Näin se mummi sen teki (eli rytmistä taas)

Okei nyt mä ymmärrän.

Alussa koko ajatus tarkasta päivärytmistä ahdisti, mutta nyt, kun sellainen on olemassa

klo 9-10: vauva nukkuu = omaa aikaa

klo 13-15: vauva nukkuu = omaa aikaa

klo 17-18: vauva nukkuu = omaa aikaa

> päiväsaikaankin neljä tuntia päivässä ihan omaa, rauhallista aikaa! …ja minä kun joskus haaveilin edes kahdesta ja puolesta! Vau.

Lisäksi Silva on herättyään pirteä ja hyväntuulinen, ja kitinäajat ovat jääneet ihan minimiin. Ehkä sitä ennen vaan väsytti? Päiväjärjestys auttaa yllättäen myös äitiä: on helpompi keskittyä pelkästään sosialisoimaan vauvan kanssa, kun tietää, että tunnin päästä tulee taas uni ja arkiaskareet voi hoidella sitten.

Eli vau, vau ja vau.

Täällä nukutaan.

 

S-S pyysi aiemmin mummikonsultaatiota: miten ihmeessä se mummi sen rytmin teki. Minuakin kyllä kiinnostaa. Mutta mitä sanoo mummi? Oikein arvasitte:

”ihan sattumalta”.

No, kun tenttaamista jatkaa, saa mummista ulos kaksi (kuulemma) avainasiaa:

raitis ilma ja itkuhälytin.

Tämä on nyt niin älyttömän yksinkertaisen kuuloista, että tuntuu ihan hassulta edes kirjoittaa. Varsinkin, kun itselleni se ei ollut ollenkaan noin yksinkertaista toteuttaa.

Eli:

Mummi oli (kuulemma – en minä vaan ollut huomannut) jo aiemmin huomannut, että Silva jaksaa olla pirteänä aina noin pari tuntia kerrallaan, sitten alkaa tyytymättömyyden ilmaisut: joskus selvää kitinää ja itkua, mutta joskus vaan sellaista määrittelemätöntä känkkäränkkää.

Mummi oli aina välittömästi känkkäränkkäilyä havaitessaan pujauttanut vauvan haalariin ja vaunuihin ja lähtenyt ulos. Ja kappas, Silva oli useimmiten nukahtanut ennen kuin mummi ehti kaartaa kotipihalta ulos. Niinpä mummi puuhakkaana ihmisenä jäikin tuohon pihalle ulkotöihin ja jätti vauvan nukkumaan paikoilleen – joskus kun vauvat saattavat oppia siihen, että nukkuvat vain vaunujen liikkuessa.

Ja Silva nukkui aina monen tunnin pätkiä kerrallaan, kun sisällä päikkärit jäävät helposti puoleen tuntiin. Itkuhälytin puolestaan mahdollisti sen, että mummin ei tarvinnut loputtomasti kykkiä multakasoissa vaan hän pääsi sisälle kahvinkeittoon.

Pian Silva nukahti jo välittömästi vaunuihin päästessään. Silloin vaunukoppa jätettiin vaan portaille ja sujautettiin itkuhälytin mukaan. Niin ja mentiin sinne kahvinkeittoon.

Ja yllättäen (minulle) parissa päivässä kävikin ilmi, että ne väsymykset tulevat aina lähes kellontarkasti samoihin aikoihin: aamulla noin yhdeksältä, sitten iltapäivällä yhdeltä, ja kolmannen kerran viideltä eli juuri silloin, kun isi on tulossa töissä.

*******

Mitä minä olin sitten tehnyt ”väärin”?

(mummi ei missään nimessä sanoisi noin, tuo on minun omaa tulkintaani)

Isoin yllätys minulle oli, että ensimmäinen väsymys (kuulemma – en minä vaan ollut huomannut) tulee jo aamuyhdeksältä. Vaikka oltaisiin nukuttu melkein kahdeksaan asti niin kuin tänään.

