Tämä on neljäs kesämme puutalossa, ja jotenkin vasta nyt tuntuu, että on alkanut oppia vähän tästä puutarhan meiningistä. Ensimmäisten kesien ”puutarhanhoidot” olivat hieman hakuammuntaa, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta (ehkä) oppii.
Nyt olen taas akuutisti miettimässä näitä kukkapenkkiasioita ja ajattelin kysäistä vinkkejänne!
Puutalon pihalla on siis ihana banaaninmuotoinen kukkapenkki, jossa kasvaa vanhan talon pihaan sopivia perinnekukkia. Keskellä on iiiihania pioneja, jotka tältä kesältä alkavat olla jo kukintansa viime metreillä.
…ja toisella puolen (edelleen kukkapenkin keskiosassa) kurjenmiekkoja, jotka ovat villiintyneet jo ihan viidakoksi asti eivätkä tänä vuonna kovin hyvin edes kukkineet:
Kukkapenkin toisesta laidasta poistimme toisena puutalokesänä ruusupuskan, ja istutin sinne lisää pioneja, päivänliljoja ja jotain toisia (oransseja) liljoja, istutushommat siis täällä. Loppukulmauksen tilanne jäi silloin vaiheeseen pohdintaan, ja nyt kulma näyttää jokseenkin tältä.
Eli joo aika kamalalta. Vuohenputket oon nyhtänyt jo varmaan viidesti pois, mutta tulevat takaisin about päivässä. Myrkkyjä en halua käyttää, joten täytyy vaan tottua nyhtämiseen.
Istuttamani pionit ja oranssit lijat ovat tehneet kukkaa, päivänlilja puolestaan on tähän asti kasvanut vain lehteä. Unikot tuossa penkinreunuksessa ovat upeita – tosin ovat jo tälle kesälle kukkineet ja rangat enää jäljellä. Saako ne muuten nyt leikata pois?
Nuo ihanat oranssit liljat (onko tämä muuten ruskolilja?) tuolla vähän ikävästi hukkuvat vanhempien kukkien lehtien alle; taisin istuttaa ne silloin liian lähelle.
Yksi ajatukseni nyt tässä on istuttaa tuo koko loppupenkki liljapenkiksi, kun näistä niin kovasti tykkään. Mitäs sanotte, toimisiko?
Hassu juttu muuten; olin ajatellut kukkapenkin päähän myös myskimalvaa (vaikka sen väri liian hempeä minulle onkin) – ja kappas, tänä kesänä se ilmestyi sinne ihan itsekseen! Ainakin tuo myskimalvalta mun silmään näyttää, oletteko samaa mieltä?
Tuossa myskimalvan takana näkyy muuten myös jotain-jotain perinnekukkaa – vai onko se joku rikkakasvi? Jos se on se, mitä kuvittelen (nimeä en muista), olen sitä toisaalta yrittänyt kaivaa pois (antaa naapureille), kun se ei ollut pienine sinisine kukkineen ihan meidän silmään.
Pienistä sinisistä kukista puheen ollen…. Graah se perhanan kokoomuskukka! Vaikka se ei kuulemma olekaan (täällä selvisi) ruiskaunokki vaan vuorikaunokki. Mutta silti! Nyt siitä pitäis päästä eroon!
Kukittuaan se nimittäin menee tosi ikävästi lysyyn, ja se toinen puoli kukkapenkistä (vuuorikaunokki on siis vallannut sen) näyttää tällä hetkellä tältä.
Iyyyh. Tällä kertaa olen sentään tukenut nuo; aiempina kesinä ne ovat laonneet sellaisiksi ikäviksi pyörteiksi, jotka näyttävät siltä kuin ufo olisi siihen laskeutunut.
Niinpä ajattelin nyt lähipäivinä (hah) kaivaa nuo perhanan kokoomuslaiset ulos ja istuttaa siihen jotain. Mutta mitä? Tälle puolelle mulla ei ole oikein ideaa.
Tälläkin puolella kasvaa siellä täällä mm. liljaa, loppukesän ihanuutta lyhtykoisoa sekä unikkoa. Yritän jotenkin säästellä ne kaivaessani (eli kaivan vaan nuo isoimmat mättäät), mutta saa nähdä, miten käy… Lyhtykoisoa muuten istutin siemenestä kevään kylvöhurahduksessa ja niistä sain taimeksi viisi kappaletta – ne ajattelin tuikata myös tuonne sekaan.
