Kaksi naisten lehteä (ja pari sanaa feminismistä)

Ihan alkuun on pakko sanoa, että suomalaiset naistenlehdet ovat hyviä. Muistan, kun joskus opiskeluaikoina yksi opiskelukaveri nolostellen kertoi tykkäävänsä lukea naistenlehtiä – ja se nolous oli kai mukana siksi, että oletettiin, että muut opiskelijat pitävät sitä jonkilaisena hömppänä. Että eihän se nyt ole soveliasta tiedostavalle opiskelijalle; pitäisi lukea Foucault’a aamusta iltaan ja silleen.

Pöh.

Jos en nyt ihan väärin muista, mun mielestä juuri silloin opiskeluaikoina tenttikirjasta luin, että suomalaisten naistenlehtien historia ja alkuperä on itse asiassa ollut hyvinkin feministinen. Moneen muuhun maahan verrattuna siis. Naistenlehtien keskeisenä sisältönä on perhe- ja ihmissuhdeasioiden lisäksi Suomessa kautta historian ollut naisten omat asiat: talous, toimeentulo, oikeudet ja niin edelleen. Että repikääpä hömppää näistä aiheista.

Sitä paitsi naisille suunnatun sisällön hömpäksi tuomitseminen on ainakin mun silmään juuri osa sellaisia mekanismeja, joilla naisten (oletettuja) kiinnostuksen kohteita salakavalasti painetaan ihan-vähän-vähempiarvoisiksi kuin miesten (tyypilliseksi katsottuja) kiinnostuksen kohteita. Oi, miten monta baariväittelyä joskus parikymppisenä näistä muistankaan käyneeni! Senkin kerran, kun eräs sikaniska tuomitsi hömpäksi ”naisten kiinnostuksenkohteet niin kuin meikit ja sukkahousut”. Ja minä vastaleimasin hömpäksi urheilun ja erityisesti (bensaa liekkeihin! bensaa liekkeihin!) tämän tyypin ultimate-innostuksen jalkapallon. Ihan yhtä hömppää! Kipinät lensivät ja tuopit kaatuilivat.

Hehe, enää en kyllä mitenkään jaksaisi olla noin kiihkeä.

Elettiin muuten sitä samaa opiskeluaikaa, kun suomalainen Cosmopolitan perustettiin. Kirjoitin siitä opiskelijalehteen ”arvostelun” otsikolla ”Näistä alaston apinasi pitää” – otsikko oli suora lainaus lehden jutusta. Siinä kerrottiin, että mitä naisen kannattaa sanoa, kun näkee miehen ensimmäistä kertaa alasti. Miehen itsetuntoa ruokkiakseen tietysti; jotta kohtaus johtaisi hyvään seksiin.

Voi apua. Olin tyrmistynyt. Ja vahvasti sitä mieltä, että suomalaisiin naistenlehtilukijoihin tämä ei ikinä mene läpi. Povasin Suomi-Cosmopolitanille hyvin lyhyttä tietä. No, olin selvästikin väärässä. Ja sitä paitsi: lehti saattaa hyvinkin nykyisin olla ”suomalaiseen ympäristöön” paremmin sovitettu (tarkkailussani oli silloin vain yksi numero ihan lehden alkutaipaleelta) – itse olen vain ikuisesti jäänyt tuon ”alaston apina” -ensivaikutelman uhriksi.

No joka tapauksessa. Eksyin aiheesta. Minun piti esitellä kaksi omaa lempparilehteäni – ne ovat tässä:

Suhteeni kumpaankaan lehteen ei ole ollut ihan ”helppo”. Taidan vaatia lehdeltäni aika paljon.

Trendi oli ”ylivoimainen ykköseni” parikymppisestä eteenpäin. Olin kestotilaaja, totta kai. Luin lehden kannesta kanteen, ja lauantai-iltaisin tein baariinlähtömeikkini lehden vinkkejä noudattaen.

Sitten joskus vähän alle kolmenkympin tuli totaalistoppi. Lehti tuntui jotenkin… …tyhjältä. Tajusin kasvaneeni siitä ”ohi”. Jopa ärsyynnyin, kun itse kypsänä 28-vuotiaana (heko heko, kaikki itseironia tähän) luin 23-vuotiaan toimittajan kirjoittamia yliyksinkertaisia ”elämänohjeita” tai ”uravinkkejä”. Totesin, että taidan olla ohittanut lehden kohderyhmän. Peruin tilaukseni: omalta osaltani yhden naistenlehtiaikakauden loppu.

Trendin jälkeen innoistuin ensin juuri perustetusta Oliviasta – se tuli kampaajalle. Siitä ajattelin löytäneeni lehden omaan makuuni. Vuoden jälkeen kampaajalle lähetetty näytenumerokausi päättyi. Samoin minun Olivian lukemiseni.

Nyt huomaan muuttaneeni taas täysin mielipiteeni Trendin kanssa; kiitos vaan bloggaamisen myötä minulle silloin tällöin lähetettyjen näytenumeroiden. Sehän on oikeasti hyvä! Ei tunnu yhtään lapselliselta tai tyhjältä – joko minä olen taantunut tai lehti ”kasvanut” ja laajentanut ikähaarukkaansa. Veikkaan jälkimmäistä! Ison osan tekee tietysti varmasti myös tämä ”Lily-yhteys”; sen ansiosta lehti tuntuu ”omalta”, tutulta. Kiva bongata sieltä välillä blogituttuja! Ja kun instagrammissa tai toimituksen blogissa kuulee lehden pian ilmestyvän, ihan oikeasti odotan sitä. Hyvä merkki, todella.

