Tein eilen taulukon.
Mullahan on nyt useamman vuoden ajan ollut aikamoinen tavaranostoähky. En juurikaan ”harrastusshoppaile”. Ostan mielestäni yleensä tarpeeseen, ja pari kertaa vuoden jotain, mikä tuottaa ihan erityisesti iloa. Ostamisperiaatteista pari vuotta sitten täällä.
Niinpä minulla on itsestäni ja meidän perheestä sellainen kuluttajamielikuva, että olemme hyvinkin… …kohtuullisia. Mutta onko se totta vai katselenko pelistä liian ideaalia mielikuvaa itsestäni?
Kuva kahden vuoden takaa.
Viime vuonna muistan ostaneeni itselleni villatakin (puhtaasti ”ilo-ostos”) ja paljasjalkakengät zumbaan, aiempien hajonneiden tilalle. Lisäksi muutamia kirjavia jumppaleggareita. Entä muuta? Hmm. Ei ehkä muuta, ehkä. Ai niin, ostin yhden kirjan täältä kirjakaupasta marraskuussa. Mutta varmasti olen unohtanut jotain.
Entä sitten kodin tavaroita, hmm…? No tänne Espanjaan tullessa ostettiin täkit, koska täällä ei sellaisia ollut, sekä pari uutta pussilakanaa, että saadaan vaihtolakanat. Ja kaksi hyllykköä vaatteiden säilytykseen.
Ostettiinkohan me Suomessa olleen puolivuotisen aikana mitään kotiin? Paistinpannu, ehkä? Varmasti jotain muutakin, ainakin aiottiin. Ja mitä olen ostanut alkuvuodesta? Muistikuvat ovat hämärät. Todennäköisesti on jotain tullut ostettua. Ai niin! Alkuvuonna 2018 oli myös se isompi Ikean-reissu, jossa ostettiin viime talven kotiin muutamia tarvittavia kodin juttuja (siinä vaiheessa jo tietäen, että niitä tarvitaan myös seuraavan talven kotona, kun me oltiin just silloin jo varattu tämän talven asuntokin).
Muisti palailee pätkittäin, ja varmasti isoin osin ei edes palaudu.
Kuva yhden vuoden takaa.
No. Eilen tuli sitten mieleen, että näin vuoden alussa on hyvä sauma selvittää omat ostotavat ihan konkreettisesti, tällaisena vuoden projektina. Siksi tein nyt meille tuollaisen vuoden ostopäiväkirjan 2019.
Taulukkoon kirjaamme (tai ainakin yritämme pitää intoa tälle yllä) kaikki ostetut vaatteet ja tavarat. Sittenpähän sen oman ostamismäärän näkee ihan konkreettisesti!
Meidän tämän vuoden ostamiset ovat nyt tammikuussa käynnistyneet kirppikseltä ostetuilla Littlest Pet Shopeilla: molemmat lapset saivat niitä 3 kpl, hinta oli 1,50e/kpl. Lisäksi ostettiin molemmille lapsille pienet matkakokoon taittuvat ”petsien kodit”, 2e/kpl.
Lisäksi on ostettu syntymäpäivälahja ystävälle sekä Joel on näköjään ostohurjastellut sarjakuvilla (se ei tullut vielä taulukkoon, mutta Joel lupasi täydentää).
Tästä se lähtee.
Tarkoitukseni ei ole missään nimessä tällä tulevalla taulukolla mitenkään jeesustella. Että nyt tässä sitten kiillottaisiin omaa kuvaani tai todistelisin, miten järkevä kuluttaja olen. Ei, ehei. En ole aina kovin järkevä; ihan tavallinen olen.
Enkä tehnyt siis taulukkoa blogia varten (enkä välttämättä edes jaa sitä täällä blogissa, katsotaan) vaan nimenomaan itseäni ja henkilökohtaista oman perheen kulutuksen seurantaa varten. Ja se tuntuu tosi kiinnostavalta! Saas nähdä, tuleeko ilo vai kulutushikka. Realistinen kuva omista ja oman perheen ostotavoista nyt sitten tulee toivottavasti ainakin!
Innostuisiko kukaan muu tekemään tälle vuodelle vastaavaa omien ostostapojen seurantaan? Tai oletteko joskus kokeilleet tällaista?