Yksi kukka, jota olen nykyisin (erityisesti somessa) ihastellut on ukkolaukka – se sellainen violetti vähän outo palleroinen. Mitä jos sellaista laittaisi sinne tänne töröttämään? Mutta kasvavatko pelkästään sipuleista…?
Mutta nyt kuulkaas antakaa palaa mielipiteitä ja ideoita (ainakin) näistä:
- Mitä istuttaa kukkapenkin tuohon päähän, johon itse istutin aiemmin liljoja ja pioneja?
- Entä tähän päähän, jonka kokoomus on vallannut?
- Miten karsia tuota viidakko-kurjenmiekkaosuutta? Uskaltaako vaan kaivaa ulos jotain (ja jos kaivaa, niin mitä siihen tilalle)…?
- Miksi liljat eivät ole tänä vuonna (nuo vanhatkaan keltaiset; niiden varsia näkyy tuossa kokoomuskukkakuvassa, se teki vain muutaman kukan) oikein kukkineet?
- Mitä muuta tekisitte tälle kukkapenkille?
Taustatietona vielä voisin kertoa makumieltymyksistäni:
- Tykkään kirkasvärisistä (oranssi, keltainen) ja isoa hehkeää kukkaa tekevistä kukista, mutta nyttemmin olen ”hyväksynyt” myös tuota pinkkiä pionia, kun se on muuten niin ylivertaisen upean… pörheä. Mutta mitä isompi kukka, sen parempi.
- Sininen on nou-nou ja menettelee vain poikkeustapauksissa (jos on muuten massiivinen).
- Kukkien pitäisi olla helppohoitoisia ja mielellään taimina istutettavia, koska olen kärsimätön :) Mutta muutaman sipulin voisin kyllä laittaakin mieluummin kuitenkin taimina. Ja monivuotisia (wohoo, käytän nyt kunnon hortonomina tätä sanaa: perennoja) siis.
- Perinteisyys kukissa on plussaa, koska talokin on vanha.
Ideat ja vinkit (ja kuvat/kuvalinkit!) erittäin tervetulleita!
PS. Kuvia tästä samasta kukkapenkistä aiemmin mm. täällä ja täällä.
20
Tilia
7.7.2016 at 19:49Kannattaa hakea kirjastosta perennakirja ja katsoa sieltä kukinta-ajat (kevät, alkukesä, keskikesä, loppukesä) ja kasvupaikkavaatimukset, ainakin se valo-varjo-akseli. Näin suunnittelemalla saa koko kesän kukkivat kukkapenkit, joissa on aina jotain katseltavaa. Samalla voi katsoa myrkyllisyyksiä, jos lapsilla on tapana touhuta kukkapenkeissä.
–
Vuorikaunokin voi leikata reilusti alas kukinnan jälkeen. Se tekee ihan nätin lehtiruusukkeen loppukesäksi.
–
Vuohenputkiin ei auta kitkeminen, se pitää saada pois juurineen, joka ikinen juurenpala, jos haluaa siitä lopullisesti eroon. Ehkä kannattaa kestää sitä jonkin verran tai sitten innostua villiyrteistä ja syödä se pois. Voi myös nostaa kaikki perennat ylös ja siivota juurakot, jos haluaa olla pro.
–
Jalostetuista liljoista jos innostut, niin liljakukot tulevat ennen pitkää tutuiksi. Eli sitten täytyy olla valmis hävityspuuhiin.
–
Kultapallo voisi kukinnaltaan olla sun mieleen ja värimintut on helppoja ja kirkasvärisiä myös. Ukonhattu on kyllä sinisävyinen, mutta todellinen perinnekasvi, joka jää usein kasvamaan vielä talon häviämisen jälkeenkin. Daaliat voisi olla myös näyttäviä, mutta ne pitää talveuttaa esim. kellarissa.
