…ja joka ikinen yö

Eilinen päikkärikeskustelu soljahti kuin itsekseen yökkärikeskusteluksi (okei en nyt siis tarkoita yöpaitaa, mutta en malttanut olla käyttämättä tuota ontuvaa sanaleikkiä) ja mm. Äippä83 kysyi neuvoja siihen, miten vauvan saisi nukkumaan paremmin koko yön.

Tshihi, tämä bloggauksen aloitus kuulostaa ihan niin kuin tässä olisi joku asiantuntijan vastaus tulossa – ei siis tosiaankaan ole :D Sori!

Mutta voisin ehkä kertoa, miten yöt meillä nykyisin nukutaan…

*******

Meillä noudatetaan edelleen sitä samaa, tuttua nukkumaanmenorutiinia, josta olen tainnut kirjoittaa aiemminkin – muistaakseni jossain keskustelussa tai Facebookissa.

Eli ”iltakitinöiltä” (nykyään kahdeksan aikoihin) isi menee vauvan kanssa kylppäriin vaipanvaihto- ja yökkärinlaittohommiin, ja sillä aikaa minä sammuttelen yläkerrasta valot ja kömmin jo valmiiksi sänkyyn.

Joel tuo nukkumavalmiin vauvan suu ojossa minulle rinnalle, ja teen ”illan viimeisen imetyksen” siinä sängyllämme. Niin, ja muita syöttöjä en tavallisesti tee makuuhuoneen sängyllä; ainoastaan tämän viimeisen, josta ikään kuin olisi tarkoitus tunnistaa, että nyt nukkumaanmenoaika.

Ihan vastasyntyneenä Silva usein nukahti rinnalle, mutta nykyisin ei enää. Kun nostan sen pystyyn röyhtäisemään, sen usein vielä naureskelee ja pöristelee. Laitan sen kuitenkin pienten iltajutteluiden jälkeen omalle nukkumapaikalleen meidän väliin, tyynyjen kohdalle. Tutti suuhun, tiikeri-unirätti käteen ja neulottu viltti peitoksi. Itse jään myös makaamaan siihen viereen, Joel usein toiselle puolelle. Tätä kylläkin vähän vaihdellaan: joskus minä jään yksin, joskus Joel jää yksin – että Silva ei liikaa tottuisi siihen, että molempien vanhempien pitää olla aina paikalla.

No, vähän aikaa Silva siinä tietysti vielä pöristelee tai esittelee muita oppimiaan taitoja. Viime aikoina makuulla on treenattu sormien koordinaatiota (pihtiote tulossa?) ja tutin ottamista pois suusta ja laittamista takaisin. Mutta me vain maataan siinä hiljaa vierellä ja katsellaan Silvaa, ja vähitellen pöristelyt rauhoittuvat – noin kymmenessä minuutissa tavallisesti, maksimissaan ehkä puolessa tunnissa.

Ennen jäimme itse vauvan viereen nukkumaan saman tien, mutta nykyisin olemme vielä nousseet iltapalalle ja katsomaan yhden jakson Breaking Badia. Itkuhälytin jää yläkertaan Silvan kanssa, mutta tavallisimmin se ei hälytä kertaakaan.

Yöllä syöttöjä on parhaassa tapauksessa vain yksi, noin kahden-kolmen aikoihin. (niin kuin viime yönä, jee!) Pahimmillaan niitä on ehkä kolme tai neljä. Välillä on myös vähän levottomuutta, mutta se tavallisesti rauhoittuu nopeasti, kun vähän silittelemme. Muutamat kerrat olen myös napannut vauvan tiiviimmin omaan kainalooni, jotta se rauhoittuisi.

Ja aamulla isin herätyskello soi kuudelta. Me Silvan kanssa yritetään nukkua vielä noin seitsemään – kahdeksaan.

