Maailman pisin PMS

”Mul on maailman pisin PMS”, mutisin viime torstaina. Ja perjantaina.

Ja lauantaina.

Ja sunnuntaina.

”Mä en lähde mihinkään p*skaulos”, vastasin puolison kaikella rakkaudella esittämään ulkoiluehdotukseen.

Sen sijaan lattiastakattoonsiivosin viikonlopun aikana koko leikkihuoneen. Tulipa kanavoitua tunteet jotenkin hyödyllisesti, haha. Ja toisaalta se oli ihan tosi kivaa. Oli, oli, oli se, joo joo.

PMS on oikein hyvä (joskus jopa ainoa) hetki siivota.

Maanantaina jo ajattelin, että ehkä tämä ei mikään PMS enää olekaan, vaan ehkä mun koko elämänilo on vaan lopullisesti murtunut. Kaadun nyt vaan tähän siivotun leikkihuoneen lattialle ja murisen vähän vielä kaatuessani. Toisko joku peiton? Ai että ei tuo? NO EI OLE KYLLÄ MIKÄÄN IHME SE!

(oikeasti siis koko meidän porukka on ollut tosi ihania, vaikkakin flunssaisia, ja itsekin olen murissut lähinnä hiljaa itsekseni)

Ja juuri, kun maanantai-iltapäivänä olin kirjoittamassani omaa elämänfilosofiaa uuteen sanamuotoon – se ois kuulunut jotain tyyliä ”p*skaa p*skaa kaikki on p*skaa” – kävin vessassa ja totesin kuukautisten alkaneen.

Phuuuuuuuh. Okei otetaan takaisin se elämänasenteen uudelleenkirjoitus.

Tää oli siis PMS. Että sori vaan kaikki, ja pusi pusi?

Kuukautisvuodon mukana minusta vuotakoon taas pois myös kaikki PMS-demonit. Olikohan sillä Muumien pienellä tuuheakulmaisella ”radamsa radamsa” -eläimellä vaan PMS? Siis sillä, joka riiteli yksikseen tiskikaapin alla?

Joka tapauksessa samastun vahvasti.

Oon lukenut jostain (tää on aina hyvä lähde), että PMS-oireet pahenevat iän myötä, ja *lisää kaikki kirosanat tähän* voin omalta kohdaltani todeta, että näin on tainnut käydä.

Toisaalta joskus parikymppisenä mä vasta kiukkuinen olinkin, ai että. Nykyisin vaan murisen enimmäkseen itsekseni enkä enää muille, haha. Kovin paljon.

Kun oman tunnetilan tunnistaa hormoneista johtuvaksi, nuo tuollaiset omat PMS-kiukut eniten ehkä naurattaa (silleen muristen) ja niistä myös vitsailen Joelille (silleen muristen).

Mutta sanotaan nyt niin, että haurasta tilannetta ei kuitenkaan kannata haastaa heittämällä siihen mitään omaa PMS-vitsiä perään.

PMS:n aikaan PMS:tä saa vitsailla vaan PMS:n kokija itse.

Mutta hei! Jos hyvin käy, niin ei tässä lähitulevaisuudessa enää kovin monta makaanpeitonallajamurisen -kautta tarvitse käydä läpi, mun itseni tai kanssaeläjien.

Koska ensi kierrosta aletaan kokeilla, oiskos meille tässä elämässä vielä vauva tulossa! Vihdoinkin, jännittävää!

Ehkä tämä neljän päivän murina (ja siivous) voisi nyt vaikka loppua. Tehtäiskös jotain kivaa, huhuu perhe, ootteks te vielä täällä…?

(on ne, kuulen porkkanan rouskutuksen keittiöstä)

30

You Might Also Like

  • Ida
    6.9.2021 at 19:35

    Haha. Ihana postaus! 😄

    Mähän siis en ole ennen menkkoja mikään kiukkupylly, mutta mun ahdistus pahenee. Sellanen ”mikään ei ole hyvin ja yhy hyy” iskee päiväksi pariksi päälle. Lisäksi nukun huonosti ennen kuukautisia ja hikoilen öisin kuin pieni possu (possut ei kuulemma tosin hikoile). Ja sitten turvotukset ja migreenit päälle. Ai että!

