Onnellisuustekniikka (Kristan versio)

Mun piti kirjoittaa tänään toisesta ”onnellisuustekniikasta”, jolla Joel neuvoi minua työntämään kaikenlaisia vellomisajatuksia kauemmaksi – erityisesti ennen unen tuloa iltaisin.

Mutta hei katsokaa nyt näitä:

 

Tästä tulikin nyt sitten Kristan ihan oma tee-se-itse-onnellisuustekniikkakirjoitus:

”Etsi ja löydä vierellesi vakaa elämänkumppani, jonka kanssa TIEDÄT haluavasi olla yhdessä koko loppuelämäsi ajan. Älä hätäänny, vaikka sitä ei olisi löytynyt vaikkapa kolmikymppisenäkään – tai jos pysyviksi kuvitellut aiemmat suhteet olisivat kaatuneet kipeästi. Luota siihen, että jotain hyvää on vielä tulossa.

Kun sitten vihdoin löydät sen ihmisen, jonka olet valmis ottamaan elämääsi sellaisenaan (vikoineen päivineen, koska kukaan meistä ei ole täydellinen), sitoudu. Tämä ei tarkoita sormusta sormessa vaan henkistä sitoutumista. Sitä, että lopettaa sen ”tässä nyt ollaan toistaiseksi, mutta katsotaan” -haahuilun. Tsekkaa, että toinen osapuoli on valmis tekemään saman.

Valinnainen lisätekniikka: heitä ehkäisy pois ja katso, mitä tapahtuu. (huom. omalla vastuulla – bloggaaja sanoutuu täten iri neuvon seurauksista)

 

Okei tämä tekniikka on tietysti siis ihan huuhaata. Voi varmasti olla onnellinen ilman parisuhdettakin eikä omaa onnellisuutta kai (niin ainakin jotkut self-help-ihmiset kai jauhavat, entiedäkunenolelukenut) saisi rakentaa toisten ihmisten varaan bla bla bla.

Itselläni lasten kaipuu ei ole koskaan ollut kovin voimakasta, mutta kumppanin kaipuu kyllä oli. Ihan rehellisesti sanottuna: itse en kyllä niinä (okei lyhyinä) sinkkukausina ollut mitenkään onnellinen. Kyllä minä aina pysyvää rakkautta etsin ja halusin.

Myönnän. ”Ollakseni onnellinen minä kaipasin toista ihmistä vierelleni. So shoot me”, self-help-gurut.

Mutta herranjestas katsokaa nyt noita. Ne tekevät minut onnelliseksi.

 

kuva: Pekka Sammallahti
 
Like

You Might Also Like

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    14.3.2013 at 11:51

    Mahtavan valloittava kuva!

  • Linka
    14.3.2013 at 11:59

    On muuten toimiva tekniikka, jopa tuo ehkäisyn poisjättö. Se lähinnä täydensi tekniikkaa pienen ihmisen verran ;)

  • Nips (Ei varmistettu)
    14.3.2013 at 12:26

    Siis apua, miten ihmeessä sun vauva voi olla noin uskomattoman söpö?!

  • ekoemo (Ei varmistettu)
    14.3.2013 at 12:27

    Loistava tekniikka tuokin! Mulla se toimi niin, että kun ensin oli pitkän epäonnistuneen suhteen jälken hetken itsekseen ja teki vaan kaikkea mikä ITSEÄ huvittaa, törmäsin mulle täydelliseen ihmiseen. Netin deittipalvelussa. Elämäni ekat ja vikat nettitreffit pienen kirjeenvaihdon jälkeen. Kaikki eteni siitä hurjaa vauhtia kun toisen kanssa oli niin luonteva olla. Lapsista puhuttiin aika pian ja vuosi ensitapaamisesta oltiin naimisissa ja raskaana (jm. vaati vähän vyöhyketerapiaa ja stressittömyyttä – ei tärpännyt ekalla, tokalla eikä vahingossa, vaan 8. ”yrittämällä” tai pikemminkin yrittämättä jättämisellä)…

    Vaikka ihmisen on hyvä osata olla itsekseen, ollaan me kuitenkin sosiaalisia eläimiä ja onnellisuutta voi saada PALJON ihmisistä, joiden kanssa jakaa elämänsä. Noihin ”ei saa ripustaa onneaan toisen varaan”-opetuksiin sisältyy lähinnä se, että kaikella onnella on kääntöpuolensa, sen voi menettää. Mutta se onni ja riski on sen arvoista, ja menetyksiä etukäteen vatvova jää paljosta paitsi! Toiset ihmiset toimivat myös tehokkaasti ”itsensä kehittämisen” peilinä ja opettajina..

