Mattoneule

Muistatteko mattoneuleen?

En yhtään ihmettele, jos ette muista. Aloitin sen neulomisen nimittäin maaliskuussa.

Kaikki lähti liikkeelle tästä. Matosta.

Joku muu näkee tässä ehkä tavallisen pienen maton, mutta akuutissa neuloosissa oleva saattaa saada päähänsä, että pakko saada tämä sama mulle villapaitana. Pakko, pakko!

Ja jopa niin pakko, että aloitin projektin ilman oikeankokoisia puikkoja. Ja ohjeita. Kunhan tässä pääsee vauhtiin, niin eiköhän tuollaiset pienenpienet yksityiskohdat selviä matkan varrella!

Lopulta ”pohjaksi” vakiintui tämä Novitan Pohjolan kutsu -kirjoneuleohje. Kuvio (ja esimerkiksi kaulus) on siis ihan erilainen, mutta sen mukaan katsoin, että missä kohdassa aletaan leventää tai kaventaa, tai miten kaikenlaiset kainalosysteemit tapahtuvat.

Kuvion sen sijaan… no, tein itse, tietysti! Ois aika hakuammuntaa, jos valmiista neuleohjeista löytyisi ohje hakusanoilla ”se meidän oranssi matto”.

Mutta… Sanotaan nyt niin, että kuvioiden suunnittelu ei ollut ihan niin helppoa kuin olisi näppituntumalla voinut kuvitella. Hitsi! Sehän oli ihan korkeampaa matematiikkaa! Piti ajatella jakolaskua enemmän kuin varmaan vuosiin, haha.

Eli että miten joku tietty kuvio on jaollinen just sillä silmukkamäärällä, mitä työssä sillä hetkellä on – ja kuinka leveä kuvio saa olla ennen kuin paidan silmukoihin tulee taas lisäyksiä tai kavennuksia, jotka sotkevat koko kuvion.

Noooooouh!

Joel sitkeästi auttoi ja piirsi mulle photoshopilla kuviomalleja. Tuo isoin keskikuvio suunniteltiin ja piirrettiin kuusi kertaa ennen kuin osui kohdalleen. Joka kerran siis aloin neuloa ja parin ensimmäisen kerroksen kohdalla totesin, että nyt ei täsmää.

Laskettiin se siis ensin varmaan kaikilla mahdollisilla tavoilla väärin. Suoritus sekin.

Jossain vaiheessa neulomismatkan varrella taisin muuten Insta Storyissa lupailla omaa neuleohjetta tähän paitaan. Haha. Sori. Mulla ei rehellisesti sanottuna ole näin jälkikäteen enää mitään käsitystä, että mitä ja miten nuo kuviot ja silmukkamäärät sitten loppupeleissä menivät.

Jotenkin ne vaan sitten menivät, mutta jostain kumman syystä totesin, että seuraavan neulomistyön taidan tehdä kyllä sitten suoraan ohjeesta. Vaihtelun vuoksi jos ei muuten.

Mattoneule valmistui jo (teoriassa) kesäkuussa.

Siinä oli sitten vain sellainen ihanpikkujuttu kuin neuleen päättely. Koska kuvioissa oli hurja määrä erivärisiä lankoja samoilla riveillä, niiden kaikkien kuljettaminen neuleen takana ei vaan toiminut. Niinpä langanpätkiä todella oli.

Kesäkuumalla päättely ei juuri napannut, mutta nyt eräänä syksyisenä viikonloppuna sain toimintabuustin.

Päättelyn lisäksi mulla oli vielä muutakin mielessä. Tupsut! Koska alkuperäisessä matossakin tietysti on maton tupsut reunoissa. Kuviota viimeistelin vielä silmukoimalla lisää kuvionjatketta sellaisiin kohtiin, joissa monen langan takanakuljettaminen olisi ollut mahdotonta.

Usko meinasi jossain kohdassa kyllä loppua, mutta se on kuulkaas valmis nyt! Ja tänään se oli mulla eka kertaa päällä.

Okei. Oli mulla siis takki ja huivi ja hanskatkin. Kunnon huippumallin tapaan otin ne kuitenkin kuvienottoa varten pois.

Jos näyttää siltä, että mulla on kylmä, niin se johtuu vaan siitä, että mulla on kylmä.

Ai että! Ennakkoon en tiennyt yhtään, millainen tästä tulee, mutta tästä tuli ihan juuri sellainen!

Vaikka neulominen on tekniikaltaan (ja siksi kuviomahdollisuuksiltaan) tietysti ihan eri juttu kuin kudottu matto, oon ihan supertyytyväinen, miten alkuperäisen maton henki aidosti tuntuu toistuvan tässä paidassa! Jea!

Mutta joo. Seuraavan neuleeni teen suoraan ohjeesta.

Sen olenkin muuten jo aloittanut.

50

You Might Also Like

  • Annek
    20.11.2021 at 17:19

    Superhieno, ootte kyllä Joelin kanssa tosi lahjakkaita monella tavalla! <3

    • krista
      22.11.2021 at 11:02

      Oooo, kiitos! <3

  • Neili Sana
    20.11.2021 at 17:44

    Ihana ja niin raikkaanvärinen!