Ilmeisesti kun aiemmin en ollut tajunnut laittaa vauvaa ensimmäisille unille heti aamulla, pitkitin vaan känkkäränkkäilyä eikä sitä ”oikeaa” päivärytmiä päässyt näkemään. Lisäksi kun Silva ei saanut sisällä kerralla riittävän pitkiä unia, se joskus myös heräsi kiukkuisena. Tai jos väsymys oli mennyt ”liian pitkälle”, se ei enää suostunut rauhoittumaan nukkumaan ollenkaan.

…ja että ei tule ihan väärää käsitystä: kyllä meillä ennenkin suurimmaksi osaksi oltiin ihan hyväntuulisia – välillä vaan oli ”omituisia” känkkäränkkäpäiviä, jotka ovat nyt päikkärirytmin myötä ihanasti hävinneet.

*******

Kello on tänään tätä kirjoittaessani 9.18. Heräsimme Silvan kanssa siis vähän ennen kahdeksaa. Aamuhetket kikateltiin yhdessä peiton alla ja puoli yhdeksän aikoihin tultiin yhdessä hyväntuulisena alakertaan – ja ehdin tuskin saada kahvit mörkömukiini, kun huomasin, että Silvalla on jo hermot kireällä. Kello silloin 8.45.

Vauva haalariin, vaunuun (siinä vaiheessa tuli pieni huuto), tutti suuhun ja ulos. Teki aavistuksen verran pahaa, kun suljin vain oven, vaikka kopasta kuului tutintakaista vaimeaa kitinää.

Kävelin suoraan olohuoneeseen ja aukaisin itkuhälyttimen toisen osan – hiirenhiljaista. En malttanut olla menemättä takaisin portaille kurkistamaan vanunuun: vauva on täydessä unessa. Ulkona on nyt hyvä nukkua reilu tunti, ja vähän kymmenen jälkeen herätäänkin sitten suoraan muskariin.

*******

Eilen nauroin kaverille puhelimessa, että on tämä vauvanhoito sitten helppoa: aina kun se alkaa kitistä, heitän sen pihalle. Apua, miten raa’alle se kuulostaa.

Mutta toimii.

2
Like

You Might Also Like

  • Epe (Ei varmistettu)
    14.11.2012 at 09:37

    ROKKIBEIBI! :) ja tuotteista tuossa näkyy Kurtis Jungle Yellow – vaunupeite :) (http://www.rokkibeibi.com/vaunuverhot/938-kurtis-grey-jungle.html)

    elinahan_mie@hotmail.com

  • Ansku vai mikä lie (Ei varmistettu)
    14.11.2012 at 09:38

    ”Rokkibeibi!” Toi vaunuverho

  • Kristaliina
    14.11.2012 at 09:39

    Tsihihihihi! Joo :D
    (mua ihan jännitti tää eka bongaus, hih)

    Laitetaan Epe meiliä, niin pääset valitsemaan sulle mieluisimman värin & kuosin! Onnittelut pikavoitosta :)

  • Kristaliina
    14.11.2012 at 09:41

    Voi hitsi Ansku, hävisit harmi kyllä ihan vähän nopeudessa… Melkein kuitenkin, hyvä kakkonen siis :)

  • Ansku vai mikä lie
    14.11.2012 at 09:55

     

    Hih, mä en hanskannut tätä kommentointijärjestelmää. ”Kirjoita listan kolmas sana.” Ööö, eiku ootas…ei sen näin vaikeeta pitäis fyysikolle olla. Ehkäpä se on tää äitipää… ;)

    Ps. Olen ihan addiktoitunut sun blogiin!

  • matte (Ei varmistettu)
    14.11.2012 at 09:57

    Hih, miten sattuikaan. Aamusella kävin vähän kurkkimassa dookeyja (miten hitossa kirjoitetaankaan) ja ajattelin, että jos täällä sellainen näkyy niin *Bingo* Teillä, kun on ollut vaunuissa aina uskollisesti omat viritykset! ;)) …ja heti muutaman minuutin päästä näkyi ja kommenttikentässä silloin vielä 0 kommenttia, mut pikaseen nuo kaksi kiilasi ohitseni, harmi.

