Oletteko testanneet tätä? Jollain lapsen/lasten määrittelemättömän yleishepulikriisin hetkellä olen esittänyt kysymyksen:
”No, mitäs nyt sitten tehdään, keksisitkö ihan itse tähän ratkaisun? Miten sä itse sun hienoilla eskarilaisen/viisivuotiaan taidoilla ratkaisisit tämän asian?”
Yllättävää kyllä meillä tämä usein jopa toimii. Ei aina. Mutta aika usein lapsi jää itsekin siihen pohtimaan, että miten homman voisi ratkaista parhaalla mahdollisella tavalla niin, että kaikille jää hyvä mieli – ja monesti ehdotuksena tulee sitten oikein hienoja ratkaisumalleja.
”No mitä jos mä en nyt ottaisi jälkiruokaa, mutta saisin sitten päivällisen jälkeen vaikka pensasmustikoita?”
tai:
”Jos sisko saisi vaikka nyt päättää äänikirjan ja mä päättäisin sitten huomenna?”
Oikein hyvä ratkaisu, kultaseni. Tehdäänpä niin!
(ja jos aikuinen olisi noita ihan samoja ratkaisumalleja ehdottanut, niin ei olisi todellakaan kelvannut, haha)
Olemme myös antaneet lasten itse etukäteen miettiä toimintatapoja kiukku/huutotilanteisiin. Rauhallisella hetkellä (ei siis kiukun iskiessä vaan muuten jutellen) olemme ottaneet puheeksi: ”Miten teidän mielestä voitaisiin välttää se, että tällaiset tilanteet eivät menisi huudoksi?” Lapsilta saa yllättävän kivoja ratkaisuja ja ideoita, varmasti osin hoitopaikoista opittuja tai sovellettuja.
Hiljaisuuden kettu teki aikoinaan lapsiin syvän vaikutuksen, ja lapset itse ehdottavat sen käyttöönottoa edelleen silloin tällöin – toimii edelleen.
Vähän vastaava toinen käsimerkkijuttu on ollut kiukkunappari/huutonappari/surunappari.
Eli jos joku meinaa alkaa kiukutella, toinen voi napata peukalon ja etusormen ilmaan ja todeta silleen ystävällisesti ja lämpimästi (ei siis käskien): kiukkunappari! Sekin toimii.
Etenkin jos lapset ovat itse motivoituneita näitä käyttämään.
Kaikkein toimivin meillä on viime aikoina ollut klassinen liikennevalo; tämäkin ehdotus tuli lapsilta.
Ihan siis vaan rauhallisesti todettu ”hei kuule nyt sulle on just vaihtumassa tässä keltainen valo” saa salamannopeasti valon vaihtumaan takaisin vihreään. Iik, ja ei kai vaan tullut punainen valo, äkkiä muutos käyttäytymiseen. Jee, nyt on taas ihan hienoa vihreää, hyvähyvä!
Ja ai miten ylpeät ja iloiset lapset, kun saavat vaikka koko aamun menemään ihan kokonaan vihreällä valolla! Vautsi vau!
Paitsi että kerran erään täydellisenvihreän (ja lapsen suurella ilolla vaaliman) päivän päätteeksi viisivuotiaalla alkoikin valo vaihtua keltaiselle.
”Hei kulta! Mitäs ihmettä, sulla on ollut ihan vihreää koko päivä, mutta nyt tulikin tällainen keltainen valo…?”, minä ihmettelin.
Lapsi mietti hetken ja vastasi iloisesti:
”Se tuli vaan koristeeksi!”
36
Tuisku
23.5.2019 at 16:16Mä olen ammatiltani koulukuraattori. Syksyllä kun omalla eskarilla oli hankalaa aamulähtöjen kanssa, kysyin mitä ajattelet, että voisimme tälle asialle tehdä. Lapsi vastasi tähän, että sinähän se koulukuraattori olet, sinunhan se pitäisin tietää. Hyvin oli ainakin ymmärtänyt, mitä äiti tekee työksi!
krista
23.5.2019 at 16:21Hihihihi, aivan ihana <3 <3 <3
Anna
23.5.2019 at 21:15Koristeeksi <3
Meillä ei kovin hyvin viiden vanhan kanssa ole toiminut se että kysytään mitä itse ehdottaisit ratkaisuksi. Kiukkutilanteessa yleensä vastaus on esimerkiksi että ratkaistaan kiista siitä että äiti ei anna nyt katsoa telkkaria sillä että lapsi saa nyt katsoa telkkaria. Tuo tyttö on kyllä tosi teräväpäinen noin yleensä, joten epäilen että jos hän pystyisi pysähtymään ja miettimään niin hän keksisi oikeasti hyviä ratkaisuja, mutta joko hän ei vaan siinä mielentilassa pysty tai sitten hän onkin niin fiksu ettei lankea tuohon temppuun :P
Muuten kiukun jälkeen tai kun pohditaan mitäs sitten tehdään jos seuraavan kerran tulee samasta asiasta ongelmia on yleensä se että laitetaan leluja jäähylle. Mikä ei minusta aina ole ihan johdonmukainen juttu. Jos esim. kieltäytyy siivoamasta tai tappelee jostain lelusta niin lelun jäähytys on looginen seuraus, mutta siskon kiusaamisesta tai yleisestä tottelemattomuudesta ei.
Minulle heräsi tuosta liikennevalojutusta kuitenkin ajatus vähän erilaisista merkeistä. Meillä kun tosiaan on paljon läheisyyttä haluava tyttö joka ei oikein osaa erotella ja ilmaista sylin tarvettaan vaan se tulee ulos kiukutteluna niin jos tekisinkin merkin jota voi näyttää jos tarvitsee halausta ja läheisyyttä. Sekä merkit joita voi näyttää jos esimerkiksi minä suutun liikaa ja lapsesta tuntuu että olen liian vihainen tai jos minusta tuntuu että lapsi on nyt liian vihainen. Tai vaikka lapsi (tai miksi en minäkin) voi kuvien avulla erotella vihan ja surun tunteita toisistaan.
Lottu
24.5.2019 at 20:37Mä yritin tätä ”Miten itse ratkaisisit tämän tilanteen” taktiikkaa kolmevuotiaan kiukkupussukan kanssa, joka ei olisi halunnut pukea vaatteita päälleen. Lapsen ratkaisusta tuli koko perheen lentävä lause, koska: ”Äiti, ratkaisu on tietenkin KOUKKU! ” Lapsi vielä koukisti sormensa koukuksi painottaakseen tätä nerokasta ratkaisua. Mä aloin tietenkin nauraa hillittömästi ja siitä intoutuneena koukku oli lapsen tarjoama ratkaisu kaikkiin ristiriitoihin :D
Torey
24.5.2019 at 22:30Ihana toi hiljaisuuden kettu!
Meillä oli yhdessä päiväkodissa sellanen liikennevalo joka mittasi ääntä. Kun tilassa tuli liian kova meteli, se alkoi muistaakseni pitää ääntä ja valo vilkkui. Ihan kätevä!
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/05/21/ala-roskaa/