    • krista
      22.11.2021 at 11:03

      Kiitos! Tuo oranssin merinovillalangan väri löytyi kyllä just niin nappiin!

  • A
    20.11.2021 at 17:47

    Hieno neule! Mä olen piiitkän pitkän neulomistauon jälkeen aloittanut kepeästi neulomaan…villapaidalla toki. Oon siis nuoruudessa neulonut monen monta villapaitaa (ja harmittaa, että vuosien jälkeen niistä ei oo yksikään tallessa, plaah, jotkut oli aika kivoja), sit myöhemmin pipoja ja huiveja (mulla on ”vamma” etten jaksa neuloa kahta samaa, joten lapasia olen tehnyt tasan yhden parin…ja pari yksittäistä ;) ja yhden villasukkaparin…koulussa) ja , mutta lapsen saamisen jälkeen neulominen jäi (tarkoitus oli tehdä lapselle kässänopen painajainen neuletakki, mutta kun alku (5cm) oli marinoitunut pari vuotta kaapissa, vein langat äidille, joka sit hetkessä taikoi lapselle villatakin, joka on superihana, ollut käytössä lapsella 4v. iästä ja edelleen menee 9-vuotiaalle).

    Mut joo, nyt tuli neulomisinnostus kun Oimutsimutsi-blogista bongasin kivan neulemallin (Novitan Kaarna-neule). Huvitti vaan, että en tietty voinut mennä ohjeen mukaan, vaan ostin ihan eri langat (islanninlampaan villan sijasta alpakkaa), mun valkkaama lanka oli tietty paljon ohuempaa, joten neulon sitä kaksinkerroin ja puikot on mitä jemmasta löytyi (mut hah, sainpas langantiheyden mätsäämään). Mitään en mittaillut vaan otin naisten xs-koon (mun 140cm pitkälle tytölle) ja pistin neulomaan. Oli kiva huomata, että vaikka on sellainen vähintään 10 vuoden tauko, niin neulominen tulee kyllä edelleen automaatiolla. Kahdessa viikossa sain tikutettua vartalo-osan ja kas, nyt ollaan hihassa nro 1…vakavasti mietin, että josko neule ois lyhythihainen :D Mutta pakko kai tehdä loppuun, nimittäin neule on lapsesta ihana (ja sopiva, hyvä minä!)…

    • krista
      22.11.2021 at 11:07

      HIhi nämä kepeät villapaita-aloitukset on kyllä parhaita :D ja toivotaan, että ei tule yksihihaista villapaitaa, jos sulla on taipumus siihen, että et jaksa neuloa kahta samaa :D Tai siis mulla usein tulee tuska siinä toisen hihan kohdalla!

      Joo tuo Kaarna on ihan superkaunis! Ja hihi tyypillistä, mäkään en koskaan valitse niitä ”oikeita” lankoja enkä jaksa hankkia JUST oikeanlaisia puikkoja, ja sitten se onkin aikamoista säätämistä.. Mutta todistettavasti kyllä sittenkin selviää! Jee, ihana että lapsi tykkää <3

  • Anna
    20.11.2021 at 21:24

    Ihana neule <3 Arvasin sen kyllä jo kun näin ensimmäisen mattoinspiraatiokuvan :)
    Minä olen neulomisissani vielä ihan kaulaliina ja hellpo pipo-asteella.

    • krista
      22.11.2021 at 11:08

      Kiitos! <3 Ja hei siitä se innostus sit lähtee laajenemaan isompiin juttuihin, ehkä - mullahan se meni niin, että villasukkatuotanto alkoi olla niin nopeaa, että piti laajentaa isompiin projekteihin :D

  • Katarina
    20.11.2021 at 23:12

    Pakko kehua kenkien valintaa! Keltaiset Kuomat kyllä vangitsevat katseen 😏

    • krista
      22.11.2021 at 11:10

      Hihi kiitos! Saas nähdä, pysyykö noin tuoreen värisinä :D Yllättävän kivat jalassa (vaikkakin pieni korkkariefekti kantakoron takia, kun oon tottunut lättänäpohjaisiin), nämä on mun ekat Kuomat. Joelilla on ollut pitkään ja nyt sitten päätin ostaa itsellenikin, kun mulla oli viime talvena vähän haasteita talvikenkien kanssa.

  • Mira
    22.11.2021 at 06:16

    Oot ihan uskomattoman taitava!!!

    • krista
      22.11.2021 at 11:11

      Oooo, kiitos! <3

  • Heya
    23.11.2021 at 23:06

    Huikeen hieno!

  • Outi
    24.11.2021 at 12:25

    Aivan ihana neule! Kyllä kannatti nähdä kaikki tuo vaiva, josta kirjoittelit.

    • krista
      24.11.2021 at 14:35

      Oooo, kiitos! <3 Itsekin kyllä aina iloitsee tässä vaiheessa, kun vihdoin valmista tulee!