Kymmenen suosikkikirjasarjaa itsekseen lukevalle

Tuli juttutoive – ja sehän me tietysti laitettiin meidän kolmasluokkalaisen kirjafanin kanssa toteutukseen!

Me nimittäin todellakin tiedetään se (positiivinen) haaste, kun kirjastosta kannetaan kassikaupalla kirjoja, ja vajaassa viikossa ne on luettu. Ja kun 3928402-osainen suosikkisarja on luettu. Niinpä tarvitaan jatkuvasti kirjavinkkejä. Pal-jon paljon kirjavinkkejä. Ja mielellään just niitä mahdollisimman moniosaisia kirjasarjoja, että ei ihan heti lopu luettava kesken.

Vaikka loppuu se sitten kuitenkin.

Kuvissa niitä kirjoja, jotka sattuivat meillä olemaan juuri nyt omassa kirjahyllyssä.

Tässäpä siis aakkosjärjestyksessä meidän kolmasluokkalaisen nimeämät kymmenen suosikkisarjaa; osa näistä on varmasti hyvinkin tuttuja, mutta toivottavasti mukana on jotain uuttakin!

1. Ella ja kaverit

Naurua hykerryttävä sarja koululuokasta, jolle sattuu ja tapahtuu. Oppilaat eivät aina ihan ymmärrä, että opettajalla on elämää koulun ulkopuolellakin. Väärinkäsityksiä ja höpsöä huumoria – ja lentävä kalakukko (tietäjät tietää). Helppolukuiset ja sopivan pituiset kirjat, ja niitä on onneksi paljon.

Toimii erittäin hyvin myös äänikirjana – automatkoilla takapenkiltä kuuluu kikatus.

2. Etsiväkerho Hurrikaani

Lasten oma etsiväkerho ratkoo rikoksia! Etsiväkerho Hurrikaaniin kuuluu kaksoset ja heidän muita kavereitaan. Sopivan jännittäviä tarinoita etsivätarinoista tykkääville.

3. Etsivätoimisto Mysteeri

Monimutkaisempia ja kimurantteja rikostarinoita, joissa liikutaan usein menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Välillä lukijan aivot ovat solmussa: miten kaikki liittyy kaikkeen? Kirjat kannattaa lukea järjestyksessä. Sisältää myös etsivätehtäviä ja pakohuonepelin.

4. Etsiväkaksikko

Ai lisää etsiväsarjoja koululaisille? Niitähän onneksi riittää!

Etsiväkaksikko-kirjat – ne on nimetty esimerkiksi Operaatio Myrskypilvi tai Operaatio Auringonlasku – kannattaa myös ottaa rikostarinoista tykkäävän lukulistalle. Naapurukset Tilda ja Oliver ratkovat erilaisia arvoituksia. Kirjat ovat kohtuullisen helppolukuisia ja sopivan mittaisia itsekseen lukevalle.

5. Heinähattu ja Vilttitossu

Jo klassikko! Lämminhenkinen ja nauruhermoja kutkuttava, Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoittama kirjasarja kahdesta erilaisesta sisaruksesta. Ihanan paljon luettavaa tässäkin sarjassa!

6. Lasse-Maijan etsivätoimisto

Hauska etsivätoimistosarja nuoremmille, itsekseen lukemisen vasta aloittaville. Riittää kuitenkin jännitystä ja hauskuutta vähän isommillekin.

7. Maukka ja Väykkä

Maukka-kissa ja Väykkä-koira ovat parhaita ystäviä, mutta joskus heidän välejään hiertää jokin. Väykkä on ahkera, Maukka on taiteellinen, ja usein kirjoissa on kyse kahden erilaisen persoonan sopimisesta yhteen.

8. Me Rosvolat

Kertomus tytöstä, joka tulee vahingossa siepatuksi maantierosvojen mukaan. Rosvot ovat kuitenkin hyväsydämisiä, vaikka rosvoja ovatkin. Hauskaa ja vauhdikasta menoa.

9. Risto Räppääjä

Tätä ei voi tietenkään jättää listalta pois! Kaikkien tuntema Risto Räppääjä asuu Rauha-tätinsä luona ja joutuu monenlaisiin hauskoihin seikkailuihin. Monessa osassa on kyse myös ystävyydestä Riston ja samassa talossa asuvan Nellin välillä.

10. Soturikissat (kaksi eka osaa)

Näissä riittää luettavaa! Sarja kertoo neljästä kissaklaanista, jotka asuvat metsissä – ja taistelevat joskus rajustikin. Moni lapsi on hurahtanut näihin harrypottermaisen kovasti!

Meidän kolmasluokkalainen ahmi ilolla kaksi ensimmäistä osaa. Kolmannessa alku oli mukaansatempaava, mutta lopussa tuli mukaan myös surua ja haikeutta eikä se siksi noussut ihan lemppareiden joukkoon. Lapsi haluaa siis pitää pienen kissasotilastauon, mutta suosittelee erityisesti kahta ensimmäistä kirjaa.

