Ihanaa, ihanaa, ihanaa – jo toista kertaa meidän perheen aikuiset viettävät ihan yhtä pitkää kesälomaa kuin perheen koululaisetkin!
Olemme niin onnekk… eiku hetkinen. Oonhan mä tehnyt töitä tänäänkin. Hah ja tiistaina ja keskiviikkona lähes täydet (osa-aikais)päivät. En ole vaan huomannut sitä!
Haha. Meidän loma on ennen kaikkea henkinen kesäloma.
Duunipäivä lomalla.
Freelancerin tai itsensätyöllistäjän – tai millä nyt kukakin itseään haluaa kutsua – kesäloma ei nimittäin ole ihan yksiselitteinen juttu. Ei minulle ainakaan.
Ensinnäkin on tietysti se, että jos ei tee töitä, ei saa rahaakaan. Ei ole palkallisia lomapäiviä, lomarahoista nyt puhumattakaan. Jos olisi 2,5 kuukautta tekemättä mitään, siinä 2,5 kuukaudessa tulisi pyöreät nolla euroa tilille.
No, voihan sitä tietysti säästää muista kuukausista.
Mutta sitten on sellainenkin hassu juttu, että tehty duuni poikii usein sen seuraavan duunin. Jos siis teen vaikkapa juttukeikan heinäkuussa, sen ansiosta mulle tarjotaan todennäköisesti lisää vastaavia hommia myös syksyllä.
Ja toisaalta jos kieltäytyy – etenkin jos joutuu kieltäytymään useasti – eivät toimeksiantajat sitten seuraavalla kerralla ehkä kyselekään. Eli kieltäytymisessä on aina isompi riski kuin pelkästään sen duunin menettäminen. Voi menettää tulevatkin hommanpoikaset.
Siinäpä sitä sitten pähkäilee, että onko lomalla vai ei.
Toisaalta omien rajojen pitäminen on huipputärkeää, ja itsekin olen sitä ihan opettelemalla opetellut. Duunivauhdille voi myös sokaistua, ahnehtia kalenterin liian täyteen. On myös tärkeää osata sanoa, että olen lomalla. Mutta samanaikaisesti se on ihan sikamaisen vaikeaa!
Eikö suksi luista? Tässä ehkä syy.
Mun duunipäivä kesällä voi olla vaikkapa tällainen:
Aamulla tein töitä aamupalan takaa reilun tunnin, sitten lähdettiin lähes kolmeksi tunniksi lasten kanssa biitsille. Sen jälkeen suoraan parin tunnin etäpalaveriin, jonka jälkeen vielä kolmisen tuntia aktiivista kirjoitustyötä.
Illalla taas iltauinnille lasten kanssa.
Tai sitten voi olla vaikka sellainen päivä, että sataa vettä ja huomaan istuvani koneella koko päivän; ämmi vie lapset välillä ulos leikkimään.
Tai sitten sellainen päivä kuin huominen, että ajattelin olla suurimmaksi osaksi ihan vapaalla. Nooh, meilit seuraan ja vastailen. Mutta niinku suurimmaksi osaksi.
Ja sitten on tietysti blogikin, nämä (lähes) päivittäiset kuulumiset blogissa ja Instassa. Sen jos laskisi työksi – enkä koskaan tiedä, laskeako vai ei – niin mullahan ei olisi kesälomaa ollenkaan.
Mutta en mä niin ajattele! Ihan omasta halustani mä tässä kirjoittelen!
Sellainen mun loma siis on. Ennen kaikkea asennekysymys.
Olen siis jo reilu viikko sitten lasten koulun ja eskarin päätyttyä todennut itselleni, että olen kesälomalla. Mitä nyt tässä välillä työntekoa harrastelen.
Suurin osa duuneista hiljenee tavallisesti heinäkuuksi. Niin syntyy luontainen perinteisempi loma sitten (tälle) freelancerillekin.
Terkut siis täältä lomalta! Olen tehnyt seitsemän tuntia duunia tänään (oho), mutta silti olen henkisesti kesälomalla.
Onhan sekin aika onnekasta.