Omassa ”unelmien lehdessäni” saa olla muotia ja kauneutta jonkin verran – sitä on kiva katsella. Mutta sitten haluan sisältöä. Sekä sellaista helposti luettavaa ihmissuhdeasiaa että oikeaa, syvällisempää tekstiä. Jotain, mikä ehkä herättelee tai laittaa ajattelemaan. Sellaista, mitä myös luetaan eikä vain selata. Jos tämä viimeinen jää puuttumaan lehdestä, olo lehden lukemisen jälkeen on juuri niin kuin silloin alle kolmekymppisenä: ontto, tyhjä.

Uudessa, tiistaina ilmestyneessä Trendissä lempparijuttuni oli Sisko Savonlahden kirjoittama juttu nimeltään Riisutut. Kansiotsikko kuvasi jutun sisällön nappiin: ”Miksi kaikki idolimme ovat taas alasti?”. Niin-pä. Juuri tällaista sisältöä kaipaan lempparilehdeltäni. Niiden meikkivinkkien ja shoppailuoppaiden lisäksi.

Aaaaa joo ja pakko mainita itselleni vielä yksi tosi-tosi tärkeä juttu: huumori. Tai tarkemmin ottaen sellainen sopiva itseironia. Että lehti myös osaa olla ottamatta itseään liian vakavasti.

Tätä kaikkea toivon uudelta Trendiltä jatkossa(kin). Ei mitään paineita, mutta muistakaa olla hyviä! Terveisin nimimerkki vaativa lukija :)

*******

Toinen lempparilehteni on Tulva. Ja suhde siihen ehkä vieläkin mutkikkaampi.

Tilasin myös Tulvan joskus opiskeluaikoina, osana Naisasialiitto Unionin jäsenmaksua. Tai en muista, kumpi tuli ensin: lehti vai liittoon liittyminen. Joka tapauksessa naisasia tuntui tärkeältä; sekä silloin että nyt.

Tulva-lehti saa periaatetasolla kaiken rakkauteni ja empatiani. Mutta on pakko myöntää, että vuosien varrella (ja jopa numeroiden välillä) lehden taso heittelehtii valtavasti. Välillä lehti saa minut hihkumaan riemusta. Joskus taas ensiselailulla innostun otsikoista, mutta kun alan lukea… …sisältö jää jotenkin valjuksi. Ja sitten taas innostun seuraavasta numerosta.

Minulle Tulvan ongelma on ehkä ollut se, että vaikka aiheet ovat nappiin, juttujen kirjoitustapa ei aina onnistu tempaamaan mukaansa.

Tulva on kuitenkin ainoa lehti, jonka tilausta en peruuttanut äitiyslomasäästölinjalle siirtyessäni. Heh ehkä siksi, että voin ajatella sitä jäsenmaksuna enkä lehtitilauksena. Tulvan karheassa paperissa on jotenkin sisäänrakennettuna lupaus yhteiskunnallisesta merkittävyydestä: hei kuulkaas nyt minä luen asiaa. Vaikka siis ilokseni myös Tulvassa saa usein hihitellä – parhaimmillaan hallitsevat itseironian myös siellä.

*******

Siinä kaksi minun lehteäni.

*******

Naisten lehdistä naisten päivään.

Vähänks mä oon tylsimys näiden ”merkkipäivien” suhteen. Mun mielestä on jopa vähän kiusallista, kun ja jos joku toivottelee minulle hyvää naistenpäivää. Tiedän; olen ehkä outo. Mutta mulle tulee jotenkin sellainen olo, että enhän minä nyt henkilökohtaisesti tarvitse mitään merkkipäivää sille, että sukupuoleni sattuu olemaan nainen. Että kiitos kiitos toivotuksista, mutta eääääääh niinku täh?

Mutta sittten samanaikaisesti olen sitä mieltä, että naistenpäivä on erittäin-erittäin tärkeä.

Syyn tälle tärkeydelle voi lukea vaikkapa Sylvi-lehden jutusta täältä.

Hyvää feminismin päivää kaikille!

 

 

 

 

You Might Also Like

  • Sissi Mai
    8.3.2014 at 13:26

    Myös minulla on tuon naistenpäivän kanssa hämmennystä. Tai että on vaan outoa että facebookissa huudellaan kaikille hyvää naistenpäivää. Vähän kuin onniteltais kaikkia siitä saavutuksesta että ollaan naisia.

    Tosin tähän liittyy varmaan myös se että tää on mun siskon syntymäpäivä. Eli mä olen keskittynyt onnitteleen aina mun siskoa (ja kauhisteleen miten se voi olla noin vanha, ku se on mun pikkusisko) ja mulle naistenpäivä on ensisijaisesti mun siskon, ei kaikkien naisten, päivä…

    • Kristaliina
      8.3.2014 at 17:10

      Joo just näin – muakaan ei varsinaisesti tarvitse onnitella siitä, että satuin syntymään naiseksi. Sen sijaan naisten oikeuksien kehittymisestä voi joiltain osin onnitella yhteiskuntaa ja samalla muistaa, että paljon on vielä tekemistäkin ennen kuin sukupuolet olisivat oikeasti (esim. työelämässä) tasa-arvoisia…

      Onnittelut siskollesi! Syntymäpäivä onkin mun mielestä paljon luontevampi syy onnitella! :) Jännä muuten: mä itse koen syntymäpäiväonnittelut hyvinkin kivoiksi! Vaikka onhan siinäkin tietty se ”onnea, että satuit syntymään” -ulottuvuus, jos haluaa kylmänrealisti olla; tsih enpä ollut tullut ennen ajatelleksi :D Mutta joo, syntymäpäivä on ihan eri :D

      • Sissi Mai
        9.3.2014 at 12:56

        Hih, samaa mietin kommenttiani kirjoittaessa – että onnitelen sitä siskoani ihan iloisesti syntymisen saavutuksesta :) Mutta ehkä se synttäri on sitten sitä että juhlitaan taas yhtä kulunutta vuotta ja kaikkea hyvää mitä sen aikana on tapahtunut (ja ehkä jopa saavutettu).

