Päikkärikoulutusta

Päikkärivalmennus meneillään, haha.

Okei okei oikeasti en oikein ole vauvankoulutusten (unikoulut ym) fani, mutta ehdollistaminen sen sijaan on vauvaelämässä aivan nerokasta. Pavlovin koirat ja puutalon vauvat!

Tänä aamuna join ensimmäisen kupin aamukahvia, letitin koululaisten hiukset ja paimensin kouluun lähtevän lettipääyksilön matkaan. Hauskaa päivää! Siinä heippaa ovella sanoessa vauva alkoikin olla jo selvästi väsynyt.

Imetys, parit väsymyskitinät ja pikaisesti vauvantulppa suuhun. Silmät vaipuvat jo puolitankoon…

…ja ovela sujautus vaunuihin eteiseen.

Noin viisi kappaletta laiskoja hytkytyksiä – joo, tätä on harjoiteltu – ja liukas poistuminen paikalta.

Tadaa! Nukkuu!

Vauvan nukahtaminen vaunuun on ihanaa. Mutta vieläkin hunajaisempaa on tämä, jos nukahtaminen liikkumattomiin vaunuihin onnistuu.

Kaikilla vauvoilla se ei onnistu.

Meillä aiemmilla vauvoilla isoimpana haasteena vaunupäikkäreissä oli äänimaailman muuttuminen. Vauvat saattoivat olla täydessä unessa vaikka ulkona, mutta jos yhtään yritti mennä vaikka rappuun tai kauppakeskukseen, niin heti aulassa vauva hätkähti sadasosasekunnissa hereille. PING! Heräsin!

Ja jotkut vauvat kuulemma puolestaan pompsahtavat hereille heti, kun vaunun liike loppuu. Tyyliin liikennevaloissa. Auts.

Mutta jesh, tätä eteisvaunuihin nukahtamista voi pitää pienoisena voittona! Laajentaa… kröhöm… äidin elämän mahdollisuuksia. Siellä se vauva nukkuu, ja minä voin vaikkapa ottaa toisen kupillisen kahvia. Tai lukea kirjaa. Tai… no, alkaa kirjoittaa tätä postausta.

Hahaa, tästähän tulee ihan vanhat ajat mieleen!

PS. Vauva heräsi.

51

You Might Also Like

  • Riksu
    3.10.2022 at 10:47

    Hah, meillä ei kans liikkumattomat vaunut -huijaus onnistunut! Olisi ollut kyllä niin helpottava juttu, mutta vauva heräsi pari minuuttia liikutuksen jälkeen. Yritin pitää kuistipäikkäreillä, ei onnistunut, vaikka nukkuvana sain sen sinne. :—D Harjoittelu tekee mestarin, luulen ma, myös, vaikka onhan temperamentilla tässä varmasti myös osansa. Mun mielestä on niin mieltä lämmittävää kuulla, miten teillä menee näin kahden vähän erilaisen vauvan jälkeen!

    • krista
      3.10.2022 at 18:39

      Joo, varmasti näissä on mukana sellainen mystinen ainesosa kuin… vauva :D Mutta vauvan mieltymysten ja temperamentin puitteissa ehkä näitä tosiaan voi harjoitella ja omilla toimilla edistää (tai olla edistämättä) jotain. Paitsi jos vauva sanoo, että EI VOI :D

      Mutta tää ”paikoillaan oleviin vaunuihin nukahtaminen vaikuttaisi olevan meillä sellainen, missä on potentiaalia! Päivän muita päiväunia en muuten raaskinut laittaa vaunuihin, ne nukuttiin ihan sylissä <3 Mutta nuo aamupäiväpäikkärit ois kyllä kiva vaunuissa, niin mä saisin siinä vielä vähän keräillä ja heräillä :D