krista
7.7.2016 at 20:00Joo se ois kyllä kiva, jos kukkia olisi tasaisesti koko kesän! Nyt musta tuntuu, että pihan kevät ja alkukesä alkaa kivasti ensin krookukset sun muut ympäriinsä, tulppaanejakin taitaa olla, sit syreenaita ja omppu, ja keskikesällä pionit, liljat. Mutta entäs loppukesästä, siellä ei oikein taida ollakaan… Muistaakseni. Suopayrttiä taitaa olla ryteikkönä talon seinustalla. Ja sit ihan-ihan syksyn puolella se lyhtykoiso; sitä rakastan – kun muuten kesä on jo loppu, niin sitten ne vielä näyttävät loistonsa <3
-
Lopullisesti ei eroon pääse tosiaan siitä vuohenputkesta, koska en ole valmis tosiaan kääntämään perinnepenkkiä ympäri. Tuosta kuvassa näkyvästä osioista itse asiassa TEIN niin - mutta silti se siinä taas kasvaa. Kyllä se aina jostain leviää, mutta sen kanssa oon vaan päättänyt elää niin, että saan sit aina välillä nyhtämistarmonpuuskat.
.
Oi mä jo luulin, että liljakukko on joku hieno liljalajike (luin siis huonosti), laitoin googleen ja... IYYYH!
-
Vau kiitos vinkeistä, kultapallo ja värimintut heti näytti kuvagooglauksen perusteella siltä, että MULLE! Täytyy pitää mielessä, josko taimikaupasta löytyisi (jos niitä taimina myydään). Daaliat on IHANIA, mutta talveuttamiset sun muut on liian pro. Kasvatin daaliaa muuten siemenestä kylvöhurahduksestani, mutta niistä tuli liian pitkiä hujoppjeja... Ovat aika heikossa hapessa jo, ja lisäksi näköjään yksivuotisia eli taitavat kuolla ennen kuin pääsevät lähellekään sitä kukkaloistoa :)
-
Joo siinä ukkohatussa on tosian JOTAIN, vaikka se sinisävyinen onkin. Ehkä se on riittävän voimakkaan lila kuitenkin :)
-
KIITOS! Tosi hyviä vinkkejä!
Tindeka
8.7.2016 at 14:59Meillä on pihas noita kultapalloja ja jokusen taimen vois kyl täältä saada jos tuo alkaa tosissaan innostaa. Ihan varauksetta tuota en uskalla suositella, noi kasvaa tosi pitkiksi ja lakoaa helposti sateella (en ole keksinyt mitään omaan silmään riittävän huomaamatonta tukisysteemiä). Tai noi voi leikata jossai kohdin niin että jäävät lyhemmiksi, mut jotenki en silleen o saanu niistä kivoi.
krista
8.7.2016 at 22:27No hei voisin todellakin ottaa, jos oot valmis harventamaan! Katselin näitä just taimikaupoista tänään, mutta en löytänyt. Ostin sitten jotain vähän vastaavaa (en muista nimeä, pitääpä katsoa huomenna ja verrata), mutta kultapallot kiinnostaa kyllä!
Tindeka
10.7.2016 at 12:29kyl noita ehottomasti jonkin verran liikenee. Ainakin kourallinen on penkissä jonka vedän matalaksi tän kesän aikana ja lisäksi varmaan toi varsinainen kultapallopenkki kestää hieman harvennusta kun ne siitä sitten taas lisääntyvät. Osa on jo tosi pitkiä mut katkasemalla varren saa kaiketi tänä kesänäki viä siirrettyy – kukinta vaan voi siirtyy ens kesään.
jhhh
13.7.2016 at 11:46Kultapallo on ihana, mutta tosiaan lakoaa sateella ja kasvaa huikean korkeeks! Meiän mummolla kasvaa niitä ja mä käyn aina loppukesästä leikkaamassa laonneet kukat maljakkoon. Kestävät pitkään nättinä!(kulkevat ensin 100km automatkan meille😊). Suosittelen!
krista
13.7.2016 at 21:46Tälle täytyis sitten varmasti huolella valita se paikka, että saa tuettua ja pääsee hyvin esille! Oispa kyllä ihana saada poimittua muhkeita kultapallomaljakollisia <3
-jenni-
7.7.2016 at 20:40Mä en tajunnut tästä mitään.
hedni
7.7.2016 at 20:52Hyvä kommentti. Sama tunne.