PS. Vielä pari muuta mainintaa: Yrmeä yksisarvinen -sarja. Mira-tytön ja Teppo-yksisarvisen ystävyydestä ja opiskelusta yksisarviskoulussa. Prinsessa Pikkiriikki -sarja. Hauska ja sopivan ilkikurinen tuhmuroija. Harry Potter -sarja. Tietysti, meillä luettu kolme ensimmäistä osaa.

Mistä kirjasarjoista teidän koululaiset tykkää? Lisää ihmeessä vinkkisi mukaan! Luettavaa nimittäin tarvitaan lukutoukkien perheessä aina.

13

You Might Also Like

  • Oliver
    9.2.2022 at 14:43

    Meidän 3-luokkalainen on lukenut näistä Ella ja kavereita sekä Etsivätoimisto Mysteeriä. Soturikissat ei kolahtanut mutta yritti niitä ehkä liian nuorena – pitää ehdottaa että kokeilisi uudestaan. Listalle lisäisin Kepler 62 -sarjan. Siihen on täällä hurahdettu totaalisesti.

    • krista
      9.2.2022 at 14:45

      Jesh hienoa, kiitos! Tuo Kepler 62 on meillä nimeltä tuttu, mutta sitä ei olekaan tätä luettu!

  • Katja
    9.2.2022 at 14:43

    Neropatin päiväkirjat on meillä 1.

    • krista
      9.2.2022 at 14:46

      Tätäkään meillä ei ole luettu, täytyypä tarjota (tai ehkä lapsi on itsenäisesti lukenut esim. koulussa). Ehkäpä samantyyppinen kirjasarja Eemu sen sijaan on meillä ihan suosikki!

  • Ansku
    9.2.2022 at 15:05

    Tulisiivet-sarja, Nevermoor-sarja, Malamanteri-sarja tulee ainakin mieleen lapsen suosikeista (Harry Potterin, Soturikissojen lisäksi). Vähän isommalle koululaiselle myös Cavallonin kronikat, Taikuuden talo-sarja ja Terry Pratchettiakin jo vähän kokeiltu.

    • krista
      9.2.2022 at 15:16

      Uuuuu, mahtavaa! Näistä vain Taikuuden talo on meillä luettu, ja ei tiedettykään, että se on ihan sarja!

      • Ansku
        10.2.2022 at 12:55

        Tuli mieleen vielä Pomenia-trilogia, jota ollaan nuoremman kanssa luettu yhdessä ääneen ja koululainen ahminut omatoimisesti. Tällekin meiltä suositus!

        • krista
          11.2.2022 at 09:20

          Joo, tätä meillä on luettu eka! Täytyypä kysellä, kiinnostaisiko jatko-osat :)

    • krista
      9.2.2022 at 15:23

      Googlattiin jo lapsen kanssa, Tulisiivet ja Malamanteri voisi jo hyvinkin meillä iskeä, vaikkakin vähän jänniltä vaikuttivat aikuisen silmään :)

      • A
        9.2.2022 at 18:14

        Meillä Tulisiivet(kin) on lukulistalla odottamassa, Malamanterin ekan osan kuuntelin lapsen kanssa äänikirjana (mun makuun varsin jännä ja vähän outo), lapsi tykästyi ja on jatko-osat kuunnellut itsekseen. Eli sillekin täältä suositus, että jossei oo liian jännä, niin on kiva. Heh, ja Taikuuden talo on ehkä ainut kirja jota lapsi ei oo jaksanut kuunnella loppuun (vaikka koitin vääntää, että kuunnellaan loppuun ennen kuin vaihdetaan seuraavaa, oli kuulemma tylsä, mutta emmätiä mikä siinä mätti, mutta kesken jäi). Nevermoorin oon lueskellut itse (rentoudun lukemalla YA-kategorian kirjoja, suosittelisin ehkä himpun verran isommalle kuin 9v., mutta ehkä vuoden tai parin päästä).

        • krista
          11.2.2022 at 09:22

          Me muuten jo tuossa yritettiin automatkalla kuunnella Tulisiipien eka kirjaa, mutta toiselle lapselle oli vielä liian jännä, jäi aika lyhyeen kuuntelut. Mutta toinen lapsi aikoo kokeilla kirjana :)

  • A
    9.2.2022 at 15:08

    Kiitti vinkeistä! Mun kolmosluokkalainen tykkää kovasti Tilly ja kirjamatkaajat -sarjasta (2 ekaa osaa suomennettu, keväällä tulee 3. osa) ja Siri Kolun Villitalo -sarjasta (trilogia kaipa). Lukulistalla on odottamassa myös Timo Parvelan uusin (Varjot), Neropatti-sarja ja Käsikirja supersankareille.

