Koronapäiväkirja: kuulumisia Espanjasta

Trigger warning: sisältää koronaa.

Ja heti alkuun tarkennus, ettei vaan otsikko johda harhaan: meillä ei ole tartuntaa, onneksi. Olemme kuitenkin alueella, jossa riski kasvaa hurjaa vauhtia.

En ole tätä aikaisemmin kirjoittanut koronasta, koska täältä Espanjasta käsin katsottuna suomalaisen lehdistön otsikot vaikuttivat pitkään aika turhauttavilta. Että peskää kätenne. Niitä ja yleistä keskustelua seuratessa tuntui… no: turhauttavalta, että miten suomalaiset kuvittelevat olevansa niin eristyksissä muusta Euroopasta, etteikö oikea epidemia koskisi pian myös sitä kolkkaa maailmalta.

Käsiä pitää toki pestä, mutta pitää tehdä (tai olla tekemättä) paljon muutakin.

Pientä matematiikkaa.

On lampi, jonka pinnalla kasvaa levää. Levä leviää jatkuvasti, joka päivä sen määrä kaksinkertaistuu. Kestää 48 päivää, että levä peittää lammen kokonaan.

Kysymys: kuinka monta päivää kestää, että se peittää lammesta puolet?

Vastasitko oikein?

Kyllä. Oikea vastaus ei siis ole 24 päivää tai muuta vastaavaa. Vaan vielä 47 päivän kohdalla ihminen voi katsella puolikasta levätöntä lampea ja ajatella, että ”ei tämä tilanne vielä niin paha ole”.

Kunnes tulee se 48. päivä. Hup-sis, eikö kukaan kertonut, että vuorokaudessa voi tapahtua noin? Itse asiassa matematiikka olisi voinut kertoa.

Lampi voisi olla myös Espanja. Viime lauantaina Espanjassa oli todennettua 400 koronavirustapausta, sunnuntaina 600, maanantaina muistaakseni 1200 ja nyt tämän jutun julkaisun hetkellä 2200. Edit: ropisee lisää – kahdessa tunnissa luku on noussut, ja nyt se on jo 2600. Edit: seuraavan kahden tunnin jälkeen 3000. Että silleen, se on aika paljon levää lammessa.

Okei, yritän lopettaa sekä matemaattisen- että pelotteluosuuden tähän. Jos lehdistöä (iltapäivälehdet ja HS) täältä Espanjasta käsin seuraa, niin ilmeisesti muutamassa päivässä Suomessakin on tapahtunut muutos keskustelussa, ja nyt tajutaan, että oikeasti elämme nyt poikkeustilan aikaa.

Toivon, että se johtaa myös toimenpiteisiin.

Täältä Espanjasta katsottuna tilanteen näkee siis ”hieman etumatkaisena” Suomeen verrattuna. Espanjassa tilanne on siis pahempi kuin Suomessa, mutta ei toki (vielä) niin paha kuin Italiassa. Malagan alueen ja Suomen luvut menevät tällä hetkellä suunnilleen samaa tahtia, eli (meille itsellemme onneksi) emme ole pahimmalla ongelma-alueella Espanjassa.

Meillä olisi paluu Suomeen nyt reilun kahden viikon päässä. Seuraamme jatkuvasti tilannetta ja voi olla, että tulemme jo aikaisemmin. Henkisesti olemme valmistautuneet siihen, että tarvittaessa vuorokaudessa saadaan asunto pakattua kokoon, jos esimerkiksi lentosulkujen uhka alkaa leijua ilmassa.

Suomessa korona ei vielä kaikkia hetkauta – sanottakoon, että ei täälläkään kaikkia. Osa ei ole moksiskaan. Me emme kuulu tähän ”moksittomaan” osaan vaan seuraamme tilannetta hyvin tarkasti. Vielä viikko sitten tämä meidän seuranta oli sellaista puolihiljaista huolissaanoloa, mutta viikonlopun jälkeen lammen levätilanne Espanjan luvut näyttävät jo siltä, että tämä tilanne kannattaa kyllä ottaa vakavasti.

Lapset lähtivät kouluun ja päiväkotiin tänään, mutta rehellisesti sanottuna toivon jo, että kuulisin päätöksen koulujen sulkemisesta. Espanjassa tilanne tämän asian suhteen on kuitenkin hankala: on vakiintunut tapa, että isovanhemmat hoitavat lapsia. Eli tässä tietysti nähdään iso riski siihen, että juuri isovanhemmat saavat mahdollisesti oireettomana tautia kantavilta lapsenlapsiltaan viruksen.

Ihan hyvä pointti sinänsä.

Katukuvassa korona näkyy jonkin verran. Muutamia maskeja on bongattu, etenkin iäkkäillä. Desinfiointiaineet ovat olleet loppu apteekeista jo kuukauden. Kauppojen hyllyjä on ollut jo tyhjinä, isossa kaupassa kuulemma saippuakin oli hetkellisesti loppu.

Me on hankittu kotivara (siitä täällä) sekä Espanjaan että Suomeen. Vältellään väkijoukkoja, esimerkiksi tiistaimarkkinoille ei enää mennä.

Ja mahdolliseen mieleen pälkähtävään ”mitä järkeä on palata Suomeen, kun kohta se on kaikkialla” -ajatukseen. Totta, niin onkin. Mutta omalla äidinkielellä toimivassa terveydenhuollossa olisi mukavampi (kop kop puuta) sairastaa. Lisäksi esimerkiksi lapsen sairaus- ja lääkityshistoria löytyisi yhdellä klikkauksella järjestelmistä Suomesta, täällä sen selittäminen espanjaksi toki onnistuu, mutta tuntuu hankalalta.

Lisäksi jos jäisimme tähän maahan jumiin, meidän vuokrasopimus päättyy jo kuukauden vaihteessa eli saatettaisiin olla sen takia asumishaasteiden edessä.

Ja koti on aina koti.

 

 

PS. Puhuin ääneen Joelille, että kirjoittaisinkohan tänään viime aikoina lukemistani kirjoista vai koronasta. Joel nauratti, että kumpikohan lukijoita kiinnostaa – sun lukemat kirjat vai ajatukset koronatilanteesta. Aloin kirjoittaa kirjoista, haha. Mutta lennosta vaihdoin aihetta. Pakko tämä jännitys oli purkaa ulos; olisi ollut vaikea jatkaa blogikoronahiljaisuutta ja ylläpitää kuvitelmaa, että täällä sitä vaan rallatellaan auringossa. Aurinko paistaa toki, mutta koronahuoli varjostaa. Täältä katsottuna tilanne on hyvinkin todellinen ja meidän arkea koskettava. Nyt on aika järjestellä elämää niin, että välttyy turhilta riskeiltä.

Voi siis olla, että kohdataan kotimaassa jo ensi viikolla! (jos ei jäädä karanteeniin tai sairastuta tai jos koneet vielä lentävät) Toki jos täällä menee paluuseen mennessä epidemiaksi, saatamme jäädä karanteeniin Suomen päässä ennen kuin uskallamme liikkua kotimaan menoissa.

31