Kuinka erkauma kesytetään

Terkut kolmannelta fyssarikäynniltä!

Sain siis synnytyksen jälkitarkastuksesta lähetteen fysioterapiaan erkauman takia. Täällä Helsingissä tällaista synnyttäneiden fysioterapiaa järjestetään käsittääkseni ensisijaisesti ryhmämuotoisena netissä tai paikan päällä (tietoa täällä ja täällä). Hmm voinkohan sanoa itseäni kuitenkin onnekkaaksi tai onnettomaksi, sillä itse sain lähetteen ihan henkilökohtaiselle vastaanottoajalle.

Onnekkaaksi siksi, että tuollaisen lähetteen sain. Mutta heh onnettomaksi tietysti siltä kannalta, että ihan vähäisellä erkaumalla en varmaan olisi tällaista lähetettä saanut.

Se fyssarilla käynti on ollut mahtavaa.

Tämä EI ole raskauskuva. Tämä on 5 päivää sektion jälkeen.

Heti ensimmäisellä käynnillä olin innoissani: sain nimittäin kotiin viemisiksi liikkeitä. Uuuu, ihan oikeita liikkeitä! Jotenkin jo pelkästään se tuntui mahtavalta. Että todellakin on jotain liikkeitä (lähinnä hengittelyä ja syvien vatsalihasten etsimistä), joita voin palautumisen edistämiseksi tehdä.

Koko tämä erkauma-asia ei siis ollut minulle mitenkään uutta: olen aivan varma, että jo toisen raskauden jäljiltä minulla oli erkaumaa. Asenteeni silloin oli kuitenkin mallia ”mitä mä sillä tiedolla teen”, eli oikeastaan en uskonut, että sille on mitään tehtävissä. Elämän jälkiä ja silleen.

Mutta kun nyt kolmannen raskauden jälkeen erkauma (ja etenkin vatsan alueen kivut sektion jälkeen) olivat sen verran selvät, asenne kuin itsestään oli toisenlainen: totta kai tätä pyritään kuntouttamaan.

Reilu 7kk sektion jälkeen, vatsa rentona.

Sain siis lähetteen fysioterapiaan lääkäriltä jälkitarkastuksen yhteydessä. Sen jälkeen tapahtui pieni väärinkäsitysviivästys: jäin odottamaan kotiin saapuvaa ajanvarauskutsua. Nooh, sitä ei koskaan tullut – aika olisi pitänyt tajuta varata itse.

Kun sitten lopulta sain kuulla, että ajan voi varata ihan itse soittamalla, sainkin peruutusajan jo samalle päivälle. Ensimmäiselle fyssarikäynnille menin siis marraskuun alussa. Sektiosta oli siinä vaiheessa kulunut noin 4,5 kuukautta.

Ensimmäisellä fysioterapiakäynnillä käytiin tarkemmin läpi ensinnäkin arven käsittelyä – tästä olin saanut jo ohjeita neuvolassa, mutta ”kädestä pitäen” -kertaus teki kyllä hyvää! Lisäksi sain ensimmäisiä harjoituksia, jotka tosiaan olivat lähinnä hengitystä ja syvien vatsalihasten tunnistamista ja löytöä. Ihana tunne, kun huomasin löytäväni ne kyllä suht helposti: jesh siellähän ne ovat! Ihan tallessa siellä!

Kotitehtäväksi sain päivittäiset harjoitukset sekä arven että syvien vatsalihasten (lue: sen hengittelyn) kanssa.

Toinen fysioterapiakäynti oli noin kuukautta myöhemmin marras-joulukuun vaihteessa. Tällöin sektiosta oli kulunut noin 5,5 kuukautta. Tällä käynnillä tsekattiin edistys – ja tuli kannustusta, syvät vatsalihakset tuntuivat jo vahvemmilta. Arven käsittelyssä olin ollut hieman laiskempi, myönnettäköön.

Toisella käynnillä sain myös hieman lisähaastetta aiempiin harjoituksiin sekä yhden kokonaan uuden seinää vasten tehtävän koontiharjoituksen.

Toisen ja kolmannen käynnin välissä kotiharjoitteluni hieman (lue: täysin) lässähti, sillä elämässä tuli paljon muuta juuri silloin päälle. Tein kyllä hajanaisesti muistaessani harjoituksia, mutta säännölliseen harjoitteluun loppui vaan täydellisesti kapasiteettti.

