”Lyhyempi! Vielä! Vielä! Lyhyempi!”, usutin kampaaja-Paulia, joka alkoi näyttää siltä, että hänen mielestään saattaisi jo riittää.
”Haluan sellaisen lapsellisen pikkutyttöotsiksen. Ei tarvitse olla tyylikäs, vaan vaikka ihan hassu – anna mennä”, yllytin.
En siis ollut ihan vakuuttunut tästä tavaramerkkitukkani otsiksesta – siksipä luonnollisesti halusin vetää homman överiksi ennen kuin luovun ajatuksesta kokonaan.
No, tällainen tuli:
”No… No tavallaanhan tämä on nyt tosi trendikäs”, Pauli myöhemmin totesi.
”Kun meillä Suomessa kun aina vähän hannaillaan hiuksissa. Vaikka tehdään jotain, tehdään vähän varovasti. Jo Ruotsissa näkee, että tyylit vedetään paljon rajummiksi”, hän jatkoi.
”Ai miten niin TAVALLAAN?”, minä kikatin.
”No, ei tuo ainakaan mikään nössöjen tukka ole”, Pauli naureskeli vielä lähtiessäni.
Täh?
Ai kato pitäiskö se PESTÄkin joskus? Nääh, pesen huomenna. Jos ehdin.