  • A
    3.10.2022 at 12:25

    Hih, herääpä muistot kymmennen vuoden takaa. Meillä lapsi, joka nukkui kyllä vaunuissa kun ne liikkui (Manskun varrella, ei hetkahtanut vaikka ambulanssi laittoi pillit päälle vieressä), mutta auta varjele jos vaunut pysähtyi (ei auttanut vaikka pysähtyi siinä Manskun äänimaailmassakaan). Kun olin aikani kulkenut marraskuun pimeydessä jatkuvassa vesisateessa tuntikaupalla, opetin hänet nukkumaan pinnasängyssä (kanna vauvaa, että rauhoittuu, laske sänkyyn, itkee pää punaisena, nosta syliin, kanna niin kauan että rauhoittuu, toista — aluksi tämä sykli saattoi kestää 45 minuuttia, lapselle unta 30 minuuttia … mutta onneksi hyötysuhde parantui). Meillä ehdollistus tuli lopulta musiikkiin, lauloin yhtä lastenlaulua aina nukuttaessa ja siitä tuli vinkki unille … se olikin meillä vuosia iltalauluna sitten … vaan jonnekin se jäi, nykyään 10v. kuuntelee äänikirjaa nukahdukseen asti).

    Hienosti ehdollistettu, on ihanaa kun vauva nukkuu (ja vielä ihanampaa kun se ei vaadi vanhemmilta kärräilyä ympäri kaupunkia ;))

    • Oliver
      3.10.2022 at 14:17

      Mä kans opetin esikoisen 1-vuotiaana nukkumaan päikkärit pinniksessä, kun meni hermot vaunujen kanssa pelaamiseen. Ymmärrän että lapset on erilaisia, ja kaikkia ei pysty opettamaan (tai vaatisi niin paljon toistoa ettei ole realistisesti mahdollista), mutta kyllä se joskus on ihan tehtävissä :) Kaikenlaista muutakin opetetaan, miksi ei siis nukkumistakin?

      • krista
        3.10.2022 at 18:45

        Mähän siis edelleen vielä kannan mukanani sitä ajatusta – tiesmistä joskus lukenut ja omaksunut – että kolme kertaa on lapselle vakiintunut tapa. Eli uskon, kun joku asia (vaikka vaunuihin tai pinnikseen nukahtaminen) sujuu onnistuneesti (tai epäonnistuneesti) kolme peräkkäistä kertaa, se todennäköisesti menee samalla tavalla (onnistuneesti tai epäonnistuneesti) sitten neljännekin kerran. Eri asia sitten se, millä nikseillä ne kolme onnistunutta kertaa saa toteutettua :D

    • krista
      3.10.2022 at 18:43

      Joo varmaan tuo on just ehdollistumista kaikkiin suuntiin! Mä muuten aikoinaan-aikoinaan pelkäsin kovasti, että kun me luovutaan vaunupäikkäreistä, niin koko päikkärit menee plörinäksi – siksi tuplavaunuissa nukuttiin piiiiitkään. Mutta haha eipä sillä ollutkaan mitään väliä: kun vaihdettiin sänkyyn, niin lapset oli, että ”kauniita unia” ja nukahtivat :D Mutta ehkä he olivat ehdollistuneet johonkin muuhun kuin vaunuun: varmaan unileluihin ja ihan kellonaikaan, jolloin pääsee levolle :D

  • Karina
    3.10.2022 at 13:32

    Kun olin esikoisesta raskaana, yhdellä mun kaverilla oli juurikin se ongelma, että joutui kärräilemään vauvaa kaiket päivät ympäri rantoja ja puistoja kun vauva nukkui vain liikkuvissa vaunuissa. Silloin itse päätin, että yrittäisin alusta asti nukuttaa sänkyyn tai seisoviin vaunuihin parvekkeelle (koska tuloillaan oli esikoinen niin tottahan toki pystyin tekemään tällaisia suunnitelmia joiden uskoin olevan helppoja :D) etten joutuisi samaan tilanteeseen. Onneksi tulikin helppo vauva, joka nukkui ihan missä vaan miten päin vaan (paitsi autossa) ja parvekenukkuminen meni niin hyvin että usein kävin tarkistelemassa että lapsi on vielä hengissä. Mä luulen, että yksi osatekijä tähän onnistumiseen oli myös taustahäly. Kerrostalon parveke lähiössä ei ole lokkeineen, lehtipuhaltimineen ja ohiajavine autoineen se kaikkein hiljaisin paikka, ja tälleen maallikkona tulee mieleen että kun kohdussakaan ei ihan hiljaista ole, että sellainen syvä hiljaisuus saattaisi olla vauvalle vähän pelottavaakin? Ja kun se vauva on siellä kuomun takana niin äänimaailma on varmaan aika samankaltainen kohtuun verrattuna?