*******

Joo totta kai olen nykyisin rutkasti väsyneempi kuin ennen vauvaa. Mutta jotenkin tuntuu, että se ei haittaa – eihän mun päivisin tarvitse niin älyn jättiläisenä toimiakaan, ihan sama olla näin vähän sumussa :) Ja viikonloppuisin tosiaan otan vähän univelkoja takaisin nukkumalla korvatulppaunta aamupäivisin.

Ai niin, ja koska se isi nukkuu univelkojaan…? Ööh, en tiedä. Töissä? :D

 
Like

You Might Also Like

  • Mamma Koo
    15.11.2012 at 09:55

    Meillä toimitaan muuten samoin 4,5 kk vanhan tytön kanssa, mutta viimeisen pimeässä tapahtuneen syötön jälkeen laitan hereillä / unen rajamailla olevan tytön omaan pinnasänkyynsä. Meillä on kamerallinen itkuhälytin (oli Cittarissa alessa saman hintainen kuin tavallinen), jonka kautta seuraamme alakerrasta tytön nukahtamista. Jos hän änisee, menen ottamaan syliin, suukottelen, paijaan ja lasken takaisin sänkyynsä. Sinne hän sitten nukahtaa.

    Meillä ei perhepeti toimi yhtään. Kukaan meistä ei saa nukuttua. Tyttö herää kun käännämme kylkeä, minä en saa vaihdeltua asentoa tarpeeksi ja olen totaalijumissa ja mies pelkää huitaisevansa tai kääntyvänsä päälle. Harmi sinänsä, koska haluaisin kyllä nukkua koko perhe samassa pedissä ja pitää pientä tuhísevaa murua lähellä koko yön.

  • zubi (Ei varmistettu)
    15.11.2012 at 09:55

    Teillä on kyllä hienosti nukkuva vauva! Uskoisin, että jaksaisin itse tosikin hyvin tuollaisella herätystahdilla. Meillä on sama nukkumaanmenoaika, sama heräämisaika ja about sama rutiini iltahommien suhteen (paitsi että poju nukahtaa omaan sänkyynsä illalla), MUTTA yön aikana herra herää 7-10 kertaa. Ihan sama otanko viereen nukkumaan vai nukkuuko omassa sängyssään. Pää alkaa olla NIIN puuroa tällä mammalla. Toki maitoallergiaepäilyt yms. vaikuttavat uniin ja toivonkin, että kun saataisiin tilanne siltä puolelta selväksi, niin yöt rauhottuisivat ja/tai voisimme kokeilla jotain unikoulumenetelmiä.

  • Mamma Koo
    15.11.2012 at 09:56

    Niin, ja meilläkin herätään yleens 1-2 kertaa yöllä ja yöuniaika on 20-08. Viime yönä herättiin kyllä neljä tai viisi kertaa (uninen äiskä ei pysynyt laskuissa) ilmavaivojen takia. Mitä lie olen taas syönyt (täysimetyksellä mennään)…

  • Äippä83 (Ei varmistettu)
    15.11.2012 at 11:05

    Vautsi! Lisää aiheesta.

    Kiitos Kristaliina.

    p.s sun kirjotukset piristää aina mun ja varmasti monen monen muun päiviä

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    15.11.2012 at 11:08

    Meillä saatiin pikku-jätkälle (nyt 3,5 kk) luotua jonkinlainen rytmi jo herran ollessa reilun kuukauden ikäinen. Aikataulut on vähän vaihdelleet, mutta nyt on pari viikkoa menty iltojen kanssa niin, että siinä klo 19.30-20 alkaa herra näyttää väsymisen merkkejä (silmien hieromista, pientä vikinää) ja siitä sitten siirrytään vaipan vaihtoon ja yökkärin pukemiseen. Iltamaidon poika juo pullosta, vaikka imetänkin edelleen, mutta olen nyt jo monta viikkoa pumpannut ekstramaitoa jääkaappiin. Näin isi voi hoitaa koko nukkumaanmenorutiinin ja viettää pojan kanssa aikaa illalla, kun muuten niin vähän ehtii poitsun seurassa olla :(

