Joulutylsimys, vol. 3

Joskus aiempina vuosina Puutalobabyn (suunnittelematon) joulunalustraditio oli saada porukka vetämään ärsyyntymisfliparit juuri tässä näinä päivinä. Tavallisesti se tapahtui juuri 21. tai 22. päivä joulukuuta.  Nyt tätä kirjoittaessani toivon, että en tee sitä taas :)

En silloin aiemminkaan tehnyt sitä tarkoituksella. Kirjoitin vain omia ajatuksiani joulusta, ja ne sattuivat olemaan sellaisia, että ne ärsyttivät joitakin. Oli se sitten siitä, miten joulu ei oikein merkitse minulle mitään. Tai siitä, mitä ajattelen joulupukkihommasta tai jatko-osana pari vuotta myöhemmin, että miten meillä se lahjojen jako hoidetaan. Isoksi yllätyksekseni sekin kovasti ärsytti, kun toissa vuonna vuotta kirjoitin, että ei kannata stressata jouluna.

Koska ihminen on kuitenkin aika oppivainen otus, jätin (muistaakseni) viime vuonna koko jouluajatusaihepiirin väliin. Tajusin, että tämä vuodenaika taitaa olla niin monelle niin ”herkkä” (kiireinen ja stressaava ja siihen kohdistuu paljon paineita), että tässä vaiheessa ennen joulunalusaikaa ei kannata alkaa kyseenlaistaa… …mielellään oikestaan mitään. Mieluummin kirjoittaa piparinpaistamisista tai kuusenkoristseluista. Merry-merry-christmas.

On sitten se toinenkin syy, miksi ei ole tullut kirjoitusta Joulutylsimys vol. 3 (ennen tätä).

Koska en taida enää olla sellainen.

En ole tehnyt mitään massiivisia positiivisia asennemuutoksia enkä kokenut jouluvalaistumisia tai -herätyksiä.  En osaa sanoa salaisuudekseni mitään ravistavaa tai maatamullistavaa. Muuta kuin että lapset ovat kasvaneet.

5- ja 3-vuotiaiden joulunalusaika on ihanaa. On pipareiden leipomisia, pikkujouluja, jouludiskoja ja -juhlia. On lahjatoiveita (molemmat tietävät saavansa yhden toivomansa lelupaketin), joululauluja, joulukalenterin loruja ja Yle Areenaan ilmestynyt viime vuodelta tuttu Ryhmä Haun joulujakso. Selvää jouluklassikkoainesta heti siihen jouluaattoaamupäivän Lumiukon rinnalle, heh.

Ja koska tämä kaikki on lasten mielestä niin kivaa, se on ykskaks yllättäen myös vanhempien (ex-joulutylsimysten) mielestä kivaa.

Näinpä se sitten vaan kävi.

Olen aina iloiten todennut, miten vanhemmuus tuo lasten myötä elämään ihan uudenlaisia ulottuvuuksia. Tulee taas otettua keinussa kovat vauhdit, rakennettua hiekkakakku ja pelattua Afrikan tähteä.

Nyt se toi myös joulun.

Aika ihanaa.

Minkäänlaista joulustressinsiementä en (sentään, onneksi!) itsestäni vieläkään löydä. Viime jouluna meille tilattiin muistaakseni päivällinen nouto-intialaisesta. Joulu saa olla omannäköinen.

Tänä iltana maistellaan espanjalaisia jouluherkkuja ja lapset koristelevat kotia jouluun.

”Kolme yötä jouluun on!”

(Pystyykö kukaan lauleskelemaan enää tuota ilman sitä Kummeli-lopetusta? En minä ainakaan!)

30

You Might Also Like

  • Heispi
    21.12.2017 at 19:40

    Mä niin muistan toissa vuoden 🤣

    • krista
      21.12.2017 at 19:47

      Se oli mullekin vähän yllättävää :D Mutta sen siinä ainakin kantapään kautta opin, että stressaantuneelle ei kannata missään olosuhteissa sanoa, että ”älä stressaa” :)

  • Robo
    21.12.2017 at 20:45

    Hei ihan nyt vaan tartuin tohon nouto-intialaiseen, että ootteko testannut sellasta rantakadulla kuin Indian Balti? Se on enemmän siellä Torreblancan suunnalla ja mun suosikki fugessa. Sieltä saa myös tilattua kotiin(!!!). Ei välttämättä missään lue tästä mutta kokeiltu on ja ainakin pacosiin asti toivat. Mikä ton teidän suosikin nimi on?