    • krista
      3.10.2022 at 18:48

      Joo tätä liikkeellä olemista mä oon kuullut paljon, taitaa olla aika yleistä vauvoilla! Mä kans oon pyrkinyt sitä välttämään, mutta haha se on just sitä, että mitä sitten oikeasti omilla toimilla saa aikaan ja mikä on puhdasta sattumaa. Haha niin joo ja yksi meidän lapsistahan ei nukkunut kuin Manducassa jumppapallolla pomputellen, että joo sellaisella asiantuntemuksella sitä täällä :D

      Mä kans oon huomannut, että vauva on tyytyväisin hälyssä – ja just meidän perheen äänissä. Kun taas toka vauva oli tosi herkkä äänille: nooh, hänen kanssaan olinkin ollut koko loppuraskauden pakkomakuulla eli vatsassa hän oli kuullut aika paljon ihan vaan hiljaisuutta. Oon monesti miettinyt, voiko tuollaiset vaikuttaa. En tiedä.

      • Anna
        3.10.2022 at 20:21

        Esikoiselle laitoin joskus pölynimurin hurisemaan vaunujen viereen niin nukui paremmin xD

        • Lilah
          4.10.2022 at 17:01

          Hiljaisuus merkitsee yksin jäämistä, mikä on pennulle eläinmaailmassa iso riski tulla saalistetuksi, joten siihen toki kannattaa reagoida heräämällä ja parahtamalla. Pölynimurin seurassa on toki turvallisempaa 😄

  • Emppu
    3.10.2022 at 14:27

    Mun vauva nukkui aluksi vain liikkuvissa vaunuissa, mut luojan kiitos sit 8kk iässä alkoi nukkua pinnasängyssä. Olin niiiiin loppu siihen tuntikausien ulkona kävelyyn ja vielä syksy/talvi -aikaan. :D

    • krista
      3.10.2022 at 18:50

      Joo sitä mä kans oon kauhulla ajatellut, hehe ei kuulosta silleen mulle kovin mieluiselta taivaltaa tuntikausia marraskuun räntäsateessa… :D Jaiks! Tulisi Espanjaan lähtö hyvin pian mieleen. Joten ”opettaminen” on kovasti ajankohtaista tässä syyskauden lähestyessä :D

  • Lilah
    3.10.2022 at 19:27

    Meidän kaikki neljä on nukkuneet ihan pieninä liikkuvissa vaunuissa mut hyvin äkkiä alkoivat sipata jo kun kärry saatiin pihalle ja muut olivat vasta pukemassa. Niinpä lenkit jätettiin sikseen. Jos kesken unia vaunuja alettiin kärrätä jonnekin, usein heräsivät, mutta jatkoivat pian unia. Mutta kun uudelleen pysähdyttiin, oli unet ohi. Tiettyjä taisteluita käytiin jokaisen kanssa kahden vuoden korvilla, mutta kun niissä pidin pääni, homma helpottui uudelleen ja nukkuivat vaunuissa vielä kolmannen vuoden. Esikoinen nukkui 5-vuotiaaksi päikkäreitä, kakkonen 4,5 vuotiaaksi, viimeinen pari vajaan 3-4v. Heidän kanssaan uniajan rauhoittaminen olikin vaikeampaa, kun isompien kanssa oli eri menot.