Kolmas fysioterapiakäynti olisi pitänyt olla taas kuukauden päästä tammikuun alussa, jolloin sektiosta olisi ollut noin 6,5 kuukautta aikaa. Meillä oli kuitenkin korona silloin ja jouduin siirtämään aikaa; seuraava aika löytyi vasta kuukauden päästä helmikuun alussa. Eli sektiosta aikaa noin 7,5 kuukautta.

Tällä käynnillä tarkistettiin taas tilanne ja sain useampia uusia harjoituksia. Jesh! Intoa puhkuen ja monistenivaska takin taskuun kääräistynä lähdin taas Malmilta kotiin.

Neljäs aika on sitten huhti-toukokuun vaihteessa. Kysyttiin, että haluanko vielä tämän uuden neljännen ajan. No todellakin haluan.

Reilu 7kk sektion jälkeen, syvät vatsalihakset jännitettynä.

Niin, se tilanne.

En tarkalleen edes tiedä, mikä se erkauman tilanne varsinaisesti ihan alkuun oli. Muuta kuin että ilmeisesti aika massiivinen. Näin pienenpienellä Lapin lisällä voisin todeta, että todennäköisesti erkaumanmittaajan käsivarsi olisi hulahtanut kyynärpäätä myöten sisuskaluihini. Tuntui, että koko vatsa oli pelkkää erkaumaa.

Nyt kolmannen fysioterapiakännin jälkeen erkaumaa oli noin 2,5 sormen leveyden verran. Kahta sormea kuulemma usein pidetään erkauman määrittelyn ”raja-arvona”. Eli edistystä on tullut. Toki se edistyminen on ollut hidasta, mutta se ei oikeastaan harmita minua yhtään. Hidasta on ollut mun harjoittelukin, ha!

Ja mulla on vahva luottamus siihen, että tilanne tästäkin edelleen vielä jonkin verran korjautuu.

Okei ihan pian en ole zumba-tunnille lähdössä rytkyttämään (kun en vielä voisi kuvitella edes ottavani juoksuaskelia), mutta hei kyllä se aika vielä tulee.

Mun erkauma on navan yläpuolella – se kuulemma voi olla yläpuolella, alapuolella tai molemmissa.

Vaikka ei se navan alapuolinen vatsaosuuskaan kyllä ihan normaalilta näytä. Mutta ehkä se on sitten jotain rasvaa vaan.

Niin siitä näyttämisestä puheen ollen: mun erkauma näkyy kyllä ihan selvästi päälle päin. Eli vatsassa on aivan selvät ”muhkurat”, ilmeisesti ne vatsalihaksen reunat siellä pullottavat molemmin puolin. Vähän erikoisen näköistä, hah. Hyppyrivatsa!

Mutta se nyt on vaan ihan ulkoista.

Plus-puolia sitten on se, että ilmeisesti lantionpohjan lihakset minulla ovat ihan hyvässä kunnossa – esimerkiksi koronanjälkeisyskässä en edes muistanut, että olisi pitänyt pelätä lirahtelua. Trampoliinille en kyllä silti lähtisi.

Ja toinen positiivinen puoli mulla on se, että minkäänlaisia selkäkipuja tai vastaavia tästä ei ole tullut. Pelkästään vatsan alueen herkyyttä ja paranemisen hitautta.

Joten hiljalleen ja ihan hyvillä mielin kohti pienempää koloa vatsan keskellä. En toki oletakaan, että tämä mitenkään kokonaan palautuisi – eikä tarvitsekaan. Elämän merkkejä, kuten raskausarvetkin.

En pienistä kolhuista juuri hetkahda.

 

PS. Sektiosta toipumisesta aiemmin täällä.

38

You Might Also Like

  • Gone with the fairies
    7.2.2023 at 17:32

    Fysioterapia kuulostaa tosi hyvältä! Uskallanko kysyä, miten sitä arpea pitäisi hoitaa? Jyväskylässä ei missään ohjeistettu kuin teippaamisen kanssa. 🙈 Sarjaa ”ai sitä olisi pitänyt jotenkin hoitaa” 😅

    • krista
      8.2.2023 at 09:23

      Joo siis Naistenklinikalta kans vaan sanottiin, että huuhtele ja ilmakylpyjä ja heippa :D Ja oon käsittänyt, että ei tästä neuvolassakaan aina kerrota, mutta mulle sattui niin ihanasti, että sain tästä ohjeita – en itsekään ollut tällaisesta aiemmin edes kuullutkaan!

