Perhepedissä

Siinä eilisessä hyvässä nukkumisjärjestelykeskustelussa muutama ihmetteli, miksi ihmeessä jotkut haluavat nukkua perhepedissä….

No, minäpä kerron.

Äsken Silva pyöri sängyssä levottomana, mutta rauhoittui vihdoinkin ihan kiinni syliini. Sieltä löytyi lämmin kolo. Äidin sylissä, ihoa vasten tiiviissä halauksessa. Minä makasin kyljelläni, Joel oli tullut tiiviiseen lusikka-asentoon selkäpuolelleni ja piti minusta pehmeästi kiinni.

Kaikki me kolme siinä.

Sitten Silvan ja Joelin hengitykset alkoivat syventyä, ihan yhtä aikaa. Nukahtivat samaan aikaan, rakkaat.

Tikru hipsutteli äänettömin kissantassunaskelin paikalle ja pehmusti itselleen nukkumapaikan polvitaipeideni kohdalle. Alkoi kehräys.

Tuli suuri rakkaus.

(iso sydän tähän)

 

…ja sitten mä nousin sieltä sängystä ylös, voi minä tylsimys. Tukka pitää vielä pestä, iltapalanälkäkin on.

 
Like

You Might Also Like

  • Nonariina
    11.1.2013 at 22:43

    Niinpä, se on ihanaa! Filippakin rauhoittuu heti kun ottaa viereen. Filppula tosin nukkuu pääsääntöisesti omassa sängyssään, mutta esimerkiksi nyt kun hampaita tulee ja elämä on kurjaa niin tuntuu kaikista kivemmalta nukkua vieressä. Siihen se tuhisija sitten nukahtaa saman tien <3

  • Ella F.
    11.1.2013 at 22:57

    Oma tylleröinen nukkunut nyt pari yötä pinniksessä, joka oli viime keskiviikkoon  saakka kesästä lähtien toiminut epämääräisenä roinalaatikkona. Haikeaa, mutta voi miten hyvin MINÄ saan nyt nukuttua. Mutta haikeaa, haikeaa on. Iso tyttö omassa sängyssä. 

  • Kristaliina
    11.1.2013 at 23:11

    Meilläkin on tuo (kamalalla metsästyksellä huuto.netistä löydetty juuri oikeanlainen) Stokken soikea pinnasänky alakerran ”päiväsänkynä” = rojunkeräyslaatikkona :)

    Mutta niin kuin Nonariinakin kirjoittaa, eihän se läheisyystuhina tietysti kuin seinään lopu; varmaan aika moni kömpii vielä äidin ja isin viereen satunnaishenkisesti vielä pitkään – itse menin äidin viereen joskus yksinäisyyspuuskan iskiessä oikeastaan niin pitkään kuin kotona asuin. No en ihan kylkeen kiinni, heh, mutta hengityksenkuuloetäisyydelle kuitenkin.

    Että eiköhän me saada noita ihania tuhinahetkiä vielä jokainen, ”perus”nukkumisjärjestelyistä riippumatta <3

     

  • minä-tässä-hei
    11.1.2013 at 23:20

    Tuon takia just! Symbioosi <3

    Synnytyssairaalassa mun kanssa jakoi huoneen nainen, joka pisti synnytyksen jälkeisenä yönä vaavin sairaalasänkyyn ja kuorsasi makoisasti (lue: äänekkäästi) aamuun asti. Aamulla hoitajat kauhistelivat, kun vauva oli ollut koko yön ilman ruokaa.

    Tiivis yhdessäolo auttaa myös tunnistamaan vauvan tarpeet helpommin. Toisaalta, ehkä jos olisin osannut itsekin pistää pojun heti siihen sairaalasänkyyn, olisin tälläkin hetkellä paljon levänneempi (en ole nukkunut vieläkään yhtään kokonaista yötä).

  • Iida Eveliina
    12.1.2013 at 00:03

    Musta olis ihana nukkua perhepedissä, ja toisaalta taas ei.

    Alkuun se oli ihanaa, sillon kun poika vielä nukkui kaikessa rauhassa, heräsi yöllä pari kertaa ja sen sai silittelemällä nukahtamaan, mutta nyt kun herra on oppinut kaikkia uusia asioita, mm: seisomisen tukea vasten ja siinä kävelyn, niin ei oikein huvita sen kanssa enää nukkua.

