Hot hot baby (yö Lastenklinikalla)

Elämässä silloin tällöin tulee eteen näkyjä, jotka haluaisi kokonaan deletoida verkkokalvoiltaan kummittelemasta. Kärkijoukkoon kiilasi eilen tämä: veltto vauva roikkumassa ihan väärässä asennossa kaksin kerroin auton turvaistuimessa…

Long story short:

Ajeltiin babyn kanssa keskustasta kotiin Toukolaan ja juututtiin Sturenkadun sulkemisesta johtuvaan ruuhkaan. Puolivälissä Silva sai huutohepulin ja pysähdyttiin Olympiastadionille hyssyttelemään, sitten laitoin rauhoittuneen vauvan takaisin turvakaukaloon ja jatkoin matkaa.

Kun vihdoin pääsin kotiin, näin jo auton sivuikkunoista, että jotain on vialla. Pahasti. Juoksin velton vauvan luo, irroitin turvakaukalosta, juoksin kotiin ja laitoin vauvan olohuoneen lattialle. Riisuin kaikki vaatteet kiireellä pois ja nipistelin – ja se virkosi!

Yksi elämän suurimmistä järkytyksistä.

Terveysneuvontanumerosta suositeltiin käyntiä Lastenklinikalla, eli sinne sitten lähdettiin. Ennakolta jännitin kauhutarinoita viiden tunnin odotuksista ja rähjäisistä tiloista, mutta turhaan: en ehtinyt kuin aulassa sanoa taikasanat ”vauva meni veltoksi”, kun lasikopista meidän luo ampaisi ensimmäinen sairaanhoitaja.

Meidät ohjattiin pieneen omaan huoneeseen, hoitaja tutki perusteellisesti Silvan (todeten, että akuuttia hätää ei ole), labra otti kokeita ja lääkärikin tuli paikalle alle tunnin kuluttua saapumisestamme. Kaikki kovasti pahoittelivat kiirettä ja ruuhkia, mutta silti jokaisella oli selvästi aikaa keskittyä juuri meihin silloin, kun he meidän ovesta astuivat sisään.

Yöksi jäätiin vielä tarkkailuun. Aamulla lääkäri tutki uudelleen ja mittailtiin kaikenlaista, otettiin vielä ekg-käyräkin.

Baby piuhoissa.

Lopputulema: kaikki kunnossa. Huh. Mutta ilmeisesti auton lämpötila oli päässyt nousemaan niin kovaksi, että kyseessä oli jonkunlainen lämpöhalvaus.

Tuntuu tietysti kamalalta, että etupenkillä ajellessani en voinut kuvitellakaan, että takana olisi jokin hätä. Silva oli suht kevyesti puettu, tuulettimet puhalsivat täysillä, Silvan puolen ikkuna oli raollaan eikä ilmakaan ollut niin lämmin.

Kammon autoiluun tästä varmasti ainakin saa. Harkitsemme, että alamme pitää turvakaukaloa etupenkillä niin kuin ystäväpariskuntamme kuulemma tekee: vaikka mahdollisessa kolaritilanteessa takapenkki olisi turvallisempi, etupenkiltä pystyy paremmin tarkkailemaan vauvan lämpötilaa.

Kesäksi suunniteltu pohjoisen sukulais-reissu pitkine ajomatkoineen taitaa jäädä tekemättä.

Huh. Nyt menen katselemaan pientä vauvaamme ja olemaan onnellinen siitä, että selvisimme säikähdyksellä.

2
Like

You Might Also Like

  • Kristaliina
    8.6.2012 at 17:24

    Ai MLL järjestää tuollaisia – olisipa hyödyllistä kyllä käydä!

    Miksi, oi miksi miksi MIKSI tuollaista taitoa ei opeteta jossain perhevalmennuksessa?! Olisi paljon hyödyllisempää kuin joku ”parisuhteen palikat” -lässynlässyn, mitä ainakin meillä piti tehdä…

    Vauvaa ei siis ollenkaan pumpata rintaan niin kuin aikuista?

