Nuorallakävelijän sukua

vannon, että mä en tyrkyttänyt tätä harrastusta tirpalle – se keksi sen aivan itse.

Se lähti liikkeelle jotenkin näin:

Hmmm, voiskohan tässä kynnyksellä kävellä…?

Hei voihan tässä!

Nooh, sitten nuorallakävelijä-äiti halusi tietysti sotkeentua hommaan (tahtoo mukaan!) ja hiottiin yhdessä vähän tekniikkaa:

Kädet hartioiden yläpuolella tukevat antavat tasapainoa eniten.

Välillä treenataan myös ”nuoralle” kyykistymistä.

Treenit siirtyivät ulkoilmaan, kun tirppa keksi että hei – leikkipuistot ja hiekkalaatikothan ovat käveltäviä reunuksia pullollaan.

Isi auttaa.

Ja lopulta homma sujuu jo hienosti aivan yksin.

Pieni nuorallatanssija tanssii auringonlaskuun.

Oh, mä oon niii-iiiin ylpeä! <3

1
Like

You Might Also Like

  • Emmi Nuorgam
    5.9.2013 at 11:56

    Oooh, Silvalla on vaaleanpunainen paita! <3

    • Kristaliina
      5.9.2013 at 12:00

      Hehee, itse asiassa kuva vääristää, se on oikeasti silleen tiheästi puna-valkoraidallinen :D Mutta joo, onhan Silvalla vaaleanpunaistakin. Tuollaista ihan-ihan vaaleaa ei taida olla kovin paljon, mutta sellaista kirkkaan aniliinia on yllättävän paljonkin :)

      • Kristaliina
        5.9.2013 at 12:05

        Todistusaineistoa :D

        • Emmi Nuorgam
          5.9.2013 at 17:16

          :D

  • Anne / Rokkibeibi.com (Ei varmistettu)
    5.9.2013 at 12:16

    Voi ihana miten tuo teidän neitonen on kasvanut! Ja uusia hienoja taitoja opitaan :)

    • Kristaliina
      5.9.2013 at 20:51

      Voi kiitos – hienoja taitoja tosiaan :)

  • hannah79 (Ei varmistettu)
    5.9.2013 at 12:37

    En halua viedä sun ylpeyttä, mutta tämäkin on yksi niitä usein mainittuja ”vaiheita” – vaihteeksi vaan ihan kiva sellainen :-) Ja ainakin meillä tämä on jatkunut vuosia pian kävelytaidon saavuttamisen jälkeen alettuaan: kaikilla reunuksilla pitää tasapainoilla, oli kyseessä sitten hiekkalaatikon reuna, kiviaidan päällinen, sohvan selkänoja tai terassinkaide. Parivuotiaina haastetta alettiin hakea ponkkulaudoista (kädestä pitäen), joiden keikahtamishetkeä toiseen suuntaan saa jännittää.

    • Kristaliina
      5.9.2013 at 12:41

      Joo, en mä ajatellutkaan, että kukaan muu napero ei näin tasapainoilisi :)

      Itse olin kans aivan hurja tasapainoilija lapsena, ja se ”vaihe” ei sitten mennytkään koskaan ohi: kouluikäisenä juostiin leikkipuiston aitaa pitkin hippasta ja kiepuin rekeillä – ja sama ”vaihe” on tosiaan jatkunut ihan tähän 36 ikävuoteen asti :) 
      (tasapainoilen siis edelleen esim. leikkipuistoaitoja aina, kun luulen olevani yksin niin ettei kukaan näe)

  • Mutsi89 (Ei varmistettu)
    5.9.2013 at 12:47

    Olen seurannut blogiasi varmaan kohta vuoden verran, ja tää on vaan NIIN hyvä! Kirjoitat todella kiinnostavasti ja hauskasti, monesti nauran ääneen ku luen näitä! :) Että jatka samaan malliin, innolla aina odotan uutta postausta! ps. Silva on aivan ylisulonen, suloisimpia muksuja mitä oon nähny! :)

    • Kristaliina
      5.9.2013 at 13:08

      Oi kiitos, kivasti sanottu – ihan hyvä mieli tuli!

  • Juulia S
    5.9.2013 at 14:44

    Ihana Silva ja ihana sinä! :D Ja ihana blogi jajaja… ei vaan jostain syystä tulee koskaan kommentoitua, paljon helpompi vaan napsauttaa tota sydäntä ja ajatella, että ooh, olipa kiva/ihana/mahtava/hauska juttu taas! Mutta niin, ihanaa luettavaa ja katseltavaa – keep on going! :)

    • Kristaliina
      5.9.2013 at 20:57

      Ne sydämet kyllä lämmittää mieltä myös! Aina mä innolla seurailen, että tuleeko niitä :) Mutta kiva kun laitoit kommentin myös – aina mukavaa, kun sydämen klikkaajalle tulee nimi tai kasvot myös :)

  • S-S
    5.9.2013 at 14:49

    Ja sä aina sanot että teillä on sotkuista.