Jos joku innostuisi tekemään, olisi kiva myös verrata ajatuksia ja kokemuksia jossain vaiheessa vuotta!
22
Anna A
21.1.2019 at 11:41Tekstiä lukiessa aloin heti pohtia, että pitääpä tehdä! Eli joo käsi ylhäällä täällä..
Sitten aloin pohtia, että mitä (kaikkea mahdollista, apua!), mä ehdin ostaa jo ihan kuun alussa. Kun tein hankintoja joululomalla, koska täällä nettishoppailut onnistuu, mutta aivan kaikkea ei saa tarpeeseen. Niimpä hyödynnän kaikki ”etelän” keikat tekemällä tarvelistan.
Ja että, mitenhän saan mieheni listaamaan ostamansa. Meillä kun mä pidän itseäni vain tarpeeseen ostajana ja mun mielestä mun mies on normaalimpi kuluttaja… Poikkeuksena mulla on kirjat, mies huomauttaa mulle aina et niitä saa kirjastosta lainattua ja niinhän niitä saa, mutta kun… Ja hassua on myös se, että paljon ostan sellaisia kirjoja, jotka olen lainannut kirjastosta ja lukenut ja joihin olen rakastunut. Toki ostan ne yleensä aina alesta ja luen niitä uudestaan usein. Tilanne on muuttunut lasten syntymän jälkeen, enään ei ole a) varaa b) aikaa, joten nämäkin ovat tippuneet minimiin. Ja siitä syystä ne on mulle vielä enemmän herkkua!
Lyhyestä (pitkästä) virsi kaunis, tämän haasteen otan ilolla vastaan. Tosin taidan rajata sen vain omiin hankintoihini (lue mulle ja lapsille) ja ehkä otan mukaan mieheni isoimmat hankinnat (tai ne jotka minulle näkyvät). Kiva nähdä vuoden lopussa mitä on tullut hankittua. Tähän kun vielä lisäisi, että tuliko tuotetta käytettyä ja monestiko sekä kuinka pitkään oli käytössä, niin ai että kun mun sisäinen nillittäjäni hykertelisi. Hmmm, taidampa lisätä ainakin jollain tasolla. Tuo kuinka pitkään on ollut käytössä vaatisi jo vuosien seurantaa, mutta kuinka monesti käytin (vaikka vain kerran-pari/usein/viikottain tai en ollenkaan) onnistuu kyllä.
krista
21.1.2019 at 12:11Hei ihan mahtavaa, jos kans teet tällaisen! Ois tosi mielenkiintoista vaikka puolen vuoden kohdalla (tai neljännesvuosittain) vertailla kokemuksia!
–
Mä mietin muuten tuota ihan samaa: oon siis just sopinut, että menen mun äidin kanssa huomenna markkinoille ja uskon, että sen jälkeen tammikuun sarakkeeseen mullekin putkahtaa jotain. MUTTA saatan ostaa vaikka markkinoilta kolme paitaa, mutta sitten saatan olla 1-2 vuotta, että en osta yhtä ainuttakaan paitaa, eli tavallaan tällainen vuoden seuranta on just hyvä, että se suhteuttaa myös sen, että tekee kerralla hankintoja (vaikka alesta tai ulkomailta/markkinoilta) ja sitten ei teekään enää pitkään aikaan mitään. Jos kirjaisi vain kuukauden, se voisi olla hyvinkin vääristävä pitkällä aikavälillä kumpaan vaan suuntaan – voisi tulla fiilis, että hei mäpäs olen hyvä kuluttaja, tai sitten vastaavasti että hupsis, tällaisia määriäkö mä ostan…
–
Mä itse ostan kirjan tavallisesti silloin, jos en muuten saa luettavaa lainaksi. Joskus esimerkiksi mökkimatkalla oon käynyt ostamassa kirjoja luettavaksi, tai nyt ostin Falconesin uutuuskirjan, kun sitä ei muuten täällä Espanjassa olisi luettavaksi varmaankaan saanut. Täällä on siis suomalainen kirjakauppa, toki aika hintava. Nyt omistan tuollaisen ison tiiliskiven, jonka luin jo :D Yritän varmaan kierrättää täällä eteenpäin tai jätän asunnon hyllylle. Jotkut parhaat kirjat sitten säästän itselle, on aika ihanaa, kun on kotona kirjahylly <3
-
Mutta siis ihan mahtavaa, kiva että otat haasteen vastaan!
