”Ehkä se aatteli, että mä olen kuuma”

Olin juuri tankkaamassa meidän pikkupikkuautoa, kun iiiiiiso moniosainen säiliörekka kaarsi aivan viereen. Kuljettaja hymyili minulle leveästi.

”Tuota säiliöauton kuljettajaa jotenkin tosi paljon huvitti”, minä kerroin Joelille takaisin autoon tultuani.

”Ai? No mikä sitä huvitti?”
”No en tiedä, mutta jotain tosi hauskaa sillä selvästi oli.”

”Oliko se sellaista ”naisautoilija tankkaamassa” -huvitusta?”, Joel ehdotti.
”Eeeeei, en mä oikein usko. Mä luulen, että sillä huvitti meidän kulkuneuvojen erot. Tämä mun pikkupurkki, ja sitten tuo se sen megaristeilijä tuossa vierellä”, minä spekuloin.

”Tai sit se vaan kuunteli jotain hyvää podcastia”, Joel jatkoi.
”Hmmm ei ehkä, kyllä se ihan selvästi silleen suoraan mulle hymyili”, minä vakuutin.

…ja ajattelin sitten itsekseni:
”Tai ehkä se vaan ajatteli, että mä oon kuuma.”

Raks-raks-raks. Hetken siinä mulla sitten raksutteli.

Ehkä se vaan ajatteli, että mä oon kuuma. Niin MITÄS mulla oikein tänään onkaan päällä…?

Kenkäläpyskät, jotka ovat niin kirkkaan väriset, että näyttää kuin ne hohtaisivat pimeässä. Niissä itseneulotut villasukat.

Paikatut kalsarit, jotka eivät näytä nää-on-housut-legginseiltä, vaan ihan vaan kalsareilta. Äitini vanha repalehelmainen tunika, sen päällä lastenosastolta ostettu merinovillapaita.

Päässä lasten hiuspanta. Joka – hups – näköjään juuri silloin oli tipahtanut oikealta paikaltaan keikkumaan jonnekin takaraivolle.

Ahhhhhhahahahaahaha. Niin että milleköhän se oikein hymyili?

Oho, eivät ne kalsarit olleetkaan ihan kokonaan paikatut.

Mutta siis hitsi että huvitti, nyt vuorostaan minua.

Mä siis ihan oikeasti ajattelin spontaanisti, että ”ehkä se ajatteli, että mä oon kuuma” – eikä ollenkaan pälkähtänyt mieleen, että ”se oli huvittunut, kun mä näytin niin naurettavalta”.

Että MITEN mä voinkin olla jotenkin niin itselleni näkymätön? Tai siis että en ollut yh-tään ajatellut, että mitä mulla on päällä ja miltä näytän; en siis ollut edes siitä tietoinen enkä vaatteita pukiessa ajatellut mitään yhteensopivuuksia tai että pukeeko vaate minua – en ole ajatellut mitään muuta kuin että ”otan nää puhtaat tästä”, enkä edes vilkaissut peiliin tarkistaakseni, että mitä tuli puettua. Ja silti (tai juuri siksi) vaan jostain hassusta vanhasta muistista ajattelen, että juu mä näytän varmaan tosi kuumalta. Niin, että rekkamiehet perään hymyilee, kato. Ahhhhhahahahaha.

Repeiltiin tälle yhdessä Joelin kanssa, ja jossain naurunhepuleiden välissä Joel totesi, että tuo on just sitä sun itsevarmuutta. Monet eivät (kuulemma) kehtaisi lähteä ulos tällaisissa vaatteissa (ai miten niin?), koska niitä niin nolottaisi.

Ai itsevarmuutta – on vai?

Itse ehkä ajattelen, että en vaan jaksa välittää.

50

You Might Also Like

  • Eppunen
    12.8.2021 at 11:48

    Suorastaan kadehdittavaa itsevarmuutta sanon minä <3_<3

    • krista
      12.8.2021 at 11:52

      Hih kiitos – mutta hassua, kun itse en tosiaan sitä mitenkään itsevarmuudeksi koe, ehkä pikemminkin… sellaiseksi väsyneeksi välinpitämättömyydeksi :D Mutta ehkä siellä täytyy olla jonkinlainen varmuus siellä taustalla, että on jossain vaiheessa vahingossa irtautunut ”miltä mä näytän” -ajattelusta ja muuttunut tällä tavalla välinpitämättömäksi, että ei edes tiedosta sitä välinpitämättömyyttään :D

  • Jamelia
    12.8.2021 at 12:34

    Ihana sinä♡
    Mä menin kerran aanusta reinotossuilla viemään lapsia kouluun.
    Vähän ihmettelin et ihmiset tuijotti mun jalkoja
    kotona tajusin ne reinotossut jalassa😃…

    • krista
      12.8.2021 at 14:24

      Hihi oikein hyvät kengät! :)

  • Sumonen
    12.8.2021 at 13:10

    Ihana sinä! Nyt niin toivon, että saatais the rekkamies linjoille. ☺️

    • krista
      12.8.2021 at 14:27

      Joo siis nyt se rekkamies tänne kertomaan hymynsä taustat! :D ”NO NIIN, KERRO NYT, MIKSI SÄ HYMYILIT?” :D

      Hehe mä oikeasti veikkaan, että se oli se meidän ajoneuvojen kokoero.

