Lempparilelut TOP4

Silva ei ole niitä vauvoja, joille olisi lastattu jo ennen syntymää valmiiksi lastenhuoneellinen sisustukseen sopivia leluja. Itse asiassa eihän meillä ole sitä lastenhuonettakaan. Vaikka puutalon huonemäärä antaisi myöten, olemme päätyneet antamaan omat huoneet isin kirjoille ja äidin vaatteille – emme lapselle. Koska jokainen huone on lasten ja aikuisten huone.

(paitsi se vaatehuone, joka on äidin kaaos)

Jossain vaiheessa ihan varmasti muutamme mielemme sen lastenhuoneeen suhteen. Luultavasti viimeistään silloin, kun Joeliln kaverilta saatu täpötäysi Ikea-kassillinen legoja valtaa maailmankaikkeuden.

Tällä hetkellä Silvan muutamille leluille on annettu banaaninlehdistä tehty iso kori olohuoneessa – hups tosin tällä hetkellä lelukorissa on näköjään tyhjä muovipussi, Silvan likaiset housut ja pariton sukka. Ne varsinaiset lelut lojuvat pitkin talon lattioita.

Okei nyt mä lavastussiivoan ne lelut sinne koriin, näin:

Joo joo on ne siellä.

*******

Silvan noin kymmenestä lelusta (plus purulelut) tämän hetken ehdoton TOP4 menee näin:

 

Ykkösistä ykkösin: rapinakirja.

Rapinakirjan kanssa on harrastettu kirjallista painia ja tunnusteltu erilaisia häntiä jo monen-monen kuukauden ajan. Rapinakirjan ”OH!”-efekti ei näköjään haalistu, vaan kirjasta löytyy erilaisia leikkiominaisuuksia kehitysvaiheesta toiseen.

Joskus sitä sitten ehkä luetaankin. Ehkä.

*******

 

Kettu-kettu Kettunen.

Ystäväpariskunnalta Silva sai nimiäislahjaksi aivan mahtavan oveen laitettavan käsinukketeatterin sekä kettu- ja myyrä-käsinuket. Teatterileikkien aika tulee varmasti myöhemmin, mutta varsinkin pehmeä kettu herättää huohottavaa ihastusta jo nyt.

Välillä ihastus on jopa niin kiihkeää (ja varomme mahdollisesti irtoamisherkkiä osia), että ketulla leikitään varmuuden vuoksi ainoastaan yhdessä äidin tai isin kanssa. I-ha-na.

*******

 

Lelukaari eli vauvanhärpätin.

Musta-valkosisustajan (onneksi emme ole sellaisia) painajainen: kirkuvanvärinen huomiota huutava vauvanhärpätin! Lelukaaren valko-kelta-punainen runko-osa ilman leluja ostettiin huuto.netistä neljällä eurolla. Kaari varusteltiin Prismasta ostetulla sitteriin tarkoitetulla kaarella (sini-vihreä osa) sekä erikseen ostetulla rapinalelulla. Ja muuten toimii!

*******

 

Zzzzzz.

Ja kauniiksi lopuksi tietysti maailman PARAS unilelu, tiikerirätti, joka saatiin nimiäislahjaksi ystävältä. Olen edelleen ihan häkeltynyt: miten ikinä lapseton ystävämme osasi ostaa näin hyvän lelulahjan? Itse en ollut lapsettomana nähnyt/kuullut/ymmärtänyt mitään tällaista! Vau. Lelu on Silvan mukana nukkuessa aina.

*******

Pyrimme siis olemaan leluostoksissamme maltillisia, vaikka itselläni usein nouseekin hinku googlailla erilaisia ”kehittäviä” leluja. Joel on kylläkin vahvasti sitä mieltä, että vauva ei ole valokuva: sitä ei voi kehittää. Vauva kuulemma kehittyy ihan itse, oli erikoishärpättimiä tai ei… Pöh.

Millaisilla leluilla teillä leikitään?

Saa myös vinkata ”kehittävistä” (mitä-ikinä-ovatkaan) joululahjaleluideoista! Silva-vauvelimme on siis jouluna n. 8,5 kk ikäinen.

 
Like

You Might Also Like

  • S-S
    5.11.2012 at 11:43

    Hei meillä on tuo sama tikru!

    Niilo 4kk ei ihan vielä sen ihanuutta ymmärrä (äiti kylläkin), mutta lempparit TOP5:

    1. Hymynaama (onko se lelu? No nyt on.)

    2. Amppari (just se Kättärin vihreässä korruptiopakkauksessa tullut, roikkuu Newborn setin ”telineessä” ja irrottaa joka aamu naurujokellukset).