  • Peanut
    14.3.2013 at 13:48

    Voi tuota Silvan hymyä, ihanan valloittava napero teillä! :)

  • Kristaliina
    14.3.2013 at 14:39

    Hihii me vanhemmat ollaan samaa mieltä: eilen just taas viimeksi ihasteltiin, että miten me ollaan voitu tehdä jotain noin ihanaa – ja ihan hei itse tehty, DIY ja silleen :D

    Mullehan tämä loppuelämänkumppani löytyi vasta kahden avoliiton (6 ja 4 vuotta) sekä useamman katastrofipätkäsuhteen jälkeen :) Heh joskus välillä mua on kutkuttanut ajatus kirjoittaa teemalla ”elämäni ihmissuhdekatastrofit” – se ois kuulkaas sellaista tragikomiikkaa, että huh huh. Mutta sitten ajattelin, että vaikka kirjoittaisikin niin, että henkilöitä ei voisi tunnistaa, se ois silti vähän ikävästi tehty näitä tyyppejä kohtaan (vaikka osa ois kyllä sen niii-iiin ansainnut!), että ehkä täytyy jättää tämä omasta elämästä avaamatta :) Mut uskokaa mua: katastrofeja oli :D
    (vaikkakin molemmat ex-avopuolisot ovat oikein erinomaisen hyviä tyyppejä, ei vaan oltu pareina ihan yhteensopivia)

  • Tiina-äiti (Ei varmistettu)
    14.3.2013 at 15:35

    Allekirjoitan :D

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    14.3.2013 at 15:55

    Ihana perhe sulla! Ja kuvittele tuohon lisää vielä pari hymynaamaa. :) Rakkauden ja onnen määrä vaan lisääntyy. Ja vaikka jollain olisi huono päivä, isommassa porukassa myös jollain on aina hyvä päivä.

  • Kristaliina
    14.3.2013 at 16:01

    Joo onhan noita hymynaamoja kyllä pakko haluta vielä lisää! Siis jossain vaiheessa, ei ehkä ihan vielä :)

    …ja ne tulevat potentiaaliset hymynaamat siis tietty aina hymyilee 24-7 eikä koskaan kränää toisilleen. Saatikka äidilleen :D

  • Enne
    14.3.2013 at 16:02

    Valinnainen lisätekniikka nro 2.: hanki pari koiraa/kissaa/hevosta/nelijalkaista (tsekkaa, että toinen osapuoli on valmis sitoutumaan tähän) ja katso, mitä tapahtuu :)

    Ihastuttava kuva ja vauva, jopa näin ei-lapsi-ihmisen näkökulmasta!

  • Kristaliina
    14.3.2013 at 16:20

    Oikein hyvä lisätekniikkavaihtoehto sekin :) Tai sitten voi vaan keskittyä kaksistaan oleiluun ja vaikkapa matkusteluun tai kuherteluun tai mitä nyt ikinä tykkääkään tehdä – ei kuulosta pahalta sekään… Joo toi loppuosa on siis se valinnaisosuus :D

    PS. Ennen lasta Joel ois halunnut laiskiaisen.
    (ja taitaa haluta kyllä edelleen)

  • MirvaK
    14.3.2013 at 17:18

    Ihana kuva. Mä muuten testasin eilen illalla sitä Joelin neuvoa, kun ei meinannut uni tulla. En kyllä ihan muistanut miten se meni, mutta yksi kaveri tehtiin onnelliseksi, toista aloitin, mutta jossain vaiheessa nukahdin. :) 

  • Kainaloinen kana
    14.3.2013 at 20:45

    Ihanaa, kun sulla on näitä hyvän mielen postauksia :)

  • Torey
    14.3.2013 at 21:02

    Veikeä kuva! 

    Itse tunnen itseni äärettömän onnelliseksi kun omistan maailman parhaimman aviomiehen, jonka kanssa on hyvä olla, sekä meidän ihanan tyttären, josta sulosempaa ei ole! Kuulun kanssasi samaan kastiin tuon sinkkuuden suhteen. Lyhyet sinkkunaudet eivät olleet minua varten. Onneksi sellasia ei tarvitse enää miettiä. 