    • krista
      9.2.2022 at 15:16

      Jesh jesh jesh, täällä kans ihan uusia meille, vastakiitos siis vinkeistä!

    • krista
      9.2.2022 at 15:20

      Paitsi lapsi vielä tuosta sanoo, että totta kai hän tietää Tilly ja kirjamatkaajat kirjastosta (mutta ei ole lukenut), se ja tuo Siri Kolun Villitalo näyttivät ainakin JUST kiinnostavilta meille!

    • A
      9.2.2022 at 15:29

      Niin ja Karlsonin etsiväserkuksen kaikki kirjat on luettu moneen kertaan (Katarina Mazettin Seikkailuserkut -sarja)

      • krista
        9.2.2022 at 21:26

        JEE ihan tuntematon sarja, kiitos!

    • krista
      11.2.2022 at 09:23

      Hei tätä Villitaloa kuunneltiin nyt automatkalla äänikirjana, ja se oli 100 % nappiin, lapset RAKASTIVAT sitä! Eka kirjan ehtivät kuunnella kokonaan ja toista osan. Iso kiitos suosittelusta, tuo oli ihan täysosuma!

      • A
        11.2.2022 at 10:33

        Ihana kuulla <3

  • Emma
    9.2.2022 at 15:39

    Uusi kotimainen palkittu lasten fantasiakirjasarjan eka osa Mustan kuun majatalo upposi meillä 3-luokkalaiseen.

    • krista
      9.2.2022 at 21:27

      Hei hienoa, tää vois toimia meilläkin, kiitos!

  • Karina
    9.2.2022 at 16:01

    Täällä on tapetilla tuo julkisuudessakin esiin tuotu ongelma poikaoletettujen lukuinnosta, ja kovasti etsitty nyt 11v pojalle kirjoja jotka kelpaisi. Tykkää kyllä kirjoista joissa kovasti kuvia, kuten Neropatin päiväkirja-sarja, mutta nyt viidesluokkalaisena olisi kyllä paikallaan opetella lukemaan kuvattomia kirjoja, joissa kielikin voisi olla hieman monisyisempää kuin Neropateissa (ne on sellaista puoli-puhekieltä). Neropatit on kyllä ihania ja olen tosi tyytyväinen että poika on päässyt niiden kanssa lukemisen makuun. Yksi sarja joka oli hänen mieleensä oli Kepler 62. Poitsu alkoi lukea niitä 10-vuotiaana ja ehkä oli hitusen liian nuori vielä, siinä oli jotain asioita joita hän ei niin ymmärtänyt (itse silmäilin kirjat myös läpi). Toinen sarja on Maailman viimeiset tyypit, jossa kyllä myös paljon kuvia, mutta kieli ehkä kirjamaiempaa kuin Neropateissa. Jostain syystä etsiväsarjat eivät ole iskeneet ollenkaan. Muutamaa kokeiltiin mutta eivät lentäneet paria sivua edemmäs.

    • Karina
      9.2.2022 at 16:16

      Ai niin ja vielä lisää sarjassa jossa paljon kuvia – Maailman paras puumaja-sarja. Se on kyllä melkosen outo näin keski-ikäisen näkökulmasta :D Tapahtuu ihan outoja asioita, mutta lapsi tuntuu tykkäävän.

      • krista
        9.2.2022 at 21:29

        Hahaa, meillä lapsi laittoi näitä kirjaston varaukseen, ja kun kirjat sitten tulivat… ööö? Joihinkin selvästi iskee, mutta meillä ei tainnut ihan iskeä :D

        • Karina
          10.2.2022 at 20:01

          Joo ne on jotenkin valikoivaa makua :D
          Poitsu tykkää ylipäänsä pieruhuumorista ja esim voisin kuvitella että joku Mies ja alaston ase ois aikoinaan uponnut häneen kun veitsi voihin kun mä en taas voi sietää!

    • krista
      9.2.2022 at 21:33

      Mietin noista meidän lapsen lukemista, että mikä vois olla teille… Niitä Eemuja tosiaan suosittelen aina pojille, mutta on kyllä pienemmille kuin teillä. Ja meillä tosi paljon noita etsivätarinoita, jos ne ei teille iske… Immu-sarja, onko testattu? Nekin on vähän etsivätarinaa, mutta myös kummittelua.

    • Ilargia
      9.2.2022 at 21:43

      Oon tosi huono arvioimaan, minkä ikäselle/lukutaitoiselle kirjat sopii (ja varmasti myös ajasta jäljessä), mutta miten olis Artemis Fowl -sarja, onko poika jo kokeillut sitä? Keplerien pikagooglauksen perusteella siinä voisi olla jotain samaa scifi-henkeä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Artemis_Fowl

      Jonkunlaisena sisältövaroituksena todettakoon, että siinä on varsin paljon ns. vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja myöhemmissä osissa ainakin yhden keskeisen hahmon kuolema. Nimihahmo ei myöskään varsinaisesti ole hyvis varsinkaan sarjan alussa (mikä tosin itselleni oli osa sarjan viehätystä, luin ekat osat silloin joskus, kun sarja oli uutuus).

