5 x vuodenvaihteessa luettua

Haha miten musta tuntuu, että oon jatkuvasti näitä kirjapostauksia tekemässä! Joko luen paljon tai sitten aika vaan kuluu niin nopeasti, että en tajua.

Todennäköisesti jälkimmäinen. Näistä viidestä kirjasta kolme olen lukenut tämän vuoden puolella. Ja tällainen ”kolme kirjaa kuukaudessa” -tahti taitaakin olla minulle sellainen aika vakiintunut peruslukutahti.

Tässä taas viisi viimeksi luettua ”paras ensin” -järjestyksessä.

1. Kristin Hannah: Satakieli

käännös: Kaisa Kattelus
lainattu kirjastosta

Kristin Hannahilta on hehkutettu etenkin sitä Alaskan taivaan alla -kirjaa (siitä täällä). Se oli mun mielestä ihan hyvä, kun taas tämä Satakieli oli huikea. Luin Satakielen viime vuoden lopulla ja laitoin sen koko vuoden TOP10-kirjoissani (täällä) neljänneksi parhaaksi koko vuonna.

Tarinassa kaksi erilaista sisarusta selviävät sota-ajasta natsien miehittämässä Ranskassa kumpikin omalla keinollaan. Tämä on juuri sellainen kirja, jonka maailmaan uppoaa ja kirjan lukemisen jälkeen harmittaa, että sen lukeminen ei ole enää edessä.

Kannattaa ehdottomasti ottaa lukulistalle, jos tällainen ”naisten tarinat sodan keskellä” -genre on sun juttu. Itsehän luen just näitä nykyään pal-jon; tämä aikakausi (noin 1930-luvun loppu ja 1940-luku) taitaa olla kirjoissani nykyään se yleisin!

2. Sarah Lark: Valkoisen pilven maa

käännös: Sanna van Leeuwen
lainattu kirjastosta

Aaaah, mikä löytö – eikä vähiten siksi, että samalla löytyi kirjailija, jolla on kokonainen sarja Uuteen-Seelantiin sijoittuvia kirjoja JA ensimmäisellä kirjalla jo alkanut Karibia-sarja. Se tarkoittaa paljon luettavaa!

Tämän vinkin sain siis Instassa syksyllä, kun kyselin Australiaan sijoittuvia kirjoja. Tosi moni vinkkasi tästä tyylillä ”no ei ihan Australia, mutta melkein”. Ja KIITOS, kun vinkkasitte! Tämä on loistava!

…ja myös tämä pääsi mun viime vuoden TOP10-listalle.

Kirjassa kaksi erilaista naista lähtee (kumpikin omista syistään) Uuteen-Seelantiin mennäkseen naimisiin entuudestaan tuntemattomien miesten kanssa. Naiset ystävystyvät matkalla, ja heidän elämäänsä Uudessa-Seelannissa kirja sitten kuvaa. Ja veikkaan, että tulevat kirjat kuvaavat sitten seuraavan polven elämää!

Hyvin ja mukaansatempaavasti kirjoitettu kirja, ja ehdottomasti koukuttaa lukemaan ne jatko-osatkin!

3. Kate Quinn: Timanttisilmä

käännös: Pirjo Lintuniemi
lainattu kirjastosta

Nooooouh, pettymys! Näin ajattelin sadan sivun jälkeen ja ehkä myös kahdensadan sivun jälkeen. Mutta sitten ihan-ihan-ihan lopuksi totesin, että ei tämä kirja oikeastaan mitenkään huonokaan ollut. Mutta ei vaan yltänyt mun makumieltymyksissä niin korkealle kuin Kate Quinnilta muut lukemani kirjat.

Aiemmin siis Koodinimi Alice täällä, Ruusukoodi täällä sekä Metsästäjätär täällä.

Isoin ongelma tässä minulle oli jotenkin sellainen, että tästä ikään kuin puuttui asetelma. Eli jokin sellainen jännä, yllätyksellinen, samastuttava tai muuta koukuttavuutta aiheuttava tilanne – syy, jonka takia tempautua kirjaan mukaan tai kuvio, joka vaatii ratkaisua. Sen sijaan tässä oli vain tapahtumakulun virta: tavallinen venäläinen nuori nainen (yksinhuoltaja ja kirjastotyöntekijä), josta tulee tarkka-ampuja saksalaisten hyökättyä Venäjälle.

Sinänsä siis kiinnostava, mutta kuitenkin sellainen koukku puuttui.

Kaikissa lukemissani Quinnin kirjoissa on lopussa avattu sitä, millä tavalla tarina kytkeytyy oikeisiin historiallisiin henkilöihin ja olosuhteisiin. Timanttisilmä on näistä kirjoista kaikkein eniten tositapahtumiin perustuva: se siis kuvaa todellisen henkilön (Mila Pavlitšenko) tarinan. Ei kuitenkaan ihan elämänkertamaisesti (vaikka siltä vaikuttaakin) vaan joitain tarinan kannalta ”kirjallisia vapauksia” ottaen.

Eli edelleen sinänsä kiinnostava, mutta harmi kyllä ei niin huippukoukuttava kuin esimerkiksi Koodinimi Alice.