Enmiina
21.1.2019 at 12:28Mä oon pitänyt pari kuukautta vuodesta aina ostolakkoa, että en osta mitään vaatteita, lasten vaatteita tai tarvikkeita tai kodintavaraa ja kosmetiikka/lehti yms ostokset myös pois. Näin toimii paremmin kuin koko vuoden lakko tai seuranta. Lastenvaatteita kun on pieni pakko uusia aina välillä. Aina ne onnistuu saamaan kenkänsä pilalle tai jotain muuta :D. Myös kirpparit siis kielletty!
Mut lakkokuukausina pystyy hyvin tarkkailemaan ostokäyttäytymistä ja vaatteista tulee pidettyä parempi huoli ja tarvittaessa paikkaamaan / korjaamaan uuden ostamisen sijaan (erityisesti lasten vaatteissa). Ja säästyyhän sitä rahaakin :).
Omien vaatteiden uusinta tuntuu tällä hetkellä jatkuvalta prosessilta. Kun on vuoroin raskaana ja imettää ja välillä töissä, niin vaatekoko on joka kausi täysi yllätys. Nyt synnyttäneenä havahduin siihen että esim toppahousut ei mahtunutkaan… aika ikävää näillä -20 pakkasilla. Samoin juhlavaatteiden etsintä omasta kaapista aiheuttaa haastetta… Mulle varmasti isoin haaste olisi pysyä samassa koossa – säästyisi hurjasti aikaa ja rahaa. Vartalo vaan tuntuu muuttuvan halusin tai en. Veikkaan et kesään mennessä olen helposti 10kg kevyempi kuin viime kesänä, eli taas uusi mietintä vaatteiden suhteen…
krista
21.1.2019 at 12:47Mä harkitsin tuota lakkoa aikoinaan (siitä on monta vuotta, bloggasin silloin Lilyssä), kun blogeissa kiersi vuosi ilman vaatteita -haaste. Mutta sitten se meni meiltä jotenkin ”ohi”, kun jumituttiin siihen, että ai okei kirppikseltä saa ostaa ja kolme ”myönnytystä” saa – päädyttiin naureskelemana, että meidänhän päädytään vahingossa vielä LISÄÄMÄÄN ostamista tuolla tavalla. Mutta olisihan senkin voinut toteuttaa omalla tavallaan tietysti. Mutta silloin jäin miettimään, että hei mulla on tää homma aika hyvin hanskassa ilman täyslakkojakin – mutta onko, se onkin sitten hyvä kysymys, jota tässä selvittelen :) Mutta toimivalta kuulostaa tuo sun lakkoilukin!
–
Joo varmasti ihan valtavasti haastetta tuo ostomääriin, jos vaatekoko vaihtelee! Mun vaatteidenostelua on varmaan hillinnyt just sellainen, kun voin hyvin käyttää 20 vuoden takaisia vaatteita, nytkin mulla on (TAAS) päällä se Mikki Hiiri -paita, joka ostettiin mulle viidennellä luokalla :D Mutta mullakin kyllä osa tiukimmista ”ennen lapsia” -vaatteista on kuitenkin auttamatta pieniä, painoa on n. 10 kiloa enemmän kuin ennen lapsia. Etenkin tuolta vyötäröstä alaspäin -osuudelta, esimerkiksi farkut meni ihan uusiksi. Toppahousut muuten kans mun piti ostaa uudet lasten jälkeen, kun lantiolta ei ollut toivoakaan, että (koskaan) olisin enää niin kapea, että vanhat menisivät päälle. Mutta imetysaikaan ja raskausaikaan piti kyllä ostaa erilaisia vaatteita, ja piti ajatella erilaista käytännöllisyyttä (lue: imetys) niiden kanssa.
vannikkila
21.1.2019 at 12:50Meillä mies tekee kuiteista excelin, jossa on erikseen laitettu eri kategorioihin kulut. Eihän se näytä mitä tarkalleen on ostettu, mutta tiedetään paljonko on mennyt rahaa ruokaan, ravintoloihin, vaatteisiin, postiin, harrastuksiin yms. Siinä samalla näkee ostoskäyttäytymistä :)
.