      • Karina
        10.2.2022 at 20:05

        Hei joo! Oon muualtakin kuullut tästä sarjasta, Täytyypä to ensimmäinen osa hankkia luettavaksi ja katsoa miten menee, kiitti! Mun poika ei ole moksiskaan mistään pelottavista niin voi hyvinkin mennä. Yksi suosikki on Netflixissä sarja Peikkojahti, ja vähän ehkä samaa henkeä tässä mitä tosta sun linkistä luin.

      • krista
        11.2.2022 at 09:25

        Mahtavaa, kiitos Ilargia!

  • 8veen ja 4veen äiti
    9.2.2022 at 17:27

    Meillä kirjarohmu kakkosluokkalainen rakastaa Soturikissoja (ei kyllä ole lukenut järjestyksessä, kuitenkin yli 10 osaa varmasti). Mutta ikilemppari yli kaikkien muiden on ollut Pieni talo preerialla-kirjat, sen lisäksi menee ihan kaikki, ainakin Viisikot ym.Blytonit, Lontoon kuninkaalliset kanit, Pikku naisia-sarja, Anni Swannin ym. vanhat tyttökirjat, Narnia (äänikirjana tykännyt tästä enemmän), Uppo-Nallet, Uljas maa-sarja… Jotain vanhoja Tiina-kirjojakin on lukenut. Nyt uusimpana Miisa-sarja on ollut tykätty, ja vanhat heppakirjat (Ruby Fergusonin).

    • krista
      9.2.2022 at 21:36

      Oi hitsi mulla kans on ollut kahden vaiheilla, että tutustutanko ”näihin vanhoihin”, mutta sitten oon miettinyt, että mitäköhän niissä kirjoissa oikein olikaan – onko maailmankuva vanhentunut jne? Mutta toisaalta näin isot osaavat jo aika hyvin ymmärtää, että ”vanhaan aikaan ajateltiin, että tytöt on tällaisia-ja-tällaisia” ja ymmärtävät, että ajat ovat muuttuneet. Mulla olisi pari Tiina-kirjaa äitini luonakin, mutta vähän sillä rajalla, että pitäisikö itse ennakkolukea…?

      Anni Swanilta muuten Sara ja Sarri -kirjat on lapsen lukemat ja tykkäsi niistä valtavasti. En kyllä niidenkään sisältöä tutkaillut sen tarkemmin, nehän on tosi vanhoja myös.

      • 8veen ja 4veen äiti
        10.2.2022 at 08:47

        Joo, onhan niissä kaikkea, mutta siitä syntyy myös hyviä keskusteluja lapsen kanssa. Ja ainakin meillä tuntuu, että on lisännyt ymmärrystä lapsella siihen, että on ollut ja yhä on tosi monia erilaisia tapoja hahmottaa maailmaa, eikä oma tapa ole ainoa.

        Unohtui muuten vinkata vielä yksi suosikki: Vauhtikanat-sarja, se lapsen mielestä huippuhauska.

        • krista
          11.2.2022 at 09:28

          Joo meillä kans on vanhoista lastenkirjoista täällä Sotkamossa löytynyt (kröhöm) hyvinkin nykymaailmassa epäkorrekteja juttuja, selkäsaunoja jne. Mutta just näin isompien lasten kanssa lapset osaavat laittaa asioita kontekstiin – ja hyvä taito sekin.

          Jesh Vauhtikanoistakaan en ole kuullutkaan! Googlataan! Ihan SUPERmahtavaa, kun tulee näin paljon kirjavinkkkejä, täältä voi kaivaa kirjavinkkejä pitkäksi aikaa!

  • Jenni M.
    9.2.2022 at 18:48

    Täällä 8-vuotiaan ehdoton lemppari nyt on Harry Potterit. Viides taitaa olla menossa parhaillaan. Äänikirjoista tän hetken hitti on vanhat Viisikot. Muita suosittuja ovat olleet Lasse &Maijan etsivätoimisto, Ella ja kaverit, Supermarsu, Geoetsivät, Heinähattu ja Vilttitossu, Risto Räppääjät ja tietysti Aku Ankat. 😁

    • krista
      9.2.2022 at 21:38

      Jesh näistä Geoetsivät meille ihan uusi – tää voisi iskeä meillekin! Ja Viisikkoja kans tosiaan mietin, että ”uskaltaisiko” esitellä (siis että millaista on maailmankuvallisesti), niitä ainakin olisi pal-jon! Ja tosiaan isompi lapsi varmaan osaa laittaa asioita kontekstiinsa, jos siellä tuleekin jotain vähän nykymaailmassa kummallisia ajatuskulkuja sivulauseissa. En siis tosiaan tiedä, kun en ole nykymaailmasta käsin näitä lukenut, omassa lapsuudessa vaan!