    • phocahispida
      9.3.2014 at 00:05

      Mullekin naistenpäivä ei ole niinkään naisena olemisen juhlimista vaan sellainen päivä, jolloin mediassa tulisi erityisesti huomioida sukupuolten tasa-arvo ja tuoda esille naisiin kohdistuvia vääryyksiä tms., joiden ”suuruus” ja ”vakavuus” vaihtelee toki kulttuureittain.

      Oman kontribuutioni keskustelulle annoin jo aiemmin tällä viikolla, liittyen median tapaan tyypitellä naisvartaloita ja ohjailla siten hyväkystyksi koettavan vartalon ideaalia:

      http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/03/05/paivan-tipuasu-ja-imartelevuusdilemma/

      • Sissi Mai
        9.3.2014 at 12:54

        Nimenomaan näin! Valitettavasti vaan tuntuu jääneen mediassakin tuo järkevä ulottuvuus aika vähälle.

  • MM
    8.3.2014 at 13:34

    Mäkin kiusaannun naistenpäivästä. Miksei päivän nimi vois olla vaikka tasa-arvon päivä, että pysyttäisi olennaisimmassa. Tommi kirjoitta mun mielestä viime vuonna hyvin asiasta. 

    • Kristaliina
      8.3.2014 at 17:06

      Saa kannatusta minulta: tasa-arvon päivä olisi paljon parempi! Pysyisi paremmin mielessä, että mistä tässä päivässä oikeasti on kyse…

      Tommin viimevuotinen bloggaus kyllä niii-iiin hyvä!

      • piupali (Ei varmistettu)
        8.3.2014 at 18:55

        Tasa-arvonpäivähän on Minna Canthin päivänä. Taitaa muuten olla ihan kohta, tässä kuussa!

        • Kristaliina
          9.3.2014 at 14:10

          Mäkin unohdin tän! :) 

      • Katie
        9.3.2014 at 11:22

        Mä en malttanut myös: http://www.lily.fi/blogit/aika-kypsa-aidiksi/pari-ajatusta-naisista-ja-naistenpaivasta-pienen-pojan-aidilta. Kiitos inspiraatiosta!

        Mäkin ulkkarina unohdin koko Minna Canthin päivän. Mutta silti, se on vain suomalainen juhlapäivä, ja olisipa mainiota, jos kansainvälisestä naisten päivästä tulisi yleinen tasa-arvon päivä! Vaikka taitaa jossain päin kalenteria olla jo kansainvälinen ihmisoikeuksien päiväkin…? Äh.

  • tiia_
    8.3.2014 at 13:51

    Sama juttu täällä naistenpäivän kanssa. Jotenkin koen tämänhetkisen Facebook-fiidini erittäin kiusalliseksi. Että onnitellaan nyt naiset toisiamme, kun meillä on tämmöiset värkit. Äh, ei jotenkin tunnu oikealta. Komppaan MM:n ehdotusta tasa-arvon päivästä. :)

    Ja jep, samoilla linjoilla Trendistä, kuten pari päivää sitten itsekin kirjoitin. Cosmot ja Ellet saa sysätä syrjään, Trendi on jees. :)

    • Kristaliina
      8.3.2014 at 17:36

      Elleen mä en muuten ole oikeastaan edes koskaan tutustunut – jännä! Koen sen jotenkin niin voimakkaasti ”pelkäksi” muotilehdeksi, että en ole siihen koskaan tarttunut edes irtonumerohyllyssä…

      Joo, mäkin komppaan tasa-arvopäivää! Kansalaisaloite vireille! :) (tai jotain)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    8.3.2014 at 14:39

    Heh, aika yksiin menevät meillä ajatukset naistenlehdistä. Paitsi, että mun tilaajahistoria menee näin Cosmopolitan -> (aikuisempi) Trendi -> (vielä aikuisempi) Olivia. Mutta nyt… Mikään noista ei innosta. Jos lehdissä olisi pelkkiä juuri niitä hyvin kirjoitettuja asiajuttuja, mitä Trendistä ja Oliviasta löytyy kyllä, niin tilaisin kumpaakin. Mutta kun puolet lehdestä on mainoksia ja muotia, joka ei inspiroi minua millään tavalla, niin en oikein näe, miksi maksaisin moisesta. Kuitenkin, jotain naistenlehtiä haluaisin lukea, mutta mistä sellaisen sopivan löytää?

