Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin, miten (jee!) olen vihdoinkin saanut liikunnan ilon takaisin – näin kun synnytyksestä alkaa olla kohta jo vuosi…
Mitä se sitten tarkoittaa? No ihan överiä, luonnollisesti.
Maanantai: *)
sirkustreenit (1,5 tuntia)
Tiistai:
bollywood-tanssi (1 tunti)
vapaat sirkustreenit (2 tuntia)
*******
Joel minua jo syksyllä kovasti kannusti, kun ulko-ovi (ilman vauvaa) tuntui olevan minulle niin kaukana. Vaikka etukäteen aina intoilin harrastuspäivän tulosta, lähdön hetkellä iski epätoivo: ”Mutku mä en halua lähteä, mä olen mieluummin teidän kanssa kotona!”
Keskiviikko:
bollywood-koreografia (1 tunti)
sirkustreenit (1,5 tuntia)
Torstai:
vauvajumppa (1 tunti)
zumba (1 tunti)
Sovittiin, että Joel voi silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaista ja patistaa minut ulos ovesta näissä tilanteissa. Koska jälkikäteen olin aina iloinen, jos olin saanut lähdettyä.
*******
Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun tammikuussa pähkäilin, että voisin ehkä ottaa toisetkin (1,5 tunnin) sirkustreenit viikkoon.
Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun seuraavalla viikolla pähkäilin, että voisin perus-Bollywood-tuntini lisäksi mennä vielä vähän haastavamman koreografian tiiviskurssille.
Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun mietin että Smartumitkin pitäisi käyttää loppuun – mitä jos hankkisin jonnekin liikuntakeskukseen kortin muutamaksi kuukaudeksi…?
Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun huomasin hyvän sirkus-vapaaharjoitteluajan perjantai-iltaisin.
Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun mietin, että periaatteessa tiistaisin voisin lähteä vielä yömyöhälläkin vapaisiin sirkustreeneihin.
Perjantai:
vapaat sirkustreenit (2 tuntia)
Lauantai:
lepopäivä
Sunnuntai:
zumba (1 tunti)
*******
Viikko viikolta minua täytyi vähemmän ja vähemmän patistaa. Silleen lämpimän pehmeän rohkaisevasti.
”Niin mulla on tänään se sirkustunti…”
”Kiva!””
Tänään on tanssitunti…”
”Joo, ok!”
”Meen zumbaan illalla…”
”Okei!”
Ilmeisesti tämä pitkäaikainen univelka on tuhonnut jonkin muunkin muistia kuin minun; Joel ei ollut tajunnut, että sama toistuu itse asiassa jo ihan joka päivä.
*******
”Mulla on kyllä aika paljon näitä harrastusmenoja”, totesin eräänä iltana.
”Ai? Se on vaan hyvä, että käyt parina iltana viikossa vähän tuulettumassa”, Joel vastasi (jep: lämpimän pehmeän rohkaisevasti).
”On mulla näitä jo vähän enemmän kuin pari…”
”Ai on vai? Paljonko sulla niitä nyt on?”
”Ööö haluatko tuohon vastauksen tunteina vai kertoina…?”
”Ihan sama, no vaikka tunteina.”
”Kaksitoista.”
”???!!!???”
*) Disclaimer: en siis joka viikko käy näissä ihan kaikissa, huh sentään. Mutta vähän vaihdellen, riippuen omasta jaksamisesta ja muun perheen aikatauluista.