  • Kaisa
    9.2.2022 at 19:21

    Me Rosvolat on muuten myös elokuvana ja sen voi katsoa Areenasta 😁 meillä 6-vuotias on katsonut monta kertaa, kirjaa jonkun verran kuunneltu äänikirjana – tosin ei ennen nukkumaanmenoa koska on niin vauhdikas ettei uni tule kuunnellessa.

    • krista
      9.2.2022 at 21:40

      Oi sekö on Areenassa, jesh, mepäs katsotaan kans, kiitos vinkistä!

      • Jenni M.
        11.2.2022 at 07:04

        Onhan Viisikoiden lähtöasemakin jo erikoinen, että lapset keskenään lähtevät pyörä- ja telttaretkille pitkiksi ajoiksi. Höristelin korvia kohdissa, joissa aikuiset kohtelivat lapsia huonosti, lähinnä sanallisesti ja lukitsemalla huoneisiin. Lapsi ei tainnut olla niistä millänsäkään.

        • krista
          11.2.2022 at 09:36

          Joo sellaiset ikävästi puhumiset mulle jotenkin nostaa niskavillat pystyyn. ”Toiminnalliset” jutut (vaikka selkäsauna) on helpompi jotenkin lapsellakin loksauttaa sellaiseen lokeroon, että nykyään näin ei tehdä. Mutta esimerkiksi läheisille ikävät tokaisut jne. on sellaista paljon salakalavampaa ja sellaista käyttäytymisen mallia jotenkin ei haluaisi lapsille tarjota. Jotkut piirretytkin on mun korvaan ihan kamalia, kun niissä tiuskitaan – toki myös sovitaan. Mutta ei tieten tahtoen haluaisi antaa sellaista lähesille tiuskimisen ja nokittelun (sellaiset ”napakat punchlinet”, johon esimerkiksi tv-komedia pitkään perustui, Pulmuset jne) mallia, meillä on tosi tärkeä arvo, että kaikille puhutaan ystävällisesti ja ymmärtäväisesti, ei ivata toisen virheille, tuetaan toisia jne. Vanhassa viihteessä tää oli vähän toisenlaista…

  • A
    9.2.2022 at 21:54

    Kirjavinkkauspostaukset on muuten ihan parhautta (niin täällä, mutta myös usean muunkin samanikäisen blogaajan tonteilla) ja kommentit on kyllä niin kivoja, kun löytää uusia ja vanhoja (jo unohtuneita) kirjoja. Meillä Bookbeat käytössä ja toki lapsi sitä kautta etsii ja löytää uutta luettavaa, kuten myös vanuessaan kaverin kanssa kirjastossa (voi ihana, kun kotikadulla on just passelin kokoinen pikkukirjasto ja sinne on hyvä lähettää lapsen, jotka sekoittaa etätyöläisen pasmat), mutta aika monta blogeista bongattua vinkkausta oon lapselle ujuttanut luettavaksi.

    • Kaisa
      9.2.2022 at 23:06

      A:n kommenttiin vastauksena, että meilläkin on Bookbeat ja sen kautta lapsi on löytänyt paljon kirjoja. Ensin on kuunneltu, sitten kirjastosta on helppo kaupitella valmiiksi ”tuttua” kirjaa.

    • krista
      11.2.2022 at 09:39

      Meillä kans on Bookbeat! Etenkin just automatkoilla ihan täyttä kultaa. Me ei olla oikein hoksattu sitä käyttää ”hakuvälineenä”, eli on aina tehty niin päin, että tiedetään, mitä etsitään ja sit laitetaan päälle. Mutta voisi kokeilla tuollaista etsimistä!

    • krista
      11.2.2022 at 09:41

      …ja ihan parhautta tosiaan myös tämä jatkokeskustelu, koska täältä saa sitten eri ihmisten jakamina PALJON enemmän vinkkejä kuin yksi ihminen pystyisi jakamaan. Joten KIIIIIITOS, meillekin täällä nyt paljon paljon luettavaa!

