Hassu mies (varoitus: sisältää siirappia)

Minulla on mies, joka on erilainen kuin kukaan muu ikinä missään.

(niinhän ne kaikki?)

Usein sen jutut menevät minulta ihan ohi. Kuten eilen illalla sen nähtyä Lilyn etusivun Vichy-arvonnan:

”Ovatko ne natsimyönteisiä kosmetiikkatuotteita?”

”Tähhh?”

”Niin kuin Vichyn hallitus Ranskass… Äh, tai unohda koko juttu.”

”Tähhh?”

Hmm. Olisi pitänyt arvata jo silloin, kun olimme juuri tavanneet. Vietin aikaa Joelin (tatamein ja riippumatoin sisustetulla) asunnolla ja huomasin, että minulla on kämmenessäni kuiva kohta:

”Hei onks sulla jotain kosteusvoidetta täällä?”

”Ota tuota Hyrdokortisonia. Se penetroi epiteelin paremmin”

”Tähh?”

*******

Kyllä. Tämä hassu mies istuu nenä kiinni länsimaisen yhteiskunnan rappioanalyysikirjassa, kun risteilemme puuveneellä Keralan auringonlaskussa. (tähh?) Se haluaa sisustaa asuntomme catalhöyklaisella neoliittisella punaisella seinäviivalla. (tähh?) Se näkee unta, että vastasyntynyt vauva on paksuposkinen Australopithecus boisei. (tähh?) Se kertoo, että on jo useamman viikon ajan herännyt kuudelta töihin, mutta ei ole mennytkään suoraan työpaikalle – vaan Eläintarhan kentälle treenaamaan 110 metrin aitajuoksua. (TÄHH!?)

Me katsomme yhdessä netistä möhköpainia (vapaaottelua): Joel selittää intoillen painijoiden lukkopainiotteita ja minä kikattelen rumille tatuoinneille ja vielä rumemmille t-paidoille.

Meidän huumorintajumme sopivat hyvin yhteen. Emme vitsaile ollenkaan samalla tavalla, mutta nauramme toistemme jutuille tikahtuaksemme. Välillä nauramme myös toisillemme – suurimmaksi osaksi kuitenkin itsellemme.

Hassu mies piirsi itsensä.

 

Monesti olen ajatellut, että eri tuttavillani on varmasti aivan erilainen käsitys miehestäni – riippuen siitä, minkä yksityiskohdan Joelista olen juuri silloin sattunut mainitsemaan.

  • ”…niin kun se opiskelee psykologiaa ja siitä tulee isona terapeutti.”
  • ”…ja se teki kuulemma enkkansa painonnostossa, kun se kyykkäsi 160 kg.”
  • ”…niin kun sehän siis piirtää työkseen.”
  • ”…ja sit me mitattiin, että sen reisi on paksumpi kuin mun vyötärö!”
  • ”…kun se kääntää yhteen kalenteriin runoja englanniksi.”
  • ”…kun satoi vettä ja Joelilla oli just kymmenottelu.”
  • ”…kun se kirjoittaa sitä kirjaa.”
  • ”…ja sit se piti mulle älyttömän oppitunnin muinaisesta Mesopotamiasta.”

Joskus on vaan pakko ihmetellä, että mitä mulla on aivoissa sillä paikalla, missä Joelilla on kaikki nuo asiat.

 

Se on pöhkö. Fiksu. Hassu. Älykäs. Ihan outo.

Ja minulle niin rakas.

 

 

PS. Millainen elämänkumppani sinulla on? Millaisilla sanoilla/teoilla kuvailisit häntä?

1

You Might Also Like

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    19.11.2012 at 10:40

    Oho! On sulla monipuolinen mies! :D

  • S-S
    19.11.2012 at 10:45

    Voi te ihanat! <3

    Mulle tuli niin hyvä mieli tästä, onpa ihanaa että puhut Joelista noin kauniisti!