Välillä tuntui hassulta, mutta kun asuntolainaa haettiin, olin tyytyväinen – ei tarvinnut kuin näyttää pankissa, ni uskoivat, että tiedetään meidän menot :D
krista
21.1.2019 at 20:13No kyllä – ja tuohan on siis myös hyvä merkki siitä, että okei TÄMÄ pariskunta on tarkka taloudenpitäjä eikä mikään huithapeli!
–
Me kans tehtiin joskus tehty ihan tulo- ja menoseurantaa, etenkin silloin, kun mä olin hoitovapaalla ja Joel opiskeli, niin oli tulojen pienuuden takiakin hyvä nähdä, että minne meidän rahat menee. Mutta sitä intoa taisi kestää vain alle puoli vuotta, meidän tekniikka oli jotenkin liian työläs (tai taulukko liian hankala). Tuloja ja menoja seurataan kuitenkin kokonaiskuukausitasolla kuukausittain niin, että nähdään, että milloin ollaan plussalla ja miinuksella – sitä on tehty varmaan monta vuotta. Mutta tosiaan vaan ihan ”paljonko tullut, paljonko mennyt, mikä on saldo” -tasolla jokaisesta meidän tilistä tehdyssä yhteistaulukosta.
Riika A
21.1.2019 at 13:19Mun oli tarkoitus luoda tuon tyyppinen lista nähdäkseni, paljonko vauvan tarvikkeisiin menee rahaa, mutta nyt sen luominen on jo vähän haastavaa. Tai ehkäpä se onnistuisi, jos laskisi paljonko olen visaa vinguttanut kierrätyskeskuksessa. Osa hankinnoista on tosin ollut äitiysvaatteita itselleni, mutta lapsen hankintaan liittyviä kulujahan nekin ovat.
–
Aikoinaan kaverini kanssa reppureissatessamme Etelä-Amerikasta pidimme hyvin tarkkaan kirjaa aivan kaikista hankinnoista. Tämä tietysti helpotti kulujen jakamista, mutta sen lisäksi taulukosta sai laskettua muita jännittäviä lukuja, esim. kuinka paljon rahaa meni ruokaan/majoituksiin/siirtymisiin/elämyksiin/tuliaisiin/what-not ja mikä oli keskimääräinen päiväkulutus missäkin maassa.
–
Äitini kanssa meillä on myös yhteinen taulukko mökkikuluista – mökki on yhteinen, joten kulutkin pannaan puoliksi. Ja tässä siis on tietysti myös se hyvä puoli, että näkee miten paljon rahaa on kulunut mökin kunnostukseen/veroihin/vakuutuksiin/jne. Tosin voi olla että olisin onnellisempi jos en tietäisi.
–
Normaalia kulutustani en kuitenkaan ole koskaan tarkkaillut. Joskus olen harkinnut sitä, mutta todennut sitten, että enpä mä juuri enää mistään voi nipistää kuitenkaan. Tietysti nyt voisi olla mielenkiintoista tarkkailla, miten kulutus muuttuu uuden perheenjäsenen myötä. Hmmm, lähtisinköhän tähän sittenkin mukaan. :)
krista
21.1.2019 at 20:19Tuo olisi kyllä tosi kiinnostavaa! Mutta se tosiaan pitäisi jotenkin systemaattisesti aloittaa alkuraskaudesta asti – mutta niitähän on joskus ollut niitä sellaisia seurantoja, että ”paljonko lapsi maksaa” :) Tietysti se riippuu hyvin paljon siitä, että ostaako just kirppiksillä vai kaikki uutena ja hullunhintaisena merkkikamana :D
–
Me pidettiin kans reissulla Joelin kanssa tosi tarkkaa rahapäiväkirjaa, oisko se ollut Thaimaan-matka silloin, kun Silva oli vauva ja odotin Seelaa. Mä ajattelin tehdä siitä silloin sellaisen ”mitä matka maksaa” -bloggauksen (oltiin siis pienellä budjetilla reissussa) mutta sitten se aihe jäi vaan roikkumaan, ja lopulta oli unohtunut, että mikä mikäkin käsin paperille tehty harakanvarvas tarkoittaa :D
–
Lapsiperheellistyminen toi kyllä ainakin mulle ihan valtavan suuren muutoksen kulutuksessa! Joten ääni sille, että lähtisit kirjaamaan! Mulla se meni niin, että toisaalta tietysti hankintoja oli paljon, mutta sitten taas toisaalta tulojen pieneneminen ja yleisempi ”kulutuksen herääminen” loppujen lopuksi varmaan pienensivät sitä kulutusta ainakin pidemmällä tähtäimellä. Vähän sama kuin ajankäytön suhteen: ennen ajatteli vain itseään ajankäytössä joten aika ei ollut ”niukka vara”. Sitten, kun pitääkin ajatella nyt neljää henkeä, sillä ajalla onkin yhtäkkiä isoin arvo. Vähän sama rahalla. Kun käytti vain itseen, sitä rahaa oli enemmän käytettävissä. Ja nyt kun pienemmillä tuloilla ajatteleekin neljää, sitä rahaa arvostaa enemmän ja sitä kautta sitä säästää enemmän. Tai jotain sellaista :)
Riika A
22.1.2019 at 15:57Mulla itseasiassa oli alkuperäinen idea selvittää, voiko äitiyspakkausta vastaavat tarvikkeet ostaa rahana maksettavan äitiysavustuksen rahamäärällä. Haaveena oli siis päästä +/- 0 -tasolle; ei varsinaisesti säästää. Muuta kuin luonnonvaroja siis – ekologisuuden vuoksi ostan mieluummin käytettyä.