    Seuraavaa odotellessa, kuinka `läpinäkyvä` se on! :)) Ei millään malttais odottaa, mitä kaikkea kivaa olette keksineet ja kuinka ne tuupata kuviin! :)

  • zubi (Ei varmistettu)
    14.11.2012 at 10:23

    Kiva kun kirjoitit tästä aiheesta! Meillä on ollut uniongelmia paljonkin, koska pojallamme (ensi viikolla 6 kk) on ollut todella pahoja masuvaivoja. Pahasti ripuloivalla ja oksentelevalla lapsella on aika hankalaa yrittää pitää päivärytmiä kun unet keskeytyvät kipuihin. Nyt kuitenkin (kop kop) vaikuttaa siltä, että vointi on paranemaan päin ja homma on taas löytymässä uudelleen.

    Jonkin aikaa sitten kirjoitit siitä, miten menet iltakiukun tullessa ensin iltapesuille ja sitten hämärään huoneeseen syöttö + unille. Mulle tuli NIIN tyhmä olo tuosta, että olin periaatteessa tehnyt samalla tavalla, mutta niin päin, että viimeinen syöttö oli yleensä olkkarissa, sitten iltapesulle ja omaan sänkyyn. Heti kun vaihdettiin järjestys, niin homma alkoi sujua. Poitsu ei siis nukahda syödessään vaan omaan sänkyyn, mutta vika syöttö tapahtuu siinä oman sängyn vieressä, univalaistuksessa. JEE JEE! Helpotti heti äidin iltahermoja.

    No nyt sitten ne päiväunet pitäis ottaa haltuun. Olen soveltanut aika lailla tota samaa juttua, eli pari tuntia hereillä, sitten seuraa määrittelemätöntä kitinää –> unille. Meillä on semmoinen soiva unilelu jota poitsu rakastaa ja sen kanssa nukahtaminen sujuu yleensä suht hyvin. Mutta joskus se ei vaan MILLÄÄN suju ja nyt mietinkin, että venytänkö mä kuitenkin sitä nukkumaan laittamista liian pitkälle. Aamulla yleensä noustaan joskus 7.30 maissa ja ekat päikkärit tulee vasta 9.30… Pitäiskö kokeilla joskus jo tuntia aikaisemmin? Taidanpa koittaa huomenna…

    Tuo Silvan rytmi vaikuttaa kyllä todella ihanteelliselta, ja päiväunien tuntimäärä kiitettävältä. Meilläkin on nyt vakiintumassa about tuollaiseen 3-4 tuntiin päivässä nuo päikkärit, suuri helpotus kun pahimmissa kipuvaiheissa ne unet oli 15 minuuttisia ja sen mukainen kitinä päällä koko ajan. :(

    Vielä kun herran kanssa ei tarvitsisi heräillä yöllä 2 h välein… Mites teillä yöt sujuvat?

  • S-S
    14.11.2012 at 10:37

    Kiitos, kiitos KIITOS ja isot virtuaalihalit teille kaikille, mummia myöten!

    Nyt kun tota teidän rytmiä katson, tajuan että meillä kitistään suunnilleen samoihin aikoihin. Jotain olen jo omalla (hataralla) maalaisjärjellä osannut rytmittämisestä päätellä, mutta ai että helpottaa saada vahvistus omille arvailuille. Eniten muakin on hämmentänyt se, että aamukitinä (joka siis tosiaan on aamuVÄSY) alkaa jo alle tunnin päästä siitä kun on möngitty peiton alta. Ja tosiaan tarpeeksi nukkunut vauva herää pirteänä ja hyväntuulisena! 

    On muuten tunnustettava, että hittolainen että sitä tuntee itsensä joskus urpoksi. Tämäkään asia ei varsinaisesti ole rakettitiedettä, mutta niinpä vaan se ei silti ollut itsestäänselvyys. Kuten ei myöskään se, että vauvalla (autocorrect muuten tahtoo muuttaa sanan ”vauvalla” muotoon ”vaivalla”….) VOI olla nälkä aiemminkin kolmen tunnin kuluttua edellisestä syömisestä. Se oppitunti tuli kyllä ihan jo kaksiviikkoisena, joten kenenkään ei ole syytä huolestua etteikö lapsi sittemmin olisi saanut vauvantahtisesti ruokaa ja kasvanut ja kehittynyt hienosti. En silti ikinä unohda sitä kätilömme varovaista kommenttia kun ihmettelin kitinää (kävimme siis Kättärillä jälkikontrollissa viikon kuluttua kotiutumisesta, koska kaveri saapui maailmaan viisi viikkoa etuajassa, oli LV37:lla viikon bilirubiinien ym.vuoksi jne) että ”usein kannattaa kokeilla josko maito maistuisi…”. Huoh.