    Kiitos noista vinkeistä! Toivottavasti noita taitoja ei koskaan joudu käyttämään – mutta ne olisi kyllä ihan kansalaisvelvollisuus osata hätätilanteen tullen! Hurja ajatus, että tuollainen taito voi pelastaa jonkun hengen…

  • Mindeka
    8.6.2012 at 19:31

    Ne suositukset ilmeisesti elvytyksestä vaihtelee lähes vuosittain (?), mutta nyt meille sanottiin, että pientä vauvaa ei pumpata lainkaan. Vaarana on liika voimankäyttö, jolloin( tietenkin) pikkuiset luut voivat murtua.

    MLL (Pasila) oli saanut Punaisen Ristin edustajan perhekahvilaamme, tätä tilaisuutta varten. Olen samaa mieltä, että nämä olisivat hyödyllisempiä taitoja kuin jonkun psykologin haastattelu valkokankaalta katsottuna… Viitaten siis perhevalmennukseen.

  • Mamma-82 (Ei varmistettu)
    8.6.2012 at 23:22

    Voi hohhoijjaa teitä…. Liian kuuma auto?? EI!!! Liikaa ehkä päällä?? JOO… Ootteko tullu ajatelleeks kuinka kauan on ollu autoissa se ilmastointi?? Hyvin ootte ittekin vauvaiästänne selvinneet hengissä ilman sitä XD Ei kannata nyt ihan kuitenkaan ääliöks alkaa!!!

  • Kristaliina
    8.6.2012 at 23:58

    Nyt en ehkä tajua tuota pointtia, mutta olkoon :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    9.6.2012 at 10:15

    Meille kyllä opetettiin ensiapukurssilla, että vauvaa painellaan myös, mutta ihan vaan muutamalla sormella…samasta paikasta kuin aikusia, mutta tietenkin todella pienellä voimalla. Pelkkä puhaltelu ei pidemmän päälle auta…

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    9.6.2012 at 10:27

    hui, kamalaa! onneksi vauva on kunnossa! meillä on myös hyvä kokemus Lastenklinikasta: mulla oli rintatulehdus talvella ja vauva pulautteli imetyksen jälkeen veripuklua, joten saatiin terveysneuvonnasta ohje hakeutua omalle terveysasemalle ja sieltä lähete Lastenklinikan päivystykseen. vauva oli terveysaseman lääkärin tarkastamana ok, mutta koska oli niin pieni (3 viikkoa vanha silloin) saatiin Lastenklinikalla oma huone, missä odotella lääkäriä.

  • Eräs tikahtujan äiti (Ei varmistettu)
    9.6.2012 at 12:16

    Laitan tähän itse toisen laisen kokemuksen. Sinunkin lapsi sai ”raivokohtauksen”. Minullakin vanhimmainen sai niitä ja sen jälkeen meni vetoksi ja rupesi sinertämään. Eli ei välttämättä ollut lämpöhalvaus. En menne sitä pois sukemaankaan, mutta kannattaa otta toi toinenkin vaihto ehto huomioon. Mitä isommaksi tuli sitä harvemmin niitä tuli ja 2v ei tullut kertaakaan enää niitä kohtauksia. Kyllä ne alkuun säikäytti, mutta toisaalata niitä ei saa rueta pekäämäänkään, sillä silloin tulee se kierre että lapsi kokeilee sillä saada tahtonsa läpi.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    9.6.2012 at 13:15