  • Laura W.
    9.2.2022 at 23:31

    Jee, kiitos niin paljon tästä postauksesta ja ihanaa miten paljon uusia vinkkejä tuli myös kommenteissa!! ❤️

    Meillä moni noista sarjoista on tuttuja ja luettuja (esim. Lasse-Maijat, Heinähatut ja Vilttitossut, Eemut, Soturikissat, etsiväsarjat jne, jokunen uusikin vinkki tuolta löytyi toki!). 8,5-v on meillä nyt erityisen innostunut lasten jännitys- ja kauhutarinoista mikä on kiinnostavaa, kun on niin herkkä lapsi aina ollut. Toisaalta taas tämä on hyvä osoitus siitä, miten kirjallisuuden kautta lapsi pääsee turvallisesti noiden jännittävien ja pelottavienkin tunteidensa äärelle! Tällä hetkellä tämä lapsi on innostunut vanhasta saksalaisesta ”Pikku vampyyri” -sarjasta, kovasti tykkäsi myös kauhukirjailija Marko Hautalan ekasta lastenkirjasta ”Lauri Luu ja riivattu lukukoira” jonka halusi lukea itse (ja paikoin taisi olla jännittävyyden ylärajoilla…). Iltasatukirjana nyt luetaan ihanaa Ronja Ryövärintytärtä joka nuoremmalle sisaruksellekin niin koukuttava, ettei malttaisi ollenkaan lopettaa! Äänikirjana, tai pikemmin kuunnelmana monine ääninäyttelijöineen meillä on pitkään jo kuunneltu mm. Vinskiä ja Vinsenttiä (myös Koko kaupungin Vinski), vanha, alun perin jopa kai 50-luvulta peräisin oleva lastenkirja jonka mukaan tuo kuunnelma on myöhemmin tehty. Toteutus on niin kiva, että tätäkin suosittelen!

    • krista
      11.2.2022 at 09:45

      Joo tämä keskusteluketju on taas kyllä ihan täyttä kultaa, jesh!!!

      Meillä on ihan sama juttu, että just jännittävät jutut (toki sopivassa mittakaavassa) kiinnostaa, kun taas elokuvana samat jutut olisi vielä nou-nou. Mutta varmaan se tavallaan on just jännittävien asioiden käsittelyä, ja kirjoissa asiat pysyvät ns. omassa hallinnassa.

      Oi, Pikku vampyyri, mä luin niitä kans itse <3 Täytyypä kokeilla noita muitakin, onkohan Vinski se sama, josta tuli vasta leffa...? Ronja Ryövärintytär oli muuten mun idoli lapsena, Peppi Pitkätossun lisäksi :)

  • TMS
    10.2.2022 at 09:14

    Suosittelen Vuokko Hurmeen Huimaa-trilogiaa (ensimmäinen osa Kiepaus) ja Värikkäät-sarjaa (josta toistaiseksi ilmestynyt kolme osaa). Meillä tosin luettu ekaluokkalaiselle, joten en tiedä, uppoaako vielä kolmosluokkalaiselle.

    • A
      10.2.2022 at 11:46

      Ainakin meidän 3. luokkalaisen suosikkeihin kuuluu Värikkäät -sarja! Huimaa-trilogia on ehkä vähän haastavampi (näin äidin näkökulmasta, luin tuon ääneen lapselle silloin kun osat ilmestyi, oisko lapsi ollut ekalla tai eskarissa kun eka osa ilmestyi ja antaa varmasti ajateltavaa, mä en ekasta kirjasta itse pitänyt ihan kamalasti, mutta kolmas osa veti tarinan todella hienosti kasaan, joten suositukset tällekin).

      Aiemmissa kommenteissa oli pohdintaa, että miten vanhojen kirjojen maailmat…se on vähän haastava juttu mun mielestä, nimittäin esim. Tiina-kirjat jota itse rakastin lapsena, no niitä sit luin ääneen lapselle (kun hän oli 5-6v. eli aika pieni) ja oli pakko välillä sensuroida, kun siellä on sellaista suoranaista ilkeilyä ja tappelua. Semmoista mikä oli itselle ihan normimeininkiä vielä 80-luvulla, mutta mikä nykylapselle on jotenkin aika erilaista kumminkin. Plus sukupuoliroolit on aikalailla perinteiset, eli mitä tytöt voi tehdä ja mitä pojat voi tehdä (Tiinan oikeudentunto on tietty ihan mahtavaa kirjoissa edelleen). Sen vuoksi oon jokseensakin päätynyt enempi suosittelemaan lapselle (itsekseen luettavaksi, isoimmat klassikot oon lukenut lapselle iltakirjoina ääneen) uudempia kirjoja (ja ihan mahtavasti löytyy uutta alakouluikäisten lasten kirjallisuutta joten on lähinnä runsaudenpula). Nyt lapsi oli koulussa sit ottanut luokan kirjahyllystä Viisikko-sarjan jonkun kirjan (suorittavat jotain lukupassia, missä pitää lukea kirjoja eri kategorioista) ja kuulemma se oli huuurjan tylsä kirja (hih, mitähän lapseni tykkäisi Neiti Etsivistä, joita itse ahmin viisikoiden lisäksi).