    Neiljän ja puolen kk:n aikana äiti on siis oppinut jo tämän verran! Ehkä vielä on toivoa ;)

     

  • sannnni (Ei varmistettu)
    14.11.2012 at 10:47

    Oho, sattumalta olen käyttänyt samaa tekniikkaa. Vauva vain haluaa nukkua kolmesti päivässä, kummallista. Aamuväsy tulee kympin maissa ja mahdollistaa aamukahvit minulle. Kun kelit olivat vielä lämpimät, niin iskin vauvan semmoisenaan vaunuun ja ulos, ehkä kävin pienen kävelylenkin tekemässä. Nyt kun pitäisi laittaa haalarit lapselle ennen uloslaittamista, niin nukutan sen vaunuihin sisällä ja nukkuu pitkiä unia sisätiloista huolimatta.

    Niin ja oho, täällä oli joku tommonen kisa käynnissä. Olin hidas kun piti lukea ja kirjoittaa (ja juoda kahvia)

  • Liv
    14.11.2012 at 10:54

    Tämä on juuri se syy, miksi minä jaksan ylistää rutiineja, rutiineja, rutiineja! Sitä, kuinka kaikki on niin hiivatin helppoa, kun itse tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja ennen kaikkea, että se lapsi tietää.

    Minä huomaan meidän 1,5vuotiaasta, että sen elimistö vähän kuin elää rutiinien myötä. Hyvänä esimerkkinä nuo illat. Voi olla, että tyttö on ihan reipas ja energinen,- aina siihen asti, että mennään iltapuurolle. Siinä ilmeisesti kun tieto siitä, että kohta mennään nukkumaan, pamahtaa tuonne aivoihin, tytön koko olemus muuttuu hetkessä väsyneeksi. Puuron jälkeen pestään hampaat, etitään tutti ja mennään sänkyyn (ihan jo isojen tyttöjen sänkyyn vielä!). Sinne hän aina nukahtaa ihan itekseen ja kitisemättä, ei nouse sängystään tai muuta (no kerran oli napannut pöydältään Disneyn Kaunotar ja Helinä-Keiju figuurit, kun ne oli uusia ja tyttö niin tykkäsi niistä ;). Meillä on siis aina tehty samalla tavalla, ja aina vaan edelleen nämä toimii. Päikyille tuo taas menee omatoimisesti, kun ennen päikkyjä on ruoka, jonka aikana aina kerron, että sitten mennään nukkumaan. 

    Sitä paitsi itseäänkin helpottaa, kun voi aika lailla vaan kellosta vilkaista kitinän ja känkkäränkän syytä: sattuuko olee ruoka-aika lähestymässä, vai ehkä uniaika. Tai jos lapsi on kovin levoton, voi kellosta vilkaista et pitäiskö meidän olla jo ulkona (koska joo, ulkoiluaika<3) :D 

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    14.11.2012 at 10:57

    Hih, olen ihan ”mummo”. (Viimeinen kommentti Rytmitapailua-bloggaukseesi on minun) Eli just niin, kitisijät pistetään pihalle :-) Kyllä meilläkin lähipiiri on ihmetellyt aikoinaan kun vaunut oli pihalla vaikka keli oli mikä, mutta unet oli aina loistavat ja lapsi hyväntuulinen. Oma äitinikin (vm -54) joskus taivasteli että pistän lapset pihalle, kun pakkasta on -20. 92-vuotias mummoni sen sijaan ei koskaan ikinä milloinkaan ole ihmetellyt ulkona nukuttamista vaan aina todennut niin kasvavan terveitä ja hyväntuulisia lapsia. Nauti omasta ajastasi – ja vauvasta!

  • Tilia
    14.11.2012 at 11:08

    Päiväunet on niin parasta! Kyllä niitä kannattaa varjella ja vaalia, kuten nyt huomasit.