    Kun maito on juotu ja annettu kunnon röyhtäisy, niin pikku herra viedään pinnasänkyyn, tutti suuhun, makkariin hämärä valaistus ja itkuhälytin päälle. Pienen hetken poitsu siellä pyörii ja saattaa vähän kitistä (jos enemmän itkee, niin sitten rauhoitellaan ja otetaan hetkeksi syliin), mutta nukahtaa kyllä pian. Äidillä ja isillä on sitten illalla vielä pari tuntia omaa aikaa! :)
    Tämä homma tuntuu toimivan superhyvin, koska jätkä herää sitten vasta aamulla 5-6 aikaan syömään. Sen jälkeen nukutaan vierekkäin vielä reilu tunti, sitten taas vähän syödään ja höpistään, mutta saatetaan vieläkin nukahtaa uudelleen ja aamutoimille noustaan vasta klo 9-10 aikaan! Taivaallisen ihanaa! :) Sopivan rytmin löytyminen helpottaa kyllä elämää aivan mielettömästi ja tästä rytmistä varsinkin äiti pitää kynsin ja hampain kiinni (päivisin on myös oma rytminsä, mutta ei siitä tällä kertaa)! :)
    Niin ja kiitos ihanasta blogista! :)

  • S-S
    15.11.2012 at 11:11

    Siirryn tänne ”yöuniosastolle” nyt höpinöineni, jotta puhutaan edes jokseenkin otsikon aiheesta :)

    Täällä meillä on pohdittu, pähkitty ja fiilistelty tätä uniasiaa (sekä päivä- että yösellaista) nyt siinä määrin, että ehkä uskallan vetää siitä seuraavanlaisen synteesin; vauvamme ei ole ”yöunikypsä” ennen klo iltakymmentä. Eilisilta jälleen kerran vahvisti, että nykyisellä päiväunirytmillä ei yöunet vielä silloin kahdeksan aikoihin yksinkertaisesti maistu. Silloin kyllä nukuttaa, mutta unta riittää vain noin vartin syliunosiin, joiden jälkeen pitää vielä pari tuntia seurustella. Varmaan tämän asian saisi muutettua viilaamalla päikkärirytmiä, mutta tuntuu etten uskaltaisi oikein nyt koskea siihen, kun hatarahko sellainen on vihdoin saavutettu. Lisäksi tämä oma aika päivällä on kieltämättä ihanaa. 

    Haluaisinkin näin urpomutsina vielä kysyä teiltä fiksummilta, että onko sillä mielestänne/tutkitusti väliä jos lapsen yöunet ovat suunnilleen samassa tahdissa vanhempien kanssa ja ”lisäunentarve” hoituu päikkäreillä? 

    Tietty tällä tavalla me vanhemmat emme saa sitä kahdenkeskistä ilta-aikaa, joka kieltämättä sekin kuulostaa luksukselta. 

    Nukutus näyttäisi todella olevan vauvallemme mieluisinta syliin, siihen nukahdetaan useimmiten iltaisin vain pienen kränäämisen jälkeen – etenkin kun tajusimme pehmoisesti ”kapaloida” hänet nukahtamisen ajaksi. Päikkäreille riittää väsyläisen ulkovaatteisiin pukeminen ja vaunuihin nostaminen; nukutus on melkolailla siinä. Ehkä meillä siis tosiaan asustaa vauva, joka kaipaa ”turvan” ympärilleen nukahtamisen ajaksi, oli se sitten ukovaatteiden ja vaunujen tai vanhempien syliin muodossa.

  • Suvi_k (Ei varmistettu)
    15.11.2012 at 11:29

    Meillä on lähestulkoon samanlainen kaava kuin Puutalossa. Yöunille tosin mennään vasta klo 22 maissa (pikaiset iltapäikkärit vielä klo 19 aikaan). Poitsu nukahtaa syöttöön ja nukkuu meidän sängyssä kunnes tullaan itse nukkumaan. Perhepeti olis ihana, mutta meillä on 120cm sänky ja lähes 120kg mies ;D  Isi kun lähtee töihin ni poitsu nukkuu minun vieressä loppuaamun. Aamuisin heräillään sitten 9.30-10.30. Eli 12 tuntia unta menee kahdella syönnillä: klo 3-4 ja klo 7. 

