No hei ei tää nyt pöllömmin mene: saman puolivuotisen sisällä me ollaan oltu sekä täysipainoisella biitsilomalla että aivan yhtä perinpohjaisella lumilomalla.
Ja molemmat lomat vieläpä ihan samassa paikassa!
Sotkamo-a-go-go!
Matkasimme tänne joskus ennen uutta vuotta – ah ihana ajantajun häviäminen. Ja samalla tutulla rutiinilla kuin kesällä ja syyslomalla: ensin omaehtoinen eristys (nyt sitä tuli 15 vrk), ja sitten ajo omalla autolla, hanskatankkauksella (ja mobiilisovelluksella), omilla eväillä ja matkapotalla. Okei myönnettäköön, että potalla pissaaminen oli vähän mukavampaa kuulaana kesäiltana kuin pimeydessä räntäsateessa. Mutta selvittiin ilman sen kummempia paleltumia takapuolessa.
Täällä päässä sitten tilataan ruokatavarat kaupasta (kuten Helsingissäkin) ja muutenkin ollaan ilman muita kontakteja kuin äitini.
Ja mikä ihana talvimaailma täällä meillä onkaan!
Kesällä meidän rantalomailun ajatus oli, että joka päivä uidaan. Nyt se on muuntautunut muotoon joka päivä luistellaan.
Uutta vuotta vietettiin idyllisesti autiolla lähiluistinradalla raketteja kauhulla väistellen ihaillen.
Itse olen imenyt itseeni roppakaupalla nostalgiaa. Potkukelkalla potkutteleminen talvi-iltana! Lumen narskahtelu kenkien alla! Lumen valaisema tienoo, joka on samanaikaisesti pimeä (merkityksessä ”ei valoja”) mutta samanaikaisesesti ei ollenkaan pimeä! Aaaaah.
Ja tietysti nuo lapset! Espanjan-talvien takia meillä ei kunnon talvikokemuksia ole ollutkaan – Helsingin lumisateet ovat antaneet meille lunta sen nipin napin kahden sentin verran. Jo pelkästään lumikasa on elämys! Siis se sellainen iso vuori, joka lumiaura on parkkipaikan reunaan aurannut.
Ja niitä on kaikkialla!
Alkuun ei edes meinattu päästä liikkumaan mihinkään, kun lasten piti lumienkelöidä joka ainoa lumipenkka.
Että kyllä, ollaan oikealla unelmalomalla täällä, ihanaa. Vielä muutama päivä. En jaksa laskea, että kuinka monta päivää jäljellä.
Kahdesta viiteen, lasketaan joskus ensi viikolla.
29
A
3.1.2021 at 20:58Hauskaa lumilomailua! Keski-ikäistyneellä itselläni iskee aina kova kaipuu potkukelkkailemaan, se ei vaan ikinä tuu onnistumaan täällä etelässä (koska kaikki pitää hiekottaa tai suolata). Luistelunkaipuukin on (viime talvena vain tekojäillä ja helmikuuhun loppui, parhaina vuosina Hkissäkin on päässyt luonnonjäille marraskuussa ja kausi on jatkunut maaliskuulle…no, elän toivossa, että jos tuuri käy, niin loppiaisena voisi olla jäitä…jos. sääennuste pitää paikkansa). Hangilla kävely on myös mahtavaa ja keväthangilla hiihtely. Hankikävelyä päästiin lapsen kanssa kokeilemaan 2019 kevättalvessa (ihan Hkissä siis) ja onhan me päästy jonain supertalvena luistelemaan merenjäällekin Munkkiniemeen, se oli ihan mahtavaa.
—
Meillä oli iso ilo, kun lunta tuli se muutama hiutale oisko ollut tapanina (niillä main, päivistä oon sekaisin). Liukuri mukaan kellarista ja heti ulos ja läheiselle tekonurmikentälle (siellä pysyy lumi parhaiten, edellinen iso lumiukko tehtiin siellä huhtikuussa!). Se oli sellainen suoritetaan talvi: lumiukko, check. Lumienkeli check ja hurraa, löytyi vielä tarpeeksi luminen mäki liukurimäen laskuun. Siinä oli ”talvi” lapselle, iso ilo. Seuraavana päivänä möin siten sukset ja kahdet monot, parit luistimet (pieneksi jääneitä, toki lapsukaiselle jätettiin ne ainoat sopivat luistimet, suksista vannoin, etten hanki enää lapselle, kun kahdessa talvessa mahdollistui kelien puolesta tasan yksi hiihtokerta, huoh). Tänään aamulla lapsi silmät tuikkien ”on satanut tosi paljon lunta” ja niinpä olikin (ehkä 5-10 senttiä). Ihana lumen valo ja niinpä me tänään ulkoiltiin jopa kahteen otteeseen (käytiin toivioretkellä luistinradalla että josko viikonloppuna ois aloitettu jäädytys, mut surku ei vielä). Saapa nähdä mitä tästä talvesta tulee, oma vieno toive olisi, ettei olisi ihan hirveästi lunta helmikuun lopussa (koska muutto lumikaaosvuonna Helsingissä, been there, done that, ei vaan oo kauhean kivaa).
