Voi lapset ja heidän makumieltymyksensä!
Lasten takia tähän taloon on otettu enemmän tai vähemmän avosylin vastaan monenlaista lastenviihdettä. Porttiteoriaa kuuliaisesti noudatellen ensiksi tulivat Fröbelin palikat ja Teletapit. No, siitä ei ollut enää pitkä matka Titi-nalleen. Myöhemmin iskivät prinsessat ja viimeisenä Ryhmä Hau.
Kaikista näistä hahmoista olen lasten innostuksen myötä alkanut itsekin ajatella, että no nämähän ovat ihan kivoja. Mutta on yksi, johon vaan… …ei, eijeijeijei *spontaani tuskanparahdus tähän* en vaan mitenkään pääse sisälle.
Tämä sarjahan on kaikille ihan tuttu (omasta lapsuudestakin, tosin se oli hyvin erilainen silloin), suloinen ja niii-iiiin yleisesti tykätty. Päällisin puolin näyttää hyvin harmittomalta söpöstelyltä, teemakin on ystävyys. Oi oi, pusi pusi. Mikäs sen ihanampaa? Ei tule oikeastaan edes mieleen, että tässä kaikkien (?) lasten suosikissa vois olla jotain ikävää.
Paitsi että mun mielestä se vaan on ihan kamalaa.
Vanhat ja uudet samassa kuvassa.
My Little Ponyt.
Mun pää hajoaa, kun Silva kuuntelee tätä äänikirjalta – ja videoista se vasta hajoaakin. Onko tää muka oikeasti kaikkien muiden maailman ihmisten mielestä ihan jees sarja…? Paitsi mun ja Joelin.
Ootteko te muut syventyneet tuohon sarjaan, katsoneet sitä yhdessä lapsen kanssa?
Siis joo teemana ystävyys, mutta ne suloisensöpöläisponihthan siis ihan koko ajan riitelevät, tiuskivat ja ovat toisilleen ikäviä. Ilkkuvat, pilkkaavat, kiusaavat. Ystävyys aina joo loppuratkaisussa ymmärretään jee-jee, mutta ensin on koko alkutarinan ajan ilkeilty, kiukuteltu, kostettu, uhkailtu ja tiesmitä. Lisäksi siellä on ilmeisesti jotain tosi ikäviä hahmoja, koska ponihommista on tullut meillä painajaisten vakiokamaa.
Siis muillekin kuin vanhemmille.
Siis avatkaa tätä ponihommaa nyt pliis mulle! Onko se kaikkien muiden mielestä oikeasti ihan kiva…? Ja siis miksi on olemassa tällainen suloisensöpöläinen lastensarja, jonka hahmot ovat vaan… ….äääh en keksi tähän sanaa suomeksi, mutta: bitch. Eiks ne ois voineet olla kivoja poneja hei…? Kopoti-kopoti.
Silvahan siis tykkää näistä poneista. Samanaikaisesti kyllä ymmärtää itsekin, että nyt esimerkiksi sovittiin, että ponivideoita ei netistä katsota, kun niistä tulee iltaisin ”jännittäviä ajatuksia”. Pelkästään nuo lelut on munkin mielestä oikein kivoja – ja lapsuudessani nämä vanhat ponit (joilla meillä siis leikitään) olivat mulle tosi tärkeitä ja rakkaita. Mutta ne uudet tarinat, graaah.
Ja mähän siis hajoilen jo pelkästään siitä, miten meidän nelivuotias sanoo sellaisella jenkkiteiniaksentilla, että Twilight Sparkle tai Pinkie Pie. Aaaaaaaaaargh! Miks niillä ei voi edes olla suomeksi käännetyt nimet aaaaaaargh? :D :D :D :D
Oonko ainoa? Oikeasti? :D
PS: Ja ettei ihan poniangstilta unohdu:
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
…ja sellaista ystävyyttä, jossa ollaan toisille alusta asti (eikä pelkästään loppuratkaisussa) kivoja ja huomaavaisia :)
32
ElinaBeE
14.2.2017 at 16:50Meillä on ponit kielletty :D Multa kiellettiin ponit myös lapsena, mutta nyt ymmärrän kiellon erinomaisen hyvin – onhan ne nyt ihan kamalia!