    Viime päivinä tuo nukutus on mennyt ihan hulinahommiksi, joten olemme itsekin mennyt vauvan kanssa nukkumaan, olkoot uni sitten tärkeämpää kuin yhteinen ilta-aika. Viime yönä pikkumies heräsi kolmesti kiljuvaan itkuun ennen kello kahta…syy tuntematon. 

    Näillä unihommilla olen itse pysynyt suht pirtsakkana henkisesti sekä fyysisesti! Alusta asti olen antanut työssäkäyvän isin nukkua (mikäli pystyy) ja hoidan itse aina nuo yöheräilyt. 

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    15.11.2012 at 12:03

    Tuota, saattaapi olla tyhmä kysymys..mutta te jotka nukutatte vauvan ilman tissiä illalla, niin mistä tiedätte että vauva on saanut tarpeeksi maitoa? Tai kauan yleensä illan viimeinen syöttö teillä kestää?

    Meillä kun vauva 3kk nukutetaan juuri perhepetiin syöttämällä siellä sängyssä, ja tähän mennessä se on nukahtanut tissille. Joskus olen yrittänyt irroittaa vauvaa kun sen silmät menee kiinni, ettei siihen nukahtaisi, mutta sen huulet ovat tiiviisti maitobaarissa yhä kiinni ja saattaa syödä vielä useamman hetken ns. unissaan. Vauva on lopulta itse irroittanut huulensa kun on saanut tarpeeksi ja tässä vaiheessa on ollut hyvin unessa.

    Aiemmin ajattelin, että metodi on ok, kun vauva saattoi nukkua hyvin ilta kasista/ysistä aamu kolmeen..nyt rytmi on mennyt hieman sekaisin 3kk tiheämmän imun syystä..eli jos yritän jatkossa muuttaa tätä, niin siksi vinkkejä kyselen :)

  • Liv
    15.11.2012 at 12:27

    Meillä kun vauva 3kk nukutetaan juuri perhepetiin syöttämällä siellä sängyssä, ja tähän mennessä se on nukahtanut tissille. Joskus olen yrittänyt irroittaa vauvaa kun sen silmät menee kiinni, ettei siihen nukahtaisi, mutta sen huulet ovat tiiviisti maitobaarissa yhä kiinni ja saattaa syödä vielä useamman hetken ns. unissaan. Vauva on lopulta itse irroittanut huulensa kun on saanut tarpeeksi ja tässä vaiheessa on ollut hyvin unessa.”
    – Mulla on se käsitys, että vauva on saanut tarpeeksi maitoa, kun imeminen rupee vähenee. Monestihan lapsilla on imemisentarvetta (varsinkin unissaan), mutta ei se varsinaisesti enää syö silloin. :) Ja kyllähän tuo sitten herää syömään, jos ja kun ei tarpeeksi ole saanut. Ei auta kuin kokeilla ja luottaa itteensä, sinähän sen vauvan parhaiten tunnet ;)!
    Minä siirsin tyttären sänkyyn juuri ennen nukahtamista aina. Ja tutti suuhun (kun tytöllä oli muutenkin kova imemisen tarve). Tuttia en tietty suosittele, jos sitä ei tosiaan tarvii, mutta meillä oltais oltu 24/7 kiinni tississä ilman tuttia ja puklailtiin ihan älyttömästi (tietty, toinen oli jo täynnä ja vaan tissiä sai, kunnes edes hoksasin koko tuttihässäkkää).