    Sitten tajusin, että tosi moni kohta tekstissäsi aiheutti  ”No niin munkin mies!” -huudahduksen…

    Hassua, enpä ole tullutkaan missään vaiheessa ajatelleeksi, että oma mies muistuttaa kovin Joelia. Hänelläkin on täysparta (joka tosin uhkasi lähteä Movemberin kunniaksi, mutta sain estettyä, sillä maailman ihanin tuoksu oman vauvan pään jälkeen on mieheni parta) ja ponnari, samalla värityksellä. Hänkin on fiksu (älyttömän, eh pun intended, paljon minua fiksumpi) ja innostunut omasta alastaan. Kuuntelen siis juttuja sujuvasti vaikken juurikaan mitään ymmärrä. Hänelläkin on tuollaisia jänskiä aihealueita, joista hän tietää kaiken ja minä en mitään. Hänkin on urheiluhullu (mutta just tuolleen… miten sen sanoisi, fiksusti. Äh en osaa selittää). Hänkin on ihan höpsö, pöhkö ja minusta maailman hauskin. Ja maailman paras isä.

    Ja joka ikinen päivä ihmettelen, miten mä olenkin onnistunut hänet löytämään ja vakuuttumaan siitä että me kuulutaan yhteen.

    Tiiätkö, varmaan just tästä syystä sä et niitä nillittäjiä juuri täällä blogissa näe. Koska sun teksteistä tulee aina hyvä  mieli.

    Kiitos.

     

  • Kristaliina
    19.11.2012 at 10:47

    Joo, sitä on kyllä ihan mahdoton pistää mihinkään kategoriaan :)
    …vai oisko outo yhtään sopivaa..? :D

    Hih se on varmaan ollut joskus alkuunkin myös yks mun alkuihastuksen syy: tuossa on joku hassu tyyppi, joka on ihan erilainen kuim kukaan muu, jonka olen tähän mennessä tavannut… :)

  • Kristaliina
    19.11.2012 at 10:58

    S-S: Todellakin, noita samoja ihmetyksen aiheita täälläkin!

    Missäs se olikaan jotenkin niin, että kannattaa valita itseään fiksumpi puoliso – check! Ja Joelin isä on taas vastannut kysyttäessä niiden (muistaakseni) yli 40 vuoden avioliiton salaisuutta, että kannattaa valita kumppaniksi alunperinkin sellainen kiva puoliso, niin kaikki on sen jälkeen helpompaa – check check! :)

  • FromKaren
    19.11.2012 at 11:18

    Ihana teksti! Nauratti myös :) Oma mies on hassu, älykäs, välillä-ihan-pihalla, taiteilija ja uskomattoman luova, Mensa-nero, taivaanrannan maalari ja käytännöllinen fix-it-all-mies. Mutta silti, siivoamiseen liittyviä taitoja ei tälle miehelle ole kertynyt…;)

  • tiiti
    19.11.2012 at 11:24

    Hihii, aivan superi juttu! Mun mies on yksinkertaisesti parhausmies, se on vähän niinkuin minä, mutta vaan joka tavalla paljon parempi :D

  • HelloAochi
    19.11.2012 at 11:27

    No taas mua itkettää. Minulla on myös mies, mutta se on vasta 9kk. Jos satut tuntemaan enemmänkin noita ihania miehiä, niin lähetä ne tänne meille treffeille.

  • Kristaliina
    19.11.2012 at 11:37

    Oi, löytyi jo monta parhauskumppania heti näin maanantaiaamuun – mahtavaa!

    Hih sori HelloAochi, aina mä itketän sua :)

    Hei ja tuossa kysymyksessähän on siis tarkoituksella tuo sana elämänkumppani (joka on mun mielestä muutenkin ehkä maailman ihanin sana). Siihen lasketaan siis paitsi miehet ja naiset, myös vaikka vauvat ja kissat ja koirat ja gerbiilit tai vaikka hitsi vie pehmoeläimet :)

     

  • HelloAochi
    19.11.2012 at 11:49

    Joo on mulla kissakin! Ja sekin on kyllä ihan maailman paras kissa!

  • HelloAochi
    19.11.2012 at 11:49

    Ja Kain on tietenkin maailman paras Kain.