–
Noi lelut on kuitenkin ihan sööttejä! Niitä kyllä voisin harkita pojille, jos keksivät pyytää :D
krista
14.2.2017 at 18:35Aattele miten hassu sanapari ”ponit kielletty” :D Luulisi, että just kaikista hahmoista PONIT ois niitä sympaattisia ja ihania ja harmittomia. Mutta joo ei nää ponit :D
–
Lelut kyllä tosiaan on kivoja! Meillä ei niitä uusia taida ollakaan (noista kuvista keskimmäinenkin taitaa olla jotain eri sarjaa), mutta hyvin menee ponileikit näillä vanhoillakin :)
Anicca
14.2.2017 at 17:18Ööö, siis mulle ei ainakaan poneista edes tule ekana mieleen se sarja vaan just noi My Little pony -lelut. Niitä meiltä löytyy muutama ja joskus saatiin joku My Little Pony – dvd mutta se jouti kyllä muutaman katselukerran jälkeen hyllylle. Se ON kamala.
Onneksi meillä ei lapset enää edes muista että poneista on joku sarja olemassa, ihan hyvin noilla leikkivät ilman sitä sarjan katsomista;).
krista
14.2.2017 at 18:54Joo siis meilläkään ei tätä ”ongelmaa” ollut vielä ennen kuin tutustuttiin siihen sarjaan! Ennen ne oli vaan lelut (no siis noi vanhat ponilelut) ja ponithan nyt on oikein kivoja leluhahmoja :) Nyt meilläkin on käynnissä se, että ”hienovaraisesti ohjataan” (heh) muunlaisten äänikirjojen pariin. Jospa se siitä itsestään unohtuisi se sarja, ja noilla ponileluilla voi tietysti leikkiä ihan ”leluina”. Niinhän meillä itse asiassa on prinsessojen kanssakin, eli elokuvia ei olla katsottu, mutta se ei ole haitannut prinsessafanitusta ja -leikkejä ollenkaan :)
Eeva
14.2.2017 at 17:25Minusta sarja on suorastaan kamala. Huonoa kieltä, epäselvää ja epämääräistä puhetta, liian nopeat leikkaukset. Jos minä en pysy juonen perässä, niin miten sitten neljävuotias. Meillä on lapsen ruinauksen tuloksena katsottu muutama jakso, mutta siihen on jäänyt. Ei vaan pysty 😯 Lapsikaan ri onneksi ole muutaman kerran jälkeen mitenkään fanittanut sarjaa/poneja. Leikeissä on muutama minun vanha poni.
Eli ette ole ainoita, joita sarja tympäisee.
Eeva
14.2.2017 at 17:29Ja lisäisin vielä, että sana ”bitch” kuvaa varsin hyvin omasta mielestänikin ponien olemusta, eli ei kiitos meille. Mitähän koko sarjalla on haettu?
krista
14.2.2017 at 19:05Ah! Hitsi siis en ole IKINÄ kenenkään kuullut sanovan näistä poneista mitään huonoa – ja hyviä lastensarjoja katsoneena siksi ehkä tulikin niin yllärinä tämä, että jokin näin suosittu on jotain näin… …no: kamalaa :D Nojoo, onneksi niillä poneilla voi tosiaan leikkiä ilman sitä sarjaakin!
Chui
14.2.2017 at 17:37Musta on jännä huomata miten eri tavalla ihmiset ajattelee asioista. En ole itse meinaan koskaan kokenut mitenkään erityisen kamalana noita uusia poneja. Tykkään itsekin katsoa pojan 6v kanssa niitä.
En osaa edes ehkä selittää mikä niissä on se juttu… Ehkä juuri se että vaikka aina ei osata olla ystävällisiä ja ajatella ensin toista ja hänen tunteitaan niin ollaan silti ystäviä ja voidaan sopia asiat ja jatkaa eteenpäin.
Poneissa musta nimenomaan kärjistetään näitä kavereiden kanssa tulevia ongelmia tahallaan, niin että lapsetkin tajuavat jo ennen loppuratkaisua että toi ei nyt ollut kivasti tehty.
Mä myös itse en tahdo kestää mitään ”tekosiloisia” ohjemia joissa aina on kivaa ja ihanaa ja kaikki on kohteliaita ja aina ystäviä… Toki meillä lapsi sellasia myös katsoo ja tykkää niistä siinä missä poneistakin.
Voi olla että ajattelen eri tavalla myös siksi että noi 6v pojan muut suosikitkaan ei enää ole mitään halinalleja ja ryhmä hauta. Eikä musta tarvitsekkaan olla, iän mukaan muuttuu suosikitkin. Nyt meillä tykätään dinotruxista, ninjagosta ja nexo knighteista.