    Esimerkiksi äidin pään päällä on ihan kiva kävellä neljän aikaan aamuyöllä ja myös tukasta repiminen on ihan hauskaa.

    Nyt siis poika nukkuu aamuyöhön asti omassa sängyssään ja otan hänet sitten yöllä viereen kun ei enää omaan sänkyynsä rauhoitu.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    12.1.2013 at 00:27

    meillä tyttö pian 3-v ja nukkuu edelleen vieressä. oma sänky löytyy mut siinä on viihdytty tasan 2 yötä..ei mua haittaa&lt;3

  • a-m.y
    12.1.2013 at 02:40

    Kuulostaa hyvinkin tutulta. Mutta mikä sen parempaa. <3

  • Marjia
    12.1.2013 at 07:49

    <3 Ihanat!

    Mulla meinas tulla itku, kun meillä on tollanen sivuvaunu sänky, jossa Siiri on nukkunut välillä (aika harvoin) ja nyt jo parina yönä Siiri on mun vieressä kieriskellyt levottomasti, mutta omaan sänkyyn rauhoittunut unta hakemaan ja nukahtanut sinne. Ensimmäisen imetyksen jälkeen on kyllä jäänyt mun viereen nukkumaan, mutta ilmeisesti vierekkäin on liian kuuma, niin uni ei vieressä tule. Toivottavasti tää on vaan joku vaihe :). Toiset ne opettaa pois perhepedistä ja mä yritän pitää siitä kiinni :))

  • Naks (Ei varmistettu)
    12.1.2013 at 08:28

    Mulla ei ole lapsia, mutta sitten joskus kun on, niin en kyllä uskalla kokeillakaan perhepetiä – vaikka idylliseltä kuulostaakin. Pyörin ja heittelehdin öisin miten sattuu, usein päädyn parisängyssä kokonaan poikittaiseen asentoon. Puolisoa olen vahingossa potkaissut tai huitaissut kädellä monen monta kertaa, enkä todellakaan halua tehdä vahingossakaan sitä lapselle!

  • Kristaliina
    12.1.2013 at 09:56

    Naks, joo mä pelkäsin alussa päällenukkumista ihan älyttömästi. Kaikki sanoi, että ”ei äiti nuku vauvansa päälle, äidinvaistot bla bla”, mutta mä ajattelin, että mitä JUST MÄ olen se poikkeus, joka nukkuukin… Olen suht rauhallinen nukkuja, mutta silti pelkäsin.

    Ihan alussa me ei uskallettukaan ottaa Silvaa viereen, varsinkin kun se oli vielä sellainen keskoskokoinen minirääpäle. Ensimmäiset ajat (kun päästiin laitokselta kotiin) Silva nukkuikin äitiyspakkauksen boksissa (hih ja ”kissansuojakansi” päällä, näkyy täällä) meidän sängyssä. Sitten tuli ensimmäinen hengityskatkos ja kamala säikähdys: seuraavana yönä päätin, että minähän hemmetti vie valvon vaikka tässä koko yön hengitystä kuuntelemassa ja niin sitten teinkin. Mutta siitä se Silva jäi meidän viereen nukkumaan ja vähitellen opin olemaan pelkäämättä – enkä itse asiassa koko juttua muistanutkaan ennen kuin Naksin kommentista tuli mieleen :)

    Ai niin, ja Joel on öisin levottomampi, sitä alussa vähän jännitettiin. Viereenottamisen jälkeen Joel nukkuikin ensin sängyssä vähän alempana niin että jos kierähtäisi/huitoisi, niin ei pääsisi osumaan. (meillä on tosiaan onneksi iiiiso sänky) Mutta nykyään en tosiaan jännitä sitäkään ollenkaan, Joel nukkuu nyt tosi tyynesti ja kääntyilemättä. Jotenkin sitä koko ajan alitajuisesti tiedostaa, että vauva on siinä vieressä…

    Mutta joo ymmärrän hyvin, jos joku ei uskalla. Veikkaan, että meilläkin olisi siirrytty boksista omaan sänkyyn tuon mun päällenukkumispelon vuoksi, jos nuo hengityskatkospelot eivät vaan olisi nousseet tuota toista pelkoa suuremmiksi. Heh, näin sitä päätöksiä tehdään oikeastaan ihan vaan sattuman mukaisesti :D

