Projektia pukkaa.
Ihan ensiksi hommaan kuului massiivisesti hiontaa. Silleen patinoituneen epätasaisesti, vanhaa kulunutta pintaa jäljitellen.
”Onks meillä hiekkapaperia?”, kyselin.
”Juu, siellä kirjaston kaapissa. Siellä on myös sellainen hiomapalikka. Käytä sitä, niin homma on paljon helpompaa”, Joel suositteli.
Okei, selvä juttu. Ja minähän hioin ja hinkasin. Monta hemmetin tuntia. Hink hink hink hink. Hienoa tuli, mutta huh oli se aika työlästä kyllä.
*******
”Näyttääpä hyvältä”, Joel ihasteli illalla.
”Joo, mutta mä en ole kyllä ihan vakuuttunut siitä hiomapalikan hyödyllisyydestä. Ei siinä ollut oikein mitään järkeä”, minä purnasin.
”Ai? Hei näytäpä, miten sä sitä oikein käytit!”
Miten niin? No tietysti näin:
Ai ei vai?
Olisi kuulemma kuulunut käyttää näin:
Aijaa.
Aiempaa DIY-osaamista mm. täällä.
1
Nannannaa
11.8.2013 at 11:28Hihihi, arvaa vaan, oisinko ite käyttänyt sitä just tasan tolla sun tyylillä. :D Ei noilla miehillä ainaka tylsää tuu meidän naisten kanssa, kun saadaan arkeen tällasta tahatonta huumoria. :)
MinnaM
11.8.2013 at 11:30Haha! Meikältä olisi myös onnistunut tuo.
kao kao
11.8.2013 at 11:34Ha ha, Krista oot ihana!
phocahispida
11.8.2013 at 12:15Peruskoulun 6 vuotta puukäsitöissä olisi sentään säästänyt minut tuolta.
Sen sijaan ette halua nähdä parsimiani reikiä. Oikeasti.
Liv
11.8.2013 at 14:46Hahaha mahtavaa, purskahti kahvit näppäimistölle :D:D
Kukkavarvas (Ei varmistettu)
11.8.2013 at 15:34No Joelille vaan terveisiä että hei hyvähän se on jälkikäteen siihen tulla neuvomaan :P
Kristaliina
14.8.2013 at 21:07No niinPÄ! Ja tyyppi vaan jotain hiekkakakkuja leikkipuistossa tekee sillä aikaa, kun vaimo hiki hatussa hioo :D
S-S
11.8.2013 at 15:38Ooo, projektielämä! Aina pitää olla joku ”koti kuntoon” -proggis menossa, muuten ei tunne elävänsä. Tai annas mä vähän mietin vielä tota… No, menköön nyt noin.
Tälläkin hetkellä mun pitäisi olla maalaamassa. Ostin tällä tekosyyllä itselleni oman iltapäivän, mies ja muksu suuntasivat anoppilaan. No, en sit tullut tsekanneeksi onko meillä maalausvälineitä. Eipä ole. (Paitsi se maalipurkki). En jaksa lähteä erikseen niitä hakemaan, ergo surffaan netissä.
Olis tossa kyllä muutama kankaanpala odottamassa sitä että saan ompelukoneen ulos kaapista…
Evis
12.8.2013 at 08:18Olisin niin tehnyt tuon samoin kuin sinäkin miettimättä edes, että siinä olisi mitään vikaa tai se voisi olla väärin. Kunnes joku kertoisi että eihän se muruseni noin mene vaan näin. Hups.
JonnaH. (Ei varmistettu)
12.8.2013 at 11:01Kunnon remppareiska. :D
Vierailija (Ei varmistettu)
12.8.2013 at 15:56Hei!
Kiitos ihanasta blogistasi! Se on tuonut iloa moneen arkipäivään! Sinulla on hauska ja rehellinen tapa kirjoittaa:)
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten löysitte ihanan puutalonne ja päädyitte sinne asumaan?! Koti-postaukset olisi tervetulleita:)
Kristaliina
14.8.2013 at 21:06Oi sori melkeinunohtui vastata! Kävi tämä mun klassinen: luin kommentteja kännykkämeilistä ja vastasin hiljaa mielessäni enkä sitten muistanutkaan, että en ole oikeasti-oikeasti vastannut.
Mutta joo, kiitos kivasta palautteesta ja hyvästä bloggausideasta – en ole tuosta meidän ja puutalon alkutaipaleesta tainnut koskaan kertoakaan. Bloggausta tästä aiheesta tulossa siis jossain vaiheessa, kiitos vinkistä! :)
EevaE (Ei varmistettu)
13.8.2013 at 22:20Olisin tehnyt ihan samalla tavalla :D