krista
7.7.2016 at 21:51Hahaa, tähän on tultu! :D Enkä edes maininnut mitään koulimisista tai latvoittamisista tai mitä näitä nyt on :D Oiskohan mullakin ollut silloin neljä vuotta sitten sama tunne – että TÄH. Mutta näin nämä kukkahommat tosiaan näköjään vähitellen opettavat! :)
Djenni
7.7.2016 at 21:02Miten ois kultapiisku? Musta se on aivan ihana ja ainaki täällä Oulussa enämpi loppukesän kukka :)
Ja tuo oranssi lilja on nimeltään keisarinlilja, meikän ehoton lemppari kesän kukista. Voi sitä onnen määrää, ko yks äiteen kukkapenkki on täynnä vaan sitä ja se häikäsee niin, että silimiä kirvelee! Harmi ettei voi kotia ottaa maljakkoon, kun liljat on kuulemma supermyrkyllisiä kissoille.
krista
7.7.2016 at 21:59Oi kuvagooglasin ja TÄMÄHÄN se just on, jota olen ihastellut! Sitä kasvaa lähiympäristössä paljonkin! Tää vois sopia erityisesti talon seinustalle, siinä on vähän sellainen hallitsematon kohta… KIITOS!
–
Ai niin, noinhan se olikin se myrkyllisyys – nyt tuli mieleen Tikrun ajalta, että aina niitä varoin <3
Sus-anna
7.7.2016 at 22:04Kurjenmiekat täytyy luultavasti jakaa, nippu ylös, lapiolla halki (tai raa’alla voimalla), uudelleen istutus. Tee syksyllä niin keväällä taas kukkii. Ja tarjoa naapureille ylijääneet juurakot. Ja ukkolaukat sipuleina syksymmällä maahan, samalla kun tulppaanit. On kestäviä ja kauniita.
krista
7.7.2016 at 22:12Hei nyt menee taas uusiin sfääreihin tää jakaminen :) Eli rautalankaa: ottaisitko silleen pienemmissä osissa (tuota kun on niin paljon) tyyliin viisi kertaa x-kokoisen nipun ja aina puolittaisit sen…? Tää kuulostaa jotenkin TOSI vaaralliselta, oon ihan varma, että tappaisin nuo kaikki… Hui, tosi jännittävää, osaisinkohan…?
–
Ehkäpä syksymmällä pitäisi oikeasti testata noita sipuleita. En siis ole koskaan elämässäni sipuleita laittanut, mulla on jonkinlainen epäusko varmaan niihin :) Jotenkin kun taimesta oon aina laittanut, niin niistä mukamas näkee, että on jo kasvi olemassa eikä vaan joku outo mökylä :D
Puolita rohkeasti
9.7.2016 at 09:15Jakaa voi siis ihan kylmän viileesti niin, että yksinkertaisesti lyöt rautalapiolla puoliksi sen kasvin juurakon. Näin voi jakaa esim kuunliljoja jotka leviävät hetkessä. Kasvi näyttää alkuun toispuoleiselta, mutta se tasoittuu enskesään mennessä :)
Anni
7.7.2016 at 22:17Ukkolaukat tai jättilaukat maahan syksyllä sipuleina, helppoa kuin mikä. Ja totisesti palkitsee, kun ne maahan syksyn pimeydessä tungetut mötikät kaiken unohduksen ja pakkasen jälkeen puskevatkin maasta ylös.
–
Tarha-alpi saattaa olla myös ihastelemasi kasvi. Oikein kunnon perinnekasvi. Helppo kuin mikä. Leviää sopivasti itsekseen. Kukkii heinäkuun puolivälin kieppeiltä elokuulle.
–
Liljat ja kurjenmiekat kaipaavat jakamista. Koko mytty vaan ylös ja repii sipulit erilleen ja tökkii takaisin. Helppo tehdä nyt, kun niissä on varretkin. Ihania nuo kukkivat liljat!
Anni
7.7.2016 at 22:19Ja sipuli-istutukseen ihan pro-vinkki: rautakanki käyttöön! Hops vaan kuoppa maahan ja sinne sipuli ja pikkusen kävelyä lopuksi päällä. Helppoa kuin mikä!
krista
7.7.2016 at 22:29Kyllä, oi kyllä! Siis tuo tarha-alpi! Veikkaan, että se sittenkin oli tämä eikä kultapiisku, mutta ihania molemmat <3
-
Hitsi että vaan tuo sipulihomma epäilyttää... Voiko niitä laittaa IHAN mihin vaan kukkapenkissä vai pitääkö sitä jotenkin... ööö pohjustaa? Ja kuinka syvään? Tuntuu vaan niin kummalliseslta, että siitä muka vois tulla KUKKA, ja vieläpä siis monivuotinen sellainen. Oon nyt tullut siihen tulokseen, että monivuotista mä haluan penkkiin. Kesäkukat voi sit erikseen olla ruukuissa ja amppeleissa.