krista
4.1.2021 at 09:58Haa, mulla on ollut ihan sama kaipuu! :D Mä oon siis ihan useampana vuonna tätä haikaillut, ja nyt kun sitten pääsi potkuttelemaan, niin haha tekemisten puolesta se on ollut mulle varmaan se kohokohta! Helsingistä katsellen se tuntuu ihan esihistorialliselta kulkumuodolta, ja just Joelille (joka ei ole koskaan potkuria käyttänyt) oon jauhanut, että siis kun IHAN OIKEASTI sitä potkukelkkaa käytettiin kulkuneuvona, mäkin kuljin kouluun potkurilla. Ja sitten, kun pääsi potkuttelemaan ja täällä on nyt JUST sellaiset mahtavat lumiset tiet, jolla potkuri luistaa ja saa sellaisen vauhdin hurman ja hyvän rytmin. Aaaaaah, se on just niin ihanaa kuin ajattelin. Hih ja tuo potkurikin on sama kuin mun lapsuudessa, toi oli mun äidin ”uusi parempi potkuri” silloin.
–
Mekin riemuittiin siitä Tapaninpäivän (?) valkoisuudesta, mutta sittenpä tehtiinkin moka ja lähdettiin mökille siitä nauttimaan – ja siellä ei sitä valkoista ollutkaan kuin ohut kuura terassin päällä. Mutta muutamina muinakin päivinä oli sellaista valkoisuutta, että sai just nipin napin sen lumipallon tehtyä :D Mutta nythän siellä tosiaan onkin sit kai lunta myös, JEE! (vai onko pysynyt maassa) Mä niii-iiiin toivon, että se pysyy! (hih ja ehkä teidän muuton ajaksi sulaisi vaan pois)
–
Meillä ei muuten olekaan lapsilla suksia ja oon miettinyt, että niiden hankinta ois tänä vuonna varmaan edessä. Pitäisi olla varmaan nyt haukkana kierrätysryhmissä bongailemassa. Koulua/eskari varten riittäisi varmaan yksi setti, mutta sitten jos haluttaisiin porukalla lähteä hiihtämään, niin ehkä pitäisi olla omat… Ja sit varmaan tarvitsisi mulle ja Joelillekin :D
A
4.1.2021 at 15:07Meillä koulussa on sanottu, että hiihtoa ei ole, joten sitä varten ei suksia tarvita. Luistelua sit kyllä on. Mä lupasin lapselle, että jos tarvii suksia niin vuokrataan, siis tyyliin Paloheinässä on vuokraamo ainakin ja meidän tapauksessa todennäköisin hiihtomahis on että joskus mennään pohjoiseen lomalle. Eipä mulla oli ollut omia suksia sitten yläasteen, viimeksi hiihdin (=räpiköin suksilla jotka sekä lipsui että tökki, että siinä oli voitelu kohdillaan) joskus vuonna 2006, silloinkin käytössä oli isän sukset ja monot :D
—
Ja kyllä, potkuri sopivalla kelillä on ihan mahtava liikkumisväline, ihan perusjuttu oli lapsuudessa että pihalla oli kolme potkuria rivissä ja esim. yläasteella potkuttelin koulubussille, potkuri vaan parkkiin päiväksi tien varteen :)
krista
4.1.2021 at 17:57Mullakaan ei ole omia suksia, äitini suksilla olen muutaman kerran aikuisiällä käynyt :D Mutta siis hei hyvä, joo, täytyypä kysellä, että onko hiihtoa koulussa/eskarissa, ja sitten sen mukaan sitä hankintaa voisi harkita. Ja sitten taas jos on tyyliin kerran tai kahdesti (eikä muuten aio hiihtohurahtaa), niin se kyllä menisi laina/vuokrasuksillakin. Voisi olla tuo vuokraus meillekin se näppärin!