–
Vaatteita, lakanoita, peitteitä, kestovaippoja yms. mulla taitaa nyt olla neljä isoa muovikassillista (vai viisi?), ja on mukana jokunen lelukin. Rahaa niihin on kulunut yhteensä muutaman kympin luokkaa. Toki äitiyspakkauksessa on paljon muutakin kuin tekstiilit, mutta uskaltautuisin jo väittämään, että kyllä tässä nyt kuitenkin taas säästettiin ympäristön lisäksi ihan rahaakin.
–
Kiinnostaisi kyllä myös vertailla omaa kokonaissummaa (hankintoja kun toki on paljon muitakin kuin nämä ”äitiyspakkauksen korvaajat”) noiden seurantojen vastaaviin!
–
Ois kyllä myös kiinnostavaa, voisiko ainakin äitiys-/hoitovapaan ajaksi jopa pienentää kulutustaan. Lapsi kun siinä vaiheessa ei vielä tarvitse kovin paljoa (toivottavasti), ja säästöä tulee ainakin työmatkoista sekä (valitettavasti) omista harrastuksista. Muuten mulla ei paljon muuhun rahaa menekään kuin ruokaan, ja sen laadusta en aio tinkiä.
Anna
21.1.2019 at 13:48Muistelen että mummoni oli aikoinaan pitänyt kirjaa kaikista ostoksista ihan ruokatavaroista lähtien. Oli ihan jännä löytää kirja jossa oli merkintöjä.
Kuulostaa sellaiselta projektilta jonka aloittaisin ja unohtaisin :P Vaan olisihan se mielenkiintoista. Kun olen omasta mielestäni kohtuullinen kuluttaja. En kuitenkaan ihan ruokatavaroista asti lähtisi merkkaamaan vaan vaatteet ja tavarat yms.
Tähän kyllä varmaan pätee sama kuin ruokapäiväkirjojen pitämiseen että kun pitää kirjaa niin skarppaa vähän enemmän kuin ehkä muuten. Ruokapäiväkirjojahan käytetään joskus ihan terapiakeinona hillitsemään yletöntä napostelua. Varmasti tällainen kirjaaminen siis saisi myös harkitsemaan ostojaan tarkemmin kuin ennen.
krista
21.1.2019 at 20:22Tosi hienoa! Ja tavallaanhan tämä nyky-yhteiskunnassa käynnissä oleva kulutuksenjärkevöittämiskeskustelu on myös paluuta just siihen ”mummojen ajan säästäväisyyteen”. Just hävikin vähentämiset ja niin edelleen. Takaisin järkevään kulutukseen, mummojen jalanjäljillä <3
-
Meillä on kyllä kans iso riski unohtaa ja laiminlyödä kirjanpito :) Mä usein innostun ja sitten se into lopahtaa :D Mutta silti yritetään! :D Ja toi on niii-iiin totta, samalla kirjaaminen myös varmasti vähän hillitsee niitä ostoimpulsseja. Vähän just tosiaan sama kuin ruokapäiväkirjan kanssa! Tai jos pitää liikuntapäiväkirjaa, tulee liikuttua enemmän, jotta saa niitä merkintöjä :D Näppärää!