-
Sieltä kurjenmiekasta löytyy siis sipuleita...? OMG. Keväällä muuten penkissä oli tullut pintaan sellaisia jättimäisiä sipulinmötkäleitä, olikohan ne just tätä vai mitäköhän ne sit oli...?
Anni
7.7.2016 at 22:49Joku toinen vastaisi taatusti pohjustusta tms. vaatien, mutta itse olen laiskuuksissani yksinkertaisuuden kannalla ja joka vuosi sieltä on jotain noussut :). Tai siis niinä neljänä vuotena, joina olen itsekin omaa pihaa opiskellut. Eli kuoppa sinne vaan ja sipuli maahan. Ei kuopsutuksia, ei möyhennyksiä. Sipulipusseissa on ohje, kuinka syvälle, mutta ei nekään nyt ihan pieleen voi mennä. Se kannattaa tarkistaa, että se ”sipulin kupolin nuppi” tulee ylöspäin, niin sipulin on helpompi päästä kasvun alkuun. Tsemppiä meille uusviherpeukaloille! :)
Naakka
13.7.2016 at 23:25Kukkasipuleiden istutuksessa ainakin itse tykkään käyttää ”istutuskairaa”, niitä löytyy ihan joka puutarhaosastolta. Kairalla reikä maahan ja ipana saa sitten pudottaa sipulin koloon. Sitten vaan kairasta pudotetaan se nostettu multapaakku takaisin ja ipana saa painella jalalla kolon kiinni. Hauskaa puuhaa lasten kanssa, testattu on 3-vuotiaalla! Ja todellakin sipulikukat ovat niitä parhaita, suosittelen istuttamaan niitä ja paljon! Vielä tuosta kurjenmiekkojen jakamisesta, itse käytin siinä raakalaismaisesti sahaa, koska en saanut millään jättimäistä juuripaakkua muuten halkaistua. Hyvin lähti kasvuun tämänkin jälkeen.
Gloria
8.7.2016 at 10:38Syysleimut on kauniita loppukesän kukkijoita
krista
8.7.2016 at 22:29Kiitos! <3 Kävin tänään taimitarhalla ja ostin vinkkisi perusteella näitä! Oli liloja kyllä (ei ihan niin mun makuun), mutta tarjolla olleista ehdottomasti paras!
Sanna
8.7.2016 at 14:45Katso myös palavarakkaus, kevätvuohenjuuri ja syyshohdekukka
krista
8.7.2016 at 22:31Palavarakkaus – IHANA, tahtoo! Kevätvuohenjuuri – ihana myös, missäköhän mä näin näit, vai ostinkohan just näitä hmmm… Syyshohdekukka IIIIIHAHA, en ole koskaan nähnyt! (vaikka vähän vastaavannäköistä oli) Mitään näistä ei nyt tänään näkynyt taimikaupoissa, mitenköhän näitä saa… Ehkä on jo liian myöhäistäkin taimiostoksille…
Sanna
8.7.2016 at 22:58Heh, arvasin et noi ois sun mieleen. :) Joo, taimikaupoilla on enää jämät jäljellä. Iske heti huhti-toukokuussa kaupoille tai vielä varmemmin netistä. Netistä saattais jotain löytyä kyllä vieläkin…
Sanna
8.7.2016 at 23:11Ainakin taimimoisiolta näyttäis saavan jotain
krista
9.7.2016 at 09:17Kiitos vinkistä, tsekkaan!