    • Kristaliina
      8.3.2014 at 17:34

      Heh mä suhtaudun tuohon muotiin vähän silleen ”nice to know, voipahan mukamas kuvitella olevansa muodissa mukana ajan hermolla” -tyyppisesti. Vaikka se ei just nyt tässä elämänvaiheessa niin paljon kiinnostakaan, että lähtisi vaikkapa ostoksille. Saatikka että olisi rahaa. Heh eli jotenkin ”ei siitä nyt haittaakaan ole” -henkisesti mä tuosta muodista ajattelen. Vaikka mun makuun sitä sais kyllä olla sivumääräisesti vähän vähemmän ja asiaa vieläkin enemmän :)

    • iinahenriikka (Ei varmistettu)
      9.3.2014 at 15:49

      Ootko kokeillut esimerkiksi Kodin kuvalehteä? :D Joojoo, kuulostaa seniililtä, tiedän. Mutta itse oon 25-vuotias, ja oon lukennut Kodin kuvalehteä säännöllisesti ainakin viisi vuotta. (Oon yrittänyt luopua siitä monesti rahansäästön vuoksi, mutten pysty. Tulee ikävä.) Siinä ihan oikeasti riittää niitä hyvin kirjoitettuja asiajuttuja – bonuksena jaksan aina innostua mm. resepteistä ja sisustusvinkeistä. Toki osa lehden sisällöstä on periaatteessa suunnattu paaaaaljon paljon vanhemmille, mutta oon tullut siihen tulokseen, että kyllä tää on se mun lehti ja sopii kaikenikäisille :) Trendi, Olivia jne. eivät tosiaan jaksa innostaa, kun niissä on ihan sikana liikaa muoti- ja meikkijuttuja, plaah.

    • Kristaliina
      8.3.2014 at 17:21

      Mä en ole vieläkään uskaltanut lukea sitä. Oon tykännyt ihan hirveästi Silfverbergin kolumneista, mutta nyt pelkään, että tuosta kirjasta ärsyyntyisin… Vaikka sitä on niin paljon kehuttu! Mutta kun on kuullut siitä puolikkaita lauseita sieltä ja täältä, ja lehtihaastatteluita… Pelkään, että vedän totaaliherneet nenääni ja sitten yksi mun lempparikirjoittajista on ”pilalla” :)

      Ärsyyntymispelko johtuu jotenkin siitä, että itselleni äidiksi tulo on ollut iso elämänmuutos, joka on ollut myös hyvin tervetullut sellainen. Tyyliin ”nyt kaksi vuotta kotona ja toinen vauva tulossa” – enpä olisi vielä kaksi vuotta sitten tätä osannut ennustaa. Luin siitä ”äitiyden musta aukko” -ajatuksesta ja ensimmäiseksi ajattelin, että minulle se on ollut onnellinen aukko. Kyllä: olen varmasti osaksi ”hukkunut äitiyteen”, mutta ihan tieten tahtoen. Ja että hemmetti vie minulla on siihen oikeus pitkän työelämäputken jälkeen ja niin edelleen :)

      …mutta enhän mä edes tiedä, mitä Silfverberg oikeasti sanoo, kun en ole sitä uskaltanut lukea :D Ehkä näin kahden vuoden äitiyden jälkeen sitä voisi jo rohkaistua – nyt maatessa vaikkapa, jos saisi vaan jostain jonkun kirjastokotiinkuljetuksen, hmmm :) (Joel)

      • aie (Ei varmistettu)
        9.3.2014 at 13:37

        Hei, suosittelen kyllä lukemaan! Mulla meni pitkään ennen kuin uskalsin. Just siks koska tykkään kovasti juuri Silfverbergin kolumneista ja olin lukenut kirjasta vaan arvioita ja niitä samoja nostoja, esim. äitiyden mustan aukon. (Johon itsekin kyllä kaksosarjessa tipahdin ja lujaa.) Mutta ainakin mun mielestä toi oli liiolteltu nosto, just sellanen mihin on helppo tarttua ja irrottaa erilleen kaikesta muusta mun mielestä tärkeämmästä sisällöstä. Kirja oli todella hyvä, enkä syyllistynyt tai ärsyyntynyt vaikka kovasti pelkäsin. (Jännä huomata välttelevänsä jotain siksi.)
        Mun mielestä kirja oli täysjärkinen kertomus Anun omasta äitiydestä, ei mikään saarna tai opaskirja. Mutta siis, lue ihmeessä ja kerro mitä ajattelit! :)

        • Kristaliina
          9.3.2014 at 14:00

          Ehkä toisaan voisi uskaltautua – kiitos vinkistä! :)

  • pieta
    8.3.2014 at 15:54

    Minun oli pakko lopettaa Cosmopolitanin lukeminen, kun siellä kirjoitettiin ihan liian usein naisista ihan kuin he olisivat täällä vain miestä varten. Olin aina ihan raivona cosmon lukemisen jälkeen, joten en enää edes katso sitä päin edes hammaslääkärin odotushuoneessa.

    Olen kanssasi ihan samoilla linjoilla siinä, mitä lehdeltäni haluan. Vaikka Trendi on muotilehti, siinä on silti myös syvällistä sisältöä. Menin kerran tyhmyyksissäni ostamaan Costumen ja olin järkyttynyt kun ei siellä ollut mitään luettavaa.  

    • Kristaliina
      8.3.2014 at 17:28

      Just toi oli munkin ensikokemus Cosmopolitanista silloin (vaikka siitä tosiaan on jo mooooooonta vuotta), ja jotenkin se tuntui ”perinteisten” suomalaisten naistenlehtien jälkeen niin vieraalta. Ja Costumesta joskus myös sama kokemus (myös jostain ihan eka numeroista): selasin sitä just jossain vastaanottohuoneessa ja yritin etsiä, että missä ne jutut on.