    Hui mikä painajaistilanne! Onneksi selvisitte säikähdyksellä.
    Meillä on se peili takapenkin niskatuessa kiinni ja on kyllä aivan ehdoton. Eikö ole kallis investointi. Nyt kun vaihdettiin tyttö (1v2kk) isompaan turvaistuimeen, se istuin peittää sen peilin näkyvyyden ja saa kyllä harjoittaa tiukkaa itsehillintä ettei kokoajan kääntyile kuikuilemaan takapenkille. Onneksi vähemmän joudun ajeleen lapsen kanssa yksin, mies kun on matkassa istun itse takapenkillä.
    Turvakaukalot on aivan älyttömän kuumia. Vime kesä meni pähkäillessä että kuinka paljon/vähän päälle ja miten paljon tuuletusta/ilmastointia. Olen myös kuullut noista raivarihalvauksista. Saattoi tietty olla sellainenkin omantahdonosoitus. Pelottavaa :/

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    9.6.2012 at 14:41

    En usko että oli lämpöhalvaus.
    Itsellä kokemusta siitä kun vauva ”unohtaa hengittää”. Se alkoi kun lapseni oli 6 viikon ikäinen ja loppui kokonaan vuoden ikäisenä.
    Kaksi velttouskohtausta kerkesi olla kun hengityskatko oli pidempi. Vauva oli silloin ihan valkoinen, veltto ja huulet siniset.
    Hengityskatkoja tuli joka päivä mutta kuukausien kuluessa ne harvenivat ja lyhenivät.
    Itse pidin vauvan koko ajan silmieni alla nukkumassa jotta osasin puuttua katkoihin tökkäämällä vauvaa.
    Vuoden ikäisenä loppu diagnoosi lastensairaalasta oli ”melkein kätkytkuolema”.
    Sanoivat että jos niinä kahtena pahana kerta lapsi olisi ollut jossain yksin nukkumassa niin lapsen elintoiminnot olisivat vaan hiipuneet ja lapsi kuollut.
    Mitään vikaa ei koskaan lapsesta löydetty vaikka heti alkuun oltiin viikko tiukassa seurannassa.
    Pidäthän lastasi tiukasti silmiesi alla!!
    t.Äiti seitsemälle

  • Kristaliina
    9.6.2012 at 22:26

    Vierailija (10.15): Hmm, ilmeisesti nuo ohjeet tosiaan vähän vaihtelee niin kuin Mindekakin tuossa mainitsi. Varmaan siinä on tärkeintä se, että paniikissa ei tosiaan painele vauvan luita rikki…

    Vierailija (10.27): Tosi hienoa palvelua kyllä tuolla Lastenklinikalla! Ehkä ne antaa tosiaan näille pikkuisille ihan oman huoneen. Ihan hyvä, niin ei pääse muiden pikku potilaiden pöpöt niin helposti tarttumaan!

    Tikahtujan äiti & Äiti seitsemälle: Joo, kyllä mekin edelleen mietitään, että olikohan se kuitenkaan lämpöhalvaus vai jotain ihan muuta. Onneksi päästään vielä sellaiseen ”aivoskannaukseen” (eeg), kun meillä on molemmilla suvuissa epilepsiaa. Kyse voi olla jostain sellaisestakin.

    Raivotikahtuminen kuulostaisi mahdolliselta muuten, jos en olisi kertaalleen matkalla pysähtynyt ja rauhoittanut vauvan. Silva oli siis ihan rauhallinen huudon ja pysähtymisen jälkeen, kun hyssyttelin häntä sylissä, laitoin takaisin sitteriin ja jatkoin matkaa. Toisaalta olisihan se saattanut olla, että hän jotenkin ”väsähti” huudon (ja kuumuuden) yhteisvaikutuksesta ja siksi menetti tajuntansa. Tämä oli lääkärin esittämä yksi mahdollisuus.

    Äiti seitsemälle: HUI! Ei voi muuta sanoa… Tuollaista minäkin pelkään. Kohtauksen jälkeisenä yönä Silvalla oli tosiaan muutama sellainen hengityskatkos, johon heräsin ja pomppasin vieterinä ylös ja menin heiluttamaan vauvaa – jolloin hän jatkoi hengitystään. Kaikin puolin kuulostaa siis samanlaiselta kuin teillä.