Meillä muuten eniten painajaisia on aiheittaneet disneyn prinsessaelokuvat :D On nähty painajaisia Ursulasta, Pahattaresta ja Frozenin jäähorviöstä… Meillä ei vieläkään ole katsottu kokonaan Pientä Merenneitoa kun se on liian jännä. Sen sijaan katsoo ihan innoissaan ninjagoa jossa musta paljon pelottavampia hahmoja (haamuja, käärmeihmisiä).
krista
14.2.2017 at 19:10Oiskohan tässä tosiaan yksi tekijä se, että lasten ”jännityksenhaluaminen” on niin erilaista, temperamentista (ja ikävaiheesta) riippuvaa varmaan… Mutta sit toinen on se jännittävyys ja sit toinen on se ihan ilkeily; näistä ekalle meillä ehkä lapset on ”allergisia” ja jälkimmäiselle mä itse :) Mä vaan jotenkin uskon, että ystävyyttä voi opetella ilman sen näyttämistä, mitä se pahimmillaan on :D Toisaalta sitten (niin kuin A tuossa sanoo), isommille lapsille voi ollakin ihan hyvä opetella, että miten asiat ratkeavat silloin, jos kaikki ystävyydessä EI mene putkeen… Eli hmmm tavallaan hmm joo…
–
Joo ja siis meillähän ei ole tosiaan noista prinsessaelokuvista katsottu yhtäkään. Meille Nalle Puhkin on liian jännittävä (Kani), et silleen :D Mutta joo tuo jännittävyys on sit tosiaan asia erikseen. Jotenkin itsestäni tuntuu, että nyt Silva on sellaisessa vaiheessa, että se vähän alkaa olla kiinnostunutkin jännittävistä asioista. Silleen pienesti utelias, mutta sit kuitenkin ei-ei. Ennen se oli vaan totaalikieltäytyminen ja huoneesta huudolla poistuminen, kun oli yhtään jännempi kohta missään. Eli ikävaiheita tavallaan nämäkin, ja sit temperamentin mukaan…
Metsärusakko
14.2.2017 at 20:13En millään muotoa pahalla tarkota, mut mitä ihmeen jännittävää on Kanissa? :D Meijän lapset ei oikeen oo Nalle Puhista innostuneet, enkä omasta lapsuudestani niin tarkkaan sitä muista, siksi ihan mielenkiinnosta ihmettelen.
krista
14.2.2017 at 22:13Joo en mäkään ois ihan odottanut sellaista :D Ilmeisesti se on (näissä uusissa Puheissa, lapsuudesta en itse tällaista muista) jotenkin ikävä, hapan ja kärttyinen :)
A
14.2.2017 at 17:45Mun tyttö tykkää kovasti My little pony-ohjelmista (ja niistä poneista). Mun mielestä blogikirjoituksen kritiikki on oikein osuvaa (siis ystävyyden taika on musta kaukana ja äänimaailma on kamala), mutta toisaalta en mä viitsi lapselta kieltääkään kun hän niin fanittaa (toki tarjolla on paljon parempaakin viihdettä ja sitä aktiivisesti tarjotaan, poneja ei aktiivisesti todellakaan tarjota). Mutta tuo teema, että on joku ilkeä tyyppi, niin se vaan tuntuu toistuvan lasten kirjoissa(kin) ihan jatkuvaan syssyyn (pahin on musta Pekka töpöhäntä, en sitä jaksa yhtään) ja olen miettinyt että onkohan tässä joku aihe joka pohdituttaa 4-7-vuotiaita. Oma lapsi (kohta 5v.) siis selvästi näitä kaverijuttuja pohtii ja mietin että voisiko olla että kirjat ja sarjat antavat mahdollisuutta käsitellä sitä että kaikki ei ole aina kivoja. En tiedä onko näin, mutta itse voisin kyllä jättää jo tämän genren väliin :) Lapsen suurin suosikki on Risto Räppääjä ja Viileä Venla-leffa ja siinähän Nelli ja Venla käyttäytyy tosi kurjasti Ristoa kohtaan ja sit onnellisessa lopussa kaikki on kavereita. Eli samaa teemaa tämäkin.
krista
14.2.2017 at 19:15Joo se voi olla, että tässä on osittain sellaista ikävaihejuttua mukana – että jotkut asiat alkaa sit vaan jossain vaiheessa kiinnostaa. Itsehän oon kritisoinut tätä ennenkin, eli tätä että miksi kaikissa tarinoissa täytyy olla joku megailkeysahmo. Joo Pekka Töpöhäntä on kyllä… Meillä on yksi Pekka Töpöhäntä -kirja tullut kierrätyskirjapaketin mukana, ja siitä Silva vaatii aina, että hypätään yli kaikki sivut, joissa on Monni.