krista
9.7.2016 at 09:19Oho Porissa, aika kaukana :)
Sanna
9.7.2016 at 22:44Siis taimimoision nettikaupasta :)
krista
9.7.2016 at 22:51Aaaa, kiitti, yritän googlata uudelleen! :)
Immu
8.7.2016 at 17:42Itse olin oman pihani kanssa aivan kuutamolla kun tähän (puu-)taloon muutin, mutta onneksi edellinen asukki oli asioista ymmärtänyt paljon enemmän. Olenkin päässyt oikeastaan vaan nauttimaan ja ihmettelemään edellisen asukin aikaansaannoksia. Mutta oli mulla ihan pointtikin tässä, mulla on siis pihassa iso kukkapenkki jossa kasvaa hurjasti liljoja, sekä päivänliljoja että ruskoliljoja. Niiden kanssa samaan penkkiin on istutettu jotain (älä kysy mitä) nauhuksia, ja jaloangervoa. Kun liljojen kukinta päättyy, nauhukset ja angervot aloittelevat kukintaa ja sitä iloa riittää sitten syksyyn asti. Enkä ikinä tee niille mitään, vaikka ehkä pitäisi… Keväällä siivoan edellisen kesän varret pois ja siinäpä se :) Nauhukset kukkii keltaisena, kukat eivät ole isoja mutta niitä on paljon. Jaloangervoa saa ainakin punaisen eri väreissä ja valkoisena. Kannattaa katsoa kuvia, ovat varsin hauskan näköisiä :)
–
Niin, ja mullakaan ei kukkineet liljat tänä vuonna juuri ollenkaan. Ehkä ne mököttää.
krista
8.7.2016 at 22:35Täällä oli kans tosi hyvät pohjat tehty, mutta osin sitten vuohenjuuri päässyt valtaamaan ja jotkut kukat levinneet liikaa. Ja seinänvierus rönsyää niin, että sitä en viitsi vielä edes ajatella :D Siinä vois muutenkin fiksumpaa olla joku kiveys ja kukat vaan purkeissa, mutta ei olla tehty sille vielä mitään muuta kuin huolehdittu, että ei kasva liian korkeaksi, onneksi kivijalka on korkea…
–
Toi ois just parasta, että kukkaa riittäisi syksyyn asti! Mulla tuntuu, että nyt alkaa olla kukat kukittu ja kesä vasta puolivälissä. Eli loppukesän kukkaa tarvitaan! Täytyypä googlaa noi sun loppusyksyn kukat!
–
Joo liljat mököttää :) Ehkä jollain niiden pölyttäjällä on ollut huono vuosi. Kurjenmiekat oli kans vähän ankeat tänä vuonna, mutta pionit ja omppupuu (joka kahteen kesään ei kukkinut ollenkaan) puolestaan ihan huikeita. Kai sitä täytyy vaan jotenkin ajatella, että vuodet vaihtelee.
Kao kao
8.7.2016 at 21:16Äidillä oli oransseja liljoja penkillinen ja se oli ihana viidakko (mun lapsuudenkodissa). Mä otin sieltä penkistä taimia ja istuttelin niitä sinne sun tänne. Ne oli hauskoja kun ne kurkisteli ojasta, maakellarin kupeesta ja koira-aitauksen vierellä :)
krista
8.7.2016 at 21:57Mä ostin just lisää oransseja liljoja tänään :) Ne oli kyllä sellaisia valmiiksi kasvatettuja, mutta niin oli noi viimeksi tulleetkin (muistaakseni) ja ovat näyttäneet olevan monivuotisia!
Laurakaisa
8.7.2016 at 23:27Pikakommentti, älä laita ainakaan vielä ukonhattua. Se ja sormustinkukka on niin myrkyllisiä että niin kauan kun on vähänkin pieniä lapsia kukkapenkin lähistöllä, en riskeeraisi.
Oliko kukaan ehdottanut päivänliljoja? Sikahelppoja tyyppejä. Kullero on myös keltainen, viihtyy varjossa ja kosteammassa maassa.
Ei kurjenmiekassa ole sipuleita, vaan sellainen paksu juurakko.
Ja palavarakkaus ja päivänkakkarat on tosi nättejä yhdessä.
krista
9.7.2016 at 09:17Oho, onko ukonhattukin noin myrkyllinen? Ei sitten sitä! Sormustinkukat nyhdin juurineen (nehän on kaksivuotisia), kun niitä oli tontilla muutamia ensimmäisinä kesinä. Vaikka ihan älyttömän kauniita ovatkin <3
-
Päivänliljoja laitoin itse pari vuotta sitten, mutta hitsi kun eivät ole kukkineet! Meinasin jo ostaa lisää niitä, mutta ajattelin sitten, että ehkä noi riittää - kunhan kukkisivat!