23
Anna
18.6.2021 at 15:18Loma on todella asennekysymys. Minulle on lomaa se kun saa itse määrittää kaikki aikataulunsa, tulemisensa ja menemisensä. Se, että ei aamulla ole valmista suunnitelmaa sille mitä päivällä tulee tapahtumaan (paitsi ruohon leikkuu tai pyykkien pesu, jotka on pakko tietyin välein hoitaa). Minulle on lomaa kun on aamulla aikaa käyttää puolitoista tuntia kasvien kasteluun ja illalla vielä tunti lisää ja silti tuntuu olevan aikaa myös lapsille ja kaikelle muulle.
Lomaa voi olla se, että saa remontoida alakertaa tai siivota rauhassa kotona sinä päivänä kun siihen on energiaa. Minule loma on vapautta. Ei sen väliä mitä lomalla tekee, mutta tekemiset ovat itse aikataulutettuja ja enemmän tai vähemmän vapaaehtoisia. Ja välissä on keskellä päivääkin (varsinkin näin kuumina päivinä kun keskellä päivää on vaan liian lämmin touhuta) aikaa asettua pihakeinuun tai riippumattoon lukemaan kirjaa.
Loman ei siis todellakaan tarvitse olla pelkkää lekottelua (ihanaa sekin) ja joutenoloa. Oikeastaan melkein yhtä antoisaa tai jopa vielä antoisampaa on kun pystyy uppoutumaan jonkun sellaisen asian tekemiseen mihin ei arkena ole tarpeeksi aikaa. Arjen keskellä ei ehdi olla luova. Lomalla ehtii.
krista
19.6.2021 at 21:17Joo hei just näin, tuo aikatauluttomuus ja suunnitelmien puuttuminen on mullekin tosi tärkeää! Se sen lomafiiliksen ehkä mulle tekeekin, näin kun alan ajatella… Eli vaikka että tekisinkin niitä samoja työhommiakin (tai vaikka arkisia puuhia), niin just se, että sen tekee jotenkin ”omalla ajallaan”, niin tekee sille ihan eri fiiliksen!
–
Meillähän on ollut useana vuonna tavoitteena se, että heinäkuulle ei ole yhtään kalenterimerkintää. Nyt se ei (DAMN) onnistunut, kun siinä on yksi neuvola-aika :D Mutta en voinut oikein kieltäytyä siitä sillä perusteella, että ”en voi ottaa neuvola-aikaa, kun en halua heinäkuuksi kalenteriin merkintöjä” :D :D :D Paljon siis mekin myös heinäkuun aikana tehdään, mutta just ilman suunnitelmia ja spontaanisti – ihan parasta!
A
18.6.2021 at 15:40Akateemiselle tietotyöläiselle vuosityöajalla loma on myös mielenkiintoinen konsepti. Aivotyö ei kysy aikaa eikä paikkaa (usein parhaat ideat syntyvät suihkussa :D) ja toisaalta aina ei ole tehokasta istua ruudun edessä klo 8-16 välillä väkisin. Itsellä on sen verran pitkä aika tätä takana (mun 20 vuoden työurasta oon ollut vissiin tasan kaksi vuotta töissä kellokortillisena & ihan oikealla vuosilomalla, muuten on vaan työstä vapaata aikaa, jonka pitkälti määrittää itse), että on jo tottunut oman työajan valumiseen iltoihin tai toisaalta välillä arjen irtiottoihin ja siihen, että ”lomalla” pitää välillä katsoa työsähköpostit, etteivät opiskelijat ole ihan pulassa koko kesän pyörivällä kurssilla tms.
krista
19.6.2021 at 21:21Siis mulla on tämä ihan sama, suihkussa tulee aina ideat! Tosi monta juttua (ja myös blogipostausta!) oon mielessäni kirjoittanut valmiiksi suihkussa. Ja toinen on pyykkiä ripustaessa!
–
Ja totta, tuollaisessa työssä kans varmaan työn ja vapaa-ajan suhde on… no ei-perinteinen. Mulla itsellä tulee kyllä toisaalta joskus haikeus, kun muistelen palkallista kesälomaa ja etenkin lomarahoja… Mulla oli kellokorttityö, mutta ylityöt kirjautui muistiin ja pidin niitä aina pitkinä vapaina. Oi niitä aikoja, esimerkiksi viisi viiikkoa (palkallisena!) loma talvella Intiassa säästetyillä vapailla ja ylityövapailla. Mikä luksus! Mutta sitten taas kun vertaa nykyisen työn vapauteen, niin en vaihtaisi takaisin!