Ennen pääsiäistä torstaina virtuaalitanssahtelin meidän kodin yläkerrassa ja pähkäilin, että on tämä kivaa kyllä – mutta vielä ihanampaa olisi peilin kanssa. Ja sellaisen iiiiison peilin, ooh, saisikohan tänne yläkertaan jotenkin viritettyä sellaisen…? Oman tanssisalin kotiin! Ai että haluaisin!
Pälyilin ympärilleni ja mietin erilaisia systeemejä. Jonkinlaiset liukuovet? Pyörillä varustettu peili? Kääntöovi? Mitenköhän tänne saisi…?
Virtuaalitanssitunnin ja suihkun jälkeen tulin alakertaan kertomaan peili-ideasta Joelille – ja pysähdyin kesken lauseen katsomaan olohuoneen seinää.
TUOHON.
Lasten mentyä nukkumaan sukelsin nettiin. Ennen puolta yötä olin tilannut kaksi elämää suurempaa (huomioi: lapin lisä) peiliä. Ne saapuivat seuraavana päivänä kotiinkuljetuksella, ja illalla ne olivat jo seinässä.
Sarjassamme tuumasta toimeen hei: mulla on oma tanssisali!
Toki sanamuododosta ”mulla on oma” on meidän perheessä useita mielipiteitä.
”Oooooh, äiti, aivan ihanaa…”, lapset ihastelivat ja jatkoivat:
”…miten sä osasit arvata, että me oltiin haluttu just tällaista!”
En malttanut vaan heitin:
”Niin, ostin sen kyllä ihan itselleni.”
Olisitte nähneet tyrmistyneenyllättyneet ilmeet: MITÄ?!?!? Eikö tuo ollutkaan MEILLE!?!?!?
Haha. No sanotaan nyt niin, että iloa siitä riittää koko perheelle. Tai ainakin kolmelle neljäsosalle perheestä, Joel ei ole (vielä) innostunut sen edessä tanssahtelemaan.
Tietääkseni.
Mikään esteettisen sisustajan ”sisustus edellä” -ratkaisu tämä ei tietystikään ole. Mutta meillä muutenkin kotia laitetaan ilo edellä – itselleme me tässä kotia tehdään eikä sisustuslehtiin.
Ennen siis olohuoneen sohva oli keskitettynä oviaukon kohdalle, samoin puureunainen peili ja matto olivat keskellä. Nyt sohvaa piti siirtää sivummalle. Puureunainen peili jäi toistaiseksi paikoilleen, joten nyt se on sohvan reunan kohdalla. Suunnilleen.
Perfektionisti ei olisi tähän laittanut tanssipeiliä ollenkaan öö tai ei voisi edes asua meillä olisi ehkä tilannut mittatilauksena juuri kulmaan sopivan peilin, jonka kanssa sohva voisi olla omalla paikallaan ja jonka yläkulma olisi tasan vanhan puureunaisen peilin kohdalla. Mutta me katsottiin ihan hintalappujakin, ja tilattiin kaksi isoa valmispeiliä.
Etukäteen ajattelin, että olohuoneen ”epäsymmetria” saattaisi näyttää pahemmaltakin, mutta mun silmä tottui tähän oikeastaan ihan heti. Hip hei, tuossa on tanssipeili, enpä mä paljon muuta katsele.
Ja voisihan tuota puupeiliä nostaa pari senttiä ylöspäin, jos se kovasti häiritsisi. Mutta ei kyllä edes häiritse.
Alkuun ajattelin myös, että puupeilin oikeanpuoleinen seinä kaipaisi nyt myös jotain. Jotain kultasävyistä, korkeaa ja kapeaa.
Googlailin vähän seinävaatteita, mutta sitten päätin googlata ensin omia kaappeja, josko sieltä löytyisi jotain kivaa jossain vaihessa.
Itseaskarreltu luonnos ”jostain korkeasta kultaisesta”.
Mutta siis oma tanssipeilisali, uuu! Ai että tästä on ollut jo nyt iloa! Eipä ole ruuhkaa eikä tarvitse taistella etupeilipaikoista muiden jumppaajien kanssa. Ah!
