Epätoivoa 20 km Kuopiosta pohjoiseen (haha)

Tiedättekö, miltä tuntuu, kun ruusuiset kesälomavisiot ropisevat alas romahtaneina kuin tuoksusta huumaantuneet kimalaiset tappavanpetollisesta lehmuksesta?

Tämä tapahtui viitostiellä 20 kilometria Kuopiosta pohjoiseen.

Joel hautasi kalpeat kasvonsa vapiseviin käsiinsä. ”EIIIIIIIIIIH!” Jokaisesta kehon värähdyksestä näki hänen ymmärtäneen juuri epäonnistuneensa isänä, puolisona ja ihmisenä.

Lasten uimalelut olivat unohtuneet kotiin.

Oi niitä aikoja. Kreikka 2019.

”Ei me kato osteta uusia uimaleluja, kun meillähän on ne toissasyksynä Kreikasta ostetut.”

…sanoivat eräät vanhemmat, kun lapset ihastelivat rannalla toisten lasten uimaleluja.

”Me vaan kato haetaan ne meidän aiemmat uimalelut sieltä meidän pelikaanivarastosta.”

…sanoivat eräät vanhemmat toissa talvena Espanjassa, viime kesänä Suomessa ja vielä tänä kesänä Suomessa koko alkukesän lähes heinäkuun puoliväliin asti. ”Me kato haetaan vaan.”

Vihdoinkin 1,5 vuoden odotusajan jälkeen ne sitten todella haettiin. Rasti seinään! Jea!

Paitsi että sitten unohdettiin ottaa mukaan tänne Sotkamoon. Tälläkin kertaa. Siinne jäivät yksisarvinen ja krokotiili ikilättäninä vaaleanpunaiseen matkalaukkuun puutalon eteiseen.

Joo. Olisin kääntynyt takaisin hakemaan, jos en olisi juuri ajanut viittä tuntia 31 asteen helteessä.

Tämä tarina päättyi toki onnellisesti. Joskaan ei ollenkaan kukkaro- tai enostamitäänylimääräistä-ystävällisesti.

Tarina päättyi siis Sotkamon Tokmannille, josta sitten ostin kolme uimalelua.

Ai miksi kolme? Kun meillä on kaksi lasta?

Ööööö, no tota. Koska se kolmas oli pantteri.

Syytän sitä, että en ollut käynyt 1,5 vuoteen fyysisessä kaupassa. Meinasin ostaa myös pakastinrasioita ihan vaan siksi, että satuin seisomaan käytävällä, missä niitä myytiin.

Ja siis miten valtavasti iloa näista on ollutkaan jo ihan ensimmäisenä päivinä! Ihanat ihanat ihanat uimalelut.

Niiden nimet ovat Flami ja Dodo.

Äidin pantterilla ei ole vielä nimeä.

30

You Might Also Like

  • Jenna
    14.7.2021 at 17:36

    Eräs äiti lähti 50km päähän rannalle koko perheen kanssa. Uimakopin ovella tajusi, että esikoispojan uimahousut jäi kotiin narulle roikkumaan. Myös äitiyden tähtihetkiä.

    Mutta hei, missä kuva Pantterista?

    • krista
      17.7.2021 at 10:21

      Jaiks! Hallissa sentään pystyisi vuokraamaan, mutta rannalla vähän hankalampi! Oliko uimakelpoiset alkkarit edes? Haha tästä tuli muuten mieleen, että meillä unohtui vasta lasten unilelut mökille… Tähtihetki sekin, auts.

      Hih ja se pantterihan on siis vielä paketissa :D Kun en mä pysty vielä edes uimaan :D Jätetään se varmaan tänne varaleluksi. Yritin googlata sitä netistä, että löytyisi edes tuotekuva, mutta hitsi ei millään löytynyt! Sillä merkillä ei löytynyt mitään, on siis samaa sarjaa kuin tuo dodolintu. Oisko joku Tokmannin oma merkki, en tiedä…

  • Joltte
    14.7.2021 at 20:50

    Hahaa, tuttua. Toissa kertaista kylpyläreissua voinee pitää onnistuneena, kun piti ostaa uudet uikkarit vain itselle? Viimeisimmällä reissulla sitten taas ostettiin lapselle JA itselle. Onneksi sentään lapsen uikkarit tuli (tavallaan) tarpeeseen. Minulla alkaa olla uikkareita nyt sen verran, että lienee fiksuinta piilottaa yhdet joka matkalaukkuun.