      …mutta molemmista tosiaan mulla sen verran suppeat kokemukset, että niiden perusteella en voi lähteä kokonaan tuomitsemaan. Mutta sanotaan nyt niin, että en ole ainakaan mielikuvien perusteella kokenut niitä ”omikseni” :)

  • HR (Ei varmistettu)
    8.3.2014 at 16:50

    Mä taas tykkään naistenpäivästä, ns periaatetasolla! Vaikka naiseus (siinä missä mieheys ja kaikki siltä väliltäys) on kunnioittamisen arvoinen asia tietty ilman mitään omaa päivääkin, on naistenpäivä hyvä teemapäivä siihen, että naisten asemasta meillä ja muualla käydään keskustelua. Ja tykkään ettei naistenpäivä oo pelkkää ystävänpäivähenkistä vaaleenpunasta höttöä. Tasa-arvon päivä miesten- ja naistenpäivien tilalle/rinnalle saa kyl kannatusta täältäkin.

    • Kristaliina
      8.3.2014 at 17:04

      Vähän tämänsuuntainen yritti olla munkin pointti :) …eli että naistenpäivä on tärkeä nimenomaan naisen asemasta käytävän keskustelun nostattajana – välillä vaan tuntuu, että se ”oikea sanoma” häviää kaikkien FB-uutisvirran ruusunkuvien alle :) …vaikka jokaisella tietysti olkoon oikeus nauttia ruusuistaan! :) Mutta silti vähän tuntuu siltä, että naistenpäiväkin olisi mennyt monilta osin just sellaiseen ”ihanaa olla nainen” -suuntaan ilman, että päivän alkuperäinen tausta muistetaan. Niin on tainnut käydä kyllä aika monelle muullekin ”joulupukin syntymäpäivälle” tai ”virpomispäivälle” :)

      Mutta just se historiallinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus, jota tossa linkkaamassani Sylvi-nettilehden jutussa avattiin. Se on mun mielestä se naistenpäivän ydin! :)

      • LauraEm.
        8.3.2014 at 20:31

        Ja nytkin kun tän vuoden naistenpäivän ”teemana” on kehitysmaiden köyhyyden ja äitikuolleisuuden parantaminen tietyllä ajanjaksolla, niin se sivuutetaan sillä että ”me juodaan skumppaa kun ollaan ihanii tyttöi hihi”. Joo siis skumppaa saa juoda ja on hyvä että pitää itteensä ihanana, mut just kun naistenpäivän ideana ei kuitenkaan varsinaisesti oo se naiset on ihania vaan (eism) naisten oikeudet, niin se ruusujen korostaminen ärsyttää. (Eikä tää poista sitä ettei itestä ollut kiva saada kukkakimppua, mut on musta kiva saada niitä minä päivänä vaan. Siks kun tykkään kukista, ei siks että oon nainen.)

        Okei hmm taisin sanoo just saman asian kun sä itekin tossa kommentissa vaikka mulla piti olla joku uus pointti :D

  • Riinanen
    8.3.2014 at 17:08

    Olen joskus, vuosia sitten, tilannut Trendiä ja muistan siitä vain huikean kalliit, catwalkeilla esitellyt vaatteet. Koin silloin, ettei lehdellä ollut mitään tarjottavaa minulle, vaikka mielestäni seurasinkin pukeutumis- ja muita trendejä. Tämän kirjoituksen luettuani voisinkin antaa lehdelle, näin monen vuoden jälkeen, uuden mahdollisuuden. Kiitos kirjoituksesta, joka herätti pitkään kadoksissa olleen Trendi-mielenkiinnon!

    • Kristaliina
      8.3.2014 at 17:41

      Mä en edes uskalla katsoa niiden vaatteiden hintoja :D Tai nojoo tässä numerossa katsoin yksien tosi-tosi ihanien pöksyjen hintaa ja totesin, että ne on kalliit :) Mutta huh ihan eri tasolla oli kerran joku Gloria (tai vastaava), kun sen muotijuttujen hintoja aloin katsella. Jär-kyt-tä-vää! :) Musta tuntuu, että Trendissä kuitenkin ois myös ”peruskukkarohintaisia” vaatteita joukossa…

      Hih mä muuten usein harrastan kuvakollaaseissa sellaista arvausleikkiä – mieluiten niin, että saan jonkun kaverin arvailemaan mun kanssa. Eli tyyliin sivulla, jossa on 8 laukkua, yritetään arvata, että mikä niistä on kallein ja mikä halvin (ja tähän kuuluu myös ”minkä ottaisit?” -leikki). Ja sitten on kiva kauhistella, että ai kamalaa TOI kamaluus maksaa kahdeksansataa euroa, kun mä oisin ottanut tän neljänkympin laukun :)

      Eli kuten voi ehkä todeta, mä en siis todellakaan tunnista merkkilaukkuja :D

      • Riinanen
        9.3.2014 at 07:47

        Joo kyllä itsekin sen verran out olen, ettei kadulla minua kävele vastaan Gucceja, Burberryjä ja Guessejä, vaan ihan käsilaukkuja. :) mutta loistavaa jos nykyään joukossa on myös meidän tavallisten kuolevaisten kukkaroille sopivia vaatteita. Pistän Trendin oston ehdottomasti sille pitkälle mitä teen reissulta palattuani- listalle. Heh, olen itsekin kavereiden kanssa harrastanut tuota minkä ottaisit tältä sivulta- leikkiä. :) Toimii lähes minkä vaan kuvia sisältävän lehtisen kanssa!