Mar-Jatta
4.1.2021 at 06:51Ihanaa, että saitte lomanne järjestymään ja tosi kiva lukea myös, miten turvatoimet käytännössä tehtiin. Koska paljon on kuultu ja nähty tarinoita, joissa mennään kyläilemään muualle Suomeen ajatellen, että ”mehän ollaan ihan riskittömiä kun ollaan oltu eristyksissä”, ja sitten kuitenkin on oltu kaupassa ja koulussa jne… Kenenkään puolesta valintoja en voi mennä tekemään, mutta mukavaa kun osoitat, miten voi toimia suositusten mukaan ja silti päästä lomalle.
krista
4.1.2021 at 10:04Kiitos! <3 Ja joo mäkin oon huomannut, että joillain on omaehtoinen eristys ja kontaktien vähentäminen vähän sekoittuneet :) Toki kontaktien vähentäminenkin lisää jo aina vähän turvallisuutta, jos eristyksissä oloon ei ole mahdollisuutta. Mehän ollaan siitä onnekkaita, että täysi eristyminenkin onnistuu ja sen myötä tekee tällaiset turvallisemmaksi! Meille on tietysti tosi tärkeä hoitaa homma mahdollisimman turvallisesti, kun toisessa päässä kasikymppinen odottaaa <3 Mutta onneksi on saatu hyvä rutiini tähän ja eristäytyminen menee ilolla, kun palkinto on niin hyvä <3
A
4.1.2021 at 15:11Meillä oltiin kokonaan kontakteista erossa 10 päivää, mutta ei silti loppupeleissä uskallettu mennä isovanhempia moikkaamaan (heidän toiveestaan, oli vähän ei-koronaperäisiä terveyshuolia). Lähipiirissä tuli kyllä varoittava esimerkki, kolmesta sukupolvesta kolmelta paikkakunnalta kokoonnuttiin joulunviettoon oireettomina, lopputulos oli vähintään viisi koronatartuntaa (> yli 50% sairastui). Eipä sitten oikein houkuttele ihmisten tapaaminen tämän koronan vaarallisuudesta muistuttavan keissin jälkeen.
krista
4.1.2021 at 18:02Uuuuuh, ihan kääntyi vatsanpohjassa jotain ympäri, toi ois NIIN karseaa… Toivottavasti ei ole riskiryhmäläisiä tuossa joukossa!
–
Meillä kans meni suunnitelmat uusiksi, alkuun piti olla meilläkin just 10 vrk eristystä, sitten joulu, sitten 7 vrk eristystä, sitten Sotkamo. No, suunnitelmat sitten muuttuivat meilläkin viime hetkellä ja oltiin sitten joulu ihan neljästään kotona. Mutta sitten toisaalta tänne Sotkamoon päästiin aikaisemmin (ja pidemmällä eristyksellä) ja voitiin olla muutama päivä suunniteltua pidempään. Näitä suunnitellessa sitä kyllä tosiaan sen JOS-sanan sanoo painokkaasti sen viisituhatta kertaa. Jos koronatilanne suo, on mun sellainen hölmö vakifraasi puheessa.
Anna
4.1.2021 at 11:59Kuvaat talvea tosi ihanasti :) Minä tajusin viime vuonna että talvi ON oikeasti lempivuodenaikani. Olen välillä ajatellut pitäväni syksystä ja aina mielessä häivähtää ihania muistoja kesän huolettomuudesta, mutta se talven rauha. Lumi vaimentaa äänet. Paitsi sen narskahtelun ja sen kun lumi humpsahtelee alas puiden oksilta.
Lumi tuo myös näkösuojaa ympäristöön ja tekee turvallisen tunteen olla ulkona. Lumessa voi istua, voi maata, voi kieriä. Eikä tule likaiseksi ;) Aistit eivät ylikuormitu kaikesta kesän, värien, tuoksujen ja äänien sinfoniasta. mikä on ihanaa, mutta olen huomannut että talvella mieli rauhoittuu. Ei tarvitse imeä itseensä asioita vaan voi vaan rauhoittua katselemaan valkeutta.
Kaikissa vuodenajoissa on se oma juttunsa josta tykkään hurjasti.
.
Ihana kun tytöt pääsivät kokemaan talvea tuolla tavalla täydellä painolla <3 Voin kuvitella miten ihana ja ihmeellinen elämys se on ollut heille.
Mai
4.1.2021 at 13:32Näyttääpä ihanalta! Teillä on muuten kaikilla aivan huikean hienot talvivaatteet! Tykkään hurjasti tuosta sun oranssista takista, sopii sulle kuin nenä päähän. :)