      • krista
        11.2.2022 at 09:53

        Joo siis just tuota mäkin vähän vierastan niissä vanhoissa! Mä RAKASTIN itse Tiina-kirjoja, mutta veikkaa just, että jälkikäteen tosiaan silloin normaalit jutut tuntuvat ehkä nykypäivänä ikävältä. Mekin ollaan sen takia keskitytty näihin nykyisiin, kun niissä tulee laadukkaita kirjoja niin paljon <3 Ja tosi paljon suomalaisiakin nykyään! Mutta sitten toisaalta "ne omat lempparit" lapsuudesta kutkuttavat, jotenkin se ois ihana, jos lapsi lukee niitä samoja, joita on itse ahminut!
        -
        Vähän aiheen vierestä, me löydettiin Viaplaysta mm. Liisa Ihmemaassa, Taotao, Peukaloisen retket... Ne aidot vanhat versiot! Niissä ehkä vähän sama juttu :) Mutta innolla on niitä kyllä katseltu!

    • krista
      11.2.2022 at 09:47

      Ooo, mulle molemmat (sekä Huimaa että Värikkäät), tuntemattomia, KIITOS!

  • Tilia
    10.2.2022 at 11:38

    Onko Mika Keräsen salaseura Divarin kirjat jo luettu? Kaikkia osia ei taida kyllä olle suomennettu. Virolaisista lastenkirjoista meillä ovat uponneet myös Andrus Kivirähkin absurdeja iltasatumittaisia tarinoita sisältävä Koiranne alkaa kohta kukkia ja tietenkin myös ”Viron muumit” eli Keksijäkylän Lotta, josta on tehty useampi kiva piirretty leffa myös ja se ihana puuhamaakin löytyy Pärnun läheltä.

    • krista
      11.2.2022 at 13:00

      Ei ole, ihan uusi meille, kiitos! Näistä vaan Keksijäkylän Lotta on tuttu, mutta ei kirjana (täytyykin katsella, millaiset kirjat siitä olisi) vaan leffana ja sitten käytiin siellä Viron Lotte-maassakin pari vuotta sitten. Ihana paikka, sinne halutaan toistekin!

  • A
    10.2.2022 at 11:47

    Ainakin meidän 3. luokkalaisen suosikkeihin kuuluu Värikkäät -sarja! Huimaa-trilogia on ehkä vähän haastavampi (näin äidin näkökulmasta, luin tuon ääneen lapselle silloin kun osat ilmestyi, oisko lapsi ollut ekalla tai eskarissa kun eka osa ilmestyi ja antaa varmasti ajateltavaa, mä en ekasta kirjasta itse pitänyt ihan kamalasti, mutta kolmas osa veti tarinan todella hienosti kasaan, joten suositukset tällekin).

    Aiemmissa kommenteissa oli pohdintaa, että miten vanhojen kirjojen maailmat…se on vähän haastava juttu mun mielestä, nimittäin esim. Tiina-kirjat jota itse rakastin lapsena, no niitä sit luin ääneen lapselle (kun hän oli 5-6v. eli aika pieni) ja oli pakko välillä sensuroida, kun siellä on sellaista suoranaista ilkeilyä ja tappelua. Semmoista mikä oli itselle ihan normimeininkiä vielä 80-luvulla, mutta mikä nykylapselle on jotenkin aika erilaista kumminkin. Plus sukupuoliroolit on aikalailla perinteiset, eli mitä tytöt voi tehdä ja mitä pojat voi tehdä (Tiinan oikeudentunto on tietty ihan mahtavaa kirjoissa edelleen). Sen vuoksi oon jokseensakin päätynyt enempi suosittelemaan lapselle (itsekseen luettavaksi, isoimmat klassikot oon lukenut lapselle iltakirjoina ääneen) uudempia kirjoja (ja ihan mahtavasti löytyy uutta alakouluikäisten lasten kirjallisuutta joten on lähinnä runsaudenpula). Nyt lapsi oli koulussa sit ottanut luokan kirjahyllystä Viisikko-sarjan jonkun kirjan (suorittavat jotain lukupassia, missä pitää lukea kirjoja eri kategorioista) ja kuulemma se oli huuurjan tylsä kirja (hih, mitähän lapseni tykkäisi Neiti Etsivistä, joita itse ahmin viisikoiden lisäksi).

    • Tilia
      11.2.2022 at 10:03

      Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Itse luin nuorena luin Anna- ja Runotyttö-kirjoja, Salaista puutarhaa, Pikku Heidiä, Anni Swanin ja Astrid Lindgrenin kirjoja ym., ja oli selvää, että se maailma oli erilainen kuin 1980-luvulla niin asenteiltaan kuin muutenkin. Vanhoja kirjoja lukemalla oppi samalla ymmärtämään historiaa, mutta en koe, että näiden kirjojen lukeminen olisi tehnyt minusta alistuvan naisen, joka viihtyy keittiössä… Toisaalta monia samastuttavia tunteita ja tilanteita nykylapselle/ihmiselle voi löytyä klassikoistakin, vaikka ei kaikkea kirjoista hyväksyisi. Erilaiset kirjat antavat myös ajatteluun aihetta. Toki tuo pelko on ollut varmaan aina, että vääriä kirjoja lukemalla lapset kasvaisivat jotenkin kieroon.