  • piupali (Ei varmistettu)
    8.3.2014 at 17:57

    Joo mä tajuan pointin tossa kiusallistumis-näkökulman naistenpäivään liittyen, ja oon osittain samaa mieltä. Mut musta naistenpäivänä ei kuulu onnitella (enkä kyl sitä paljon ole nähnyt/kuullut?) vaan ihan vain toivottaa hyvää naistenpäivää. Mulle tää tarkoittaa jotenki sitä, että muistetaan nauttia ja arvostaa naiseuttamme, ja että on lupa olla just sellainen nainen kun haluaa. Plääh, en nyt osaa ilmaista ajatustani selkeämmin, mutta kiire lukemaan lapselle kirjaa :) ps. näin tasa-arvon hengessä haluan sanoa, että mun pitää lukea kun mies tekee ruokaa :D

    • Kristaliina
      9.3.2014 at 15:03

      Hehe joo ja mä puolestani ihan täysin oon sitä mieltä, että naiseuden arvostaminen ja ole-sellainen-nainen-kuin-olet on hyvä sanoma… Hih mäkään en ehkä oikein osaa sanoa, mikä mulla tuossa naistenpäivänvietossa eniten kiusaannuttaa… :)

      Tai joo ehkä tuo, mitä LauraEm tuossa ylhäällä hyvin sanoo – että jos esim FB-feedin ”naistenpäivänvietto” on just tuota ”hihi juodaan skumppaa” -osastoa, kun päivän oikean teeman pitäisi olla kehitysmaiden äitikuolleisuuden vähentäminen. Siinä on jokin sellainen kontrasti, joka vähän pistää miettimään…

      VAIKKA se, että ystävät juovat skumppaa ja iloitsevat, on vaan hyvä asia :) Mäkin haluaisin juoda skumppaa :)

  • Sazuu (Ei varmistettu)
    8.3.2014 at 18:59

    Voi miten tutulta kuulostaa tuo naisten kiinnostuksenkohteiden hömpäksi leimaaminen! Itse opiskelen muodintutkimusta maisteriohjelmassa, ja ihmisten ensireaktiot tästä kuullessaan on aika..mielenkiintoisia. No, muotihan on aina ollut naisten hömppäjuttu – vai onko sittenkään? Ennen Ranskan vallankumousta muodin maailma oli ennenkaikkea miesten. Nykyinen asetelma on sinänsä aika uusi. Ja onpa jännää kyllä sekin, miten tää ”naisten hömppäjuttu” on tänä päivänä yksi suurimmista teollisuuksista maailmassa (hyvine ja huonoine puolineen), unohtamatta miten muoti kietoutuu yhteen niin politiikan, yhteiskunnan, kulttuurien kuin identiteetinkehityksenkin (sekä kansallisella että yksilötasolla) kanssa. Itseäni kiinnostaa ennenkaikkea muotiteollisuuden nurjat puolet, ja koko muotisysteemin kehittäminen vallitsevasta tilanteesta kestävämpään suuntaan. Mutta niin, hömppää mitä hömppää, kannattais vaan varmaan kehittyä johonkin oleellisempaan. Niinkuin jääkiekon katsomiseen ja kaljan juomiseen. :)

    • Kristaliina
      8.3.2014 at 22:10

      Hihii, joo siellä ne kaikenlaiset bimbot varmaan opiskelee huultenrajauksen maistereiksi tai piikkokorkotohtoreiksi :D Jepjep. Niin ja tietysti kaikki muutkin taiteeseen liittyvät opinnot, jotka tietystikin on vaan ”jotain piirtelyä ja joutenoloa”… :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    8.3.2014 at 20:05

    minäkin enemmänkin toivottelen hyvää naistenpäivää, mm. anopille. Ja otin ilolla vastaan siipan sänkyyn tarjoileman aamiaisen. Filosofointi taustoista taisi jäädä sen jalkoihin :) mutta, tulin kertomaan että perustan yleissivistykseni naisten- ja aikakauslehtiin. Trendi, Olivia, Image, Huili, Kodinkuvalehti, Kotivinkki, Mondo, Glorian ruoka ja viini. Näitä kaikkia luen vaihtelevasti kuukausittain :) lisäksi tietysti Pirkka ja Yhteishyvä sekä Kelan lehti..

    • Kristaliina
      9.3.2014 at 15:20

      Näistä mulle on tulleet myös Image ja Mondo – mutta ei enää (säästölinja)… Mutta Pirkkaa ja Yhteishyvää luetaan täälläkin! :D Ja Joelille tulevaa Yliopistolehteä, mulle tulevaa Kirkko&Kaupunkia, ja hmmm mitäköhän vielä…? :)

  • T-100
    8.3.2014 at 20:23

    Mulla on joku kolmenkympin kriisi naistenlehtien kanssa, on tarkemmin ajateltuna ollut jo viisitoista vuotta. Etenkin viimesimpään Trendiin vähän tulistuin; se Riisutut-juttukin tuntui niin torsolta ympäristössään, kun koko lehti oli muuten vähän diipa-daapaa. Ehkä en ole oikeaa kohderyhmää ylipäänsä, kulutan kriittisesti ja muodista olin kiinnostunut viimeksi yläasteella tai jotain…. mutta kampaajalla ei sovi olla turhan nirso lukuvalikoimasta. :)