    • krista
      21.12.2017 at 21:05

      Oijoijoi, ei olla testattu – kiiiiiitos vinkistä, ihan satavarmasti testataan! Me ollaan tähän asti aina tilattu tai noudettu Pacosin Asadorista, se on ollut se vakkari-vakkari, viimeksi se oli aika lähelläkin.

  • joulutrolli
    21.12.2017 at 20:47

    mäkin jo ehdin odottaa tätä! :D Hesarissa olikin jo juttua yksinäisten joulusta ja facessa pari sinkkututtavaa julistivat jo etteivät aio juhlia joulua. Kaikki tämä herätti muistamaan että ahaa, pianpa on puutalobabyn jouluankeilupostauksen aika! Täytyyhän jonkun herätellä mitään kyseenalaistamatonta kansaa (joka synkkyydessä näköalattomana stressaten vaeltaa ja koristelee) että toisinkin, vapaammin, voi elää!! ;) ;) hihhih!

    • krista
      21.12.2017 at 21:08

      Tirsk tuota sun nimimerkkiäkin! :D Mutta hei huomasitko, että viime vuonna sitä ei tullut ollenkaan? :D Joo mä oon tykännyt vähän herätellä tätä jouluhommaa (koska oikeasti onhan se ihan silmiinpistävää, miten stressissä niin moni tähän aikaan vuodesta painaa), mutta nykyisin on tuo piparinpaistomotivaatio (valmistaikinasta, toki) löytynyt kummasti itsellenikin :)

    • Nukkis
      22.12.2017 at 06:19

      ”synkkyydessä näköalattomana stressaten vaeltaa ja koristelee” tää osui nauruhermoon tälleen kuudelta aamulla,kiitos hauskasta kommentista 😂

  • Hanna
    21.12.2017 at 22:05

    Eih! Mä tulin ihan varta vasten katsomaan josko täällä olis jo aattoaiheinen postaus ja sen Joulurage Kommenttiosio! Eikö joulu ole perinteiden aikaa?? Ne oli parasta läppää ja herätti ilkikurisen lapsosen mun sisimmässä. Ilon ja valon juhla. :D Anteeks että viihdytyin niistä kommenteista niin kovasti, mutta ehkä joku muukin näkee tässä jonkin nyrjähtäneen katsantokannan. Niin tai näin, koitetaan nauttia elämästä! <3

    • krista
      21.12.2017 at 22:11

      Ahhhahaha nyt mä siis tuotinkin epähuomiossa 21. päivän pettymyksen, kun EN kirjoittanut sillä näkökulmalla :D :D :D Damn! Anteeksi! :D :D :D Pitäisköhän mun sit-ten-kin vielä huomenna…? :D (no en oikeasti; nyt on itsellä sellainen laiskanletkeä olo, ettei jaksa kuumennutta kommenttiboksia vaan haluaa vaan silleen soljuvansuloisesti hyvällä mielellä liukua kohti joulua :) )

      Hih ja tunnistan tuon saman ilkikurisuuden; onhan se sellaista pientä sellaista, kun antaa ikään kuin vaihtoehtoista näkökulmaa (joka siis mun kohdalta on ihan aito) asiaan, josta se ei ole kai sitten kovin suotavaa :)

  • Heidi
    22.12.2017 at 13:44

    Minäkin odotin täällä kauheaa pessimismikommenttivyöryä, mutta ehkä tässä on tapahtunut jokin jouluihme :D En ymmärrä miksi blogeissa kirjoitetaan vaan siitä miten ihanaa joulu on, kun todellisuudessa moni kokee sen ihan toisin. Kaipaisin lukea lisää realistisia tarinoita ihmisten jouluista – siksi nuo sinun edelliset joulupostaukset ovat olleet kivaa lukea. Jos haluan lukea ”voitätäihanaajouluajaelämäonihanaa” juttuja niin luen vaikka Jane Austenia :D

    • krista
      22.12.2017 at 19:44

      Hihitys tuolle viimeiselle! <3
      -
      Muttä tämä on niin totta; ja etenkin silloin, kun joulu ei tunnu oikein miltään (itselläni koko aikuisikä ennen lapsia), tulee sellaisesta vielä entistäkin ulkopuolisempi olo. Ja jos joulua yhtään kyseenalaistaa, tulee helposti niin iso vastareaktio. Jotenkin se on kai suomalaisille niin "pyhä". Siksi siihen varmaan latautuu niin paljon paineitakin; mikä tuntuu tavallaan tosi hassulta, kun itse ei niitä paineita yhtään koe. Ulkopuolisen silmin vähän tarkkailee...