PS. Ja sitten se totuus – itse asiassa on ruuhkaa tälläkin tanssisalilla:
Sekaan vaan!
28
Nro 26
20.4.2020 at 14:50Ei tuohon mitään krumeluurikehyksiä tarvikaan, veis vaan huomion pois teidän ihanasta kakluunista :) Nythän teillä on tuplaten (silmän)iloa kakluunista, kun se näkyy jo keittiön kynnykseltäkin. Toki peili tuplaa aina myös sotkun, mutta eipä tartuta epäolennaisuuksiin :D
krista
20.4.2020 at 15:03Hei joo totta, kakluunia voi nyt ihailla myös keittiöstä päin! Ja toisena juttuna joku huomasi Instan puolelta, että keittiön värikkäitä kaappeja voi ihailla just tuosta kohdasta, missä mä oon ottamassa selfietä peilin edessä. Ja sotkuja puolestaan… niitä voi ihastella kaikkialla :D
krista
20.4.2020 at 15:04Niin ja siis hitsi mikä ajatustenlukija! Sä mainitsit krumeluurikehykset – ja mä tosiaan myös mietin tuolle tanssipeilille kehyksiä, jotain krumeluurikehyksiä. Sanoinko mä jossain siitä, hmmm…? Mutta siis ilmeisesti en! Arvasitko sä, että mä ajattelin sellaisia? Huikeaa!
A
20.4.2020 at 15:26Onpas hienot peilit (mä tykkään yksinkertaisesta mallista), pitääpä laittaa mieleen jos joskus tulee tarvista peileille. Tässä nykyisessä asunnossa moista tarvetta ei ole, koska lapsen huone on itseasiassa kuin tanssisali. Hänen huoneessaan on yksi 3m seinä täynnä peiliovisia liukuovikaappeja (=suurin osa meidän kodin säilytystilasta). Ei ois ehkä ollut eka valinta lastenhuoneeseen, mutta edellisen asukkaan tilaama kaapisto ja erittäin toimiva sellainen. Hyvin vauva ja taaperokin oppi elämään peililiukuovien kanssa (ei ole jäänyt sormet väliin tai vasaroitua laseja, onneksi), eli loppupeleissä hyvin on toiminut (ja tosiaan on tanssisali ja myös esiintymislava ja mitä vaan juniori keksiikään).
krista
20.4.2020 at 19:37Joo peilioviliukukaapit ois kyllä mahtava esiintymissali! Ajattelin heti, että VAU miten hieno just lapsille, mutta sitten luin eteenpäin, että okei onhan siinä riskinsäkin taaperoajalla :D Meilläkin on peiliovet, mutta vain eteisessä, ja siinä ei mahdu tanssahtelemaan millään, höh. Muutenkin tykkään liukuovista!
Anna
20.4.2020 at 16:55Ei kaiken tarvitse olla symmetristä :) Minä pidän symmetriasta. Se jotenkin rauhoittaa minua. Mutta toisaalta olen myös valmis luopumaan symmetriasta jos sen tilalle tulee käytännöllisyyttä tai ennen kaikkea kodikkuutta ja viihtyisyyttä. No ehkä iso peili ei tee tilaa kodikkaammaksi (kuvia kun katsoo), mutta on teille käytännöllinen. Ja kannattaako parin sentin noston takia tehdä reikä seinään? Minusta ei. Kannattaako siirtää se pari senttiä jos sen saa esim. roikutusnarua (jos sellainen on) kiristämällä? Kannattaa jos epäsuhta häiritsee, mutta muuten ei ehkä maksa vaivaa. Voiko kultaisen… jutun laittaa seinälle vain koska haluaa siihen jotain kultaista ja korkeaa? Ehdottomasti. Kannattaako poppana ripustaa rappusten porttiin jos ei keksi sille mitään muuta paikkaa ja haluaa se esille? Ehdottomasti.