  • SiniJnsn
    19.11.2012 at 11:56

    Hyvän kysymyksen pläjäytit, pisti ajattelemaan. Millaisen elämänkumppanin olen itse valinnut…

    No ainakin epätavallisen. Jotain sosioantropologisia tutkimuksia on käsittääkseni ollut aiheesta ’koulutustaso ja pariutuminen’, tuloksena että korkeasti koulutetut valitsevat myös korkeasti koulutetun puolison, ja päinvastoin. Uskollisesti nämä odotusarvot pääkopassani deittailinkin sitten dippainssejä ja kauppakorkealaisia ja aina päättyi surutyöhön kun meni poikki. Jotenkin vaan ahdisti se kaikki ’päteminen’ ja ’älykkään vaikutuksen tekeminen’.

    Ja sitten BAARISSA tapasin semmosen hassun ulkomaanelävän. Sillä oli muistaakseni neljää eri hiusväriä päässä, tatuointeja, lävistyksiä ja korvakoruja. Persjalkainenkin se oli, ja minua vanhempi. Eikä mitenkään erityisen komea. Ja totta kai tahollaan parisuhteessa.  

    Mutta se KARISMA! Ja ne vahvat käsivarret…ja kuinka nonchalantisti se oli välittämättä siitä, mitä ihmiset ajattelevat. Kuinka se uskalsikin olla niin oma itsensä, ja tehdä juuri niinkuin itseä huvitti. Yllätyksenä tuli myös, että jäin sanavalmiudessa itse kakkoseksi. 

    Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, jo yli 5 vuotta naimisissa erittäin käteväkätisen (?) miehen kanssa, joka edelleenkin saa minut nauramaan, ja joka edelleenkin on kaikkein paras paras kaveri. Okei, minä olen meillä se, joka jakelee epätriviaalia informaatiota ja voittaa Trivial Pursuitissa kuus-nolla. Mutta se osaa rakentaa suomalaisen saunan netistä hankkimallaan tiedolla ja tekee oloni turvalliseksi ja tappaa hämähäkit talossa ja puutarhassa ja pumppaa pyörääni ilmaa ja vaihtaa autooni talvirenkaat. Ja kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. 

    Enkä ikinä ole ollut näin onnellinen. 

  • viljamiini (Ei varmistettu)
    19.11.2012 at 12:08

    Ihana juttu taas. Minullakin on maailman hassuin ja hupsuin ja ihanin mies kotona, mutta nyt intouduin ekaa kertaa kommentoimaan toisesta syystä. Nimittäin minäkin olen äippälomalainen ”ässäläinen”. Löysin tuossa lehtiroskia lajitellessani ässä-lehden ja siellähän oli tuttu naama! Se kirjoituskin liippasi niin läheltä omaa ajattelukantaa, jee! Ihanaa että täältä blogimaailmasta löytää sellaisenkin piristävän ajatuksen, että voi vähän kapinoida noita vallitsevia trendejä vastaan! Kun kaikilla vaan pitää olla ne samat jutut… Ciraf rules! Kiitos blogistasi!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    19.11.2012 at 12:11

    Mun mies on kunnianhimoinen, paljon fiksumpi kuin minä ja välillä vähän turhankin suorituskeskeinen. Mutta se pitää musta huolen. Ja on opetellut suomenkielen mun takia ennätysajassa. Ja vei mut katsomaan Twilightin viimeistä osaa (itse tietty inhoaa koko teinisaagaa, hih) 26h päivystyksen jälkeen. Voi vetää johtopäätökset… :) Ihana mies siis.