     ;)

    <3

    • Emmi Nuorgam
      5.9.2013 at 17:17

      Just kattoin samaa! :D

    • Kristaliina
      5.9.2013 at 18:13

      Heeeei eiks noiden kahden ekan kuvan sotkukeittiö oo mitään…? :) Noissa seuraavissa kuvissa on tosiaan joku siivousihme just käynyt – kyllä meilläkin JOSKUS siivotaan :D
      (taustalla muuten näköjään se silloin vielä keskeneräinen keinutuoliprojekti)

      • Emmi Nuorgam
        5.9.2013 at 19:10

        Meillä kävi eilen sellainen tättähäärä katsomassa paikat ja kertomassa siivoustekniikoista, vehkeistä ja vempeleistä, että tapaamisen lopuksi huomasin paitsi polttaneeni päivän ruoan uuniin ja sotkeneeni vauvan mansikalla, laittaneeni nimeni sopimukseen, jonka mukaan meillä käydään 2 kertaa kuussa siivoamassa. ”Meidän perussiivoukseen kuuluu lattioiden ja listojen imurointi siten, että kaikki huonekalut siirretään, lattioiden pyyhkiminen, pölyjen pyyhkiminen tasoilta ja taulujen päältä, väliovien ja valokatkasijoiden pyyhkiminen, vessan/kylppärin kokonaisvaltainen vesipesu, keittiön tasojen desinfiointi ja ovien pyyhkiminen, kaittiön kaappien päältä pyyhkiminen, uunin pesu….” Musta tuntuu, et tää on mun elämän paras diili. Meillä ei koskaan, koskaan aiemmin ole ollut niin siistiä, kun ekan kerran jälkeen tulee olemaan.

        • Kristaliina
          5.9.2013 at 19:26

          Okei perun puheeni: jos toi on oikeaa siivoamista, niin ei meillä sitten varmaan siivotakaan ikinä :D Meidän perussiivous on se, että minä kerään rojut kasaan niin, että imuri mahtuu liikkumaan, ja Joel imuroi :)

          Tuollaista siivousta oon kyllä harkinnut. Mutta meillä kun se ongelma on tämä kaman valtava määrä ja rojuröykkiöt – ei se siivoaja kuitenkaan niille mahtaisi mitään. Siivoajan ottaminen meidän tapauksessa aiheuttaisi todennäköisesti sen, että jouduttaisiin alkaa siivoamaan siivoajaa varten – ja siihenhän ei luonnollisestikaan siivoukseninhoajina haluta lähteä :)

          • Emmi Nuorgam
            5.9.2013 at 19:32

            Mulla on onneksi tapana järjestää paikat aina illalla ennen nukkumaanmenoa (kerätä lelut ja vaatteet, laittaa tiskit koneeseen ja järjestellä keittiö, viedä tavarat muutenkin paikalleen), että se ei tuota meillä ongelmia. On jotenkin aamulla kivempi herätä, kun ei oo jo valmiiks kaaos eikä tavarat sitten ehdi kasaantua (yleensä…). Mutta neillä nyt onkin tää 60 neliötä yhdessä tasossa – kaaoksen hallitseminen on ihan eri levelillä kun isommissa taloissa.

        • Vierailija (Ei varmistettu)
          6.9.2013 at 09:05

          Tiedäthän millä aineilla firma kotiasi siivoaa? Luin taannoin aika hurja jutun, jossa firma käytti tavalliseen kotisiivoukseen ytyjä teollisuuspuhdistusaineita ja biosidejä. Perheenjäsenet alkoivat oireilla niin, etteivät voineet olla omassa kodissaan. Ensin epäiltiin tietysti hometta jne. lopulta syyksi selvisi siivous. Aineet haihtuivat pinnoilta ilmaan. Tässä tapauksessa haju ei paljastanut, kaverilla kävi myös niin, että kämppä ”tuoksui” niin voimakkaasti pienissä määrin ihan hyväntuoksuisille pesuaineille, että siivouksen jälkeen piti aina tuulettaa valtavasti. Vessan kokonaisvaltainen vesipesu kuulostaa myös hiukan pelottavalta. Vaikka seinissä olisi kaakelit, kosteuseritys on usein vedetty vain parikymmentä senttiä ylös lattiasta.

          Sinänsä siivous kahdesti kuussa kuulostaa ihanalta, joskin meilläkin taitaisi käydä niin, että siivoaisimme siistijän tuloa varten. Jo ikkunoiden pesu kerran vuodessa ulkopuolisella teetettynä olisi luksusta, kun pestävänä on 60 ruutua.

  • Liv
    5.9.2013 at 15:12

    Voi ihana pieni tasapainoilija<3 meilläkin on kestänyt kohta puoltoistavuotta tasapainoiluvaihe, nyt on vaan siirrytty pois turvallisesta maatasosta ja halutaan kävellä kaikkia korkeita aitoja yms :) 

    • Kristaliina
      5.9.2013 at 21:07

      Jee! Ja sit vaan seuraavaksi sirkuskouluun ja nuoralle, joo! :)

      Mä haluan ihan hurjasti (kröhöm eiku pehmeän lempeästi) kannustaa tirppaa kaikkeen tällaiseen tasapainoilua kehittävään liikkumiseen. Se plus rytmitaju antaa varmasti hyvän pohjan monenlaiseen liikuntaan, tai ihan alkaen ryhtiin…

      Eli hieno harrastus mun mielestä tuo aidoilla kävely :)

      • Liv
        5.9.2013 at 21:27

        Joo, mä kyllä myös näen vaan hyvänä tämmöiset :) 

        joku nuoralla kävely olis meidän tytölle luullakseni liian hidastemposta ja keskittymistä vaativaa, mut tuo on tosi lahjakas liikunnallisesti noin muuten. Tällä hetkellä kiipeily ja roikkuminen on pop, roikkuu ihan älyttömän pitkiä aikoja ja osaa heijata itteensä ympäri irrottaen aina käden ja siirtäen uuteen kohtaan. Ajattelin et jos tää innostus kestää niin laittais tytön telinevoimisteluun ens keväänä kun tulee ikää sen verran että ottavat ryhmiin mukaan :) 

  • PSK
    6.9.2013 at 19:11

    Voi että, kun toi teidän Silva on niin ylisöpis! Ja teidän perhe vaikuttaa niin mainiolta!