”…mut nythän se tavaramäärä on tietty ihan eri, kun lapsen kanssa lähdetään”.
Tätä olen puheissani jauhanut kai siitä asti, kun me se tulevan toukokuun Italian-matka varattiin. Ja koska pakkaamislista on todennäköisesti niii-iii-iiin pitkä, on parempi hyvissä ajoin kiinnittää jääkaapin oveen lappunen, johon voidaan kirjoittaa aina mieleen tulevia asioita.
Nyt se lista näyttää tältä:
Hmm no ei tällä varsinaisesti vielä rinkka täyty.
Tämä on varmaan jotenkin sama juttu kuin se, että en vieläkään ole oppinut ymmärtämään, mitä siihen hoitolaukkuun oikein pitäisi pakata. Meillä kun on mukana tavallisesti vain yksi vaippa, ja harso silloin kun satutaan muistamaan – ja sosepurkki ja lusikka napataan silloin, kun tiedetään että ruokailuaika tulee liikkeellä ollessa.
Ja ennen vauvautumistahan me ollaan lähdetty pitkiinkin reissuihin aina käsimatkatavaroihin mahtuvilla (jopa alle 6 kg) pikkurinkoilla.
Oikeasti. Meiltä puuttuu varmaan aivoista joku pakkaajapalanen. Mitä ihmettä on se kaikki ”lapsen myötä välttämätön mukaan otettava tavara”, mistä aina puhutaan? Ei me vaan keksitä mitään…
Mietitäänpä. Eli tietysti:
- parit vaihtovaatteet
- pari harsoa
- pari vaippaa
No ne nyt mahtuvat vaikka Joelin rinkan pikkutaskuun.
Sitten on tietysti pari isompaa tavara-tavaraa:
- Bugikset (siihen hankitaan se kuljetuskassi)
- turvakaukalo, koska autoillaan (saatu ilmaiseksi FB-kierrätyssivulta)
- Stokken kantoreppu
Bugikset ja turvakaukalo menevät varmaan ruumaan heti lähtöselvityksessä, ja reppua käytetään terminaalissa. Ei siis kovin paha.
Matkasänkyä ei tarvita eikä matkasyöttötuolia.
Eli ei tästä vielä sitä ihan valtavaa tavaramäärää saa millään. Oltiin jopa kuviteltu, että joudutaan varmaan ostamaan joku matkalaukku (meillä kun ei sellaisia aiemmin ole käytetty), mutta miksi: noille parille harsolleko?
Joo, niin sen täytyy olla: meiltä puuttuu aivoista joku pakkaajapalanen.
*******
Tiedän, että esim. Isyyspakkauksella ja Lähiömutsilla on ollut hyviä vinkkejä lapsen kanssa matkustamiseen. Mutta hmm, uskallankohan mennä lukemaan…? On ehkä ihan hyvä, että pitää tämän ”nääh me mitään tarvita” -asenteen – vai onko meitä vastassa ikäviä ”miks-meillä-ei-oo-tätä-ja-tätä” -yllätyksiä, mitä luulette…?
Toistaiseksi kuvitellaan, että voidaan sitten edeltävänä iltana heittää pari vaatetta rinkkaan, ja sitten lähdetään reissuun. Eiks se muka vois olla niin helppoa…?