    3. Sophie the Giraffe (kaverilla on alkanut hillitön kuolaus ja kaiken mahdollisen järsintä, joten Sohvia on mukava nakertaa).

    4. Lelukaari (Pingu) ja siinä oikeastaan itse kaareen kuulumaton vihreä perinnejingleä kilkuttava elefantti

    5. Rapinakirja (vähän erilainen kuin teillä, näyttäisi olevan samaa merkkiä kuin korruptioamppari).

    Bonussektorina hauskin tuijotettava (okei Hymynaaman lisäksi) on äitini 30 vuotta sitten tekemä seinävaate, jossa on juna, satuomenapuu ja AURINKO.

     

  • Silkkitassu
    5.11.2012 at 11:59

    Tuollainen unirätti onkin yleensä tosi suosittu lasten keskuudessa.

    Ostin pupurätin ensimmäiselle täditettävälle (isoveljen esikoispojalle) nimiäislahjaksi ja siitähän sitten tulikin oikein iso hitti. Sillä on nimi (en muista tähän hätään nimeä, joku Nenonenhan se nyt varmaan oli) sekä ainakin kolme täsmälleen samanlaista varakappaletta. Yksi kun menee pesuun tai jää kyydistä johonkin vieraspaikkaan niin on aina vähintään yksi mukana.

    Ilman sitä ei menty nukkumaan.

    Viimeksi kun näin lapset (nyt kaksin kappalein, ikää 4 ja 6 vuotta) niin he edelleen omistivat pupurätit, eivät tosin ehkä enää tarvitse niitä nukkuakseen… Ja isoveikka lainasi pupurätit pikkusiskolleen, kun pikkusisko oli vauva.

  • Suttura
    5.11.2012 at 11:59

    Voi käsittämätöntä, että Silva on niin iso jo!

  • vierailija (Ei varmistettu)
    5.11.2012 at 12:05

    Oi huippuja noi unirätit tai ”rädät” niin kuin meillä kutsutaan!
    Tyttärelle hankittiin argumenteilla ”tää on niiiiiiiin pehmoinen ja tällei ihanan hellunen, ja ja ja. Mun on ostettava tällainen.” Ja on nyt 2,5v. Ehdoton lemppari ja on sitä ollutkin. Olessaan vauva matkattiin paljon autolla ja lentäenkin niin toi unirätti oli aivan ehdoton ku likka veti sen naamalleen ja nukahti oitis! Ja nyt puolivuotiaalle pikkuveljellekin ostettiin oma ja tykkää! Ja muuten pakko todeta teillä hurjan suloinen tyttö ja ihana tämä blogisi! Yhtä aurinkoa!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    5.11.2012 at 12:17

    Ihan pakko kysyä että kenelle meinasit siitä lelukuvastosta tilata leluja? ;)

  • Salla & J (Ei varmistettu)
    5.11.2012 at 12:20

    Mä oon sitä mieltä, että vauvoja voi kehittää :D Siis varsinkin, jos jollain vauvalla on erityistarpeita, esim. haasteita motorisessa kehityksessä, niin mennään fysioterapiaan ja tehdään tiettyjä jumppia jne. Ja vauva oppii vuorovaikutuksessa, eikö se ole sama asia kuin vauvan kehittäminen, jos vauva on yksin, niin se ei kehity ollenkaan.

    Tietty me puhutaan varmaan vähän eri asiasta nyt, tiettyjen asioiden kehittymistä/oppimista ei voi nopeuttaa jne.

    Mutta joo ostaisin erilaisia palikoita, joita vauva voisi tutkia ja mahdollisesti jossain vaiheessa kasata. Se kehittää motoriikkaa, mutta myös hahmottamista. Ja sellainen lelu, jossa palikoita tiputetaan sinne rasiaan niistä erilaisista koloista voisi olla kanssa kiva :) Vauvakirjoja kannattaa lukea vauvalle vaikka se ei mitään näytä ymmärtävänkään, niin vauva tottuu kirjaan ja oppii sitäkin kautta hahmottamaan eri asioita kuvista.

    Meillä on aivan liikaa leluja, sukulaiset tuoneet. Meidän vauva on nyt 5kk:tta. Ja kiitos vatsavinkeistä, jotka sain sähköpostiin taannoin. Saatiin viime viikolla maitoallergiadiagnoosi ja todennäköisesti lapsellamme on joitain muitakin allergioita :( Kiinteitä yritetään aloittaa parin viikon sisällä, niin näkee mitä reaktioita niistä tulee.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    5.11.2012 at 12:21

    Moikka!