    Me tilattiin (tuossa myöhemmän blogimerkinnän ketjussa siitä mainitsinkin) nyt myös sellainen ”hengityksentarkkailupatja” ja ollaan muutenkin nyt tosi tarkkana tuon vauvelin terveydentilan tarkkailun kanssa. Pelottavaa kyllä. Hienoa, että teillä kaikki meni hyvin vaikka tilanne kuulosti tosi vaaralliselta!

  • Mindeka
    9.6.2012 at 23:32

    Älä Kristaliina nyt kuitenkaan liikaa pelästy. Tarkoitan, että näitä kommentteja lukiessa tulee todella paha mieli -Ja äitinä kaikki ne myös huolestuttaa lisää. Koska olet  Silvan äitinä nyt huolissasi hänen tapauksestaan, koita olla imemättä nyt kaikkien muiden kertomien kohtausten ja tapaturmien aiheuttamaa pelkoa itseesi.

    Ymmärräthän?

    Kaikkea ei voi pelätä, mutta onneksi paljoon voi olla jatkossa varautuneempi ja valmistautuneempi.

    Vertaistuki ON pop!

  • Kristaliina
    10.6.2012 at 12:39

    Kiitos, Mindeka! <3

    Totta – jos kaikki huolet imee itseensä, saattaa nopeasti huomata niiden alkavan rajoittaa elämää… Totta kai aina sitä haluaa olla varovainen, mutta varovaisuuden ja ylivarovaisuuden raja on aika häilyvä :)

    Itselläni tuo ”hengityksenlopetuspelko” nosti tämän tapauksen myötä nyt tosi voimakkaasti päätään. Se sama pelko oli myös alussa, mutta se oli ehtinyt jo unohtua – nyt se tuli siis vallalle uudestaan. No, nyt on tilattu tuo patja, vaikka tuossa kohtaan varmasti lipsuttiinkin monen mielestä tuonne ylivarovaisuuden puolelle :)

    Vertaistuki todellakin ON pop – kiitos kaikille! <3

  • mama (Ei varmistettu)
    10.6.2012 at 13:04

    Hei, varmasti säikähditte!
    Mutta ihan vaan tiedoksesi, autolla ajaessa ei saa missää nimessä pitää ikkunoita auki, eikä ilmastointia kovin isolla.
    Syy on se että siitä voi tulla kasvohalvaus mikä on aika yleinen vauvoillaki juuriki tuosta syystä et vanhemmat ajelee ikkunat auki…
    Itselläni on ollut kasvohalvaus,ja sen aiheuttaa juuriki veto. Ihan niinkin pieni veto, kuin ikkuna auki nukkuminen kesällä voi sen aiheuttaa (tästä juuriki kokemus). Vaarallinenhan tuo ei sinällään ole,mutta onse aika ikävää kun ei silmä sulkeudu ja suu ei toimi.
    Ei muutako aurinkolippaa ikkunoihin ja ilmastointi hienoiselle puhallukselle. Me ollaan kyllä ajeltu 200km ihan hyvin vauvan kanssa, tuttipulloon vaan raikasta vettä (meidän lapsi ainaki osasi jo 8kk ikäsenä itse juoda pullosta),kevyttä hengittävää vaatetta päälle ja taukoja jotta pääsee istuimesta pois. Koskaa ei olla takapenkillä istuttu ja viihdytetty lasta, mahdotonta sitten yksinään koittaa autoilla kun lapsi tottuu siihen että kokoajan hänellä on seuraa takana. Niin, ja nyt reipas terve 3vee neiti jo :)

  • mama (Ei varmistettu)
    10.6.2012 at 13:07

    Ja vielä lisäys, kyllä lapsen paikka on takapenkillä. Mielellään keskellä.
    Törmäysvoimat kolareissa on todella suuret pienille lapsille, miettikää et Ruotsissa on pakollista pitää 3vuotiaaksi asti lasta selkä menosuuntaan!

  • Tommi K
    10.6.2012 at 13:19

    Kasvohalvaus, voi hyvä ihme. Kaikella kyllä pelotellaan, mutta tämän kuulin ensimmäistä kertaa. Voisiko joku lääkäri kertoa tähän jonkin faktan?