    Ja vaikka kierukka on vähentänyt kuukautiset parin päivän minimaaliseen tiputteluvuotoon, niin pms on sitkeästi yhä täällä! Argh.

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2021/09/06/minun-viikkoni/

    • krista
      7.9.2021 at 09:53

      Mullakin se on enimmäkseen sellaista alavireistä, että ”p*skaa p*skaa kaikki on p*skaa” ja jos saisi valita (ei saa, haha), jäisi vaan peiton alle kyräilemään maailmaa :D Sellasta aggressiivisempaa kiukkua ei juurikaan tule, enemmän matalataajuusmutinaa :D

      Mulla oli hormonikierukan aikaan vuoto pois ja silloin en ainakaan tiedostanut PMS:ääkään. Saattoi se toki olla, mutta niin lievänä, että sitä ei huomannut, tai sitten sitä ei ollut ollenkaan.

  • Anna
    6.9.2021 at 20:03

    Jos PMS tästä nykyisestä vielä pahenee niin joudun muuttamaan sen ajaksi aina johonkin erakkomökkiin keskelle metsää kauas kaikista xD

    • krista
      7.9.2021 at 09:55

      Hihihihi, apua :D

  • Anita
    6.9.2021 at 20:39

    Joo, 35v kun täytti niin siitä eteenpäin on pahentunut kovasti. Oikeastaan ennen sitä mulla ei ollut ollenkaan PMS-oireita. Silläpä säikähdin kovasti, kun pahimmillaan oli jopa itsetuhoisia ajatuksia. Kaikki itkettää ja ärsyttää.
    Liikkuminen on auttanut, riittävä uni ja sitten B-vitamiinit ja Ksm66(ashwagandha) ovat auttaneet tasaamaan mielialoja. Se helpottaa, kun tietää itse mistä se johtuu..

    • krista
      7.9.2021 at 10:00

      Tuo on muuten mulle se ihan keskeinen juttu tuo sun viimeinen lausahdus! Eli kun tietää itse, että mistä se johtuu, niin sen ansiosta jotenkin asia loksahtaa omaan mittakaavaansa. Tietää, että se tunne menee ohi eikä niin, että oma elämä on ihan yhtäkkiä muuttunut niin valtavan p*skaksi :D

  • Nadja
    6.9.2021 at 21:25

    Itselle taas auttaa asiassa LISÄRAUTA (ja säännöllinen syöminen)! Kunhan muistan aloittaa sen raudan noin viikko ennen kuukautisia :D
    PMS tosiaan rantautui tänne ehkä pari vuotta sitten? Nyt oon 38v. Ennen ei oireita ollut, tietääkseni, eikä muille muristu. Mutta noin pari vuotta sitten sain ’huomautuksen’ asiasta ;)
    Värikästä syksyä koko perheelle!

    • krista
      7.9.2021 at 10:06

      Hihi nuo ”huomautukset” on kyllä vaarallisia, toivottavasti tuli riittävällä pehmeydellä tai ei ainakaan siinä kesken PMS:n :)

      Ihanaa syksyä sinnekin! Ja siis KÄÄK nyt voi jo puhua tosiaan syksystä eikä enää loppukesästä tai orastavasta alkusyksystä…

      • Nadja
        13.9.2021 at 12:01

        Kiitos <3
        Nuo huomautuksia ovat tulleet vasta kaiken jälkeen, kun oli varaa vastaanottaa niitä ;)