    Olkaamme onnellisia omistamme!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    15.3.2013 at 09:34

    Toivottavasti noita hymynaamoja tulee teille lisää helposti. Vihjaamatta että olisit vanha on vain sanottava että aika monella niin ei käy kun ikää tulee lisää. Positiivisuus on hyvä juttu, yltiöpositiivisuus on itsepetosta (oma kokemus, en viittaa sinuun). Kuten huomaat, sekundaarinen lapsettomuus on kova juttu kun ikää on alle 35v ja aiemmat lapset on tulleet helposti.

  • hannah79 (Ei varmistettu)
    15.3.2013 at 10:05

    Tuo Silvan hymy on kyllä sulattava!

    Omat muksut näytti myös tuolta ekat pari vuotta, mutta annas olla, viimeinen puoli vuotta 4- ja 6-vuotiaiden kanssa on ollut sisarusten jatkuvaa nahistelua. Pienempi oikein kerjää verta nenästään ärsyttämällä tahallaan ja isompi ei vielä ole kyllin iso jättääkseen provokaatiota huomioimatta. Äidilleen eivät toki koskaan kränää… Kai niistä jossain vaiheessa taas tulee uudelleen ylimmät ystävykset, kun toinen ei luule olevansa niin paljon toista isompi ja osaavampi. On kuitenkin hauska huomata, että vanhempia vastustaessaan (ai niin, eivät toki tee tällaista) vetävät yhtä köyttä, samoin isommassa kaveriporukassa.

  • Kristaliina
    15.3.2013 at 10:28

    Vierailija (9.34): …mut enhän mä oo vanha! (vilkaisee henkkareitaan) oho eiku oonpa :D

    Silvan osalta ikäkysymys oli kyllä akuuttina mielessä – siksi se ehkäisy ”uskallettiinkin” jättää pois, kun ”no eihän se tässä iässä niin nopesti tule”. Jep. Saman tien. Monesti ollaan puhuttu, että olisi ihan mahdollista, että me ei oltais vieläkään raskaana. Puhuttiin silloin etukäteen, että sitten mietitään tarvittaessa lapsettomuushoitoja jne. Eli ei ollenkaan pidetty itsestäänselvänä, että raskaaksi tuleminen olisi helppoa. Neuvolassakin meille sanottiin useampaan kertaan, että tämä vauhti (2 viikkon jälkeen monen-monen-MONEN vuoden e-pillerisyönnin jälkeen) oli aika onnellinen poikkeus.

    (Joel tietysti leijuu, että kaikki on hänen ”ei alkoholia – ei tupakkaa – paljon voimaharjoittelua (vaikuttaa testosteronitasoon) – ei kännykkää housujen taskussa” -elämäntapansa ansiota – hih mun pitää aina väliin muistuttaa, että hei on MULLAKIN sen asian kanssa jotain tekemistä :D )

    Mahdollisten lisähymynaamojen(kaan) suhteen en kuitenkaan aio ottaa ikäkriisipaineita: itselleni kun tuo lapsiluku ei ole niii-iiin ”must have” -juttu. Olen todella onnellinen jo tästä yhdestä. Se on tietysti käynyt kyllä mielessä, että jos haluaisi ne kahdeksan vauvaa, niin aika kiirettä pitäisi pitää :D

    Mutta joo, lapsettomuus ON kova ja kivulas juttu, niin ”primaarina” (onko sellaista termiä?) kuin sekundäärisenäkin. Ja tuntuu, että nykyään niin valtavan yleistä varsinkin meillä ”myöhäisherännäisillä” niin kuin itsekin olen.

    Tässä olisikin muuten hyvä koko bloggauksen aihe joskus!

    hannah79: Siis meidän (potentiaaliset) sisaruksethaan ei tietenkään koskaan nahistelisi :D Jepjep. (vrt. Vierailijan sanoin yltiöpositiivisuus = itsepetos :) ) Joo huh sentään mun ja mun isosiskon riitojakin silloin aikoinaan – ja meillä ikäeroa oli 9 vuotta…

  • Silkkitassu
    15.3.2013 at 11:08

    Ihania olette! Kovasti itsekin huomaan hymyileväni paljon enemmän kuin ennen, kun olen löytänyt ihmisen vierelleni, joka ymmärtää minun käsittämätöntä huumoriani ja jaksaa venkoiluani. :D

  • Kristaliina
    15.3.2013 at 11:10

    Yhteinen (huono) huumori on kyllä ihan parasta!