–
Mutta tosiaan se voi tietysti olla, että lapsi tosiaan haluaa jotain tällaista omien ajatustensa käsittelyn tueksi jossain ikävaiheessa. Niin kuin tuossa ylempänä just kirjoitin, että oon ollut aistivinani Silvasta ihan sellaista orastavaa kiinnostusta (HYVIN orastavaa, varmaan moni 2-vuotias katsoo sellaisia, jotka on Silvan mielestä liian jänniä) ministi jänniä juttuja kohtaan, sellaisia jotka ennen olivat nou-nou.
Henriikka
14.2.2017 at 18:30Muuhun kantaa ottamatta, mulle tuli heti mieleen tää suomalainen dubbaus siitä vanhemmasta My Little Pony -sarjasta. Tää ei oo siis vitsi, vaan ihan oikea dubbaus: https://www.youtube.com/watch?v=nO_1gWdDmD8
Jotain aivan kamalaa :D :D
krista
14.2.2017 at 19:00Eikä :D :D :D Ei voi olla aito, eihän, eihän…? :D :D :D
KattiLaKoo
15.2.2017 at 08:56Apuaaa!!! 😨😱😭
Heispi
14.2.2017 at 18:46Mä en tiedä poneista, en lapsena enkä nyt, mutta jos ne lelut on sun vanhoja niin niissä on todennäköisesti paljon ftalaateja ja muita hormoonihäirikköjä, joita nykyleluissa valvotaan tarkemmin.
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-2000000899729.html
Sori. Ei ollut tarkoitus olla ilonpilaaja.
krista
14.2.2017 at 18:58Joo varmasti onkin; on ihan tiedossa :) Musta itsestäni ei ole löytynyt vielä ftalaattihuolta (vaikka kai nykyään ”kuuluisi”), meillä leikitään vanhoilla leluilla ihan pokkana ja aihe ei itseäni huoleta (vaikka tosiaan kai ”pitäisi” huolettaa, oon mä noista paljon lukenut, kun porukka niitä niin jakaa somessakin). Heh joku huoli sentään multakin puuttuu, tai jotain :D
Heispi
14.2.2017 at 19:18Hahaa xD. Pääasia, että homma on tiedossa 👌
Sanna
14.2.2017 at 19:08Ihan karsea sarja! En ymmärrä miksi siitä on tehty semmoinen kuin on.
Mutta hyvää ystävänpäivää❤❤❤❤
krista
14.2.2017 at 19:15Samaa mieltä! …ja hyvä ystävänpäivää! <3 <3 <3
Kaisa
14.2.2017 at 19:41Meillä katsotaan vaan Pikku kakkosta ja ylen kakkosen aamuohjelmia, niissä on laatu vähän toinen kuin mainoskanavilla. Joskus neljävuotia bongaa telkkarin valikosta My little ponyt ja niitä on sitten katsottukin. Pelkotiloja satunnaiset katsomiset ei ole aiheuttaneet mutta ei siitä sekoilusta nimien lisäksi oikein muutakaan ole tarttunut. Ponileikit on meilläkin hitti ja ”Vailait parkke” ja ”Raipoodasshh” ihaninta koko maailmassa mutta eläytymiseen tuntuu riittävän pienet vilkaisut sarjoista.
krista
14.2.2017 at 22:19Meillä taas ei ole oikein noista ohjelmista mitään kokemusta, kun telkkaria (kanavavirtana) ei kotona katsella – siksi tää Ylen/kaupallisten kanavien lastenohjelmaero on mulle tuntematon (eli en tiennyt, että ponit tulee jostain telkkarikanavalta; vai siis tuleeko?). Mutta jännä siis ajatella, että niissä voi tosiaan olla sisällöllisiä eroja! Mutta siis lastenohjelmia meilläkin katsotaan, Youtubesta siis (ja Yle Areenalta Ryhmä Hauta) ja sieltä nuo ponit on tosiaan bongattu…Etenkin kipeänä tuo Youtube on usein käytössä, ja täällä tulee joku piirrettykanava (Clan) myös. Alussa yritettiin olla katsomassa sitä, mutta onhan siihen nyt koukahdettu. Sieltä tulee kaikenlaista, mutta ihan kivaakin: Ryhmä Hau, Oktonautit ja lääkärityttö (Lääkäri Pehmola) siellä on tosi kivoja. Silva tykkää myös Super Wingseistä eli niistä lentokoneista – ja näistä kaikista tykkään itsekin!
–
Joo toi ois kyllä parasta, jos pieni vilkaisu riittää ja sitten voi keksiä kivat juonet itse <3 Youtubesta löytyy myös ponien laulunpätkiä, ne on useasti kivempia kuin koko tarinat.
