Perhosfriikk… ihanuutta

Edellisen kerran perhospuistossa (ennen lapsia, Vietnamissa) vieraillessani suhtauduin perhosiin kypsästi ja aikuisesti jokseenkin näin:

Vanhemmuuden ja kaikenlaisen yleisen kypsän aikuisuuden mukaan tuoman mielenrauhan ja harmonian johdosta täten mainittakoon, että tuoreimmalla perhospuistovierailulla Benalmadenan Mariposariossa en kiljunut kertaakaan.

Kerran ehkä vähän jähmetyin. Tai kaksi. Tai ehkä useamminkin. Mutta onhan ne perhoset nyt aika kauhistuttavia, kun ne tulevat liian lähelle.

Metrin päästä katseltuna sellainen ihana kukkamainen kaunistus – mutta kun katselee sitä sitten siinä suoraan nenänsä päällä, niin sehän on sellainen ihan karvainen kammottava ÖTTIÄINEN.

Ihan kuin koppakuoriainen, mutta kauniimmalla kuorrutuksella.

Mutta hengittelen syvään. Hengittelen syvään. Kypsä ja aikuinen.
”Rakkaat, katsokaa miten ihania perhosia!”
”Katsokaa! Tuossa ne kuoriutuvat koteloistaan niin kuin meidän keittiönkaappien kuvottavat jauhokoisat se suloinen Toukka Paksulainen siinä kirjassa!”

Hengittelen syvään. Hengittelen syvään. Kypsä ja aikuinen. Kypsä ja aikuinen.

Ei edes pyörrytä yhtään.

Mariposario de Benalmadena oli kuitenkin kiva oikein paikka. Sellainen tropiikkimainen vehreä sisäpuisto, jossa perhoset lennähtelivät vapaina kirjaimellisesti kukasta kukkaan.

Ei kuitenkaan tähän kukkaan. Tai siis se ehti lentää jo pois ennen kuin sain kuvan.

(Perhosten lisäksi) puistossa kannattaa olla varovainen, että ei…

…vaikkapa kompastu vapaana kuljeskelevaan kilpikonnaan.

Tai kaikessa rauhassa kirppujaan nytkyttävään kenguruun. Ehkä vallabiin.

Mun mielestä wallabi kuulostaa jostain syystä intialaiselta riksha-kuskilta, mutta kengurulta tämä yksilö kyllä enemmän näytti:

Mariposario sijaitsee korkealla kukkulalla Benalmadenassa. Sinne pääsee kuulemma Benalmadenasta (jonne mennään ensin junalla) bussilla, mutta autoilijoille se on tietysti kaikkein helpoimmin saavutettavissa. Parkkipaikkoja taisi olla kyllä aika rajallisesti. Me otettiin taksi, jolla sinne pääsi alle 10 minuutissa Fugesta.

Samalla reissulla kannattaa kurkistaa viereiseen stupaan – siitä erikseen myöhemmin :)

15

You Might Also Like

  • Jossukka
    12.12.2017 at 17:18

    Mieheni on tähän asti ollut vakuuttunut että olen maailman ainoa ihminen joka pelkää perhosia! Nyt voin todistaa että en ole! Kiitos, tämä pelasti mun elämän!

    • krista
      12.12.2017 at 17:34

      Hihihi! Ja siis enhän mä siis varsinaisesti (kröhöm) PELKÄÄ… …voin oikein ihanasti ihailla jostain metrin päästä. Mutta sit kun ne alkaa IHOKONTAKTILLE, niin… ….aaaaaaaaaaa! :D :D :D :D Varsinkin silleen just kasvojen eteen lentäminen (että näkee just sen karvaisuuden) on aika karseaa :D

      • Jossukka
        12.12.2017 at 22:17

        Hahaa no pelko on ehkä vähän vahva sana, mutta just tollasia tunteita ne muissakin herättää… Ja mä kiljunkin kyllä, meidän poikakin nauraa mulle… 😂😂

        • krista
          12.12.2017 at 22:20

          Hihi! Miksiköhän se muuten on paljon tavallisempaa kammota hämähäkkejä kuin perhosia? Öttiäisiä molemmat! Perhonen on vaan naamioitunut joksikin kukkaseksi! :D Se tekee siitä mulle vielä jotenkin entistäkin epäilyttävämmän :D

    • Immu
      12.12.2017 at 17:40

      Ei, et todellakaan ole ainoa, täälläkin on yksi! Ja kuulostaa paremmalta kun sanoo kärsivänsä lepidopterofobiasta ;)

      • krista
        12.12.2017 at 17:48

        Haha, mahtava nimitys! Kuulostaa jotenkin… …mahtipontiselta!