  • Miitu (Ei varmistettu)
    12.1.2013 at 12:57

    Meidän sänky on sen verta pehmeä, et sitä himpun päälle 2 kg keskosrääpälettä ei yksinkertaisesti voinut ottaa viereen nukkumaan, kun lapsi kieri siitä aina alle. Snif. Sohvalla sitten otettiin päivisin yhdessä torkkuja. Vasta joskus korjatusti puolivuotiaana pystyi ottamaan sängyssäkin viereen nukkumaan, mutta siihen mennessä olikin opittu sille, että vieressä ei nukuta. Sylissä kylläkin (ja liikkeessa, pah). Syksyllä viimein päästiin siihen, että vieressä voi nukkua (itse asias viime yö mentiin tällä kaavalla kahdesta lähtien), mutta vain tytön huoneessa olevalla 80-sängyllä ja vain toisen vanhemman kanssa. Jos molemmat on paikalla ja/tai yritetään huijata meidän sänkyyn, niin huuto tulee… Outo tapaus.

  • Mamma
    12.1.2013 at 16:38

    meillä nukutaan myös perhepedissä, vaikka tuollainen 1,5v vie aika valtavasti tilaa keskellä, mutta se on ihanaa, joskus raskasta, mutta ihanaa, nyt kun olen ollut kauan pois kotoa. vauva nukkuu omassa sängyssä vieressä kuitenkin :)

  • leaflet (Ei varmistettu)
    12.1.2013 at 18:17

    Muuten hyvä myyntipuhe, mutta mulle tuli ahtaanpaikankammo pelkästä ajatuksestakin, että molemmilta puolilta nukkuis joku kiinni mussa :D Meillä nukkumisratkaisut vaihtelee aina sen mukaan, että mikä on pienin paha. Nukun kyllä itse paremmin, jos lapset omissa sängyissä, mutta jos vaihtoehto on, etten saa nukuttua ollenkaan, niin sitten otan kyllä viereen. (Ja herään selkä jumissa) 

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    12.1.2013 at 19:12

    Joo siis ihanalta kuulostaa &lt;3 paitsi että mä en vois nukkua ollenkaan tollai vauvan ja miehen välillä :D mä tarviin tosi paljon tilaa nukkuakseni hyvin! Ah kun mies oli peltotöissä syksyllä aamuvarhaisesta iltamyöhään ja vauva oli tosi pieni niin mies meni vierashuoneeseen nukkumaan ja mä sain nukkua 160 leveässä sängyssä yksin.. ahhh :D sit se kyllä tuli takasin ”mun” sänkyyn, kesti vähän aikaa tottua et se pyöri siellä taas &lt;3 hehhe

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    12.1.2013 at 19:23

    Hei! Kertokaa nyt et miten se perhepeti toimii käytännössä kun mennään nukkumaan?? Siis silloin kun vauvat on pieniä niin jäävätkö silloin vanhempi sinne nukkumaan kun vauva menee nukkumaan?? Ja sit kun ne on isompia niin miten te varmistatte ettei ne tipu alas jos lähdette pois kun vauva on laitettu nukkumaan?? tarvitsevatko perhepetivauvat aina vanhemman läsnäoloa nukahtamiseen??
    T. Yks utelias :)

  • Linka
    12.1.2013 at 20:16

    Uteliaalle kerron meidän version; aluksi, ehkä ensimmäiset 2-3 viikkoa olin niin kuitti, että kun vauva nukkui, tipahdin itsekin samantein, koetin käyttää hyväksi sen, että poika nukkui edes öisin (päivisin huusi min 12h…). Myöhemmin kun keksittiin vastaukset mahavaivoihin ja poika nukkui päivällä ja alkoi rytmi muodostua myös yönukkumiselle, jätkä viedään sänkyyn (nukkuu meidän välissä, n 30cm ylempänä, äitiyspakkauksen peitto ns hevosenkenkänä ympärillä) 2130, ja itse nautin hiljaisuudesta, miehen seurasta ja mistä milloinkin, kun tiedän, että ensimmäinen herätys on vasta lähempänä neljää. Kun poika sitten myöhemmin on isompi ja osaa toivottavasti nukkua kokonaisia öitä, siirrämme hänet ns sivuvaunuun sängyn viereen ja siitä sitten laitaa ylös sitä mukaa kun jätkä oppii kiipeämään pois.