    Mulle iski melkeinpä kriisi siinä vaiheessa, kun esikoinen lopetti päiväunet päälle neljävuotiaana. Ei omaa aikaa päivällä enää ollenkaan! Kolmet unet on vielä luksusta, kahdet juhlaa ja yhdetkin ihanat. :)

  • Lähiömutsi (Ei varmistettu)
    14.11.2012 at 11:41

    Mun on pitänyt pitkän aikaa tehdä ylistyspostaus ihanille kamalille rutiineille. Kun onhan se tylsää, kun ei enää voi kukkua kavereiden luona yömyöhään kuten vastasyntyneen kanssa, kun tyypin pitää olla kasilta unessa tai tulee känkkis.

    Mutta on se maar ihanaa, kun päivät eivät enää ole kaaosta, vaan tietää, että tohon aikaan syödään ja tohon aikaan nukutaan, on tällaisen semipedantin ihmisen mukavampi päiväänsä järjestellä.

    Hyvä mummit ja rutiinit!

    http://www.mutsiavautuu.com

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    14.11.2012 at 11:46

    Tätähän ei ymmärrä kukaan muu kuin saman kokenut;) Meillä nyt lähestyttäessä 7kk ikää kans vasta rytmit alkaa löytyyn niin, että nukutaan ilman liikettä, kaukaloa, rintareppua tai yleensäkään äitiä (tissiä) lähietäisyydellä. Aah, päikkärit&lt;3

  • Suvi_k (Ei varmistettu)
    14.11.2012 at 11:53

    Tuo rytmi on kyllä ihan luksusta. Meillä alusta asti poitsu mennyt aika selkeillä linjoilla (vietti ensimmäiset 4pv tarkkailuosastolla, jossa hoitoaika 3h välein, sillä rytmillä päästiin alkuun kotonakin). Tuossa n. 4kk alkoi maailma avartua niin rytmit ja syklit ja kaik tuntui menevän sekaisin, kunnes joku kaunis päivä koin ”valaistuksen” juuri tuon kitinä = VÄSYMYS asian suhteen. Eli sitten kuin ensimmäinen haukotus tulee niin ollaan jo tosi pitkällä kohti unta. Tätä olen isillekin yrittänyt sisäistää, joka yrittää hyppyyttää tms. kitisevää pikkumiestä… Äippä kun viettää niin paljon enemmän aikaa vauvan kanssa, oppii lukemaan tosi pienistä eleistä mistä on kyse (ehkä. välillä. nykyään ei hajuakaan mitä se kitisevä hampaidentekijä ? haluaa ;D ). 

    Ja voih, kyllä taitaa meidän ROKKIBEIBIT jäädä kaikumaan tyhjille seinille, kun kömmitään vasta kymmenen jälkeen ylös sängystä :D

     

  • Ananas
    14.11.2012 at 12:29

    Tää on tosi hyvä kilpailu äitipäille. :D Mun ajatuksenjuoksu tätä lukiessa aamulla meni suunnilleen näin:

    – Aaa, voi, noilla on toi ihana Kurtis -verho!

    – Vähän hyvä juttu, täytyy kyllä meidänkin nyt ryhdistäytyä tässä rytmiasiassa, niin päivät helpottuu.

    – Ai tää on kirjotettu 9.18, eli ihan just. Olispa hyvä jos olis nyt piilotettu se Rokkibeibin tavara kuvaan, niin olis hyvät mahdollisuudet, kun luen näin aikaisin tätä.

    – Joo, kyllä meilläkin taitaa olla se kitinä aamuisin väsymystä, vaikka ei olla oltu usein kuin tunti hereillä. Täytyy kokeilla laittaa aikaisemmin parvekeunille.

    – Hetkinen! Siis noita Kurtis -verhojahan on just siellä Rokkibeibissä! Sehän on se ensimmäinen arvontajuttu! Äkkiä vastaamaan!

    – Ai. Kello olikin 10.30 eikä 9.30. Tää menikin jo.

