Kermavaahtokikka

3/4 perheestä taas flunssassa.

Meidän Seelahan ei siis suostu syömään mitään nestemäisiä särkylääkkeitä, siitä aiemmin täällä mainitsinkin. Meidän PamolF-varastot on nyt hienosti täydennetty ja tätä ennen tuo imeskeltävä/pureskeltava parasetamoli Seelan (tavallisesti suht lieviin) flunssiin on riittänytkin. Mutta nyt oli viime yönä sen verran korkeampi kuume, että kuumehuipun taltuttamiseen oltaisiin haluttu antaa parasetamolin kaveriksi myös ibuprofeeinia.

Mutta ei. 

Kunnes siinä kaikkien räkälastenlohduttelujen, silittelyjen, nukutusten ja sylittelyjen (lue: valvomisten) jälkeen kello 5.35 Joelilla välähti:

”Haluaisitko ottaa lusikkalääkkeen kermavaahdon kanssa?”, Joel kysyi.
”JOO”, vastasi flunssainen napero painokkaasti.

Joel laittoi nestemäisen lääkkeen lusikkaan, ja päälle korkean keon kermavaahtoa.

kermavaahto lääke

Ja sinne meni. Ensin kermavaahtoa päältä maistellen, ja vähitellen koko lusikka. Viimeistä nuolaisua myöten. Maiskutukset päälle.

Ex-totaalikieltäytyjä kömpi takaisin omalle paikalle sänkyyn ja alkoi nukkua.

Nerokasta. Siis ihan täydellisen huh-huh-vau-nerokasta. Kello 5.35 yöllä. Vau.

 

Vinkki täten jakoon siis: suosittelen kokeilemaan hätätilanteessa lääkekieltäytyjille!

45

You Might Also Like

  • Ribis
    7.2.2017 at 18:45

    Mä murskaan burana tabletin (oikean grammamäärän siis) kaakaon sekaan. Toimii joka kerta 😊

    • krista
      7.2.2017 at 20:54

      Toimii varmasti myös! Tai just johonkin muuhun herkkuun sekoittaminen. Mulla on joku hämärä (univelan sekoittama) muistikuva, että joskus meillä on ollut johonkin pillimehutyyppiseen yritystä sekoittaa särkylääkettä – en edes muista, että Silvalle vai Seelalle – mutta juominen on sit kipeänä kuitenkin ollut vaikeaa ja se ei just silloin ihan toiminut… Aaaa nyt muistan! Tytöt kietäytyivät ensin tuosta PamolF:stä veteen liuotettuna (jäi jotenkin muruiseksi) ja silloin kokeiltiin mehuun tai vesipulloon. Mutta sit tajuttiin, että tuota voi tosiaan syödä niin kuin xylitol-pastillia, se teki sit käänteen ja siirryttiin pääasiallisesti tuohon :)

  • lukija
    7.2.2017 at 20:38

    Suppojakin on.

    • krista
      7.2.2017 at 20:44

      Seelan ensimmäiset peräkkäiset kaksi sanaa taisivat aikoinaan olla yön pimeydessä epätoivoissaan huudetut ”EI SUPPOOOOOOO!!!!”… Vieläkin kuulen sen korvissani :(

      • Oliver
        8.2.2017 at 10:36

        Mä en ikinä ole edes harkinnut suppoja, vaikka lapsi vastusti erityisesti 2-3-vuotiaana kaikkea lääkkeen ottamista kaikella tahdonvoimaallaan. Ei tunnu vaan oikealta. Toki jos olisi sairastettu enemmän, mielipide voisi olla toinen. Ei ole tullut myöskään mieleenkään mitata kuumetta muualta kuin korvasta / kainalosta.

        • krista
          8.2.2017 at 12:02

          Joo mä oon monesti kuullut tällaista muiltakin, monelle (aikuiselle) siis nuo tökkii. Mulla itselläni ei ole varsinaisesti tällaista; muistan itsekin supot lapsena ja niitä meilläkin on alkuun käytetty ennen kuin kuultiin/tajuttiin, että nestemäisestä lääke imeytyy paremmin. Toiselle lapselle saa supot ja kuumeenmittauksen tarvittaessa – muutenkin onnistuu neuvottelut ja houkuttelut ja jonkinasteiset pakottamisetkin – toiselle sit taas EI. Tää on selvä taistelijaluonne tää kuopus :)

        • Lilah
          8.2.2017 at 14:04

          Sama. Pakettiakaan en ole koskaan ostanut. Kun lapsi on riittävän kuumeinen, nestemäinen lääke menee kyllä. Antibiootteja ei olla syöty mutta eipä suppoasia sitä ratkaisisi. Kuumeen mittaaminen on perin turhaa, otsaa kokeilemalla pääsen puolen asteen tarkkuuteen, mikä riittää. Mittaria käytän vain jos ollaan lääkäriin menossa, koska siellä aina kysyvät lämpöä – ja mittaavat sen heti perään korvasta kuitenkin.

