Äidin oikeus? Isän oikeus?

Kylläpäs taas pysäytti. Tämän HS:n kolumnin tilastotiedot nimittäin.

”Al­le kak­si­vuo­tiai­den las­ten isis­tä jo­ka nel­jäs ker­toi, et­tä ha­luai­si teh­dä osa-ai­kais­ta työ­tä. Kuin­ka mo­ni oli to­teut­ta­nut toi­veen­sa? Kol­me pro­sent­tia.”, Jaakko Lyytinen kirjoittaa.

Isi <3 vauva…

Meidän perheessä Joelin kesäloma päättyy ensi maanantaina. Sen jälkeen isi lähtee taas joka aamu seitsemän jälkeen töihin toiselle puolen pääkaupunkiseutua ja ehtii tunnin bussimatkaköröttelyn vuoksi kotiin vasta iltakuudelta.

Isi on aivan varmasti hyvä työssään, mutta kaikkein eniten häntä tarvittaisiin kotona. Mikä oikeus minulla on jäädä onnellisena kotiin meidän yhteistä vauvaamme hoitamaan? Vain se, että olen nainen? Sukupuolten tasa-arvo ei toteudu. Tässäkään asiassa.

Olemme pyrkineet toteuttamaan kaikki jaetun vanhemmuuden ”perusasiat”: Isi piti heti vauvan synnyttyä täydet isyysvapaat ja päälle viikon palkatonta vapaata. Kahden kertyneen kesälomaviikon lisäksi hän otti jälleen kaksi viikkoa palkatonta vapaata. Vanhempainvapaan lopusta isi aikoo ottaa ainakin viimeiset 12 arkipäivää, jotta hän voi pitää taas isäkuukautta maksimimäärän eli 36 arkipäivää. Ja kun vanhempainvapaakautemme helmikuun loppupuolella päättyy, juuri isi jää todennäköisesti vuorostaan hoitovapaalle – ainakin osaksi aikaa.

Mutta silti: kun nämä kaikki laskee yhteen, isi on paikalla Silvan ensimmäisestä vuodesta vajaat kolme kuukautta. Äiti lähes 11 kuukautta. Niin, millä oikeudella?

Keväällä ennen kesälomien alkua kerroin innolla Silvan ensimmäisestä hymystä. Illalla löysin isin yläkerrasta itkemästä. Tulee ensimmäinen hymy, ensimmäiset kääntymiset, ryömimiset, konttaamiset, ensiaskeleet ja -sanat. Onko isi aina silloin poissa?

Tiesittekö muuten tätä: vanhempainvapaan VOI myös pitää osa-aikaisena, samaan tapaan kuin hoitovapaankin. Eli että minä menisin vaikkapa jo nyt syksyllä takaisin töihin kahdeksi päiväksi viikossa, ja Joel olisi töissä kolmena päivänä viikossa.

Olen sitä mieltä, että nämä kaikki ovat vain järjestelykysymyksiä, jos oma tahto on tarpeeksi voimakas. Olemme myös siinä mielessä onnekkaita, että työnantajamme todennäköisesti pystyisivät joustamaan: Joel varmasti päästettäisiin (vaikkakin ehkä vastahakoisesti) osa-aikavanhempainvapaalle. Ja ehkäpä minutkin otettaisiin ilolla vastaan pariksi päiväksi viikossa jo näin ”ennenaikaisesti”…? :)

(että terveisiä vaan töihin, jos tätä luette!)

…mutta kun äitikin <3 vauva!

Omatuntoni kolkuttaa, kaikki ratkaisut tuntuvat vääriltä. Tiedän, että en voi sanoa itseäni tasa-arvoa kannattavaksi ihmiseksi, jos omin lähes kaikki vanhempainvapaat – vaikka se ”maan tapa” onkin. (vaikka siis antaisin Joelille puolestaan ne hoitovapaat) Mutta jos menisin jo nyt töihin, Silvan ollessa vasta 4 kk ikäinen, vaikka vain pariksi päiväksi viikossa… Miten omatuntoni IKINÄ antaisi sitä anteeksi? Kuinka huonoksi äidiksi itseni SITTEN tuntisin? Vaikka tekisinkin sen vain isin takia.

Niin, ja tasa-arvon.