      Eli joo siis sektioarpea voi (ja ilmeisesti todella kannattaa) käsitellä ihan tietynlaisella hieronnalla! Se vähentää kai kiinnikkeitä siellä ja sitä kautta kipuja. En uskalla itse siihen ohjeita antaa, kun en ole fysioterapeutti, mutta neuvolasta mua neuvottiin tämän opinnäytetyön loppupäähän, siellä on kuvallisia (mun mielestä kyllä vaikeaselkoisia) ohjeita: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/118399/Tahkokorpi_Henriikka.pdf?sequence=1 Mun fysioterapeutilta saamat ohjeet taisi olla vähän erilaiset kuitenkin… Mutta kannattaa kysyä neuvolasta, että olisiko siellä tietoa! Mun neuvolasta purnattiin, että miksi näitä ei ole saatu ihan nettisivuille, kun sinne olisi niin helppo ohjata. Jostain syystä sellaisia ei ole kuitenkaan sinne laitettu, vaikka käsittääkseni tämä on fysioterapeuteilta yleinen neuvo!

    • Mirkula
      8.2.2023 at 17:05

      Tätä samaa meinasin tulla kyselemään kanssa.

      Neljä sektiota jyväskylässä (2007-2022), eikä kertaakaan minkäänlaisia ohjeita, suihkuttelun lisäksi. Tämän viimeisimmän jälkeen ensimmäisen kerran jälkitarkastuksessa lääkäri edes kokeili onko erkaumaa.. noin sentistä puhui, omasta mielestäni enemmänkin mutta ei kuulemma fyssarille tarvetta päästä 🤷🏻‍♀️ arvesta tai sen hoidosta ei sanaakaan.

      • krista
        9.2.2023 at 09:24

        Tämä on kyllä tosi mälsää, että nämä vaan jotenkin ohitetaan – ihan riippuu varmasti sattumasta (eli neuvolan henkilöstä), että tuleeko tarkempaa tietoa vai ei. Mulla oli aivan varmasti jo toisen lapsen jälkeen erkaumaa, mutta sitä ei koskaan edes kokeiltu, en tosin silloin itsekään asiasta kysellyt. Nyt kyselin itse, ehkä silläkin oli jotain merkitystä siihen, että sain lähetteen eteenpäin.

        Mutta joo suihkuttelu ja ilmakylpy oli mullakin ne laitokselta saadut ohjeet. Eka kertaa edes kuulin arven hieronnasta sitten neuvolasta. Mulla on ollut muutamia sellaisia ”valveutuneita” (en keksi tähän ehkä oikeaa sanaa – ajan tasalla oleva ja aktiivinen?) kätilöitä/terveydenhoitajia neuvolassa, joilta tulee tällaista tietoa. Sitten on ollut myös sellaisia ”kiva kiitti moi” -henkisiä käyntejä. Oon siis joutunut käymään monella hoitajalla ja ainakin kolmessa neuvolassa, kun aikoja on vaikea saada ja on ollut peruutuksia. Etenkin omassa neuvolassa muutamia sellaisia ”helmiä”, joiden luona on ollut ihana käydä. Se oma neuvolan hoitaja ja pari muuta.

  • Tonttu
    8.2.2023 at 19:57

    Mulle vinkattiin neuvolasta että täältä löytyy hyvät ohjeet😊 (Työntekijä oli vähän vaikeana, kun suositteli tällaista kaupallista toimijaa. Sinänsä hämmentävää että esim. Helsingin neuvoloissa on saatavilla paperiset ohjeet vähän kaikkeen, mutta tästä ei ole tehty omia ohjeita) https://www.nordicfitmama.fi/blog/sektioarven-hoito

    • krista
      9.2.2023 at 09:30

      Joo siis veikkaan, että tuosta syystä mulle vinkattiin tuota opinnäytetyötä – ettei siis kaupalliseen ohjaisi. Mutta siis tosiaan: luulisi, että tähän saisi ihan ohjeen neuvolasta! Ja tosiaan neuvolastakin sanottiin, että he on yrittäneet pyytää tätä myös nettiin laitettavaksi.