  • Karina
    7.9.2021 at 09:06

    Mä jossain vaiheessa (mulla oli ennen lapsia epäsäännöllinen kierto niin ei onnistunut kalenterista katsomalla) tiesin menkkojen alkavan juurikin PMS oireista. Yhtäkkiä kaikki oli kauhean huonosti, itketti, ja kaupassa suklaahylly veti puoleensa. Jopa testailin välillä itseäni katsomalla keksejä ja suklaata, että tekeekö mun jotenkin erityisen paljon nyt suklaata mieli ja jos teki, niin se oli aika varma merkki. Nykyään kyllä suklaa kelpaa ihan koska vaan :D
    Itse asiassa mun exä joskus mietti että miten naiset voi olla päättävissä asemissa kun kerran kuussa menee pasmat sekasin – tulisko silloin tehty huonoja valintoja? Ja siis en mitenkään ottanut tätä loukkauksena vaan ihan tosissaan mietittiin, mutta sehän on toisaalta niin, että sä kyllä aina tiedostat mistä se paska olo johtuu ja tiedät että se menee kohta ohi. Mä ainakin oikein halusin välillä velloa siinä surkeudessa ja katsoa surullisia leffoja suklaata syöden – MUTTA – se ei ulottunut duuniin. Sellainen päätöksenteko ja ”virallinen” touhuaminen kyllä luonnistuu mainiosti vaikka maailmantuska olisi taustalla (ja se maailmantuska myös hetkeksi unohtuu). Ja eihän kaikille samanlaisia oireita tulekaan.
    Nykyään kypsässä 47v iässä odottelen vaihdevuosia. Mutsilla ei kauheita oireita ollut niin elättelen toiveita ettei mullekaan pahoja tule. Seuraavasta kierukan poistosta parin vuoden päästä en uutta asennuta ja se on sit herran haltuun…. :-/

    • krista
      7.9.2021 at 10:11

      Hihi, keksi- ja suklaatesti :D

      Mulla kans se menee ihan selkeästi niin, että ”viralliseen puoleen” en huomaa PMS:llä vaikutusta, itse asiassa silloin voin olla jopa hyvinkin tehokkaana – myös tekeminen (työ tai tässä tän kerran tapauksessa siivoaminen) auttaa just siihen, että ei vello surkeudessa vaan sulkee sen pois. Mieluummin oikeastaan PMS työpäivänä kuin vapaapäivänä! Mutta varmasti ihmisissäkin on eroja siinä, kuinka paljon sulkee ”työmoodin” omaksi jutukseen.

      Haha oonkohan mä tätä edes kertonut…? En aina muista :D Mutta kun mulla tosiaan tuli se aiempi raskaustestiplussa, Joel oli ajatellut, että mulla ehkä vaihdevuodet alkoi, kun kuukautisia ei tullut :D No, ei ollut sitten ihan sitä :D

  • A
    7.9.2021 at 09:29

    PMS ja kunnon siivous ne yhteen sopii!

    Mä niin tunnistan tuon PMS:n oireilun, mutta sitten toisaalta hämmästelen että en enää muista sitä aikoihin tapahtuneen kunnolla, olin ihan prototyyppi PMS-oireilija raivolla ja siivousvimmalla varustettuna. Johtuu ehkä siitä että migreeni kroonistuessaan on tehnyt elämästä hormonien kanssa lähinnä migreeniä aina vaan (oviksen aikoihin sellainen mieto, ärsyttävä ja 1-1,5vk kestoltaan (jälkiolot siis) migreeni ja menkkojen aikaan rankempi kunnolla kipuileva 2-3pv, ellei sit jää sekin päälle viikoksi, plus sit kaikki mistä muusta tahansa syystä tulleet migreenit). Tässä hetkessä varovasti fiilistelen sitä, että takana on 2,5vk ilman migreeniä (surullista, että en muista milloin moinen onni olisi viimeksi kohdannut). Onhan tässä toki estolääkitystä monenmoista kokeiltu koko tämän vuoden ajan (Ajovy nyt ja varovaisen optimistinen fiilis), vaan voi se tietty olla että sekin auttaa että oon muistanut syödä rautalisää joka päivä reilut kolme viikkoa (ferritiinit kun ei ollut mitenkään hyvällä mallilla).