-
Joo sellainen paksu juurakko se just oli, mikä keväällä siellä oli näkyvissä ja säikähdin, että jotain kamalaa on tapahtunut :)
krista
10.7.2016 at 17:49Hei oletkohan vielä kuulolla…? Googlasin ukkolaukan myrkyllisyyttä enkä löytänyt – sitten tajusin, että mehän puhutaankin eri kasvista :) Eli ukkolaukasta mä olin alun perin kirjoittanut, mutta sitten se oli muuttunut ukonhatuksi jossain vaiheessa ilman, että mä olin itsekään huomannut :D Kaikenlaisia ukkoja! :D
–
Joo tuo ukonHATTU taitaa itse asiassa olla just tuo yhdenn kuvan kohdalla mainitsemani ”kasvaa jotain-jotain perinnekukkaa”. Siitä en tosiaan tykkää muutenkaan, aion repiä pois :)
LilliM
9.7.2016 at 23:24Auringontähti tai unikkoa (niitä on erilaisia) tai hmmm kultapallo mutta se on kyllä iso! Mutta ihanan hehkuva loppukesän kukka. Voit toki jättää myös osan penkin reunasta mullalle ja heitellä keväisin kehäkukkien siemeniä. Kasvaa varmasti, eikä tartte hoitoa. Ihania värejä ja pitkään kukkii! :)))
Vikkola
10.7.2016 at 09:33Otapa yhteyttä johonkin puutarhaoppilaitokseen. He tekevät oppilastöinä pihasuunnitelmia ja -konsultointitöitä juuri näihin hommiin. Hintakin on vain murto-osa oikeiden puutarhureiden hinnoista, ja kuitenkin ammattilainen eli opettaja valvoo suunnittelutyön. Itse saimme loistavaa apua pihasuunnitelmiin ja istutuksiin, eikä hinta ollut kovinkaan paha. Jatkossa pihan ylläpito onkin helpompaa.
Kiitos vielä ihanasta blogista!! Saimme mm. perheellemme parin päivän Helsingin matkallemme loistavat vinkit 2-vuotiaan viihdyttämiseen!
krista
10.7.2016 at 11:10Hyvä vinkki, kiitokset! Me tänne muutettuamme jonkin verran asioimme erään puutarhasuunnitelijan kanssa, mutta emme ihan päässeet samalle aaltopituudelle. Itsellämme kun oli toiveita/visioita eikä suunnittelija ihan lähtenyt niihin mukaan vaan esitti aina ihan omiaan – lopulta se meni vähän ”kun kerran tiedätte, mitä haluatte, niin mihin te suunnittelijaa tarvitsette” -lopputulokseen eli oli vähän pettymys. Me kuviteltiin, että me voisimme esittää ideoita ja hän toteuttaisi meidän näköistään, mutta se ei sitten ihan mennytkään niin. Mutta oppilaitos saattaisikin olla hyvä; siellä toivottavasti voitaisiin olla myös avoimia pihan omistajan mielipiteille :)
–
Kiitos ihanasta palautteesta myös! Missäs kävitte Helsingissä?
Vikkola
10.7.2016 at 16:41Meillä niitä opiskelijoita oli kuusi, jotka tekivät suunnitelman meidän toiveiden mukaisesti. Olivat jopa tehneet ennakkokyselykaavakkeen, joissa kartoitettiin väri-, kasvi- tai pensastarpeita ja muita toiveita. Suunnittelu liittyi opinto-ohjelmaan, joten opettaja valvoi koko ajan. Kannattaa olla ajoissa liikenteessä, näitä kyselyitä tulee oppilaitoksiin tosi paljon.
–
Käytiin siellä lasten maailmassa! Mahtava paikka, just sopiva meidän touhukkaasti pikkuneidille. Olen asunut Helsingissä n. 10 vuotta sitten ja käyn säännöllisesti edelleen työjuttujen vuoksi siellä, mutta ilman blogiasi emme olisi paikasta tienneet. Sitten tietysti Lintsi ja Suomenlinnan piknik :)
krista
10.7.2016 at 22:33Seuraavana (tai sitä seuraavana) osana tuossa ”ilmaiseksi lasten kanssa” -juttuun onkin tulossa Suomenlinna :)
–
Kuulostaapa tosi hyvältä tuo oppilastyö, vau!
Vikkola
10.7.2016 at 16:49Siis lasten kaupunki tietysti, eikä maailma:D