 

Ps. Tätä bloggausta kirjoittaessani Silva heräsi päikkäreiltä itkuisena. Sekä äiti että isi säntäsivät apuun. Isi ehti ensin.

1
Like

You Might Also Like

  • MinnaL (Ei varmistettu)
    23.8.2012 at 20:50

    Meillä on myös puhuttu siitä, että isä jäisi kotiin lapsen kanssa. Tyttäreni on nyt 7 kuukautta, ja minä olen kotona joulukuun puoleenväliin (kesälomat pidetään tässä siis myös).
    Kokeilimme jo miltä se tuntuu, kun olin mieheni kesäloman ajan töissä 3päivää viikossa. Tyttö oli silloin 4kk. Se teki hyvää meille kaikille. Ja isä ja tytär saivat kunnolla tutustua toisiinsa.
    Taloudellisestikin olisi kannattavaa, jos minä olisin töissä ja isi kotona. Minä tienaan enemmän, ja työmatkani on kymmenen kertaa lyhyempi. Emme ole vielä päättäneet jääkö isä kotiin vai jatkaako töissä. Molemmat teemme vuorotyötä, jolloin voisimme olla toisinaan myös kotona vuoroissa. Vieraalle ihmiselle en haluaisi lastani niin pienenä viedä. Olen kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että sisareni on perhepäivähoitaja. Lapsella on siis varma, tuttu ja turvallinen hoitopaikka, jos päätämmekin olla molemmat töissä.
    Kotona oleminen on kyllä ollut ihanaa, ja aioin nauttia siitä vielä kun voin. Tahtoisin mieheni saavan kokea saman.

  • Kristaliina
    23.8.2012 at 20:53

    Uusille lukijoille muuten tiedoksi, että isin ja vauvan suhteesta olen kirjoittanut aiemmin myös mm. täällä :)
    http://www.lily.fi/juttu/isi-3-vauva

    Kantsii muuten rekisteröityä Lilyyn ja tulla mukaan keskustelemaan vakionimimerkillä – täällä on ainakin mun mielestä tähän ”nettimaailmaan” nähden poikkeuksellisen hyviä ja rakentavia keskusteluita! :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    23.8.2012 at 22:36

    Meillä molemmat vanhemmat ovat olleet vanhempainvapaalla (joskin isä äidin sairaslomien ajan, eli kolmisen kuukautta) + isyysloman + tehnyt töitä öisin (yrittäjälle mahdollista) jotta on saanut viettää aikaa lapsen kanssa. Nyt kumpikin vanhempi on ollut osa-aikaisella hoitovapaalla ja lapsi siten saanut olla melkein kaksivuotiaaksi kotihoidossa ja isin ja äidin hoidossa.

  • Rautanaama (Ei varmistettu)
    24.8.2012 at 09:34

    Tämä ei nyt liity alkuperäiseen viestiin mitenkään mutta haluan kommentoida kumminkin :)

    ’Ennenhän lasta kasvattamassa oli äidin tukena isovanhempia, tätejä, naapureita jne. ”Koko kylä lasta kasvattamassa”.’

    Joo tämähän on sellainen asia joka on muuttunut selkeästi viimeisen puolen vuosisadan aikana. Esim. vielä muutama vuosikymmen sitten oli tapana että kuka tahansa naapuruston aikuisista torui muitten lapsia jos nämä käyttäytyivät huonosti, mutta nykyään sellaista ei yleensä tehdä koska sitä pidetään toisten asioihin tuppautumisena. Ja jotkut vanhemmat myös loukkaantuvat siitä jos joku muu huomauttaa heidän lastensa käytöksestä.