    Joululahjavinkiksi annan ihan minkä vaan Brion leluista. Mun kuopuskin on jo 12 v, mutta kaikki Briot on säästetty lapsenlapsille <3

    -riika

  • M-M
    5.11.2012 at 13:26

    Hih, meidän neitin lempilelu on Silva-tädin tekemän hoitolaukun lelu, jossa on tosi pitkä naru. Siis se naruhan siinä parasta on :D Vaikka yksin ei sillä saa leikkiä. (ja koiran lelut on ihania, mutta ku niillä ei anneta leikkiä)

    Mutta tosiaan tuommoinen rasia mihin niitä palikoita tiputetaan on kiva. Palikoita on kiva jyrsiä ja hakata lattiaan ja laatikossa kivasti kolisevat. Milla tykkää kovasti ainaki.

  • Peanut
    5.11.2012 at 13:52

    Meillä parasta just nyt (pojalla ikää 4,5kk): Pallo. Sitä voi syödä (tai siis nuolla, jep jep), se on niin jännän muotoinen ja oi niin liukas liikkeissään, taas se pyöri jonnekin. Toiveena on, että se myös innostaisi liikkumaan, herra kun ottaa elämän aika rennosti. :D

  • Siiri (Ei varmistettu)
    5.11.2012 at 14:45

    Meillä lelujen ykköspaikan on vienyt tyhjät limsapullot, pakasterasiat ja erilaiset purkkien kannet. Nyt 1,5v keksi eräänä iltana, että nukkumaan mennessä on vieressä oltava nalle. Ja se on siellä aina! Yölläkin jos sattuu heräämään kesken unien, niin ensimmäisenä kysytään nallea. Leluja ei olla ostettu yhtään (lukuun ottamatta muutamaa retrohelistintä), mutta serkut ovat huolehtineet siitä, että olohuoneen lattia tulvii kaikenmaailman härpäkettä. Niillä ei leikitä, vaan niiden funktiona on olla lelulaatikossa, josta ne pari kertaa päivässä levitettän ympäri taloa. Ja äiti kiittää…joulupukille ja sukulaisille ollaan aina esitetty toive, että ei leluja.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    5.11.2012 at 15:16

    Kehittävä lelu: pallo!

    Se kehittää käden kordinaatiota, sitä voi tavoitella ja pyöritellä ja sitten kun sen aika on, niin lähteä ryömimään sen perään.

  • Miitu (Ei varmistettu)
    5.11.2012 at 15:46

    Komppaan kyllä Joelia siinä, että varsinaiset ”kehittävät” lelut (ts. sellaset, joita nimen omaan markkinoidaan erityisen kehittävinä) voi useasti jättää suosiolla vähemmälle huomiolle. Tai lähinnä mä moitin niissä sitä, että siinä kaikessa opettavuudessaan ne on niin kömpelöitä mini-ihmisen käyttää tai niin ahdettu täyteen niitä eri ominaisuuksia, että lapsen oma luovuus ja keksiminen häviää. Esim. mitä tekee purulelulla, joka on niin täynnä härpäkkeitä, ettei siitä saa otetta, ja niin raskas, ettei sitä kauaa jaksa kannatella. Tai yritäpä löytää nukke, jossa ei oo mitään lisätoimintoja. Hyvin yksinkertainenkin lelu voi olla kehittävä, ja jos nyt oletetaan, että lapsella ei ole erityisvaikeuksia ja normivuorovaikutus pelaa, niin lapsi oppii (lähes) kaikesta, minkä kanssa on tekemisissä. Ja toisaalta Jari Sinkkoselta oli hyvä kommentti jossain haastattelus ”lapsuuteen kuuluu se, että juostaan metsässä räkä poskella ilman suurempaa tavoitetta”.

    Mä luulen/muistelen, että meillä oli just tuos 8-12 kk iäs melkoinen lelusuvantokausi, kun viimein päästiin liikkeelle ja piti tutkia kotoa kaikki, mihin vaan ylettyi. Eli laatikot ja kaapit alkoi suht näpsäkkäästi tyhjentyä lattialle… Aarteet, kuten tyhjät pullot, mittalusikat ja salaatinottimet, siirtyi samalla näppärästi leluiksi. Ihan ykkös”lelu” meillä on pitkään ollut mikä tahansa nauha, jota on kiva pyöritellä käsissä, vetää ”hartiahuiviksi” ja hinkata ikeniä. Ensimmäisen nuken taisi saada 9kk lahjaksi, mutta enemmän noiden kanssa on alettu leikkiä vasta reilu puoli vuotta myöhemmin.