          • Oliver
            8.2.2017 at 15:18

            Hehe, meillä kyllä reilu 2 vee pystyi vastustamaan nestemäistä lääkettä 40 asteen kuumeessakin erittäin tarmokkaasti. Lopulta kokoonpanolla 2 sairaanhoitajaa + toinen vanhemmista saatiin lääke alas. Sairaalassa olisivat tuolloin seuraavana vaihtoehtona laittaneet supon.

          • Lilah
            8.2.2017 at 23:03

            Mä oon monesti antanut ruiskulla nukkuvalle lapselle posken sisäpinnalle liruttamalla. (Tosin panadolia on turha antaa kuumeeseen koska sillä se ei laske.) oon myös nesteyttänyt samalla tavalla, joten lapsi ei unen läpi yhdistä tätä pelkkään lääkkeenantoon. Toisaalta en lääkitse lämmön perusteella vaan yleisvoinnin. Niinpä ihan täysillä vastaan pistävän antaisin varmaan olla kuumelääkkeettä. Jos taas lämpö uhkaa nousta vaarallisen korkeaksi, tarvitaan ehkä muutakin hoitoa (kuumekouristelevat toki jo aiemmin).

          • Oliver
            9.2.2017 at 10:04

            Meneeköhän tää kommentti ihan väärään kohtaan.. Kiitti vinkistä! Ei ole tullut mieleen kokeilla antaa lääkettä nukkuvalle lapselle.

            Oon samoilla linjoilla, että en ole kuumetta laskenut lääkkellä vain kuumeen vuoksi, jos lapsi on kovasti vastustellut lääkkeen ottamista. Viileää kostutettua pyyhettä olen laittanut otsalle jne.

  • Menolippu Maalle
    7.2.2017 at 22:02

    Meillä on sama ongelma, lapsi vihaa kaikkia lääkkeitä. Tuollaisesta imeskeltävästä tabletista en ole kyllä kuullutkaan pitää testata. Meillä lääkkeet sekoitetaan yleensä smoothieen, se on ainut minkä lapsi suostuu syömään sairaanakin.

    • krista
      7.2.2017 at 22:17

      Kannattaa testata, toi on ihan huippu! Jos lapsi syö xylitol-pastilleja, tää menee ihan sillä samalla rutiinilla ainakin meillä!

      • Miitu
        8.2.2017 at 18:15

        Paitsi ettei mee :/ Väärä suutuntuma.

  • mursu
    7.2.2017 at 22:11

    Nenästä kiinni ja lääke suuhun, vettä päälle ja homma hoidettu. Meillä toiminut hyvin näin :D

    • krista
      7.2.2017 at 22:16

      Joo tän taistelijan kanssa ei toimi – arvaa vaan, kuinka monesti on kokeiltu kaikkea mahdollista tekniikaa :D

  • Koo
    7.2.2017 at 22:43

    Me traumatisoitiin itse lapsemme moniksi vuosiksi kun joutui ottamaan joskus alta 2-vuotiaana sellasen jonkun kortisonitabletin ja yritettiin murskata sitä lusikkaan tai puuroon tai hilloon mutta tyttö vaan kirkui. Sitten mun isä tajus vähän maistaa sitä ja se oli P-A-H-A-A. Sitten se kanssa luki lääkkeen sivuvaikutuksista ja kieltäyty antamasta koko lääkettä (tytöllä todettiin sillon infektioastma) (meillä isovanhemmat aika usein hoiti sairasta lasta aikoinaan). Päätettiin että ei tää astma nyt niin paha ole – ja käytiin lääkärillä joka kirjottikin sellasen suihkeannostelijan kortisonia, joka otetaan samalla tavalla kuin ventoline. Se toimi kuin unelma, ja tää lääkäri ihmetteli kuka oikeen meille kirjotti sen ekan, aika järeen lääkkeen… Tyttö vieläkin muistaa kun eka piti ottaa oranssi lääke (se kortisoni) ja sitten sininen perään (ventoline). Infektioastmasta päästiin eroon joskus 6-vuotiaana. Mut siis alkuperäinen punainen lanka – tabletit ei menny pitkään aikaan alas ei sitten millään. Nestemäistä panadolia annettiin vielä aika isona :D

  • Sini
    7.2.2017 at 23:03

    Kermavaahtokakka 😂 Pitäiskö mennä nukkumaan?

