasti.
Mutta siitä jo kovasti haaveillaan, että jossain vaiheessa molemmat lapset menisivät nukkumaan klo 20.30. Vois vaikka istua sohvalle alas ja kysyä, että ”mitä sulle kuuluu?” :)
Miialilja (Ei varmistettu)
29.9.2014 at 23:40Pikkuhiljaa se meilläkin tapahtui. Ensin oli silkkaa yöhelvettiä kaksosvauvojen ja ei edes ihan 2-vuotiaan esikoisen kanssa. Sitten ongelmaksi muodostui esikoisen päiväunet, jotka siirsivät nukkumaanmenoaikaa lähes puolille öin. Tämän jälkeen koitettiin lopettaa kaksosilta yöimetys jne. Kaikkea säätöä mahtuu vähän yli puoleentoista vuoteen, mutta nykyään kaikki nukahtavat n. klo 21. Se tuntuu käsittämättömän upealta.