EmiliaKatariina
21.1.2019 at 14:52Lähdin heti mukaan listaamalla jo tehtyjä tammikuun ostoksia. Täytyy yrittää muistaa kirjailla koko vuoden ajan näitä ylös. Olis tosi mielenkiintoista vuoden lopussa nähdä mitä kaikkea tuli hankittua kun ennakko-oletukseni on että aika vähän mitään hankin. Mahtava idea!:)
krista
21.1.2019 at 20:23Ihan mahtavaa! Joo näin tammikuussa oli helppo aloittaa, kun vielä alkuvuosi on muistissa – jos tää ois alkanut parin viikon päästä, niin oisinko esimerkiksi muistanut nuo petsit, en välttämättä!
.
Kiva juttu siis, kirjaillaan ja palaillaan! Ja katsotaan, miten käy :)
Anna
21.1.2019 at 15:05Jos et tuota taulukkoa blogissa jaakaan niin jaa ihmeessä huomioita ja havaintoja ostoskäyttäytymisestäsi verrattuna ennakkoletuksiisi kuitenkin meidän kanssa. Olisi mielenkiintoista.
krista
21.1.2019 at 20:42Joo, niin mä voisin ainakin tehdä! <3
RainDrop
21.1.2019 at 16:32Puolen vuoden ruokabudjetin lisäksi mä seurasin kerran vuoden verran kosmetiikkaostoksiin ja vaatteisiin käytettyä rahaa, ne kun oli tavallaan sitä ”turhaa” ostamista ja varsinkin kosmetiikan kanssa helposti unohtuu, että kuinka paljon tulikaan ostettua. Mulle ongelmaksi muodostui se, että jos ostin vaikka ruokaostosten yhteydessä naamanpesuaineen, ne helposti unohtuivat taulukosta, kun ensin piti muistaa säästää kuitti johonkin talteen ja sitten jossain vaiheessa siirtää tieto taulukkoon. Olisi varmaan pitänyt printata joku sivu jääkaapin oveen mihin olisi voinut saman tien kirjata ostoksen ylös tai jotain 🙂 Mutta mielenkiintoista oli vuoden lopulla katsoa saldoja, selvästi mulla ainakin on aika valikoiva muisti välillä ostosten suhteen 😄
krista
21.1.2019 at 20:45Mekin tehtiin tosiaan joskus kaikkien menojen seurantaa ja meillä tuli vähän sama ongelma! Eli kun syötettiin vaikka ruokakauppalasku, ja Prisman ostoksissa olikin myös muuta mukana, niin ne jäivät sitten roikkumaan (ei tullut heti tehtyä laskelmia) ja sitten lopulta alkoi tuntua, että koko laskelma on epätarkka. Mutta varmasti siihen olisi kehitettävissä joku helpompikin systeemi!
–
Mulla nykyään menee muuten kosmetiikkaan tosi vähän, just tajusin :D Meidän perheessä esimerkiksi pyykkiaineisiin ja käsisaippuihoin menee varmaan enemmän kuin mun kosmetiikkaan :D Välillä tuntuu jopa toiseen suuntaan, että voisin vähän enemmänkin panostaa :D
A
21.1.2019 at 17:49Mulla menee kuukausia ettei tule mitään ostoksia, sitten kasaantuu niinkuin joulukuussa (talvitakki, talvikengät, kolme trikoopaitaa ja merinovillatakki plus tammikuussa farkut). Mikään ei ollut ns. heräteostos, vaan korvaamaan vaatekaapin puutteita tai hajonneita (esim. trikoopaidat alesta koska mulla oli tasan kaksi joita pidin suoraan pesusta kiertäen, ostin noin monta kerralla kun tätä just samaa mallia oli Stokkan prejoulu-alessa, farkut taas ostoon koska käytössä kahdet joista toisista meni sormi läpi (kangas niin ohentunut) ja toiset seurannee perässä…
—
Lapsen ostokset taas, no, niitä piisaa. Tällä talvelle toppahaalari, suksisetti, luistimet+kypärä (jääkiekkomaila ei ollut pakollinen hankinta, mutta kutakuinkin joo). Joku pituuskasvuspurtti myös, kun vaatekaapin Noshit 122/128 jäi kaikki pieneksi kerralla — ja pikkaisen ei kiva kun ihan parhaista rockstar-mallisista pöksyistä jouduttiin luopumaan (nää lapsen lempparimalli ja maksaa ilman alea yli 35 euroa kpl…ei raski joten aleja ootellaan ja siihen asti kärvistellään tyhmempien housujen kanssa). Kevään hankitalistalla on tod.näk. kesävaatteet (toivonmukaan vk-vaatetus vielä sopii kun sitä syksyllä täydennettiin) kun jotenkin veikkaan ettei viime vuoden vaatteet mahdu, samaten fillarista on lapsi kasvanut yli….joo-oh, että hankintalista ei ois ihan lyhyt. Sen sijaan ollaan miehen kanssa pidetty kirjaa yhteisistä ostoista (kaikki ruuasta lapsen tarpeisiin) vuodesta 2010 lähtien (2012 lähtien googlesheetsillä netissä) joten varsin tarkka tieto on perheen ruoka- ja lapseen kohdistuvista menoista.