  • Amma
    19.11.2012 at 12:28

    Taiteellinen, luova, pedantti, tetris-järjestelmällinen, avuton kädentöissä, fiksu tietokoneiden ja muun elektroniikan kanssa, leffanörtti, uskomaton photarin käyttäjä, asioita unohteleva, yhteen asiaan kerrallaan keskittyvä mutta maailmassa paras ja ihanin karvanaama silti. Me nauretaan edelleen samoille Frendien vitseille kun melkein 12 vuotta sitten kun tavattiin, tiedetään puolesta lauseesta mitä toinen on sanomassa, puolesta tuhahduksesta mikä toista vaivaa ja puolta vuotta etukäteen mitkä leffat pitää mennää kattoon. Meissä on niin paljon yhteistä ja missä ollaan eroavaisia, toinen paikkaa täysillä. Minä esim. vietän vuodesta muutaman viikon metsässä teltassa asuen (partio) ja miestä ei sinne saisi kirveelläkään (huolehtii koirat sillä välin).

    Mikä alkoi vajaa 12 vuotta sitten teinisuhteena, kävi välissä puolentoista vuoden erona, kun kasvettiin tahoillamme, on nyt sitten 10 vuotta kestänyt suhde josta paisui suurperhe (kun koiratkin lasketaan). Kaverit oli jo lukiossa sitä mieltä että ollaan toistemme lobstereita ja miksipä sitä väittää vastaan kun itse on samaa mieltä.

  • M-M
    19.11.2012 at 12:35

    Mun hellun kaikkein paras piirre on tietenki se, että se jaksaa mun ”kiukuttelut” :D Ikäeroahan meillä on reilut 18v, mutta en vaihtais tuota kehenkään toiseen. Käsistäänkätevä on myös, korjaa autot, pesukoneet kaiken mahollisen. Ja kun katsoo kun isi ja tyttö touhuaa lattialla yhdessä, niin se on vaan maailman paras ja rakkain näky <3 Ja se HYMY, sillä se mut saikin. Ja kun kaikki murheet vaivaa mieltä, kun menee hellun kainaloon, niin tietää, että kaikki selviää, se on se maailman paras paikka.
    Tyttö on myös perinyt tuon hymyn isiltä, sitä se neiti sitten väläyttelee kun äiti yrittää kieltää jotain.

    Mutta kun isi ei asu meidän kanssa (ja tää järjestely toimii meillä tosi hyvin), niin meidän turvallisuudestahan vastaa tämä aivan ihana karvainen eläinkumppani. Vanhahan tuo jo alkaa oleen, mutta hyvin ilmoittaa, jos oven takana on joku (välillä tosin ilmoittaa, vaikka ois naapurin ovella joku :)) Tuolla se nytkin nukkuu ulko-oven edessä, kun neiti on kuistilla unilla.

  • Kainaloinen kana
    19.11.2012 at 14:14

    Sulla on kauheen ihana blogi ja kiva tapa kirjoittaa. Olen tässä hissukseen seuraillut tätä jo pidemmän aikaa, kun kesätöissä oli tylsää, kaverini oli juuri saamassa vauvaa ja aloin itsekin googletella kaikkia vauvajuttuja… Nyt sitten päätin itsekin perustaa blogin :)

    Omassa miehessäni kaikkein kadehdittavin piirre on uskomattomat sosiaaliset kyvyt. Se on aina heti kaikkien kaveri ja löytää paljon puhuttavaa, kun taas itse olen vähän hitaammin lämpiävää sorttia. 14-vuotiaaseen itseeni vetosi aikanaan juuri se, että joku tuli ihan aidosti omana itsenään juttelemaan ja yhteisiä mielenkiinnonkohteita löytyi jatkuvasti lisää.

    Nyt seitsemän ja puoli vuotta myöhemmin ihmettelen, koska sen ”alkurakkauden huuman” oikein jonkun mukaan pitikään laantua :). Hassuttelu, hölmöily ja kaikenlaiset sanaleikit kuuluvat arkeemme, mutta niin myös kiivaat väittelyt päivänpolitiikasta ja mielenkiintoisten knoppitietojen jakelu.

    Vaikka tämä onkin tällainen pitkittynyt teinisuhde, niin koskaan en ole ajatellut, että olisin jäänyt jotenkin jostain paitsi.