    Meillä kehittyi jonkun näköinen rytmi jo kuukauden iässä, 2,5 kuisena tuo nukkui 8h yhteen menoon ennen ekoja syöttöjä (sitä ennen mentiin n. 2,5-3h sykleissä). Tuolta asti myös illat on hoitunut aina saman kaavan mukaan: puoli yhdeksältä nukkumaan ja kuudelta ylös (minä oon aamuihmisiä). 
    Kun ruvettiin antaa iltapuuroa, myös nukkumaanmeno aikaistui hieman: puuro tehtiin puoli kasin maissa ja kahdeksalta oltiin sängyssä. Puuron jälkeen pestiin hampaat (ei niitä ollut, kunhan imeskeli märkää hammasharjaa) ja vaihdettiin vaippa ja siitä unille. Aamuherääminen venähti kuudesta 7-8 väliin. Meillä on vieläkin sama rytmi (ihan oikealla hampaiden harjauksella tosin ;), ja tyttö on nyt 1,5v. 
    Välillä on tietenkin yritetty muuttaa hieman rytmiä, johon en ole antanut periksi. Neuvolassa puhuttiin, että vauvan rytminmuutos kestää yleensä 1,5-2 viikkoa ja sitte palaa takas ja ajattelin että on helpompaa tapella ne illat kuin vetää rytmi sekaisin. :) Ja olikin, tappelua ei ollut kuin kahtena tai kolmena iltana (tassuttelu<3). 

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    15.11.2012 at 12:47

    En tiedä onko tähän asti kommentoineiden eka lapsi enimmäkseen vasta vauva, mutta sellainen mielikuva jäi. +- puolivuotiaille on käsittääkseni aika tavallista nukkua sillä 1-2 syötöllä yöunet. Häränpyllyä alkaa rytmi usein heittää kun lapsi oppii liikkumaan kunnolla: unissaankin pitäisi kontata tai nousta seisomaan, hetken unissaan touhuttuaan vauva herää ja onkin sitten yllättävän virkkuna. Itse sorruin noissa tilanteissa tainnuttamaan konttaajan tissillä ja kierre oli valmis: lapsi heräsi 5-10 kertaa yössä ja tainnutettiin aina maidolla. Sen seurauksena taas ei maistuneet päivällä kiinteä ruoka, kun suuri osa ravinnontarpeesta täytettiin yöllä. Ja kun yöunet oli rikkonaiset, päiväunet maistui tosi hyvin ja iltanukkuminen venyi aina 22-23 ja aamu alkoi 6-7. Töihin palattuni en vaan jaksanut enää noita yöimetyksiä, joten lopetin imettämisen kokonaan lasten ollessa 1v. Vielä 3- ja 5-vuotiainakin lapseni nukkuivat max 9 tunnin yöunet, mutta molemmat nukkuivat edelleen 1-3h päiväunia. Ilman omaa aikaa iltaisin on oltu jo aika monta vuotta eikä omaa aikaa päivisinkään ole, koska olen palannut työelämään. Viikonloppuisin vedän päiväunet lasten kanssa kuitatakseni viikolla kertynyttä univelkaa (sitä omaa aikaa kun tulee varastettua iltoihin aina puoleen yöhön…). Jos nyt voisin valita uudelleen, olisin paljon tiukempi yöimetysten suhteen ja pitäisin tiukan unikoulun puolivuotiaalle ja tarvittaessa aina uudelleen lapsen lähdettyä liikkeelle.

  • iity-
    15.11.2012 at 13:29

     Meillä nukutaan vieläkin ne 8-9 tunnin unet putkeen ja nukuttamisen käyttöönoton jälkeen aina samaan aikaan. Tais vauva periä äitin geenit :D
    Ja että nukkuis, on illalla kaks tuntia ennen nukkumaanmenoa jatkuvaa tankkausta.

    Eli 22:00 – 7:00 on unta, sitten syöttö+vaippa ja ekat 3-4 tunnin päikkärit heti perään. 