Kaisa
14.2.2017 at 19:49…Ihan kokonaan en halua oikein mitään roskaakaan kieltää, että lapset pysyvät vähän jyvällä lasten omasta populaarikulttuurista mutta muuten en oikein näe syytä katsoa ohjelmaa, jossa sisältö on niin kehno.
krista
14.2.2017 at 22:33Joo ja varsinkin tietysti, kun eihän poneissa sinänsä ole (leluina) mitään vikaa eli niillähän voi leikkiä kivojakin leikkejä :)
murina
14.2.2017 at 20:28Siis häh, eikä oo kamala?!?! Meijän lasten ihan ehdoton lemppari, yksi harvoja ryhmä haun lisäksi, jotka uppoaa sekä 4v tytölle, että 8v pojalle :’D Katotaan telkkarista, netflixistä ja youtubesta eikä mulle oo ikinä kertaakaan tullu sellasta ääääh ahdistusta, minkä kyllä saan monistakin lasten ohjelmista….
krista
14.2.2017 at 22:36Hahaa, oot eka poniärsytykselle immuuni! Mutta sunlaisia varmasti on hurjasti (tässä nyt tietysti me ärsyyntyneet avaudutaan :) ), koska tämähän on niin huippusuosittu sarja.
Riikka
14.2.2017 at 20:44Valitettavasti nää on todellakin ikävaihejuttuja. Yritäpä koululaiselle myydä jotain pikku kakkosen juttuja… ei, ne katsoo kaikkea mitä mainoskanavilta tulee ja nää ponit on siellä parhaasta päästä. Niiden tarina on todella monitasoinen ja siinä on sentään sanoma. Kuudes kausi menossa, myös äidillä ;)
T. 6 ja 8v. äiti
Annu
14.2.2017 at 21:21Meillä mlp on lasten lemppari (5 ja 3v), yhteen aikaan muita ohjelmia katsottukkaan ku poneja..mutta kiinnostuksen kohteet vaihtelee meillä aika tiuhaan!
Mua itteäni ärsyttää niiden ääni ja joskus asiat tapahtuu jotenkin tosi nopeasti ja onhan siinä niitä pahiksia, mutta meidän lapset ei niitä pelkää vaan ne on jännittäviä!
Meidän 3v tyttö rakastaa dinoja ja ollaan kirjastostakin lainattu dino tietokirjoja, noh, niissähän sitten kerrotaan mitä dinot syö jne. Että eipä semmosiakaan kirjoja passais varmaan kasvatusoppaiden mukaan lukea, mutta jotenkin tuntuu ettei lasta saa huijatakkaan…lihaahan ne jotkut dinot syö ja sillon voi näkyä kuvassa piirrettyä verta.
Omassa lapsuudessa oli suosikkeja:
pöllyissä harhoja näkevä tohtori sykerö
Nikke knakkerton, joka aikuisen silmin on jotain muuta ku lastenohjelma.
Ja Alfred j kwak jossa myös aika rajuja asioita…eikä ne minua pilanneet, ainakaan omasta mielestäni; )
Pimmiainen
14.2.2017 at 21:36Ja entäpä Bronies?
krista
14.2.2017 at 22:04No siis mun mielestä on tietysti hienoa, että pojat ja miehetkin voivat fanittaa just tasan sitä, mitä fanittavat. Ymmärrän myös (jos jollain tällainen tausta on) tietynlaisen sukupuolistereotypian murtohalun valitsemalla fanituksen kohteeksi jotain sellaista, joka on ”tyypillisemmin” toisen sukupuolen juttu. Mutta pakko silti myöntää, että ollaan yhdessä Joelin kanssakin ihmetelty, että miksi JUST TÄMÄ sarja. Miksi ei joku… …parempi :D
Maukka
14.2.2017 at 23:07Mutta kun ne on niin söpöjä! Luulen että toi kettuilu on just se miks se vetoaa myös teineihin ja aikuisiin
Anu
14.2.2017 at 22:13Mun poika rakasta My Little Ponya ja meillä on katsottu sekä Friendship is Magicia kuin sen spinoffia Equestria Girlsiä kaikki kaudet ja leffat mitä käsiin on saatu ja siinä sivussa me vanhemmat olemme myös tulleet poniperehtyneiksi.
Kokonaisuutena sarja on musta siitä merkittävä, että siinä jokaista merkittävää toininnallista roolia esittää tyttöhahmo. Kovin montaa vastaavaa sarjaa ei ole tarjolla esim. usein niin kiitellyssä Pikku Kakkosessa, jossa kaikki useamman keskushahmon sarjat ovat yleensä poikavetoisia. Toki MLP ei myöskään minusta ole aivan pienten lasten sarja. Jaksoissa käsitellään teemoja, jotka aukenevat vasta taaperoita vanhemmille lapsille.