  • Mariakoo
    22.12.2017 at 22:13

    Meillä ei olla hirveesti puolesta tai vastaan yhtään missään asiassa. Joulupukki tulee ja tuo lahjoja, mutta yhdessä on lasten kanssa myös pohdittu joulupuukeräyksen ja kummilasten lahjoja. Ilmeisesti tää joulun pääheppu eli Jeesus on kuitenkin jäänyt taka-alalle.. Nähtiin tänään 3v:n kanssa kaupungilla iso seimiasetelma, siis lähes aikuisen kokoiset hahmot jne. Minä:”hei, katsos mikä tuolla kuusen vieressä on?” 3v:”Sinne on tullut joku kauppa!!”. Minä:”mennään katsomaan ihan läheltä, onkohan kauppa”, 3v:”on se varmaan, tai en Mä tiedä. Mennään pois”…
    pienen hetken mietin, kuuluisko tässä nyt pitää joku esitelmä, mutta (kiitos eilisten pikkujoulujen!!!), en vaan jaksanut. Se oli kauppa. Ehkäpä käymme aattona kirkossa.. (paitsi että kirkko on kuitenkin täyteen ammuttu ja hermot menee!!)

    • krista
      23.12.2017 at 12:51

      Meillä oli tänä vuonna ihan valtava jeesus-buumi. Mulla ihan loppui jo jeesus-aiheiset joululaulut kesken joulukalenteria varten, kun tuntui että jeesus-tarina kiinnosti enemmän kuin joulupukki :) Tää tuli siis siksi, kun täällä on se jouluseimijuttu niin keskeinen osa joulua, ja sitten kerhossa oli jouluevankeliumiesitys; eli meille koko tarinan kertominen meni ihan luontevasti – mä olinkin sitä joskus aiemmin miettinyt, että miten se lapsille kerrotaan, mutta kävikin sitten ”automaattisesti” näin. Ehkäpä se tulee teilläkin jossain vaiheessa ihan itsestään kulttuurin kautta? tai ainakaan itselle ei esitelmän pitäminen tuntunut luotevalta, onneksi siltä vältyttiin :D

      Ihanaa joulua sinne! :)

      • Mariakoo
        23.12.2017 at 22:14

        Meidän muut lapset ovat olleet srk:n kerhoissa ja sitä kautta oppinsa saaneet. Tää nuorin oli ensin kaupungin kerhossa ja sit päiväkodissa ja siellä on näköjään nykyään jo tosi tiukka linja kaiken ”jeesustelun” kanssa, koska ei yhtään hoksannut, mistä seimessä on kyse. Ja kun asiaa oikein mietin, niin ei tosiaan oo kuin tontuista ja pukista puhunut.. mutta hei, en ota tästä(kään) stressiä, kun kuulemma (joku bloggari kai kirjoitti siitä?) jouluna ei kannata stressata!!! Eli kiitos ja hyvää joulua!

        • krista
          23.12.2017 at 22:39

          Hihihi! <3

  • Eppunen
    23.12.2017 at 02:14

    Ei, sitä ei voi missään nimessä lauleskella ilman Kummeli-lopetusta :D

    • krista
      23.12.2017 at 12:42

      Mun piti ihan katsoa muut sanat netistä ja kuunnella sävel Youtubesta, kun laitoin sen laulun tyttöjen joulukalenteriin :D Mulla ei ollut pienintäkään käsitystä, miten se muu laulu menee, kun osasin vaan sen Kummeli-version :D

  • Esteri
    23.12.2017 at 11:57

    Mä mietin tuota parin vuoden takaista joulukohua – siinä osutaan tosiaan jonnekin aika syvälle, kun tavallaan ”kieltäydytään” jouluperinteistä. Me eletään todella maallistuneessa ja individualistisessa yhteiskunnassa, ja kuitenkin ihmisillä on tarve rituaaleihin, perinteisiin ja yhteisöllisyyteen. Joulusiivous, joululahjahärdelli, kortit, jouluvierailut – ne taitavat olla se meidän kultturimme yhteisöllisyyden tärkein rituaali. Ja sitten kun joku sanoo, että ei lähde tuohon hommaan mukaan, se koetaan tämän yhteisön ja perinteiden rikkomiseksi.

    En oikein muuta selitystä keksi – koska tietenkin joka perhe voi tehdä just niin kuin haluaa! Eihän se ole keneltäkään pois. Näin kun järjellä ajattelee, mutta tämä ei menekään järkeen vaan tunteisiin.

    Sellaista pohdintaa näin aatonaattona. Oikein ihanaa ja omannäköistä joulua teille!