  • Ida-Maria (Ei varmistettu)
    19.11.2012 at 14:28

    Sun blogi on ihana!! Ja sinä ja sun perhe on ihana &lt;3 vaikka en smastu juuri mihinkään mitä kirjoitat :D olen tällinen maalaistalon emäntä ja mulla on tällainen maanviljelijä, ei taiteellinen, konservatiivinen, suomenruotsalainen (olen itsekin) perusmies! Kätevä, ajaa minkä koneen vaan, ei pelkää ruummiillista työtä, hyvin käyttäytyvä, sosiaalinen, historiasta ja kasvinviljelystä kiinnostunut ja oppinut, huolehtivainen ja maailman ihanin kahden tyttären isä!
    4 ,5 vuotta ja kaksi lasta mutta rakkaus ja kunnioitus häntä kohtaan on vain lisääntynyt &lt;3
    Onnellista loppuvuotta teille!
    T. 26 v mamma ja 27 v pappa &lt;3

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    19.11.2012 at 15:32

    Mulla ja mun miehellä ei ole mitään yhteistä, ei edes sukunimeä. :) Tai no, jos asuntolaina lasketaan, niin onhan meillä sitten jotain yhteistäkin!

    Se on paljon tasapainoisempi kuin minä. Ei kanna huolta huomisesta, mutta vastuunsa kyllä. Ei pelkää tippaakaan, mitä muut ihmiset siitä ajattelevat, vaan tekee omaa juttuaan täysillä. On konservatiivinen ja samalla jotenkin älyttömän boheemi ja nykyaikainen (?!). Antaa minun päättää yksin talomme sisustuksesta (!), koska ”sun maku vaan on niin hyvä” ja poraa kiltisti taulut ja peilit seiniin. Keksii mulle hölmöjä mutta söpöjä lempinimiä. On noin kaksi kertaa minun kokoiseni, minkä varjolla velvoitan sen kantamaan kauppakassit – paitsi jos niitä on tosi monta, otan pari kevyempää – ja tekemään kaikki fyysisesti raskaat hommat. Se muistaa kaiken ja tietää vähän kaikesta – aivoissani on musta-aukko siinä kohdassa, jossa miehelläni on runsaasti tietoa esim. Lähi-idän poliittisesta tilanteesta ja historiasta, saksalaisten toisessa maailmansodassa käyttämistä pommikoneista, uusista tavoista hoitaa syöpää jne.

    Nyt kun luen tuota listaa, niin kauhukseni huomaan, että se ei anna kovinkaan mairittelevaa kuvaa minusta! :D Huoh, pitäisi varmaan tsempata ja yrittää kasvaa ihmisenä ja puolisona.

  • Adiina
    19.11.2012 at 15:59

    I-H-A-N-A kirjoitus! Ja mikä ihana pariskunta!

    Minä ja mieheni tasapainotamme toisiamme. Hän on taiteilijasielu, elää välillä aivan eri ulottuvuuksissa muiden kanssa. Kun luovuus iskee, se pitää purkaa musiikkiin ja sen tekemiseen. Hän on vahva, mutta kuitenkin herkkä. Hän on hassuttelija, hetkessä eläjä, mutta kuitenkin turvallinen kumppani. Hän saa minut, kontrolli- ja logiikka-ihmisen, hulluttelemaan ja nauramaan vatsa kippurassa. Minä taas saan hänet ruotuun, kun hän ei huomaa tehdä asioita .

    Erilaisuus on rikkautta! :) 

  • Paukiainen (Ei varmistettu)
    19.11.2012 at 16:36

    No, ihana mies, lasteni isä. Tosin vähän suorasanainen väärissä kohdissa, kuten eilen ennen nukkumaan menoa: ”oletko huomannut, että olet lihonut”? (JOO, ei oo mennyt ohi tämäkään asia multa) tai sitten antoi rahaa keväällä vauvalahjaksi (kun vähän vihjailin, että sekin olisi ihanaa saada jotain pientä lahjusta) ja laittoi ne ruokarahatilille. Et mun ei sit tarvinnut antaa sille tilille rahaa. Että semmonen kuoliaaksinaurattaja, mun mies. Joo.

  • 1 2