    Enpä siis oikein osaa mitään uutta kivaa neuvoa, kun teiltä jo löytyy kaikki meidänkin kestohitit ja tosiaan vasta myöhemmin alkoi varsinaiset lelut kiinnostaa.

  • jennilina
    5.11.2012 at 16:04

    Meidän pienoinen sai nimiäislahjaksi myös unirätin ja siitä tuli hetkessä suosikki kunnes tajusin mitä vauva sen kanssa puuhaa. Vauvani vetää rätin päälleen ja alkaa haukkoa henkeään sen alla, kädet vispaa vimmatusti ympärillä ja kaiken kukkuraksi vauvani nauttii siitä. Näin käy kyllä kaiken kanssa minkä saa vaan vedettyä naamalle, minua tapa jokseenkin huolettaa.  Ei kai mitään sen kanssa voisi sattua, mutta hyperventiloinnista kiksien saaminen onkin jo toinen juttu. 

  • Liisa
    5.11.2012 at 17:30

    Hei Jenniliina, meillä Ilo on muuten kanssa alkanut tehdä tuota, että vetää jonkun käsiinsä saamansa tekstiilin (usein juuri riisuttu pyjama) naamalleen ja alkaa haukkoa henkeään ja heiluttaa raajojaan kovasti. Sitten ottaa sen pois. Ja toistaa taas. En kyllä ole osannut olla asiasta huolissani, mutta katson kuitenkin ettei sänkyyn jää mitään muuta tuohon sopivaa kuin peitto silloin kun hän on nukkumassa.

    Ja niistä lempileluista. Kehtaanko kertoakaan? No voin kertoa. Sininen Polly-karkkipussi (minun tyhjentämä). Ruskea paksusta paperista tehty kirjepussi (isän nettikauppatilauksesta tullut). Valkoinen oksennuspussi (Flyben koneesta). Muumi-kuvioinen postin laatikko (mummo lähetti lahjan siinä). Muita lemppareita on Brion puuhelistin ja se punavalkoinen klassinen hymynaamahelistin joka tuli ennen äitiyspakkauksessa. :) On tuolla lattioilla muitakin leluja, mutta nuo on ne innostavimmat, jotka kirvoittaa nopeimmat ryömimisvauhdit.

    Olen ihan Brio-fani, joten Ilon ensimmäiseen joulupukin kirjeeseen kirjataan ainakin Brion junarataa, rakennuspalikoita ja niitä ihania puueläimiä.

  • Liisa
    5.11.2012 at 17:35

    Ai niin, tein Ilolle jokin aika sitten pehmolelun, josta toivoisin tietysti pojan lemppariunikaveria ajan myötä. Toistaiseksi leijona on saanut hyväksyvän vastaanoton, mutta ei näytä vielä saavan mitään muita erikoisempaa kohtelua. (Yksi miinus on selkeästi se, että siitä puuttuu pesulappu, tuo jokaisen lelun kiinnostavin osa.)

  • Jossu (Ei varmistettu)
    5.11.2012 at 18:35

    Meidän neito täytti juuri vuoden ja lelut ei juuri kiinnosta. Kaikki muu kylläkin. Eli meidän neidon lemppari ”lelut” ovat.

    1. Koira. Se on iso, pehmeä, sen päällä voi kiivetä ja se pussaa takaisin. Tuo myös pallon takaisin kunhan se on ensin viskattu jonnekkin.
    2. Soppakauha. Vihreä ja en ymmärrä mikä siinä viehättää.
    3. Kaukosäädin. On kohta muuten rikki. Aina löydetään vaikka sitä niin yritetään piilottaa.
    4. Koiran vesikuppi. On oven takana ja auta armas kun ovi jää raolleen on vettä ympäri taloa.

    Tosin siinä kehityksestä Joel taitaa olla oikeassa.. Neito puhuu ja kävelee ja lelut ei vaikuta kovin kehittäviltä.