Rasittavuudesta huolimatta ponit on myös hahmoina rakennettu siten, että niistä saa esimerkkitukea moniin tilanteiseen. Meillä esim. uutena asiana on noussut Pinkie Pien fanitus kun lapsi on potenut jotain isoksi kasvamisen kriisiä. Kuitenkin allekirjoitan sen, että välillä sarja menee kimitykseksi, mutta minusta todella monessa lastenohjelmassa dialogi on luvattoman huonoa.
Mutta kaipa nämä myös menee vähän vanhempien mieltymysten mukaan. Meidän nörttiperheeseen MLP istui kuin nenä päähän, mutta toisaalta lapsi ei ole ikinä katsonut jaksoakaan tai kuunnellut lauluakaan Ti-ti Nallea, joka minusta taas on lapsia aliarvioivaa pehmoilua.
MirvaK
15.2.2017 at 06:45Meillä myös katsottu kaikki ja voi riemua kun Netflixille tuli uusi leffa. Ja jopa meidän 12v poika jaksaa pysyä olkkarissa kun tytöt 4v ja 9 v katsovat. Ja minä myös pidän näistä. Ja jotenkin kyllä ongelmat ohjelmissa ovat loppupelissä melko arkisia.
Mamaa
14.2.2017 at 22:17Minäkään en edes tiennyt, että näihin on tv-ohjelmakin. Lapset leikkivät hahmoilla tyytyväisenä ilmankin ja nimetkin on tiedossa, kiitos päiväkotikaverien.
5-vuotias tyttäreni pitää kovasti myös Littlest Petshopeista ja erehdyin ostamaan niistä kertovan DVD:n. Kertaalleen katsottiin vähän matkaa, mutta sisältö oli hyvin samankuuloista kuin kertomasi perusteella My Little Ponyt. Ei olla uudestaan katsottu, en halunnut että lapset katsovat toisille ilkeilyä, juonimista ja jatkuvaa kaikesta valittamista.
Meillä on katsottu ohjelmia kakkoselta ja LastenAreenasta sekä valikoituja DVD:tä. En tiedä mitä sitten, kun Pikkukakkonen muuttui liian lällyksi. Mun mielestä mainoskanavien lastenohjelmat on pääasiassa ihan hirveää sisällötöntä kuraa, joissa pääosassa on räiske ja mäiske. Bonuksena vielä risoo ne vähän väliä tulevat mainokset, joissa mainostetaan pääasiassa leluja/tuotteita, jotka mun kokemuksen mukaan joko menevät hyvin pian rikki tai/ja uutuuden viehätyksen häivyttyä eivät enää pääse uudestaan leikkiin. (Anteeksi, eksyin aiheesta!)
Mutta onko kouluikäisille jotain laadukkaita lastenohjelmia olemassa? kun mun (toistaiseksi melko vähäisen) kokemuksen perusteella mainoskanavien ohjelmat eivät sellaisia ole. (Toivon olevani väärässä!).
krista
14.2.2017 at 22:24Tää on mullekin nyt ihan uusi juttu nää mainoskanavien lastenohjelmat! Nyt tekee mieli ihan ”itseään sivistääkseen” (heh) katsella, että mitä sieltä sit oikein tulee (kun tuolla aiemmin sanottiin, että tää on niistä parhaimmistoa) ja just noita mainoksia myös – ihan entuudestaan tuntematon maailma :) Onko nää mainoskanavien sarjat siis suunnattu isommille? Tuleeko niitä johonkin tiettyy aikaan päivästä siis?
–
Ja siis totta, nää meidän lempparit tosiaan on näitä pienempien lasten lemppareita… Mutta entä sitten tosiaan kouluikäisille? Onko kouluikäisten vanhempia kuulolla, onko laadukkaita lastenohjelmia koululaisille?
Mamaa
14.2.2017 at 23:44Tutkivaa journalismia, jos ei muuten! ;-)
Meillä on ehditty mainoskanavien lastenohjelmien ääreen vain viikonloppuisin ja ne mitä on nähty, on ainakin mun mielestä olleet vanhemmille suunnattuja. Petshopia, Turtleseja ja Ninjagoa ainakin on tullut, eli aika vahvasti tuotteistettuja juttuja. Sitten ne mainokset päälle vielä ja mun ärsytyskynnys on ylitetty monin kerroin.