krista
21.1.2019 at 20:50Mä luulen, että meillä on vähän sama kertymistä! Mulla se johtuu siitä, että pitkään mietin, että pitäis-pitäis ostaa vaikka parit uudet urheilurintsikat ja pikkareita ja sukkia tai tiesmitä. Ja sit kituutan pitkään ilman, koska en oikein tykkää shoppailusta enää – ja sit kun oon joskus jossain kaupassa, kertabuustilla ostan ne kaikki, jotka on ollut ”pitäis-mielessä” jo useampia kuukausia (tai heh vuodenkin).
–
Ja kääk noista urheiluvarusteista muuten… Huomasin just, että jos oltais NYT Suomessa, ois pitänyt juuri ostaa KAHDET luistimet, kypärät, sukset, sauvat, monot ja tiesmitä. Ja seuraavana vuonna varmaan taas uudet, kääk! Lapset vielä nyt samaa kokoa eli ”pienempi perii isommalta”:kaan ei ainakaan just nyt toimi. Voi apua. Tänä vuonna säästyttiin vielä noilta hankinnoilta, mutta ens vuonna ne on edessä. Hirvittää jo valmiiksi.
Tilia
22.1.2019 at 08:39Luistelukypärät on meillä ainakin menneet tosi monta vuotta säädöillä, niitä ei sentään joka vuosi tarvitse uusia. Sukset myös usein on menneet kaksi kautta, sauvoja voi joutua välikoon ostamaan lisäksi. Monot on tuurissa, joskus menneet kaksi talvea, joskus vain yhden, sama pätee luistimiin. Villasukkien ja pohjallisten paksuudella voi vähän säätää tarvitaessa, mutta meillä periaatteena on ollut, että ainakin yritetään hommata urheiluvarusteet, joita on koon puolesta ja muutenkin mukava käyttää, niin ei mene liikkumisen ilo heti pienestä pilalle pienen rahallisen säästön takia. Eikä myöskään voivotella isoon ääneen lapsille sitä, miten kamalan kalliiksi heidän urheiluvälineensä tulevat! Mutta ainakin meidän kaupungin urheiluvälinekirppiksellä saa pikku rahalla vaihdettua seuraavaan kokoon vermeet, joskus olen jopa tullut sieltä rahojen kanssa pois, kun olen myynyt sinne pieneksi jääneitä isommalla summalla kuin ostanut seuraavia! Suksia, luistimia ja monoja ei ole vielä koskaan ostettu meille uusina.
A
22.1.2019 at 10:21Käytettynä kannattaa hankkia jos vaan löytää! Facen kirppikset ja urheiluvälinedivarit on hyviä (sellainen löytyy esim. Hämeenkadulta Hermannista). Luistimet on helpot löytää käytettynä ja niitä liikkuu paljon. Sukset on haastavampi juttu, kun on erilaisia siteitä ja monoja ja siksi pitää olla sopiva pituus niin sukselle, sauvoille ja sit sopivat monot (en ole ikinä nähnyt meidän lapsen mittoihin sopivaa käytettyä settiä ja eri paikoista hankkiminen on sit arpapeliä). Sukset meillä on sit ostettu uusina (tarjouksia metsästäen), luistimet vaihtelee (nyt uudet kun löytyi alesta samaan hintaan kun hyväkuntoiset käytetyt tuppaa maksamaan). Näissä on myös se kiva puoli, että vanhoista pääsee helposti eroon, sain pieneksi jääneet luistimet ja suksisetin kiertoon parissa päivässä.