    • krista
      7.9.2021 at 10:19

      Haha, mulla tätä siivousvimmaa ei ole ennen osunut tähän, en tiedä onko sattumaa että nyt tuli vai onko tässä joku piilevä kaava, jota en ole ennen vaan tiedostanut :D Heeeei, toisaalta mulla ei ole ollut hormonikierukan takia PMS:ää pitkään aikaan – onko SIINÄ syy, miksi meillä on aina niin sotkuista :D

      Apua, tuo sun migreenin kanssa eläminen :( Niin hurjaa ja tuskin voi kuvitella – mulla oli siis ennen leukaleikkausta noin kerran puolessa vuodessa kunnon migreeni ja se oli KAMALAA, vaikka tapahtui suhteessa niin harvoin ja oli kertaluontoinen. Uuuuh tuollaisen kanssa eläminen… Mutta hei jos tälleen synnytyskivunhoitotasolle menee, niin silloinhan puhuttiin tylpästä kivusta ja terävästä kivusta, se liittyi johonkin kivunlievitysmetodiin, vesirakkuloihin tai jotain. Eli että kun tulee terävä kipu, niin se voittaa sen tylpän kivun. Ehkä se PMS on sitä tylppää ja migreeni tosiaan sitä terävää (niin kuin todella on), niin sitä alla olevaa PMS:ää ei silloin tunne…

      Toivottavasti löytyy sulle helpotusta tuohon!

  • Anomuumioriginaali
    7.9.2021 at 12:03

    No voi helvetin saatanan perkele nyt. Mä en ollut tiennyt edes tällästä luotettavaa Jostain Kuultua tietoa että PMS pahenee iän myötä, ja kun se todella on tuntunut pahentuvan, oon jotenkin uskotellut itselleni että mä varmaan kuvittelen vaan. Niin eikö tämä nyt sitten ollutkaan kuvitelmaa?!

    Hlökohtaisesti hormonikierukka hoiti fyysisiä ongelmia, joita menkoista tuli, mutta PMS:ää se ei saanut nuijittua kuin vähän alaspäin, ja tosiaan on ollut tällaista vahvistumistendenssiäkin. Jälleen kerran joutuu ihmettelemään, mitä kaikkea lääketiede on saavuttanut, mutta jostain syystä tälle ei vaan tehokasta hoitokeinoa (hormoniehkäisyn lisäksi) ole? Ehkäisyneuvola tarjosi seuraavaksi sitten mielialalääkitystä. Mutta että muutaman päivän takia söisi koko kuun mielialalääkkeitä? Jos tämä olisi miesten vaiva niin kyllä olisi ajat sitten jne. jne. jne.
    .
    Kaikki on paskaa paitsi kusi! Kiinnostaisi edes se siivoaminen niin olisi tästä olosta joku konkreettinen hyöty MUTTA VITTU EI.
    .
    PS. Tämä on kirjoitettu arvatkaa minkä aikana.

    • krista
      7.9.2021 at 19:13

      Ahhhahahaha sun viesti oli päätynyt roskapostiin, ööööö miksiköhän? :D Jos olisin sun puoliso, oisko nyt aika esittää se ”kulta, onko sulla PMS?” -kysymys? :D

      Mutta tää on kyllä ihan totta ja hyvä pointti. Siis MIKSI tähän ei ole mitään ns. virallista hoitokeinoa, jokaisen omia niksejä toki vaan. Mutta ikään kuin että tätä ei ole otettu vakavastiotettavana vaivana, ”naisten juttuja” vaan, aaaaaargh! :D Kiehuisin ehkä vieläkin enemmän, mutta mulla PMS meni jo ohi, kuukautiset alkoivat :D

  • MariaKoo
    7.9.2021 at 20:48

    Suosittelen kokeilemaan B6-vitamiinia! Ja sellaista, missä sitä on reilusti! (Google). Tasasi minulla pahimmat ”kuka saatana on laittanut nää sukkahousut VÄÄRINPÄIN tänne mun sukkahousulaatikkoon?!” (Ööö, sinä itse, idiootti, kukaan muu ei käytä sun sukkahousuja) tai totaalirepeäminen miehelle, joka muisti väärin asuntoalueen, jolle siskonsa oli muuttamassa.