    • krista
      11.2.2022 at 13:04

      Hihi mä olin ihan hämmentynyt, että mihin mun vastaus meni, kun mähän vastasin jo tähän :D Mutta sitten huomasin, että tää olikin tullut tuplana ja olin vastannut tuonne ylemmäs. Usein poistan vahinkotuplasta toisen viestin, mutta näissä on vastauksia molempiin, niin jätän tänne :)

  • annA
    10.2.2022 at 13:38

    Meidän koululaiset suorittaa 2. ja 4. luokalla Kunnarin lukudiplomin. Sieltä varmasti löytyy paljon hyviä lukuvinkkejä eri kategorioista, meillä mm. 4-luokkalainen tykästyi Maan, veden ja tulen kätkemät -sarjaan. Suomalainen fantasiasarja sekin.

  • TK
    10.2.2022 at 14:02

    Hurja jengi kirjasarja. Meillä näiden huumori iski 2. luokkalaiseen ihan täysin. Toki nämä on sarjakuvamaisia ja vähän tekstiä, mutta jos kaipaa kevyttä ja hauskaa luettavaa välillä.

    • krista
      11.2.2022 at 13:06

      Jesh, tämäkin meille tuntematon, kiitos! Tästä tuli ihan aarreaittakeskustelu!

  • Ellu
    10.2.2022 at 18:55

    Nevermoor-sarja, johon jäin itse koukkuun kertaheitolla.

    Tässä jo aiemmin mainittujen lisäksi neidän pojat on tykänneet Käsikirja supersankareille-kirjoista, Geronimo Stiltoneista, Tiger Teamista, Hämäränhyssy-sarjasta, Tufanus-kirjoista, Huimaa-sarjasta, Asuntolaiva Mustasta Possusta ja viimeisimpänä löytönä Mestarietsivä Peppusesta.

    Nuo viisikot yms. eivät mene, johtunee ehkä hitaasta alusta -> kymmeniä sivuja selitystä ennen kuin mitään tapahtuu on vähän liikaa meidän lapsille…

  • Nadja
    11.2.2022 at 08:50

    Meillä kotoa löytyy tällä hetkellä melko KAIKKI näitä paitsi Soturikissat ja Sarvinen.! Yksi 3lk suisikeistä on sarja Virtasen lapsista, kuulemma opettavainen :) ja tietysti Tatu ja Patu ja Veera-kirjat.

  • S
    11.2.2022 at 11:57

    Edellä on mainittu monia meilläkin luettuja sarjoja, pari ideaa vielä tässä, joita ei ehkä mainittu. Meillä lukijana/kuuntelijana pian 8-vuotias tyttö, joka oppinut aikaisin lukemaan.

    Salla Simukka: Sisarla. Fantasiaseikkailu 11-vuotiaasta tytöstä. Erittäin kaunista kieltä aikuisenkin mielestä. Simukalta kiinnostaisi tämän myötä muutkin kirjat, mutta ainakin Lumikki-sarja taitaa olla vanhemmille. Tämä Sisarla ei siis tosiaan ole sarja.

    Tuula Kallioniemi: Konsta-sarja. Päähenkilö Konsta kasvaa sarjan edetessä ekaluokkalaisesta kolmasluokkalaiseksi. Kallioniemi on tavoittanut lapsen maailman niin kivasti, ettei minusta olennaista, onko lukija tyttö vai poika. Kallioniemen Reuhurinne-sarjasta on tykätty myös, mutta se on ehkä kokeneelle lukijalle vähän liian kevyttä tavaraa.

    Tuutikki Tolonen: Mörkövahti ja sen jatko-osat, kolmeosainen sarja. Kevyttä fantasiaa, jossa mukana huumoriakin.

    Narnia. Näistä varsinkin ensimmäiset kirjat, loput menevät jo vähän ei-niin mielenkiintoisiksi…

    Meilläkään ei jostain syystä jo mainittu Uudenkuun majatalo kiehtonut yhtään, mutta Huimaa-sarja taas oli tosi hyvä. Parasta ikinä meillä kuitenkin Potterit.

  • Anni
    11.2.2022 at 14:16

    Kohtuu uusi kirja joka meillä oli tykätty, on Elina Hirvosen Julia ja pehmoeläinten maailmanneuvosto sekä sen jatko-osa Kalle ja vompatin soturit.

    Nyt lainassa, joskaan ei vielä luvussa Radio Popov jota paljon kehuttu.

  • 1 2