Jokainen miettiin itse mikä on itselle se sopiva ratkaisu. Eikä edes tarvitse tietää onko joku sisustusratkaisu oikea kun sen tekee. Jos ratkaisu ei ole seinien kaatamista tai muuta melkolailla peruuttamatonta (joo, voisi rakentaa takaisin, mutta ymmärrät varmasti mitä tarkoitan) niin voi laittaa vaikka joka päivä uusiksi jos haluaa. Minusta sisustuksen ei tarvitse olla sellainen joka tehdään kerran tai vaikka kerran vuodessa ja sen kanssa ollaan ja asutaan vaan se on päivittäin muuttuva kokonaisuus joka jalostuu jatkuvasti kulloisenkin tilanteen tarpeisiin. Koti on elämistä varten ei sitä varten että se edustaa jotain ulospäin. Tietysti sillä on jokaiselle varmasti joku vaikutus mitä muut sanovat jonkun kodista, mutta ei kotia tehdä muille vaan itselle ja omalle perheelle. Jos joku viihtyy lattiasta kattoon valkoisen sävyillä maalatussa putipuhtaassa kodissa jossa jokainen esine on harkittu niin saa viihtyä ja jos taas joku toinen haluaa käyttää värejä ja kierrätyskalusteita ja ostaa asioita joista tykkää ajattelematta miten se mätsää sohvan tai verhojen kanssa niin saa tehdä niin.
krista
20.4.2020 at 19:42Hyvää pohdintaa! Meillä on linjana just tosiaan sellainen, että koti on koti koko perheelle (ja just meidän perheelle) ja silloin sen on kaikkein tärkein olla sellainen, jossa me itse viihdytään ja josta tykätään. Jos jokin asia (vaikka tuo puupeili vähän alempana kuin tanssipeili) häiritsee, sitten sen voi siirtää – jos ei häiritse, niin sitten ei :D Ja en usko, että häiritsee.
–
Haha pakko muuten kertoa tällainen. Joel asensi meille uuden liesituulettimen, kun sain päähäni, että vanha oli paloturvallisuusriski. ”Siitä tuli ruma ja vääränkokoinen”, Joel kommentoi. Se on hieno, minä sanoin. Tärkeämpää oli se, että se on turvallinen kuin se, että… no, se ei mahtunut sille tarkoitettuun koloon. No, ei sen niin väliä :D Kun mä katson sitä, mä ajattelen, että ”onpa hienoa, että tuo on nyt turvallisempi” enkä että ”onpa susiruma”.
Tilia
20.4.2020 at 18:45Tässä ei nyt vaivaa muu kuin se, että mikä tuo valkoinen sähköjohdollinen mötikkä lattianrajassa on? Joku reititin?
krista
20.4.2020 at 19:26Hihi! Se on hälytys/palojärjestelmän keskuspömpeli, joka asennettiin ”näppärästi piiloon lipaston taakse”. Jepjep, ei ole piilossa enää :D Ei olla alettu sitä vielä siitä säätää pois, mutta jossain vaiheessa voisi yrittää löytää uuden ”piilon” :)
Miitu
20.4.2020 at 19:53Mun katse kiinnittyi ensin tyhjään lattiaan 😅 Siivottiin eilen lasten askartelujuttuja useampi tunti, ja nyt silmä osuu vielä enemmän kuin tavallisesti epämääräisiin lelukasoihin. Niiden kimppuun sitten, kun tyypit on taas koko päivän pihalla (eikä omat työt hengitä niskaan). Muuten kaikki taaperolelut ja satunnaiset viivat paperilla pitää säästää.
.
Upealta näyttää peilit! Meidän lapset olisivat myös aivan onnessaan. Tuolla taas harjoitellaan Joutsenlammen tahtiin jotain tanssia, joka oletettavasti sisältää turhan monta äitiä hirvittävää nostoa. Itse en ehkä just nyt pysty katsomaan itseäni yhtään enempää. On ollut tässä viime viikkojen aikana pari ”skaipsia” liikaa, joiden myötä on joutunut myöntämään sen tosiasian, että peilistä ei katsele enää sama tyyppi kuin 10-15 vuotta sitten…
Torey
21.4.2020 at 09:01Meillä lapset rakastaisi tuollaista peiliseinää! Itse haaveilen vaan isosta kokovartalopeilistä johonkin huoneeseen. 😄
https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/04/17/ei-tullut-meille-kotia-siita/