    • Kristaliina
      9.3.2014 at 15:19

      Ai – ja mä kun ihan innostuin, että hei jee täällä on tällainen juttukin :) Mutta joo, muotiahan siellä on aika paljon ja itselläkin on nyt enemmänkin tällainen ”en halua kuluttaa” -elämänvaihe päällä. Mutta mun oma ärsytyskynnys ei ylittynyt – ehkä ne omat ”lehtisuhteet” on just vähän aaltoilevia: joskus joku lehti tuntuu osuvan just nappiin, ja sitten toisessa elämänvaiheessa sen sisältö ei tunnukaan niin omalta… 

  • Jullu
    8.3.2014 at 20:31

    Naistenlehdistä: Kodin Kuvalehti on mun ehdoton lemppari! Onko täällä muita faneja? ;)

    T. Jullu 25 v. (ja oon jo pitkään lukenu KK:ta, vaikka en taida ihan kohderyhmään kuulua)

    • Emma L.
      8.3.2014 at 22:37

      Minä oon! Oon eksynyt sen pariin töissä ja miehen vanhempien kotona. Mun mielestä KK:sta löytyy just niitä elämänmakuisia juttuja, mitä kaipaisin Trendin kaltaisten pintaliitolehtien sivuille. Uusin Trendi oli ensilukemalta niin sekavan oloinen, että jäi jonkinasteinen ADHD-olo päälle. Ja ne häshtägit. Huoh.

    • Vim
      9.3.2014 at 12:30

      Joo! Mun äiti on tilannut Kodin Kuvalehteä vuosikausia, ja mä olen siksi selaillut sitä teini-ikäisestä lähtien. Nykyään saan lehdet äidiltä muutama päivä ilmestymisen jälkeen ja luen aina lähes kannesta kanteen. Hyvin kirjoitettuja juttuja ja pääsääntöisesti kiinnostavat aihepiirit. Muoti ei mua kiinnosta, siksi kaikki Trendit ja Costumet sun muut ei tunnu yhtään omalta.

    • Kristaliina
      9.3.2014 at 15:13

      Mä olen tuon suhteen vaan jotenkin mielikuvien varassa… Oon kuvitellut, että mulle se ois liian ”marttamainen”, mutta tän jälkeen voisin kyllä ihan ”sillä silmällä” selata sitä, jos jossain tulee eteen. Aika moni näyttäis tykkäävän. Kotivinkki on mulle vähän tutumpi (siitäkin oon saanut näytenumeroita); eiks se ole vähän samanhenkinen…?

      Meidän Perhettä luin kans ihan vasta, se oli tosi kiva! Siitäkin mulla oli jotenkin ”vanhahtava” mielikuva, mutta sehän olikin ihan hyvä. Kyllähän ne lehdetkin tietysti muuttuu ja uudistuu; joskus sitä tosiaan vaan jää itse mielikuviensa vangiksi jonkun lehden kanssa…

      • iinahenriikka (Ei varmistettu)
        9.3.2014 at 15:54

        Oho, hehkutinkin Kodin kuvalehteä jo johonkin aiempaan kommenttiin vastauksena, mutta olihan täällä muitakin faneja :) Kotivinkki on vähän samanhenkinen kyllä, mutta ei yllä läheskään Kodin kuvalehden tasolle. Samoin Kotiliesi (jopas näitä riittää…). Mut joo, marttamielikuvat mäkeen vain ja tutustumaan! Ties vaikka tykästyisit!

  • LauraEm.
    8.3.2014 at 20:34

    ”Tulva-lehti saa periaatetasolla kaiken rakkauteni ja empatiani. Mutta on pakko myöntää, että vuosien varrella (ja jopa numeroiden välillä) lehden taso heittelehtii valtavasti. Välillä lehti saa minut hihkumaan riemusta. Joskus taas ensiselailulla innostun otsikoista, mutta kun alan lukea… …sisältö jää jotenkin valjuksi. Ja sitten taas innostun seuraavasta numerosta.”

    Tässä välissä aattelin, että just sama! Lehti voi olla tosi hyvä tai tosi blaah. Ja ehdin jo aatella, että usein aiheet on hyviä mut jotenkin kirjotettu huonosti, ja…

    ”Minulle Tulvan ongelma on ehkä ollut se, että vaikka aiheet ovat nappiin, juttujen kirjoitustapa ei aina onnistu tempaamaan mukaansa.”

    Kaivattaiskohan sinne toimittajia koska ite oon tietysti sikahyvä…

    • Kristaliina
      9.3.2014 at 15:14

      Käyttääköhän ne friikkuja? Kantsii kysyä! :) Muakin vois kiinnostaa, mutta hmmm ehkä en enää tähän enää lisää haali työhommia ennen synnytystä :D

  • Sandei (Ei varmistettu)
    8.3.2014 at 20:36

    Mä tulin muutama vuosi sitten (olen nyt 29-v.) jotenkin puolivahingossa tilanneeksi Kodin kuvalehden. Ensin olin ihan, että äh, mutta sitten kun aloin lukemaan niin jäin ihan koukkuun. Siinä lehdessä on oikeasti sellaista hyvää ihmissuhdeasiaa ja sitten ihania (ja traagisia) elämäntarinoita ym. ja sitten sitä hömppää! Mä jopa peruutin lehden hetkeksi kun en kokenut olevani kohderyhmää, mutta sitten tilasin uudestaan kun jäin kaipaamaan sitä tosi paljon. Kenelläkään ystävälle en ole kertonut tilaavani sitä lehteä kun en kehtaa, mutta silti luen sen aina kannesta kanteen!