Koo
15.2.2017 at 04:46Mun lapset (6 ja 9) vihaa Pikku Kakkosta – siis oikeesti vihaa :D Kiljuen vaihtaa kanavaa jos vahingossa menee aamulla kakkonen päälle. Mainoskanavilta tulee tosiaan näitä vauhdikkaampia sarjoja, poneista meillä ei oikeen kukaan tykkää, mutta etenkin poitsu katsoo kaikkea Lego-mitätahansa. Tyttö kattoo oikeestaan eniten Netflixiä. Sieltä tulee näitä (ihan kauheita) näyteltyjä teinijuttuja, vaikka joku australialainen merenneidoista kertova sarja jossa on tosi huonot näyttelijät :D mutta lapsi ei sitä vielä tajua… Voisin kuvitella että olisin lapsena tykännyt. Siis näytteleminen on sellasta huonoa Salkkarit-tasoa (muuten ei ole salkkareiden kanssa mitään tekemistä). Youtubesta tyttö katsoo yleensä toisten lasten (ja aikuisten) tekemiä Littlest Pet Shop-videoita joissa joku leikkii petseillä ja ottaa sitä videolle. Tyttö haluaa itsekin Youtube-kanavan johon lataisi omia pets-videoita mutta en ole vielä luvannut. Youtubessa on myös ikäraja.
Mun molemmat lapset on aina tykänneet pelottavista jutuista (paitsi Pikku Kakkosen siitä kauheesta mikäsenytoli Morso tai joku jota mentiin pöydän alle piiloon) ja itsekin oon kauhuleffafani, joten en osaa sanoa ohjelmien pelottavuuden tasoista mitään :D
Koo
15.2.2017 at 04:55Nykyään on muuten ihan hirveästi lastenohjelmia. Ihan hullua. Meillä on ollut aina Nick (Nickelodeon – sieltä lapset kattoo yhä sellasta kun Umizoomi tiimi (kato youtubesta – se on tosi kiva ja opettavainen), sieltä tulee ryhmä hau mutta originaalinimellä Paw Patrol niin meidän lapset tuntee ne hahmot enkunkielisillä nimillä (on kyl dubattu) ja yks suosikki nyt on Shimmer ja Shine. Mä luulen että teidän tytöt tykkäis Nickin ohjelmista. Ei mainoksia muuten.
Jotkut noista sarjoista tulee myös Pikku Kakkosessa, esim. Jack ja Kwak (sellasia paperihahmoja) mutta silti Pikku Kakkonen on pannassa :D
krista
15.2.2017 at 10:27Hei muuten tuo Shimmer and Shine ollaan bongattu nyt muutaman kerran (siis täällä piirrettyjen kanava Clan) ja Silva on aivan ihastunut!
Kaisa
15.2.2017 at 09:31Pikku kakkosessa ohjelmissa on paitsi kasvatuksellista sisältöä ja laadukkaat dubbaukset myös hyvät, jokaiselle viikonpäivälle omat juontajat. Suosittelen usein pikku kakkosta myös suomenkieltä harjoitteleville, sillä juontajat puhuvat selkeästi ja hyvää kieltä. Hauskat ja iloiset teemalaulut vuodenaikojen mukaan ovat myös ilahduttavia. Tsekkaa areenasta vaikka uusi ylen omaa tuotantoa oleva Seikkailukone, aivan verraton Höpinätöttörö, tai aivan kuin omasta lapsuudesta 80-luvulta oleva Sirkus Temppula!
Ymmärrän kyllä, että isommat lapset jo vaativat muutakin kuin nössöilyä mutta pienille tyypeille kannattaa miettiä millaista ohjelmaa näytetään kun tiedetään, että lapsi ei näe televisiokuvaa samoin kuin aikuinen ja nopeilla leikkauksilla ja äänitehosteilla varustettu ohjelma on aikamoista tykitystä kehittyville aivoille.
A
15.2.2017 at 17:20Pikkukakkosen juontajaton ihania, etenkin maanantaina Tuomo <3 Ja Seikkailukone on tytöstä ihan mahtava (kuten myös moni muu pikkukakkosen oma tuotanto, joiden helmenä Musarullaa konsertit). Juontajien takia meillä monesti katsotaan netistäkin iltapikkukakkonen kokonaisena (eikä yksittäisi ohjelmia). Isommillehan Yle tarjoaa Galaxin, tulee pikkukakkosen jälkeen (ainakin viikonloppuaamuisin).
