5 x lempikasvisproteiini

Heh tällainen juttu pitää aina aloittaa muistelolla, miten 90-luvun puolivälissä lukion kasvisruoka tarkoitti päivästä toiseen kukkakaaligratiinia.

Myöhemmin olin jo parikymppinen, kun maistelin yliopiston ruokalassa ensimmäistä kertaa soijasuikaleita jossain kastikkeessa. Varmistelin opiskelukaverilta moneen kertaan, että eihän tuo varmasti ole lihaa – näytti niin epäilyttävältä. Maistui niljakkaalta. Soijarouhe ilmestyi omaan ruokakaappiini joskus vuoden 2000 jälkeen. Se oli kasvissyöjän luksusta kuulkaas.

Siitä sitten aikahyppy tähän aikaan, OO-ÄM-GEE ja VEE-AA-UU. Olen niin niin niiiii-iiiin iloinen, että kasvissyöjän proteiininlähteiden määrä on ruokakaupoissa kymmenkertaist… no eipäs vaan ainakin satakertaistunut.

Vaikka ajoittain jokin sisäinen mummominä haluaisikin joskus mutista, että ”helppohan se nyt on, toista oli silloin, kun hiihdettiin kouluun kesät talvet syötiin vaan kermassa lilluvia kukkakaalisattumia”, niin silti oikeasti-oikeasti tuo kasvisproteiinituotteiden kehitys on ollut huikea – ja myös tosi tärkeä. Ne kun ovat niin helposti saatavilla ja hyviä, että maistuvat sekasyöjillekin! Edes minä yli 20 vuoden kasvissyöjänä en ole maistellut läheskään kaikkia nykyisin tarjolla olevia vaihtoehtoja.

Omat kasvisproteiinilempparini tietysti vaihtelevat: usein joku uutuus nousee lempparien kärkeen silmänräpäyksessä, joskus taas jotain syö niin paljon että välillä vähän kyllästyy. Tässä kuitenkin tämänhetkiset omat viisi kasvissyöjän proteiinilemppariani.

(Huomautus: Olen itse siis kasvissyöjä, en vegaani, joten näiden omien lemppareideni joukossa on myös maitopohjainen ja sienipohjainen proteiini. Minulla ei myöskään ole keliakiaa tms. Eli jokainen tietysti valitsee omaan ruokavalioonsa sopivat tuotteet ja voi katsoa niiden soveltuvuuden itselleen.)

1. Quorn

Jo reilun vuoden ajan kärjessä pysynyt ”huumaruokani”, kohta jo uhkaa kyllästyminen. Mutta ei vielä!

Sieniproteiinivalmiste quornissa on ihan omanlaisensa maku – ja tykkään just siitä, että siinä on maku. Myös sen rakenne ja suutuntuma on mun mielestä just ihana, nam!

Quornista Joel tekee esimerkiksi wokkeja, curryja ja pastakastikkeita. Kuulemma yleensä paistaa pannulla öljyssä ja ripottelee päälle asiaankuuluvia mausteita. Eli oikeastaan käyttää täsmälleen samalla tavalla kuin tofua.

2. Seitan

Seitan puolestaan on näistä viidesta lempparista minulle se uusin tulokas. Hurahdin siihen jo Espanjassa, jossa ihana lähi-hampparipaikka tarjoili ”jonkun siskon tekemää seitania” pitaleivässä; se oli siis ikään kuin kebabin kasvisvaihtoehto. Ja uuuuuh, minkä makuista!

Suomessa ”löysin” seitanin pariin vasta viime joulun seitankinkun kautta. Ja sen jälkeen seitan on ilmestynyt myös meidän keittiöön, useimmiten ehkä burritojen täytteenä.

Seitan on aika ”lihamainen” rakenteeltaan, ulkonäöltään ja mun mielestä kyllä vähän maultaankin. Niinpä sitä voi käyttää samaan tapaan kuin ruoassa lihasuikaleet. Seitan-pihvi on muuten ihan mahtava hampurilaisessa!

3. Paneer

Jokainen blogia pidempään seurannut varmaan muistaa, että mun ultimate-nepalilaisravintolaherkku on Paneer Chili. Lempiruoka since 1998 tai jotain. Ja oi sitä riemua, kun paneer tuli valmiina tuotteena kotikeittiömarkkinoillekin. Nam, nam, nam! Välillä Joelin pannultakin tulee lähes yhtä hyvää Paneer Chiliä kuin nepalilaisissa ravintoioissa.