     

  • Kristaliina
    12.1.2013 at 20:49

    Meillä kanssa mentiin alussa koko porukka samaan aikaan nukkumaan samasta syystä kuin Linkakin, eli kaikki mahdolliset nukkumamahdollisuudet hyödyntäen… Sitten myöhemmin alkoi jo kaivata vanhempien parisuhdeaikaakin ja silloin alettiin nousta sängystä ylös Silvan nukahtamisen jälkeen (jos nukahtaminen tapahtuu ennen kymmentä – se kun vähän vaihtelee).

    Meillä pinotaan peitot ja tyynyt isoiksi ”vuoriksi” Silvan ympärille ja tällaistakin estettä käytetään. Silva ei ole osoittanut (meidän onneksemme) minkäänlaisia sänkyliikkumisen merkkejä, vaikka lattialla möyriikin huimaa vauhtia – toivottavasti se olisi oppinut, että sängyssä ei saa lähteä liikkeelle. Tietysti ollaan aika tarkkoja havainnoimaan mahdollisia tulevia liikkumaintressejä – jos Silva osoittaa joitain sen suuntaisia merkkejä, niin sitten mietitään asiaa uudestaan. Moni tuttu meilläkin on siirtynyt pinnikseen just sen takia, että ei tulisi lattiamuksahdusta.

    Meillä vielä tipahtamisen huolta vähän helpottaa se, että sänky on aika matala ja siinä on vielä tätamit alla. Muksahtaminen ei siis (hyvällä tsägällä) olisi kovin iso. Ollaan myös harkittu peittojen laittamista sängyn vierustalle Ihan Kaiken Varalta.

    Toistaiseksi Silva kuitenkaan ei ole lähtenyt omalta paikaltaan mihinkään suuntaan möyrimään – hyvä niin :)

  • Salallaa (Ei varmistettu)
    12.1.2013 at 23:42

    Tekis mieli sanoa, että odota vaan… (ja tämä siis kaikellä hyvällä :). Tuota meijän kaverin sänkyssä hyörimistä seuraten on vain niin vaikea uskoa, että kukaan lapsi osaisi nukkua aina noin levollisesti, kuin mitä Silvan nukkumista kuvasit.

    Viime yönäkin imetyksen jälkeen haki vieressäni unta milloin mitenkin päin, isin kainalossa, äidin kainalossa, äidin pään päällä, isin vatsan päällä, poikittain isin ja äidin välissä, istualtaan, lopulta nukahti jalkojeni päälle, jonka tajusin kun heräsin jonkun tovin päästä toinen jalka puutuneena, lapsi sai jostain syystä siirtyä omaan sänkyynsä….

    …ja niin kyllä meilläkin oli aika jolloin rauhoituttiin äidin viereen kuten kuvasit, mutta joo nykyisin se onkin jo vähän kimurantimpaa…

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    13.1.2013 at 01:56

    Meilla on myos nukuttu perhepedissa vauvan syntymasta asti. Tama vauva vaan on hieman kasvanut, ja nyt kainalossamme nukkuu puolet yosta melkein 6 vuotias!
    Asiasta jaksaa huomautella milloin kukakin, mutta minua ja miestani se ei haittaa…tuskin han enaa teinina vieressaa nukkuu :D

  • Kristaliina
    13.1.2013 at 10:04

    Salallaa: Hih ja jotta ei tulisi liian ruusuinen kuva Silvan nukkumisesta, niin kyllähän se siis sätkii ja potkii ja kiemurtelee ja kiljahtelee ja ähisee ja pöhisee ja kitisee ja niin edelleen :D Mutta toistaiseksi siis lähtemättä liikkeelle kuitenkin :)

    Tsihihi teidän lapsen liikehdintä kuulostaa ihan Tikrun yöltä – sillä erotuksella, että välillä se räppää kynnellä mun varpaita ja siirtyy sittten lopulta vaatehuoneeseen :D

    Viereailija (1.56): Joo mäkään en osaa ajatella tuota ongelmana ikään kuin ”sinänsä”. Sitten tietysti, jos tulee huonoja nukkumisia tai jompaa kumpaa vanhempaa häiritsee tai  jotain… Mutta jos ei ole ongelmaa, niin mitäs huomauttamista siinä on :) Mähän siis kans itse tuolla aiemmassa keskustelussa paljastin, että nukuin itsekin äitini vieressä vielä teini-iässä jos ”yksinäisyys iski” omassa huoneessa – mun vanhemmat oli siis eronneet ja äiti nukkui yksin isossa parisängyssä alakerrassa. Siellä oli tilaa kyllä teinillekin silloin tällöin :)

  • 1 2