  • Ansku
    8.2.2017 at 00:18

    Minulle jotenkin niin hauska tuo kieltäytyminen – meillä nimittäin tytöt rakastaa sitä nestemäistä Panadolia. Tulevat juosten kun näkevät mittaruiskun ja itku tulee siinä vaiheessa kun se lääke loppuu. Jos vain toinen on kipeä ja tarvitsee lääkettä, täytyy toisellekin antaa lääkemitta suuhun niin, että saa maistiaiset :D

    On nuo muksut niin omanlaisiaan :)

    • A
      8.2.2017 at 07:33

      Meilläkin on nestemäisen Panadolin makua rakastava lapsi. Sitä ottaisi vaikka olisi terve. Vaan kun on jo kohta 20kg, niin ei viitsi enää sitä, kun annettava määrä tulee jo aika valtavaksi. Noista imeskeltävistä/veteen liukenevista ei tykkää yhtään, mutta onneksi on sitä tyyppiä joka ottaa lääkkeet ja irvistää päälle ja ilmeisesti makuihin myös tottuu, nykyään Precosa aka ”paha maitohappobakteeri” (koska se maistuu, toisin kuin lapsen päivittäin syömä Gefilus) on jo herkkua. Itselläni on jäänyt makumuisto lapsuuden antibioottikuureista ja kirsikka-aromi on ehdoton nounou.

  • Merkinkantaja
    8.2.2017 at 17:45

    Meillä lapset syö ne ”banaanilääkkeet” ihan tabletti naamaan tekniikalla. Vettä päälle. Ja muuten tuo kommenteissa mainittu PAHAN makuinen kortisonitablettikin meni 1,5v tytöllä alas ruiskulliseen mehutiivistettä liuotettuna, vaikka väjän irvistikin. Joo, nää on aika hyviä ottamaan lääkkeitä. Mutta meilläkin on lahjottu, Muumi-keksi lääkkeen jälkeen.

  • SannaT
    8.2.2017 at 20:41

    Meillä on toisinaan syöty nestemäistä lääkettä niin, että mittaa lääkkeen pieneen kuppiin ja dippaa sinne tikkarin. Sitten lääke nuollaan tikkarin pinnalta ja sitten vaan dippaillaan kunnes kaikki lääke on syöty. Lopuksi saa syödä tikkarin. Voi tosin olla, että ei ihan optimimenetelmä viideltä aamulla… ;o)

    • krista
      8.2.2017 at 21:02

      Hahahaa, tää on ihan mahtava! Sarjassamme hätä keksii keinot! :)

  • Heya
    8.2.2017 at 23:00

    Meillä lapset myös rakastavat nestemäistä Panadolia ja haluaisivat sitä aina, kun näkevät pullon. Samoin D-vitamiinit ja kalanmaksaöljykapselit pureskelevat poksvaan menemään ja joskus pitää ottaa itse niitä salaa, jos lapset saaneet aamulla omansa.

  • Iiia
    9.2.2017 at 17:16

    Meillä on jo 11v. tyyppi joka ei suostu ottamaan nielaistavia pillereitä. Nestemäisillä ja liukenevilla lääkkeillä siis mennään. Ongelma on vaan siinä että hänen pitää suht säännöllisesti syödä särkylääkkeitä (krooninen vaiva) ja jossain vaiheessa paino nousee niin isoksi että noita pitää syödä aika tavalla.

    Ite muistan että meillä oli jotain kamalia poresärkylääkkeitä kun olin esiteini ja kuukautiset kamalilla kivuilla alkoi. Siinä sitten itkettiin kivusta ja yökkäillen koitettiin juoda sitä nestettä… Monenlaiset on siis lääkkeenotto-ongelmat. :D