    • krista
      17.7.2021 at 10:23

      Hihihi! Ja sitten vielä väitetään, että virheistä oppii :D Tai hei siis opittehan se, muistit lapsen uikkarit! :D

      Mä oon muuten hukannut viime kesänä käyttämäni uikkarit. HUKANNUT. En tajua, mihin ne on voineet talven aikana mennä. Ehkä ne joskus marraskuussa löytyy.

  • Kuunari
    14.7.2021 at 21:30

    Näytä se pantteri!!!

    • krista
      17.7.2021 at 10:24

      No hitsi se on tosiaan vielä paketissa… Mutta hei joo mäpä laitan Insta Storyyn kuvan siitä paketista!

  • Anne
    14.7.2021 at 21:50

    Eikä ja tää kaikki tapahtu meidän kotikulmilla Siilinjärven suunnilla 😅 onni että kaupasta löytyi vielä uimaleluja kun ottaa nää kelit huomioon.

    • krista
      17.7.2021 at 10:25

      No KYLLÄ, tää tapahtui ennen matkan lempparikohtaa eli kultaista peuraa. Hitsi se on vaan niin hieno!

      Me kans jännitettiin, että mitä jos ne on kaikkialta loppu… Mutta onneksi löytyi heti eka paikasta, mistä etsittiin!

  • Elina M
    14.7.2021 at 23:08

    Kuinkahan monta kertaa ollaan unohdettu kuopuksen rattaat ja hoitolaukku kotiin, kun ollaan lähdetty autolla liikenteeseen. Kerran oltiin menossa eläinmuseoon ja unohdettiin kuopuksen kengät kotiin. Kerran oltiin menossa katsomaan Senaatintorille uuden vuoden ilotulitusta ja unohdettiin kuopuksen takki kotiin. Mentiin sitten takaisin kotiin ja poltettiin sädetikut. Melkein sama asia. Kerran mies tuli hakemaan minua ja lapsia esikoisen tanssitunnilta ja kuopuksen turvakaukalo oli unohtunut kotiin. Kuopusta ei olla vielä unohdettu. Onneksi on jo sen verran iso, että pysyy mukana vaikka väkisin.

    • krista
      17.7.2021 at 10:26

      Hihi! On kyllä aika huikeaa, miten paljon ja miten monipuolisesti tavaroita voi todella unohtaa :D Meillä on siis ihan samaa – on varmaan vaan niin paljon muistettavaa. Vesipullojen unohtaminen alkaa olla jo klassikko. Lapsia ei olla unohdettu (kop kop puuta) vielä meilläkään :D

  • Tilde
    15.7.2021 at 12:30

    Tekevälle sattuu! Me unohdettiin edellisellä telttaretkellä kaikki astiat kotiin, siis myös aikuisten kahvimukit.
    Mutta flamingot näyttää ihanilta!

    • krista
      17.7.2021 at 10:28

      Hihihi mä näin sanan ”telttaretkellä” ja ajattelin ekana, että apua teltta unohtui :D Mutta hei ONNEKSI oli vaan astiat :D Vaikka ei se varmaan onnenpotkulta siinä tilanteessa tunnu – keksittekö jotain macgyvereitä, että miten pystyitte syömään?

      • Tilde
        17.7.2021 at 16:20

        Teltta on niin painava, että se ei onneksi kovin helposti unohdu! Oltiin aika vähän MacGyvereitä sillä kertaa. Jäin lasten kanssa telttapaikalle, puoliso käveli takaisin autolle ja ajoi naapurikunnan Prismaan ostamaan kertsejä.