  • Maria
    8.9.2021 at 10:21

    Hei tää ei ehkä helpota pms-oireita (tai no, kuka tietää), mutta mun oli pakko tulla kommentoimaan tähän kun tuohon ”25 asiaa, joita en voi sietää”-postaukseen ei voinut enää kommentoida. Haiseviin ruoka-aineisiin jääkaapissa auttaa ilmatiivis säilytysrasia! Me ostettiin joskus Ikeasta sellaisia lasirasioita, joissa on ilmatiivis muovikansi, ja ne on ihan ykkösiä! Mun mies esimerkiksi rakastaa kylmäsavustettua lohta, joka mun mielestä haisee järkyttävälle, mut toi rasia pitää todella hyvin noi hajut sisässään. Varmaan saa samanlaisia muualtakin kun ikeasta, meillä nyt vaan sattuu olemaan noita.

    Vähän nyt huvittaa että mikähän ihmeen ”pakko” mulla oli tää nyt tulla kertomaan oikein erilliseen postaukseen, mutta ehkä vaan tunsin jotain erityistä sielujen sympatiaa tässä asiassa. :D

  • Leimu
    9.9.2021 at 00:17

    Joo hei pms on kyllä perseestä. Just loppui menkat, ekat 5 kuukauteen (joo on pcos todettu jo vuosia sitten, mutta menkat viimeisen 2,5 vuotta jotakuinkin säännölliset, sit toka koronarokote näköjään laittoi ovulaation jäihin – ja oli IHANAT 5 kk ilman hormonimylläkkää, voin ottaa 3. annoksen kiitos nam!). 2 viikkoa ennen menkkojen alkua oli yhtenä iltana hullu itkuparkurääkykaikkionpaskaamyöskusi -kohtaus, tasan 2 viikkoa ennen. Miehelle valitin yhdentekevistä asioista ja olin suunnilleen vetämässä ranteet auki (no en sentään) ja sitä itkemistä oli vaan mahdoton lopettaa. Valehtelematta 4-5 tuntia meni itkiessä. Vasta pari päivää tuon jälkeen (kun rinnat alkoi kipeytyä ja turvota), mietin, että ai tää se olikin.

    Olen omalla kohdalla miettinyt onko oireilu enemmän pms vai iso paha sisko pmdd, jota ei kuulemma kaikki lääkärit edes pidä taudinkuvana. Perkele! Itse olen kokenut ksm66 auttavan, samoin omegakolmosten. Mutta ei ne ihmeaineita sitten kuitenkaan ole. Välillä käy myös niin, että olo pysyy suht tasaisena pms-vaiheen ja vasta päivä pari menkkojen alun jälkeen olo romahtaa. Menkkakipujen, turvotusten ja yleisen huonovointisuuden keskellä se on yhtä juhlaa. Ai että on kivaa olla nainen! Mies onneksi ymmärtää pääosin hyvin (ja jos ei ymmärrä, osaa ainakin tarjota teetä ja suklaata oikea-aikaisesti), se auttaa paljon. Kuin myös se, että itse on perillä kierron vaiheesta ja osaa (ehkä) suhtautua ja suhteuttaa asioita.

    Tuohon pohdintaan virallisen hoitolinjan puuttumisesta sanottakoon, että itse en sellaista suoranaisesti edes kaipaa. Jos olisi käypä hoito kaikkeen, ne käypä hoidon ulkopuolelle jäävät hoidot jäisi useimmilta lääkäreiltä käyttämättä ”kun on tää käypä hoito”. Kaveri on lapsensa refluksin hoidossa törmännyt usein tähän perusteluun, ja itse kilpirauhasvajakkina olen tyytyväinen, ettei kilppariasioihin ole olemassa käypää hoitoa, helpompi oman lääkärin määrätä jatkossakin myös muuta kuin pelkkää tyroksiinia.