  • Kotiäiti (Ei varmistettu)
    24.8.2012 at 09:56

    Meillä on sellainen tilanne, että jos minä ”joudun” palaamaan töihin ja mies ”joutuu” jäämään kotiin lapsen kanssa niin meidän täytyy myydä talo ja vanhemmat lapset lopettavat kaiken harrastamisen. Palkkani on puolet pienempi kuin mieheni joten koko palkkani kuluisi pelkästään lainanlyhennyksiin. Taloudellisen tilanteen vuoksi minä olen kotona ja tykkään olla lasten kanssa. Mieheni mielestä asia on luonnollinen, äiti kantaa lasta 9 kk kohdussaan ja synnyttää lapsen joten äidin ja lapsen suhde on luonnollisesti voimakkaampi kuin isän ja lapsen. Se että äiti on kotona ja isä töissä ei todellakaan – ainakaan meidän perheessä ole yhtään huonontanut isän ja lasten välejä. Isä harrastaa ja touhuaa lasten kanssa vapaa-aikana kaikkea kivaa jota ei äidin kanssa (ehditä) touhuamaan. Äiti tekee kotityöt. Kaikki 3 lasta on rintaruokittuja reilun vuoden ikään mikä olisi ollut mahdotonta minun epäsäännöllisten työaikojen vuoksi. Jos 6+6+6 olisi toteutunut meidän taloudessa, kolme lasta olisi jäänyt vaille WHO:n imetyssuositusta (1 vuosi) ja asuisimme ahtaasti vuokra-asunnossa eikä lapsemme saisi koskaan uusia vaatteita eikä harrastaisi yhtään mitään. Autoon ei olisi varaa. Että näin tämä tasa-arvo oikeasti toimii. Jos vaikka alettaisiin ensin hoitaa nämä palkka-asiat tasa-arvoisesti ennen kuin ”leikataan” tasa-arvon nimissä lasten oikeuksia. Jooko????

  • Lapseton uraprätkämimmi (Ei varmistettu)
    24.8.2012 at 10:01

    Hmmm. Jos kaiken täytyy olla NIIN tasa-arvoista, miksei miehet sitten synnytä?!? Ehkä siksi koska luonto on LUONUT MIEHEN JA NAISEN erilaisiksi. Miksi me emme voi hyväksyä luonnon järjestelyitä vaan aina vängätään vastaan? Jos naisen mielestä on sortoa hoitaa lapsia niin miksi hel***tissä pitää niitä mukuloita hommata? Miksi nainen ei vaan voi siinä tapauksessa luoda uraansa ja miehistä imagoaan??? Itse olen nainen ja kannatan tasa-arvoa jossain määrin, mutta ei nyt voi oikeasti ruveta määräämään ja pakottamaan kaikkia tasa-arvon nimissä asioihin joihin ei välttämättä ole tahtoa tai taloudellista mahdollisuutta. Eiköhän tällaisen 6+6+6 pakon kanssa tuhota aika monta perhettä. Nyt on jo mahdollista isän jäädä kotiin ja hyvä niin – tuskin kaikkia isiä tarvii yhteiskunnan pakottaa kotiin???

  • Liki täydellistä (Ei varmistettu)
    24.8.2012 at 10:03

    Liki täydellistä olisi, että äiti olisi perhevapailla 6 kuukautta, isä 6 kuukautta ja vielä yhdne puolivuotisen he saisivat jakaa kuten haluavat. Esimerkiksi imetyksen vuoksi äidille, töiden vuoksi iskälle.

    Tämä 6+6+6-malli olisi kaikkein paras lähtö tasa-arvoiselle tielle. Siinä olisi omia, mutta olisi jaettaviakin.

    Äänestäkää kuntavaaleissa ehdokasta, joka kannattaa tätä mallia! Jospa se siitä lähtisi sitten valmisteluun.

  • Kristaliina
    24.8.2012 at 11:58

    Hyvä pointti tuo, että tasa-arvon tulisi toteutua myös palkka-asioissa, kuten Kotiäiti mainitsee, ennen kuin 6+6+6 -malli toimisi kaikissa perheissä. Onkohan siihen suunniteltu jotain ”tulontasausjärjestelmää” – en tiedä…

    Ehdottoman samaa mieltä olen siinä, että jos malli olisi käytössä, täytyisi olla jokin varmistus siihen, että ei kävisi tuota Kotiäidin kuvaamaa tilannetta. Tarkoitus olisi varmaan parantaa asioita.