    • Kristaliina
      9.3.2014 at 15:15

      Tosi monta Kodin Kuvalehden fania täällä! Itsekin kyllä nyt näiden kehujen jälkeen ihan eri silmällä taidan avata tuon lehden, jos/kun tulee jossain vastaan… Mulle tuo on tosiaan tuntemattomampi lehti.

  • Laurakaisa (Ei varmistettu)
    9.3.2014 at 10:35

    Meille on lapsuudenkotiin tullut Kodin Kuvalehti about aina. Muistan katselleeni siitä joskus 80-luvulla hääpukuliitettä, jossa oli yhtenä hääpukuna polvihousut ja tunika. Muistan päättäneeni silloin mennä naimisiin polvihousuissa. (En mennyt, menin sinisessä pellavakoltussa kun sopivia polvihousuja ei osunut kohdalle.)

    Minusta tuo kuvaa hyvin KK:n linjaa. Että hääpukuja esitellään, kyllä, mutta siellä on sitten jotain vähän vähemmän konventionaalistakin vaihtoehtoa mukana jo kolmattakymmentä vuotta. Minusta se on kaiken kaikkiaan laadukas lehti, jossa on juuri sopivasti kaikkea sellaista mitä itse naistenlehdeltä kaipaan. Ja lisäksi siinä on yleensä aina ihan sikahyvät kolumnistit, tällä hetkellä Kai Lehtinen. Tykkään. Niin, ja olen tykännyt siitä asti kun muutin pois kotoa 18-vuotiaana ja äiti siirsi tilauksen joululahjana minun osoitteeseeni. Hyvin se lehti istui opiskelijakämppäänkin.

    Minä tykkäsin myös jollain tavalla Tulvasta, mutta sitten erosin Unionista kokonaan kun kyllästyin siihen jotenkin säälittävän surkuhupaisaan ”mitä on oikea feministi” -kissatappeluun jota koko järjestössä harrastetaan niin että taitaa unohtua itse pääasia kokonaan, ja joka kiihtyvällä tahdilla ryöpsähteli myös Tulvan sivuille. Minusta vaikka Kodin Kuvalehti edustaa huomattavan paljon paremmin sitä arkirealistista, kumpparit kolkytä senttiä kurassa tanakasti seisovaa arjen feminismiä kuin joku akateeminen inttäminen siitä, kuka on kaikkein Oikeanlaisin ja Puhdasoppisin feministi. Yäk.

    Trendiä en ole koskaan lukenut.

    • Kristaliina
      9.3.2014 at 14:05

      Graaaaah joo se piiiitkä feminismiväittely oli tosi puuduttavaa – taisin jättää lukematta siihen aikaan jopa useamman kokonaisen numeron… Viime aikoina sitä ei (muistaakseni) ole enää ollut; en kyllä pääse uusimmista numeroista edes sitä tarkistamaan ja täällä ylhäällä on vain tuo yksi vanha lehti…

      ”Kumpparit kolkytä senttiä kurassa tanakasti seisova arjen feminismi” – ihana! <3 Mahtavaa, että naistutkimus (nykyisin sukupuolentutkimus; vai onkohan jo uudestaankin vaihtanut nimeä…?) on uskottavaa akateemista tutkimusta, mutta feminismin pitäisi kyllä olla jokaisella naisella ja miehellä siellä kumisaappaissa. Akateemisella väännöllä tavoitetaan kuitenkin vain hyvin hyvin pieni piiri; myös itse koen, että arkirealismi on vielä tärkeämpää.

  • kao kao
    9.3.2014 at 21:48

    Mä rakastin Oliviaa aluksi, mutta sitten vuosien päästä se muuttui. En pitänyt Trendistä pitkään, mutta sitten se parani. Tiedätkö mikä niissä muuttui? Päätoimittaja. Oliviaa oli perustamassa Jenni Lieto ja kun Jenni vaihtoi Lilyyn ja Trendiin niin Oliviasta katosi jotain, jotain mitä löysin sitten hetken päästä Trendistä. Vahvan ja aikuisen naisen. En edes aluksi tajunnut, että se jokin lähti juuri Jennin mukana, mutta tajusin sen ihastuessani Trendiin..

    Ihan vain näin Jenniä mitenkään tuntematta, niin julistan hänet todella hyväksi päätoimittajaksi, koska näköjään todella todella todella uskollinen Olivia-fani siirtyi häntä seuraten Trendiin (ja Lilyyn :D). 

    • Kristaliina
      9.3.2014 at 21:53

      Eikä! Mä en tätä tiennyt :D Hyvä Jenni!!!!

    • Toimitus
      13.3.2014 at 11:22

      Oi, Jenni ihan punastuu! Pakko kuitenkin oikoa että Olivian ensimmäinen päätoimittaja oli Niina Leino (aivan, hämäävän samankaltaiset nimet naisilla…) Niina oli aiemmin Trendin päätoimittaja ja nero naiseksi muutenkin. Sattui sen Jenninkin Trendiin toimituspäälliköksi palkkaamaan kaaaauan sitten (2003).
      Ihanaa että tykkäät Trendistä ja Lilystä! Olemme ylpeitä siitä että meillä on mahtavia naisia toimituksessa ja upeita tyyppejä yhteisössämme. Yritämme olla arvostuksesi arvoisia jatkossakin.