Paneeria käytetään meillä ensisijaisesti intialaistyyppisiin pöperöihin. Paneer Chilin lisäksi esimerkiksi pinaatin tai munakoison kaverina. Toisin kuin quornin tai tofun, paneerin Joel laittaa kastikkeeseen (sellaisenaan eli paistamatta) vasta, kun vihannekset ovat ehtineet jonkin aikaa muhia.

4. Tofu

Perinteinen – heh voiko tätä kutsua jo perinteiseksi? – tofu pitää pintansa mun ruokalautasella. Lemppareiden joukossa moni muu kasvisproteiini on tullut ja mennyt, mutta tofu on pysynyt. Se on vaan sellainen ”yleishyvä” ainesosa niin moneen erilaiseen ruokaan.

Yleisimmin tofu on meillä erilaisissa pöperöissä, mutta myös esimerkiksi nuudeleissa. Myös ohuet paistetut tofu-viipaleet ovat usein omana elementtinään, vähän niin kuin pihvinä. Ja lämpimien leipien ja hampurilaisten täytteenä tofu-viipaleet ovat myös täysbingo.

5. Pavut

Ja listalla on pakko olla tietysti myös ihan tavalliset pavut.

Meidän perheen lemppareita ovat erityisesti mustapavut ja ruskeat pavut, kikherneet ja linssit. Myös toinen lapsista rakastaa papupöperöitä. Meillä ei liotella itse papuja, vaan käytetään ihan sellaisia käyttövalmiita papuja pahvitötsässä.

Välillä käytetään myös esimerkiksi soijapapuja, mungpapuja tai mitävaanpapuja, mutta ne eivät ole lyöneet läpi niin lemppareina kuin nuo ensin mainitut.

Papuja meidän kotikokki yhdistelee monesti myös muihin kasvisproteiininlähteisiin, kuten tofuun tai quorniin.

”Mikäs tuo mötikkä tässä ruokakuvassa onkaan?”, kysyin äsken kuvia laittaessani Joelilta.

Joel repeili: ”Haha ’Mikäs tuo mötikkä mun ruoassa on?’ pitäisi olla tän sun blogiistauksen otsikko!”

Se on tofu, tai ehkä quorn. Pavut toimivat mahtavasti myös esimerkiksi leipäjuuston kanssa yhteispöperönä.

Usein Joel tekee myös niin, että valmistaa papupöperön pohjaksi. Lapset syövät sellaisenaan, minulle maustetaan tuliseksi ja lisätään vaikkapa tofua. Ja itselleen Joel sujauttaa sekaan esimerkiksi broileria.

Näitä Joelin reseptejä usein kysellään ja (kröhöm) niitä lupailenkin, mutta usein ne jäävät venymään – lähinnä siksi, että Joelin perusresepti kuuluu ”teen niistä pöperön”. Kotikokin pitäisi sitten ihan uusiksi alkaa kokkailla niin, että minä kyselen vieressä. Ja hih sitten siitä usein tuleekin erilainen kuin alun perin käyttämässäni kuvassa, kun Joel kokkaa aina niin näppituntumalla mausteiden sun muiden kanssa.

Aivan tyypillinen peruspöperö syntyy Joelilta näin:

Pannulle paistumaan öljyssä tofua tai quornia. Siihen päälle pippuria ja chilirouhetta. Lisätään mitä vaan pilkottuja vihanneksia. Kaadetaan sekaan pannulle karkeaa tomaattimurskaa, lusikallinen tai kaksi curry-tahnaa, lopuksi loraus kookoskermaa. Tämän ehtii tehdä helposti sillä aikaa, kun riisi kiehuu.

Tadaa, siinä resepti! Ja kuten kuvista näkee, päällä on usein kevätsipulisilppua (tai korianteria) ja lisukkeena turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia tai maitorahkaa.

Mutta joo, kyllä niitä tarkempiakin reseptejä kuitenkin joskus aina tänne putkahteleekin.

Tällä pohjustuksella: jos jonkin ruoan yksityiskohtaisempi resepti erityisesti kiinnostaa, niin hihkaiskaa ihmeessä!

Mikä on sun lempparikasvisproteiini? Ootko maistellut jotain uutuuksia, joita munkin kannattaisi kokeilla?