    En siis tosiaan tiedä tuosta 6+6+6 -mallista juurikaan, eli tämän ei ollut tarkoitus olla mikään poliittinen kannanotto mihinkään suuntaan :) Meidän pointti vaan se, että isi kaipaa vauvaansa ja minulla on huono omatunto siitä, jos itse itsekkäästi käytän kaikki vanhempainvapaat enkä anna isille mahdollisuutta… Se ei valitettavasti ole tasa-arvoa ja siitä minulla on feministinä huono omatunto, niisk… Mutta kun minäkin haluaisin olla kotona…

    Lapsettoman uraprätkämimmin (valitettavasti hieman rähinähenkiseen kommenttiin) vain sen verran, että en todellakaan usko sen olevan ”luonnon järjestys”, että isä ei hoitaisi lastaan. Ja tätä kommenttia: ”Jos naisen mielestä on sortoa hoitaa lapsia niin miksi hel***tissä pitää niitä mukuloita hommata? …luoda uraansa ja miehistä imagoaan jne” en ymmärrä ollenkaan. Kuulostaa erittäin vieraalta. Pointtihan tässä  on nimenomaan siinä, että molemmat vanhemmat rakastavat tätä vauvaa niin paljon, että haluaisivat viettää tämän tärkeän vauva-ajan hänen kanssaan. <3

    Tässä ketjussa on jo paljon ilahduttavan hyviä esimerkkejä siitä, miten vanhempainvapaat/hoitovapaat on onnistuttu järjestämään niin, että molemmat vanhemmat saavat aikaa lasten kanssa. Hienoa, tosi kiva kuulla esimerkkejä! Siihen mekin pyritään – mahdollisimman tasa-arvoisesti :)

    Tämä juttu taitaa olla nyt Lilyn Facebook-mainoksena, kun tulee niin paljon uusia kommentteja juttuun. Ja hyvä niin, keskustelu on hyväksi! Tällä palstalla on kuitenkin tapana ollut keskustella vaikeistakin asioista hyvässä hengessä ja rakentavasti – pitäkäähän uudetkin lukijat kiinni siitä, jookos? :)

  • Kristaliina
    24.8.2012 at 14:18

    …tai het-ki-nen… (sarjassamme äitipää käy pitkillä piuhoilla ja kommentoi itse itseään :) ) Eli 6+6+6 -mallihan tarkoittaisi sitä, että perheen niin halutessa äiti saisi olla kotona yhteensä vuoden (omat 6 plus yhteisistä 6) eli jopa hieman pidemmän ajan kuin nykyään! Miten tämä olisi huononnusta pienituloisille…? Tajusin, että en tajua :)

    Vai poistuisiko silloin hoitovapaa? (ehkä tosiaan pitää ottaa asiasta selvää) Hoitovapaan poistuminen olisi tietysti tosi-tosi huono juttu. Mutta kai se pysyisi?

    Jos myös hoitovapaan mahdollisuus pysyisi, niin olen samaa mieltä Liki täydellistä -nimimerkin kanssa. Liki täydellistä!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    24.8.2012 at 17:40

    Ehkä mä joskus perustelenkin. Nyt se vaatisi väitöskirjan tekoa (ja siihen minulla ei ole aikaa), sillä tutkimuksia on liian suppeasti tuotettu; joko psykologia, sosiologia tai jonkin muun alan näkökulmasta. Mukaan pitää ottaa paljon enemmän ja yhdistää eri alojen elementtejä.
    Jep, isi voi oppia ne asiat. Vauvat vaan syntyvät ja tarvitsevat tietyt asiat heti. Ei heillä ole aikaa odottaa, kunnes isi on oppinut.
    Itse tunnen paljon sellaisia miehiä, jotka ovat uskaltaneet sanoa, etteivät pystyisi/haluaisi jäädä vauvan kanssa. Tajusin just, ettei yksikään heistä ole 1 lapsen isä. Ovat kai oppineet jo, että kotona oleminen on muutakin kun tyynyillä makoilua ja lepertelyä.
    Olenko katkeran oloinen? Olen. Olen, koska minua harmittaa, että samankaltaisia tarinoita tulee usein eteen ja yhä useammin törmään äiteihin, jotka ovat onnettomia, koska heidän mielestä heillä on asiat huonosti, koska mies ei olekaan sellainen unelmaisi. Jospa tämän unelmaisien yleistäminen loppuisi ja autettaisi oikeasti niitä isejä, jotka haluaisivat olla niitä unelmaiseja, mutta eivät osa! Ja ”valitettavasti” miehet eivät ole ehtineet muuttua aivan yhtä nopeasti kuin naiset. Miesten rooli on muuttunut lähes ”tarpeettomaksi”. Ääripäiden ihannointi on haitaksi, kun mitään muuta ei
    sitten tapahtukaan, kun heistä jatkuva puhuminen.

  • 1 2 3