Muistiinpanolukija

Lukemistarvikkeeni: hyvä kirja, hyvä juoma, riittävä valaistus, lokoisa asento, puoliksi taitettu A4-paperi ja kynä.

Okei kaikki valmista, sitten lukemaan.

Olen muistiinpanolukija.

Hoksasin tämän käytännön jo useampi vuosi sitten. Tajusin, että saan kirjoistani enemmän irti ja parhaimmillaan jopa jonkinlaista syvempää ulottuvuutta, jos todellakin teen lukiessani muistiinpanoja.

Haha, välillä tuntuu muistiinpanopaperin äärellä niin kuin tenttikirjaa omaksuisin!

Ja kirjoitan siis muistiinpanoihin nimenomaan nimiä. Kirjaan ylös joka ikisen kirjassa vilahtavan henkilön. Yritän saada perään jonkun pienen lyhyen tunnistetekijän. Tyylin Xavier (kukkak.) voisi olla kukkakioskin pitäjä.

Yksi syy tälle on tietysti se, että oon tosi huono muistamaan nimiä. Ja ärsyttää alkaa selata kirjaa taaksepäin, että olikohan tämä nyt se sama 200 sivua aiemmin esiintynyt henkilö vai joku muu. Se ikään kuin katkaisee sen lukukokemuksen eheyden.

Ja toinen on se, että olen huomannut, että nimet kirjaamalla joskus todella havaitsee enemmän, tai jotenkin syventää sitä lukukokemusta.

Lempparikirjani ovat usein aika moniulotteisia ja monimutkaisia. Usein (lähes aina) kirjan voisi varmasti lukea ja ymmärtää ihan vain hyväksymällä sen, että joka henkilöstä ei aina ole perillä. ”Kukas tämä olikaan”, ja sitten vaan lukee eteenpäin ja jossin vaiheessa se tulee kyllä ilmi.

Mutta sitten taas joskus käy niin, että saa aivan valtavan palkitsevan ahaa-elämyksen kun huomaa jonkun henkilöiden välisen yhteyden tai vaikka jonkun pienen vivahteen.

Mulle siis riittää muistiinpanoihin pelkkä nimi – siitä aika hyvin usein muistan yhteyden. Toki ryhmittelen nimiä henkilöryppäiksi ja myös ajallisesti.

Mutta joissain kirjoissa olen mennyt myös siihen, että laitan perään myös sivunumeron, jossa henkilö on esiintynyt. Tämä etenkin silloin, jos henkilöstä ei kerrota mitään ”tunnistetietoja” vaan nimi vain vilahtaa vaikkapa jonkun epämääräisissä muisteloissa. Tällöin pääsen henkilön seuraavan kerran tullessa kuvioihin helposti kurkistamaan aiemman sivun, että hmmm mitä siitä oikein sanottiinkaan.

Viime aikoina parissa historiallisesti kronologisesti etenevässä kirjassa olen alkanut myös merkata muistilapun kulmaan juoksevaa vuosinumerolukua. Sen avulla pysyn jotenkin vielä paremmin kiinni sen ajan historiallisten tapahtumien (vaikka sodat, mielenosoitukset, maanjäristykset) kulusta.

Ahhhahaha.

Kuulostaa ihan pimeältä, tiedän.

Mutta kun tavan aloitin, en oikein voi lopettaakaan. Joskus vaikka rannalla lukiessa ihan tuskallista, jos on jäänyt muistiinpanokynä kotiin, haha.

Onkohan olemassa muita, jotka tekevät lukiessaan muistiinpanoja? Vai pysyvätköhän kaikki muut todella kirjoissaan kärryllä ne yhdeksänsadan sivun sisältämät henkilö- ja sukuvivahteet ja eri vuosien historialliset tapahtumat…?

17