4. Christy Lefteri: Laululinnut

käännös: Leena Ojalatva
lainattu kirjastosta

Tykkäsin tosi paljon Christy Lefterin edellisestä, Aleppon mehiläistarhuri (siitä täällä). Se oli ihan järisyttävän kamala ja hieno kirja yhtä aikaa. Odotukset olivat siis katossa ja katon päällä tämänkin kirjan kanssa.

Samanlaiselle järisyttävälle tasolle tämä kirja ei kuitenkaan yltänyt. Se oli taas sitä perustasoa, että ”tosi hyvä, mutta ei mitenkään erityisen tajunnanräjäyttävä”.

Kirjassa Kyprokselle kotiapulaiseksi tullut srilankalainen nainen katoaa mystisesti – ja poliisi ei katoamisesta kiinnostu. Naisen poikaystävä ja työnantaja eivät kuitenkaan usko, että nainen olisi kadonnut vapaaehtoisesti.

Tarina perustuu tosielämän asetelmaan Kyproksella asuvien kotiapulaisten olosuhteista ja asemasta. Siltä kannalta se on tietysti hyvinkin koskettava – aika helppolukuinen ja suht suoraviivainen tarina ei kuitenkaan yllä koskettavuudessakaan sellaisiin sfääreihin kuin esimerkiksi Mehiläistarhuri.

Ihan perustason hyvä kuitenkin.

5. Jessie Burton: Nukkekaappi

käännös: Markku Päkkilä
lainattu kirjastosta

Hah ja tässäkin vertaan kirjaa saman kirjoittajan muihin kirjoihin. Vertailuasetelma tietysti johtuu siitä, että kun luen yhden hyvän kirjan joltain kirjailijalta, varaan hyvin helposti samalta kirjailijalta muitakin kirjoja. Siksi odotukset muovautuvat aina edellisen/edellisten pohjalta.

Jessie Burtonilta olin lukenut aiemmin kirjat Muusa (siitä täällä) Tunnustus (siitä täällä), ja niissä molemmissa oli sellainen ”mitä menneisyydessä on tapahtunut” -asetelma. Kenties odotin tältä sellaista samaa, tai mitä nyt hmm odotinkaan. Ehkä enemmän kuitenkin, koska tästä Nukkekaapista olen sen verran paljon kuullut.

Mutta tämä ei mulle nyt ihan kuitenkaan iskenyt.

1600-luvun lopun Amterdamiin sijoittuvassa kirjassa nuori aviovaimo saapuu synkkään taloon, ja alkaa saada lähetyksiä mystiseltä miniatyristiltä: eli siis nukkekaapin hahmoja.

Lähes loppuun asti pelkäsin, että kääk koska tämä kääntyy maagiseksi realismiksi (mun inhokkigenre), sillä ainekset olivat ilmassa.

Hah varasin silloin samalla Jessie Burtonilta myös toisen kirjan, Onnen talo. Aloin sitä juuri lukemaan, ja sehän onkin jatko-osa tälle. Luen siis senkin, vaikka tämä Nukkekaappi ei sinänsä Burtonin kirjojen suosikiksi itselläni noussutkaan.

*****

Olikos tuttuja joukossa – ja samanlaisia fiiliksiä vai ihan muita?

 

Seuraavaksi lukulistallani on ainakin näitä:
Jessie Burton: Onnen talo (juuri aloitin)
Mark Sullivan: Palavan taivaan alla (varaus saapunut)
Lucinda Riley: Auroran salaisuus (varaus saapunut)
Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi (varattu)
Sarah Lark: Maorien laulu (varattu)
Kristin Hannah: Tomun ja tuulen maa (varattu)
Kristin Hannah: Sisarten kesken (varattu)

13

You Might Also Like

  • Laura
    26.1.2023 at 18:45

    Tomun ja tuulen maa on ihan huippu! Rakastin Satakieltä ja se on yksi kaikkien aikojen parhaita kirjoja. Tomun ja tuulen maa on jopa parempi. Se on juurikin kirja, jota lukiessa toivoisi sen vain jatkuvan ja jatkuvan. Luin sen muutama kuukausi sitten ja vieläkin palaan välillä ajatuksissani siihen kirjaan ja niihin henkilöihin.

  • Anna
    29.1.2023 at 11:38

    Minä kuuntelin tuon NUkkekaapin äänikirjana ja itseasiassa tykkäsin siitä yllättävän paljon. Yleensä luen/kuuntelen mieluummin Enemmän tosielämään perustuvia historiallisia kirjoja, kuten vaikka Pirjo Tuomisen tai Enni Mustosen tai sitten ihan fantasiaa. Tässä oli kuitenkin jotain mikä sai haluamaan kuulla koko ajan lisää. Mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjan tunnelma oli vähän turhan synkkä myös verrattuna siihen mistä yleensä tykkään, mutta ehkä se oli tuo mystisyyden ja todellisuuden rajalla keikkuminen mikä kiehtoi minua ja olisin oikeastaan halunnut tietää enemmän miniatyrististä ja nukkekaapista.