Pinja
14.2.2017 at 22:56Muistuipa eräs synkeä ponileikki serkkutyttöjen kanssa mieleen. Meillä oli paljon poneja, ja poni-innon laannuttua dinosaurukset olivat kovaa huutoa. Niinpä leikimme, että dinosaurukset pitivät poneille keskitysleiriä, jalostivat parhaat yksilöt, orjuuttaat niitä pakkotyöllä, hirttivät ja söivät heikoimmat. Varsinkin ”rumat” ponit, eli ne muut kuin Hasbron ponit, pääsivät teuraaksi ensimmäisten joukossa. Dinosaurusten johtajalla (sellainen iso, 40 senttinen Godzilla) oli kolme Barbieta vaimonaan, joista yhtä tämä kohteli kaltoin tämän silpoutuneen kätensä takia (koira oli sen nakertanut). Oli sen verran vaikuttava leikki että jäänyt mieleen :O. Olimme 5-7 vuotiaita ja meistä kasvoi ihan täysipainoisia aikuisia.
Netu
14.2.2017 at 22:58Huomasin myös että telkkarista tulee My little ponyä. Katoin sitä jonkun aikaa ja se vaikutti hirveältä :D. Jotenkii se vaikutti ärsyttävältä. Oisin kuvitellu että sitä ois voinu kattoo vähä pienemmätkii lapset mut juoni oli liian vaikee ja monitahoinen. Bitch kuvaa hyvin niitä poneja. Tarinassa varmaan on joku opetus mutta sen toteutus on kotenkii hirvee. Ite muistelin My little ponyt ihan erilaisiksi. Tosin olihan Alfred J. Kwakissakin jänniä ehkä pelottavia asioita mutta en muistanut niitä yhtään kun vasta nyt kun olen näin aikuisena katsonut niitä uudestaan. Esim. Vanhemmat kuoli jakson alussa, korppi oli jossain jaksoissa vähän Hitlerin näköinen ja oloinen:D
Laurakaisa
15.2.2017 at 02:45Ne My Little Pony -kirjat vasta kauheeta kuraa on! Piirrettyjä olen katsonut joskus ihan pienen hetken, ja kirjoihin verrattuna se oli sentään jotenkin siedettävää. Puoliso on ihan raivoissaan niistä Rainbow Dasheista ja muista kääntämättä jättämisistä, minä taas en filologinakaan ymmärrä miksi lapsille pitäisi 2010-luvulla kääntää kaikki suomeksi, kun kuitenkin sitten vaikka kotimaista laadukasta lastenkirjallisuutta ja lastenmusiikkia on roppakaupalla onneksi saatavilla. Kirjastosta roudattuja yyyyberkamalia ponikirjoja en siis suostu lukemaan, ja kun esikonen on vielä eskarilainen eikä kaverit sillä tavalla vielä määrittele totaalisesti kaikkea, ollaan pysytelty visusti Ylen lastenohjelmatarjonnassa ja yritetään pysyäkin niin kauan kuin mahdollista. Ninjagot meidän tyttöjä kyllä kiinnostaa, kun joskus niitä on meidän telkkarinkatseluaikaan eli viikonloppuaamuisin tullut katsottua jossain poikkeustilanteessa, olisiko Ylen kanavilta puuttunut ääni tms. joku aamu.
Meillä lasten isä pelkää melko hysteerisesti sitä Ti-Ti-nallejen Riittaa, joten ne oli vähän pannassa, eikä nyt enää kauheasti ole kiinnostaneetkaan 5- ja 6-vuotiaita.
Anomuumioriginaali
15.2.2017 at 08:07Haha, hauskaa että jotain muutakin ahdistaa käännöspolitiikka (tässä tapauksessa kommentoijan miestä siis…). Onhan se huono puoli, että sitten esim Areenassa ja Netflixissä voi hahmoilla olla eri nimet, kun toisessa on viitsitty nähdä vaivaa ja toisessa ei, mutta onhan se nyt jumaliste hienoa, että Ryhmä Haun Halti on Halti eikä Everest!
Ja melkoinen facepalm oli, kun Jussin matkoissa oli kerran sisarukset Hansel – ei edes Hänsel, siis suoraan kässäristä poimittu vailla pienintäkään lähdekritiikkiä! – ja Gretel… (po. Hannu ja Kerttu siis.)
Mutta joo, ehkä näihin ei oikeasti kiinnitä huomiota kukaan muu kuin ne, joilla on ammattitauti. Ja sehän tiedetään, mitä näitten kääntäjille maksetaan (noin puupennin verran).
cpop
15.2.2017 at 06:20Uusi MLP on aivan kauheeta. Edes lapsi ei tykkää katsoa sitä jos ei oo ”pakko”. Mieluummin katsoo Turtlesta, mut en nyt tiiä onko sekään nyt niiiiin paljon parempi 😂