  • Torey
    12.12.2017 at 17:35

    Perhoset on ihania! Ihan mahtavaa jos sellainen laskeutuu vaikka kädelle! :D

    • krista
      12.12.2017 at 17:36

      IIIIIIIIIIIIIIIIKKKKK! :D :D :D

  • Lilah
    12.12.2017 at 19:22

    Noista nurkista puheen olleen, ootteko muuten huomanneet junasta Benalmadenasta Malagan suuntaan mennessä Monte Marissa ihan radan vieressä ison puistoalueen ja leikkipuiston? Meidän ipanat bongasi sen heti kun lentokentältä tulimme ja pakkohan yhtenä päivänä oli sitten ajella junalla ihan vaan tsekkaamaan tuo puisto. Kiva olikin. Huonona puolena vain, että kiipeilytelineiden puuosat maalattiin juuri sinä päivänä, joten puuhailu oli rajallista. Mutta puistossa oli myös mm. lampi ja soutuveneitä. Ja vieressä aikuisille ulkokuntosali.

    • krista
      12.12.2017 at 21:20

      Joo! Parque de Bateria varmaan, eikö niin? Ihana paikka, siellä oltiin potkupyörien kanssa monesti viime talvena, ja niistä paviljongeista on ollut blogissa kuviakin, kun ollaan syöty piknik-eväitä <3 Ja tosiaan se kiva leikkipaikka siinä vieressä - ja karuselli, oliko se silloin päällä? Tänä vuonna ei olla vielä ehditty käydä, mutta varmasti käydään monta kertaa! Sijaintikin tosiaan tosi helppo, kun on ihan aseman vieressä! Toisin kuin Benalmadenan lintupuisto, kun siihen kuitenkin joutuu asemalta kävelemään aika pitkälle.

      • Lilah
        12.12.2017 at 22:33

        Joo se varmasti. Me ei paljon ehditty kierrellä kun leikkipuistohippa vei kaikki mehut jengistä ja ruoka-aika tuli vastaan. Karuselli jäi meiltä testaamatta. La Paloma on tosiaan pienen kävelyn takana mutta ei nyt kovin kaukana sekään. Siinä suorimmalla reitillä taisi olla myös joku uimahalli+luistinrata+kuntosali suomalaisittain mitättömällä kuukausihinnalla. Ja puput vei lasten sydämet tietysti siellä kun antoivat ottaa syliin ja syöttää kädestä. Ootteko Benalmadenan kaapelihissillä käyneet ylhäällä? Klo 13 lintushow oli hieno lastenkin mielestä ja kuului samaan hintaan. (Alennuslappujahan sinne sun tänne saa siitä Benalmadenan asemalta suoraan eteenpäin jatkaessa Casa de la Culturalta kuten varmaan kaikista turisti-infoistakin). Mikään vaunupaikka se ei tokikaan ole.

        • krista
          13.12.2017 at 13:28

          Joo se luistinrata on just se, missä me viime talvena käytiin! :) Kaapelihissillä ei olla käyty, kun se oli viime talvena kiinni jotenkin ison osan talvea – en tiedä, oliko remppa vaiko vaan talvikaudeksi sulkeminen. Nyt on näyttänyt ainakin vielä kulkevan, täytyy ehdottomasti käydä! Ja meiltä siis MUA kiinnostaa se eniten, just sen kaapelihissin takia. Mä jotenkin tykkään tuollaisista :)

  • Puumis
    13.12.2017 at 09:19

    Mä kanssa kammoan perhosia. Se niitten RULLAKIELI, yyäääähhhh! Ja ne takertuvat jalat…. Mutta tosiaan vanhemmiten oppinut sietämään, kuten myös hämähäkkejä, elleivät ne ole niin isoja, että huomaat niistä lattialla ensin varjon ja sitten vasta itse hämiksen (kuten mulle kävi Etelä-Afrikassa, yyhhhh).