—
Meillä luistimet on mahtuneet 1-2 talvea (riippuu kasvuspurtista, oisin luullut että viime vuoden reilukokoiset luistimet ois mahtunut tänä talvena, mut ehei). Kypärä mahtuu useamman vuoden, onneksi. Meidän piti vaan päivittää koska Jofan kypärä on TUKESin takaisinvedossa (tää on se kaikista yleisin harjoituskypärämalli: http://marek.tukes.fi/Tuote.aspx?nettijulkaisuId=7669). Suksien kanssa elän toivossa, että menisivät vielä ensi talvenkin, pitää vaan metsästää monot jostain kun hiihtomonot ei voi olla kauhean väljät ja olen satavarma että tän talven monot ei mahdu ensi talvena. Plaah.
Mima
21.1.2019 at 18:08Minä latasin vuoden alussa kännykkään Monefy-sovelluksen ja kirjaan sinne kaiken mihin rahaa menee. On ollut ihan kätevä ja nopeasti saa sinne kaiken kirjattua. Tyyliin ennen kuin on kaupasta ulos päässyt, oon sinne jo summan syöttänyt.
krista
21.1.2019 at 20:51Oi, mäpä tutustun! Kiitos vinkistä!
Tilia
22.1.2019 at 08:29Minä pidin ekan opiskeluvuoden tarkasti kirjaa menoista ja tuloista, kun se oli uusi tilanne ja silloinen opintoraha (n 750 mk alle 20-vuotiaalla korkeakouluopiskelijalla) oli aika haastava saada riittämään kuukauden tarpeisiin. Siihen laitoin jokaisen postimerkinkin. Olen säästänyt ne laskelmat, niitä on hauska katsella jälkikäteen.
—
Esikoisen odotus- ja vauva-aikana pidin myös vauvan kulut -kirjaa, mutta sitten se jäi kuitenkin lopulta kesken tai ei ollut enää täydellinen ja elämässä oli muitakin kiireitä kuin kuittien plaraaminen. Siihen kirjasin kategorioittain vaipat ja vaatteet sun muut ja myös tulot myydyistä kestovaipoista. Antaa se vähän ajankuvaa, mitä imetystyynyjä ja kantoreppuja on aikanaan käytetty.
—
Mutta hauskinta on ollut löytää oman vaarini kaleterin takaa hänen merkintänsä tuloista ja menoista vuodelta 1918! Mitä palkkoja on maksettu nuorukaiselle mistäkin töistä, mitä iltamissa käynti ja rinkelit ovat maksaneet!
—
Meidän esikoinen sai nyt oman debit-kortin ja ajattelin laittaa hänet myös vihkoon kirjoittamaan muistiin kaikki ostoksensa. Tiedän sen itsekin, sekä ruokapäiväkirjasta että ostopäiväkirjasta, että jo pelkkä ajatus siitä, että tämä ostos tai suupala tulee kirjoittettavaksi muistiin, hillitsee pahinta karkinhimoa ja hölmöimpiä rahareikiä.
Riina( Ihana maatuska
22.1.2019 at 13:31Tää on niin super mielenkiintoista! Meillä kotona asuu neljä lasta ja kamppailen tarpeiden, vastuullisuuden ja ekologisuuden kanssa. Lisäksi hommaa värittää oma kemikaaliyliherkkyyteni, joka taas tekee kirpparilta ostamisen lähes mahdottomaksi. Miehen ”käytännölliet tarpeet edellä”- ostokset saa mut repiin harmaita hiuksiani ja tekisi mieli vaan muuttaa johonkin luolaan ja jäädä sinne, kun kaikki hiukan tuhoaa luontoa, valmistetaan riistotyövoimalla, tai sekottaa lasten hormoonitoimintaa. Blogiini aloin vuoden aluta kirjaamaan tätä hullua lapsiperheen tavaratulvaa. :D http://www.ihanamaatuska.fi
Arja
24.1.2019 at 15:04Kakeibo- säästämisen taito- on niin kaunis jo kirjana, että on ihana käyttää. Eikä ole pakko säästää. Toimiihan se myös ihan vaan kulutuksen seurantaan.