  • Iksu
    15.11.2012 at 16:24

    Meillä pikkuneiti nukkui vieressä n.5kk asti, kunnes tila alkoi loppua. Sitten opetettiin tassuttelu-periaatteella omaan sänkyyn. Se ei meinannut oikein tehota (ei ehkä osattu oikein), joten ”huudatettiin” tyttöä, ja se oppi kolmessa illassa nukahtamaan itsestään. Ja 1-2 yösyöttöä. Tytön ollessa puolen vuoden ikäinen, alkoi tämän äidin energiat yösyöttöihin loppua. Niinpä lopetin ne, raa-asti. Olen kuullut monesta lähteestä, että jos puolenvuoden ikäinen lapsi syö päivällä 4 kiinteää ateriaa, ei yömaitoja tarvitse (muutakuin henkisellä puolella). Ei siihen hirveän montaa päivää mennyt, kun neiti alkoi nukkua yöt kokonaisuudessaan.

    Nykyisin siis iltarutiinien jälkeen vain viedään tyttö (10kk) sänkyyn n.klo21, jää samantien nukkumaan ilman hyssyttelyjä, odotteluja tai itkuhälyttimiä. Herää aamulla n.klo6 (ennen kellon kääntöä nukkui 7 asti, miten sen saa takaisin??) Jos saisin myös itseni ajoissa nukkumaan, ei olisi univelkaa… Äidin unikoulu paikallaan tässä osoitteessa :D

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    15.11.2012 at 16:45

    Ei kai noihin yöuniin oo mitään taikatemppuja, rytmit edesauttaa toki säännöllisempää yöuntakin, mutta.. kun on niin miljoona asiaa mitkä sitä lapsen unta voi häiritä: tutin kaipuu, äidin kaipuu, jano, liian pimeää, liian valoisaa, kuorsaava isi jne..

    esikoisen kohdalla huomasin että tuttipullosta luopuminen 9kk iässä rauhoitti öitä, ja tutista luopuminen vielä enemmän 1v iässä. Mutta sitten tuli uudet jutut mitkä valvotti, ja sitä jatkuikin sitten siihen asti kunnes pikkusisko syntyi, eli n. 4-vuotiaaksi asti.

    Menee miten menee. Ja kestettävä on. Joskus helpottaa kuitenkin. :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    15.11.2012 at 16:46

    Niin ja joku vierailija kysyi että voiko lapsen ”lisäunentarpeen” hoitaa päikkäreillä, niin ei voi.

    Päikkärit ei korvaa koskaan riittävän pitkiä yöunia. Ei lapsen, eikä aikuisen.

  • Kristaliina
    15.11.2012 at 17:30

    Kiitos kommenteista, toivottavasti erilaisista kokemuksista on jotain hyötyä niille, jotka näitä nukkuma-asioita omalta osaltaa pähkäilevät… Niinhän se taitaa olla, että aika erilaisia nämä vauvat, tässäkin asiassa :)

    Vierailija (12.47) mietti, että ovatkohan siihenastisten kommentoijien vauvat vielä ihan pieniä vauveleita. (alle puoli vuotta tms) Niin taisikin  ehkä olla – mutta itse asiassa Silvahan on kyllä jo 7,5 kk. Mutta ei ole lähtenyt vielä liikkeelle. Eli voi olla, että enemmin kuin uskallan edes kuvitella, olenkin täällä huutelemassa, että onko kenelläkään unikouluvinkkejä :D
    (koputan puuta, toivotaan että pysyttäisiin tässä nukkumatilassa)

    Tähän osoitteeseen itse asiassa tosi mielellään otettaisiin tuo S-S:n kertoma nukkumaanmenoaika kymmeneltä. Silloin Joelillakin olisi vähän enemmän aikaa vauvan kanssa arki-iltaisin – ja vastaavasti myös mielellään nukuttaisiin pidempään. Tuosta ”lisäunitarpeesta” – joo en tiedä :) …mutta siinä eilisessä keskustelussahan Sara-täti referoi sitä lääkärilehden artikkelia ja siinä oli ollut niin, että 8 kk ikäisellä max. 30 % unesta olisi hyvä olla päiväsaikaan. Ehkä siitä voisi laskea, onko oma päikkäri/yökkäri -suhde sopiva… Meillä päivällä nukutaan yhteensä n. 4 tuntia ja yöllä 10-11 tuntia. Vähän ehkä liian ”päiväpainotteisesti” siis tuon prosenttiluvun mukaan, mutta ei se ehkä niin tarkkaa ole :)

