Iltaruno – iltarukouksen korvaaja

~ anonyymi ~

Ei ole tuttu iltarukous, mutta niin kaunis, että otin talteen. ♥

A

Meillä oli iltarutiinina, että lauloin lapselle joka ilta ”pieni tytön tylleröinen” (tätä lauloin hänelle myös vauvana, kun koitin ehdollistaa siihen, että se on merkkinä siitä että on aika nukkua ja kyllä se sit jossain vaiheessa alkoi toimia). Aika monta kertaa muistan alkaneeni laulaa kiukku kihisten hampaiden välissä (nukutusjutut ei aina olleet helppoja), ja sitten se kiukku suli laulun myötä ja lapsi vaipui tuhisten uneen ja olikin taas muuttunut raivostuttavasta ipanasta rakkaimmaksi muruksi. Mun omia lapsuuden lempilauluja, joten siitä kai se tuli. Nyt sen laulaminen on kyllä jäänyt (en tarkkaan muista milloin se loppui, jotenkin jäi ja lapsikaan ei ole enää pitkiin aikoihin pyytänyt, en tiedä muistaako hän enää tuota rutiiniamme). Nykyään me vaan kuunnellaan yhdessä äänikirjaa ja hipsin pois kun lapsi on nukahtanut (tai sitten kun meinaan itse nukahtaa, kumpi nyt ekaksi sattuu tapahtumaan :)).

Karina

Meilläkin laulettiin. Yleensä Sininen uni, ja jos ei riittänyt, niin kaivoin muistista esiin muita tuutulauluja, esim juurikin Pieni tytön tylleröinen, tai Peikkoäidin kehtolaulu. Talvisin laulettiin myös Tonttua :) Välillä yritin Päivänsädettä ja menninkäistä, mutta poitsun mielestä se oli liian surullinen. Tytär tykkäsi kyllä, mutta kun samassa huoneessa nukkuivat niin ei sitten laulettu sitä. Laulut jäi joskus pari vuotta sitten ja nyt isommalle vaan huikataan hyvät yöt mutta pienemmälle pitää vielä antaa pari kulausta vettä lasista ja peitellä sänkyyn :)
Ihana runo muuten – ei ollut aikaisemmin tuttu. Mä olen vähän outo – en koskaan lapsenakaan tykäänyt runoista ja loruista, ja olen ollut tosi huono lastenkin kanssa lukemaan loruja. Ei vaan jotenkin ole mun juttu, en tiedä miksi.

Ellu

Mä olen laulanut lapsille iltalauluna Päivänsäde ja Menninkäistä (esikoinen oli niin pieni, hento ja vaalea, että ajattelin häntä päivänsäteenä). Ihan vauva-aikoina lauloin myös Eppujen Murheellisten laulujen maata ;).
Pientä tytön tylleröistä (ja sen versiota Pientä pojan pulleroista) en enää pystynyt sen jälkeen, kun luin sen alun pienen lapsen kuolinilmoituksen tekstinä. Itketti silloin (ja vähän vieläkin).
Minun isoäitini luki minun kanssani aina klassisen Levolle lasken luojani. Havahduin vasta aikuisena kuinka karmivat sanat siinä on.

Iltarunoksi voisi myös sopia Kirsi Kunnaksen Tiitiäinen, metsäläinen..

kapustarinta

Tosi kaunis tuo lapsuutesi iltarukous. Minulle lapsena (ja aikuisena) iltarukous on tuonut sellaista yli ymmärryksen käyvää turvaa, jota en lorua lukemalla kokisi. Lapsuuden kotini ei ollut mitenkään uskonnollinen, eikä iltarukousta minulle opetettu. Otin sen jossain vaiheessa vaan itse käyttöön.