    Duodecimin Terveyskirjasto ei ainakaan mainitse pientä vetoa kasvohalvauksen aiheuttajana (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00695), vaan toteaa, että ”Tavallisesti mitään erityistä syytä halvaukseen ei ole osoitettavissa.” Ne muut syyt ovat borrelioosi, vyöruusu ja kasvain.

    Itse sanoisin, että tämän tyyppinen pelottelu perustuu enemmänkin uskomuksiin ja on siten täysin turhaa.

  • Kristaliina
    10.6.2012 at 14:16

    Ehkäpä tämänkin keskustelun oppi on, että kaikkea voi tapahtua. Kaikkea voi pelätä. Mutta aina täytyy tehdä jonkin valinta, ja sen valinnan vastuu (joskus raskaskin) on vanhemmilla.

    Esim. laittaako turvakaukalon taakse (jolloin vaikea nähdä esim. vauvan lämpötilaa) vai eteen (jolloin riski törmäystilanteessa suurempi). Ja takana sivulle (jolloin riski sivulta törmättäessä) vai keskelle (jolloin riski kovassa vauhdissa törmättäessä). Laittaako tuulettimen täysille (jolloin voi pelätä vilustumista tai vaikkapa tuollaista kasvohalvausta) vai pienelle (jolloin voi pelätä lämpöhalvausta)…

    Vai pelkääkö hengityksen katkemaista (niin kuin minä) vai kolaria vai lämpöhalvausta vai kasvohalvausta… …vai ihan näitä kaikkia.

    Huokaus. Niin, meistä kaikista ”huolehtijavanhemmista” voi ainakin sanoa sen positiivisen asian, että varmasti teemme parhaamme. Jokaisella meistä on varmaan Se Jokin Suurin Pelko. Teemme parhaamme. Yritetään luottaa siihen, että se riittää.

    Ja yritetään elääkin siinä samalla, me huolehtijavanhemmatkin,  jookos? :)

  • Vieras (Ei varmistettu)
    11.6.2012 at 12:34

    En tiedä tiedätkö mutta blogiisi pääsy on tehty uskomattoman helpoksi, löysin Facebookin kautta mainoksen, sieltä oman seinäni sivusta tekstin ”Kun äiti säikähti” ja klikkasin ja päädyin tänne. Tarkoituksellista?
    Tälläinen story ei ehkä kuuluisi kaikille tolla tavalla jaettavaksi. Siellä linkki sinun blogiisi, kaikkien muiden mainosten keskellä.

  • Kristaliina
    11.6.2012 at 13:29

    No ilmankos :) Vähän kyllä ihmettelinkin, kun blogin kävijämäärä pompsahti ihan uusiin lukemiin – tuo Facebook-mainos siis selittää asian :) Harmi, että en näe mainosta omalla Facebook-sivullani, ehkä en kuulu kohderyhmään :D

    …eli tämän mainion Lily-yhteisön toimitus hoitaa tuon mainostamisen meidän tavis-palstanpitäjien puolesta :)

    Tämä on ihan julkinen blogi ja sellaiseksi jo alun perin tarkoitettu, eli minusta on vaan tosi kivaa (niin oudolta kun se ehkä jonkun mielestä kuulostaakin), että lukijoita on paljon. Ehkä tällaista ”shokkijuttua” klikatessa löytyy sellaisiakin uusia lukijoita, jotka jäävät palstalleni ”vakkareiksi”, se olisi tosi mukavaa. Meillä onkin tänne jo syntymässä tuttu pieni yhteisö, joka keskustelee kivan aktiivisesti, ja vertaistukea on jo saatu paljon niin tässä jutussa kuin muissakin kirjoituksissani! ”Nettituttavuuksiakin” on jo syntynyt! :)

    Tällaiset henkilökohtaiset kertomukset, niin kuin tässäkin tekstissä, ovat tietysti vähän sillä rajalla, että kertooko koko maailmalle vai ei :) Mutta tällä tarinallahan oli onnellinen loppu (vauva tuhisee tuosssa vieressäni) ja koska olin jo aiemmin päättänyt blogata elämästäni, tuntui luontevalta kertoa myös tämä tapaus.