    Pääasiahan näissä on varmasti se, että sekä vauva että vanhemmat saavat riittävästi unta ollakseen hyvinvoivia :)

  • HelloAochi
    15.11.2012 at 17:41

    Kain on todellakin lähtenyt liikkeelle ja nukkuu edelleen 19.00-6.00 yöunet, heräten vqin kerran yössä syömään aamuneljän maissa :)

  • Kristaliina
    15.11.2012 at 17:44

    Ooh, toivottavasti meilläkin menisi noin! Nukkuuko Kain vieressä vai omassa sängyssä?

  • HelloAochi
    15.11.2012 at 17:45

    Vieressä :)

  • Perho Kerttunen
    15.11.2012 at 17:55

    Heips, kommentoin nyt tännekin vähän isompien lasten äitinä. Vierailija kyseli siitä, miten tietää, onko vauva saanut tarpeeksi maitoa? Minulle neuvolassa sanottiin aikoinaan, että lapsi syö viiden ensimmäisen minuutin aikana 90% ruokatarpeestaan. Tämä varmastikin vaihtelee imettäjien mukaan, mutta kavereiden kesken ollaan tultu tulokseen, että yli 20 min tissillä menee imutarpeen tyydyttämiseen. Ja siihen minulle todettiin tokan lapsen kanssa synnärillä, että anna hyvä äiti lapsellesi tutti, niin loppuu  se roikkuminen. Eli tällä perusteella minä suosittelen tuttia imutarpeiselle lapselle. Ymmärtääkseni nykyisin vieroitus tutista suositellaan johonkin 8-9 kk ikään? En enää musita tarkkaan, kun nuorimmaiseni on jo 5 v.

    Itse olin erittäin kiitollinen perhekahvilassa muutamalle kymmenlapsisen perheen äidille, jotka aina katsoivat meitä vasta-alkajia ymmärtävästi ja kertoivat sitten, miten selviävät arjestaan. Sieltä sain hyviä vinkkejä ja rohkeutta tehdä omaa elämää helpottavia ratkaisuja. Silti olin yhden korvatulehduskierteen jälkeen burnout nuorimmaiseni ollessa 9 kuukauden ikäinen ja lähdinkin osa-aikaisesti töihin tämän jälkeen, että pääsin takaisin tolpilleni. Kuinka helppoa onkaan teinien kanssa oleminen tuohon taaperoiden kotiäitiyteen verrattuna!

  • S-S
    15.11.2012 at 17:55

    Mä unohdin sujuvasti tosta omasta aiemmasta vuodatuksestani aamuheräämisajan – se on siis klo 8-9. Yhtäjaksoista unta (paria yösyöttöä lukuunottamatta, luonnollisesti…) tulee siis se 10-11 tuntia. Ja kun joku kyseli, niin tosiaan ainakin meillä on vielä aika pienestä vesselistä kyse, ikää himpun vajaa 4,5kk.

    Nyt kun näitä kokemuksia on täällä lukenut, alkaa pikkuhiljaa valkenemaan että yksilöitähän ne vauvat ovat, kuten me aikuisetkin. Niinkuin itse asiassa Kristaliina juuri sanoi. Ehkä siis stressaan vähän turhaan… 

    Välillä sitä vaan sortuu liiankin kanssa siihen ”apua, noilla toi onnistuu noin, MIKSI oi miksi ei meillä” -ajatteluun. Siltikin on ihanaa kuulla ja jakaa kokemuksia ja tietty myös saada näkökulmaa omille tavoille ja arveluille. 

  • 1 2