  • Teeu (Ei varmistettu)
    14.11.2012 at 12:42

    Tykkään niin kovasti lukea näitä sun kirjoituksia. Itselläni lapset on ”jo” yli 5 ja 2, joten jotenkin näitä lukiessani palaan aina niihin hetkiin kun omat olivat vielä pienempiä. Ja tää rytmi-juttu… se oli ensimmäisen kanssa mullekin ihan utopiaa, kunnes äitini hienovaraisesti ehdotti, että mites olis? ;) Toisen kanssa osasin jo heti alottaa ”oikeanlaiset” jutut, kun tiesin niistä. Että kiitos vaan rytmeistä, rutiineista ja mummeista. :)

  • Mindeka
    14.11.2012 at 13:03

    Meillä oli vastaavanikäisenä aivan samat päikkäriajat ja -tavat! Jossain vaiheessa (talvella) alettiin harjoittelemaan nukkumista sisällä ja onneksi siihenkin (!) vauva oppi nopeasti.

  • Kristaliina
    14.11.2012 at 13:15

    Epe oli kyllä muuten ihan sai-RAAN nopee, miten ehtikin tuohon alkuun etsiä linkit ja kaikki… :)

    Ja hitsi, mikä repeäminen tuolle Ananaksen kommentille: joo, tässä mennäänkin ihan tän äitiysaivokapasiteetin äärirajoilla tän kilpailun vaikeudessa – yhtään tän haastavampaa ei vois näillä univajeilla suorittaakaan :D Munkin piti aamulla ihan ääriponnistella, että en varmasti paina ”julkaise”-nappia liian aikaisin ja kämmää koko hommaa, jännää oli siis täälläkin päässä :)

    Joo, mut tää eka oli tällainen suht (hihihi) helppo, seuraavat saattavat olla vaikeamminkin bongattavissa. Ja eivät tule aina näin aamusta, riippu vähän.. …meidän rytmistä :) Ja näitä tulee noin kerran viikossa siis.

    Meillähän oli siis aiemmin sellaiset perus-harsoviritelmät niin kuin mattekin varmaan oli bongannut. Ostin pariin otteeseen erilaisia kivannäköisiä pyykkipoikiakin, mutta joo: tuota vaunuverhoa kokeiltuani pyykkipoikaelämään ei kyllä ole enää paluuta… Mun tarkoituksena on ollut myös neuloa niihin leijonantassuihin sopiva verho itse, mutta hmm… tarkoitus = kokonaan aloittamatta edelleen. Ehkä joskus…

    Tää vauvantulkinnan oppiminen on kyllä kans vähän pidempi oppimäärä… Mä oon tehnyt paljon just tuota samaa kuin mistä mm. Suvi_k kirjoittaa miehensä tekevän, eli yrittää vaan viihdyttää vaikka hyppyyttämällä vauvaa, joka yrittää viestittää väsymystään.

    Itse asiassa en tiedä, kuvittelenko vaan: mutta mun mielestä tuntuu, että Silvan ”väsymysviestintä” on jopa vähän voimistunut, kun siihen on oppinut reagoimaan oikein. Nyt se esim. ihan selvästi hieroo silmiään (kuten Jennikin Puutalobabyn Facebookissa kirjoitti) halutessaan nukkumaan – mun mielestä se ei tehnyt sitä vielä pari viikkoa sitten…

    Yönukkumisista voisinkin tehdä jossain vaiheessa ihan erillisen bloggauksen. Siinäkin on ollut vähän… …vaihtelua :)

  • Laura S (Ei varmistettu)
    14.11.2012 at 13:33

    Meidänkin 7kk neidin päikkärit ovat pidentyneet 45 minuutista lähes kahteen tuntiin. Muutos ”yllättäen” tapahtui nyt syksyllä, saman tien kun päikkäreitä alettiin nukkua partsilla. Kesällä auringon (mukamas) paistaessa partsilla oli turhan kuuma vauvalle, ja muutenkin olen ollut vähän laiska vaunuissa nukuttamisen suhteen kun likaiset vaunut pitää kärrätä koko kämpän läpi parvekkeelle. Kunnes tajusin, että laiska pääsee helpommalla kun vauva nukkuu hyvin ;) (ja että ne rengassuojatkin on olemassa!)

  • 1 2 3