    Ja itse ajattelen niin, että tämänkin blogin keskustelussa on moni äiti päässyt purkamaan pelkojaan ja keskustelemaan asioista – eli ehkä se jakaminen oli tässä tapauksessa hyvä juttu. Vertaistuki rules!

    ps. Isot lukijamäärät saattavat tietysti tuoda mukanaan myös ”rähisijöitä” tai arvostelijoita. Olen miettinyt, että siihenkin varmaan täytyy varautua… Vaikka olisi se varmaan aika tiukka paikka, jos alkaisinkin saamaan kamalaa räksytyskritiikkiä joltakulta… Hui. Onneksi sellaista ei ole vielä (juurikaan) tullut, eli tosi lämpimässä ja kannustavassa hengessä tällä palstalla keskustellaan – ihanaa <3

    Tervetuloa sinullekin, vierailija, lukemaan ihan vakituisestikin!

  • Neljän pienen äiti (Ei varmistettu)
    11.6.2012 at 16:05

    Hurja tapaus! Mutta onneksi selvisitte säikähdyksellä!
    Olen samaa mieltä kanssanne, kommentoijat, että lasta pitää pitää silmällä. Älkääs nyt hyvät vanhemmat kuitenkaan alkako ihan hysteerisiksi sen takia mitä kaikkea voi tapahtua. Sillä ihan mitä vaan voi lasten kanssa tapahtua, ei kaikkea voi alkaa pelkäämään. Meillä on tila-autossamme lähes jokainen paikka miehitettynä, joten ei ole paljon mietinnän varaa missä lapsen olisi turvallisinta matkustaa. Vauva matkustaa keskipenkin keskellä, käytännöllisyyssyistä ja vanhin (5v) hänen vieressään, hän voi tarvittaessa jo hiukan hoitaa tai viihdyttää vauvaa. Keskimmäisistä lapsista toinen etupenkillä ja toinen peräpenkillä. Keskipenkillä on minunkin paikkani, jos en ole ajamassa. Olen lasten kanssa yksinkin ajellut, lähinnä aika lyhyitä matkoja tosin. Meillä on autossa ilmastointi, ikkunoissa aurinkosuojat ja isommilla lapsilla omat vesipullot ulottuvilla kesäreissuilla. Turvakaukalo on kuuma ja helposti vauvalle pukee liikaa päälle. Minä puen vauvan kevyesti ja otan peiton mukaan jos keli viilenee.
    Kun nyt tässä peloista on puhuttu, niin lisäänpä vielä vettä myllyyn ja kerron vielä oman pahimman pelkoni, joka liittyy lapsiin ja autoon. Se että jostakin syystä joutuisin autoineni, kaikkine lapsineni johonkin järveen tai jokeen ja pitäisi sieltä yrittää kaikki pelastaa. Huh, hirvitys!

  • Caelia
    11.6.2012 at 23:58

    Voi apua, voin vain arvailla sitä kamalaa pelon ja paniikin määrää! Onneksi kuitenkin selvisitte ”säikähdyksellä” ja pienellä on kaikki hyvin. Täällä mennään tämä yö hengitysvahteina, tultiin viime yönä reissusta ja bebe sai flunssan ilmeisesti lentsikan ilmastoinnista, kun ensin hikoiltiin melkein tunti lentokoneessa ilman ilmastointia ja sitten sitä ilmaa alkoi tulla liiankin kanssa. Tuossa se nyt vieressä yskii ja tuhisee nukkuessaan, ja tämä mama kurkkaa vartin välein että hengittäähän se eikä ole tukehtunut räkäänsä :(

  • 1 2 3