  • Kristaliina
    5.11.2012 at 18:49

    Joo, sellaiset erikokoiset ja -materiaaliset pallot ovat meilläkin lähitulevaisuuden hankintalistalla! Niillä voi kivasti myös leikkiä ”vauvaflipperiä” hulahulavanteen kanssa – sellaista on testattu vauvasirkuksessa :)

    En ole nyt ihan varma, mikä se Joelin lelunkehittämättömyys-teesin ydin oli (ehkä en kuunnellut tarpeeksi tarkasti :D ), mutta muistaakseni se meni jotenkin niin, että vauva joka tapauksessa kehittyy sen, minkä kehittyy – eli että jos vaikka jokin taito ”kehittymisleikkien” takia tulisikin viikkoa aikaisemmin kuin ilman niitä, niin mitä sillä on väliä. Vai meniköhän se niin…? Eri asia sitten on se, että jos leikki on kivaa ihan sinänsä, niin sitten se taisi saada Joelinkin hyväksynnän. Eli että nämä muskarit, vauvajumpat sun muut on hyviä nimenomaan siksi, että vauva (ja äiti) niistä tykkää jz siellä on kivaa, ei siksi, että sillä jotenkin kasvatettaisiin lapsesta tietynlaista.

    Eri asia sitten tietysti se, jos esim. fysioterapialla/jumpilla vaikutetaan johonkin, missä muuten tultaisiin kehityksessä jäljessä… Ja sitten eri asia tietysti leikki-ikäiset, jotka tykkää askarrella käsillään jotain.

    Mut joo, oon saattanut ymmärtää (kuulla/olla kuuntelematta) väärinkin :) Itseäni nuo kaikenlaiset härpättimet vaan kiinnostaa niin kovasti, että muhun kaikki ”kehittävät” lelut osuu ja upppaa ihan täysillä :D Ja joo, sen lelukuvastonkin olisin varmaan shopannut kannesta kanteen, jos tuo yks hemmetin realisti ei ois ollut estämässä :D

    Täytyy kyllä myös testata noita ”epäleluja”. Keittiövälineet ja ennen kaikkia leivinpaperi on kuulemma tosiaan super-super hyvä vauvanleluja!

  • Kristaliina
    5.11.2012 at 18:55

    Ai niin ja tuo unirätti tosiaan menee kasvoille meilläkin, mutta oon ollut katsovinani, että kyllä sinne alle happea saa kuitenkin. Naiivisti olen ajatellut, että ei kai ne vaarallisia voi olla, kun ovat niin suosittuja – kai niistä olisi kuullut varoituksia…? Vai olisiko? :)

    Koska Silvakin tykkää kovasti kiskoa kaikkea muutakin kasvoilleen nukahtaessaan, me ollaan varalta annettu sille esim. peitoksi sellainen itseneulottu peite, josta ilma kulkee läpi – ei siis ollenkaan sellaista oikeaa täkkipeitettä.

  • Miitu (Ei varmistettu)
    5.11.2012 at 19:32

    Mä oon sanonu – ja sanon – aika sanatarkasti ton, mitä kuvailit Joelin sanoneen, joten mä uskon ton :D Kuitenki vaa kuunnellu mun jupinaa (joka siis on ilmeisesti kantanu sen muutaman sata km…) vuos sitten :P Kun siis oikeasti se lapsi oppii ihan kaikesta uudesta. Sit lapsikohtaisesti toki osa tarvii enemmän virikkeitä ja aktivointia ku toiset, mutta eiköhän tässäkin saa lapsentahtisesti mennä. Kylläpä ne persoonallisuuserot alkaa jo pienenä näkyä, kuka kaipaa enemmän äksöniä ja kuka haluaa tutkia pitkään ja rauhassa yhtä asiaa kerralla.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    5.11.2012 at 19:52

    Pidä kantasi, se on nimittäin todella hyvä.

    Mä itse olen ostanut näiden 5v aikana tosi vähän leluja, mutta jostain niitä kuitenkin tänne on rantautunut tasaiseen tahtiin niin paljon että kellarikerroksesta raivattiin tilaa erilliselle leikkihuoneelle.

    Arvaa vaan onko se leikkihuone ollut kertaakaan käytössä. No ei ole ei. Ne tsiljoonat ja miljoonat muoviset härpäkkeet ja lapsenkehittimet makaa siellä pitkin pituuttaan eikä kiinnosta ketään. Toisaalta nykyajan lelut ei myöskään juuri kestä leikkejä hajoamatta, vaikka omatkaan muksut ei mistään pahimmasta päästä reuhaajia ole. Siivosin tuolta leikkitilasta toissapäivänä 3 ikeankassillista roinaa suoraan ROSKIIN. Ja samalla lähti tekstarit mummuille ja kummeille, ei kiitos leluja tänä jouluna.

    Niiden sijaan meillä on ahkerassa käytössä kausittain duplot, ajoittain erilaiset pelit, ja päivittäin mun vanha posliiniastiasto sekä puinen keinuhevonen. Kahdelle tytölle riittää mainiosti.

  • 1 2