  • Miitu
    12.8.2021 at 21:57

    No kyllä mä tämän luokittelen enemmän itsevarmuudeksi kuin makkarankuoret, mitä yleisesti otsikoissa mainostetaan itsevarmuutena: ”rohkeasti omana itsenään”. Ihan rohkeasti sulaudun omana itsenäni tapettiin 😅

    • Anna
      13.8.2021 at 07:12

      ”Ole rohkeasti oma itsesi äläkä häpeä” ja kuvassa tosiaan on hyvin usein napapaita tai bikinit tms. hyvin paljastava asu. Tai sitten ihan ihonmyötäiset vaatteet. Senkö pitäisi olla sitä omaa itseä, että kaikki ovat rennosti ilman vaatteita/tiukoissa vaatteissa? Miksi näissä ei koskaan näe ihmisiä vaarin vanhoissa villahousuissa ja neonraidallinen pipo päässä tai paikatuissa kollareissa ja pinkki legopaita päällä?
      Nyt äkkiä kaikki uusia meemejä luomaan ;)

    • krista
      15.8.2021 at 17:54

      Aivan älyttömän hyvä pointti, en ole tullut ajatelleeksikaan! Toisiaan ”rohkeasti omana itsenään” ollaan usein puolialasti tai muuten makkarankuorissa. Se on tietysti ihan ok, mutta tuskin meidän kaikkien ”oma itse” on just se sellaisissa vaatteissa viihtyvä, vaan pitäisi olla rohkeasti oma itsensä just siinä omana itsenään eikä missään ”rohkeuskuvastomuotissa”!

  • MariaKoo
    12.8.2021 at 22:45

    Meillä oli joskus työpaikalla lounasdisko, jonka vuoksi mulla oli lyhyt (eli polvipituinen) farkkuhame, glitteripaita ja korkosaapikkaat. Hiukset kiharrettuna ja kampauksella ja lilaa luomissa ja tais glitteriä olla naamassakin. Menin sit töiden jälkeen lähikauppaan ja mua hävetti ja nolotti hulluna, ajattelin että kaikki vahtaa kun mä täällä kopistelen ja miettii, että miksi toi on noin laittanut, keskellä päivää! Ja siitä eteenpäin joitakin kuukausia fillaroin kotiin hikijumpasta, treenivaatteiden päällä sadekamppeet ja kumpparit. Menin taas kauppaan ja vasta kotimatkalla tajusin, että niin.. mua ei hävetä yhtään mennä kumppareissa, naama punaisena, hiukset hikisenä jne kauppaan, mutta jos on meikit naamassa, niin kyllä on noloa!!!
    Ihme hommaa😅😅😅

    • krista
      15.8.2021 at 17:55

      Hihi hauska! Mutta joo voin hyvin kuvitella ja samastua :D

  • Sini
    13.8.2021 at 09:12

    Kiitos, tämä oli mainio piristys tähän aamuun! :D

    • krista
      15.8.2021 at 17:55

      <3

  • Hehhee!
    14.8.2021 at 10:42

    Taitaa olla melko harvinaista, että huomataan. Insta, stoorit ja postaus aiheesta.

    • krista
      16.8.2021 at 12:00

      Siis harvinaista että mitä huomataan, minut? Jos tarkoitit sitä, niin joo, on harvinaista! Aika näkymättömyysviitan alla sitä elämäänsä saa matkata :D

      Postaus ja Insta on aiheesta, koska mä hei pidän tällaista blogia :) Insta Storya sen sijaan ei tällä kertaa ollutkaan, vaikka olisi kyllä voinut olla :)

  • Jaana
    15.8.2021 at 06:22

    Oon aika vastikään löytänyt sun blogin, ja ai vitsit miten tykkään sinun aidon rempseästä kirjoitustyylistä ja asenteesta! 😍 Oot ihana ja sun blogi on ihana!

    Kiitos siis, tästäkin postituksesta joka sai suupielet ylöspäin ❤️ jään vakkarikslustoon lukemaan 😊

    • krista
      15.8.2021 at 17:56

      Oi kiva kuulla, ihana että oot löytänyt tänne! Pysy mukana muulloinkin ja kommentoikin ihmeessä toistekin, täällä on kiva meninkin usein myös täällä kommenttiboksissa :) <3