Yöllinen keskustelu

Hengitys. Se on aika tärkeä juttu. Noin niin kuin yleisen elämisen kannalta.

Varmaan Silvan keskosajan takia minuun on jonnekin syvälle pesiytynyt erityinen huoli tuosta esikoisesta ja hengittämisestä. Ajoittain se vanha pelko aktivoituu, kun Silvalla on taipumusta flunssan jälkeisiin hengenahdistuksiin. Niiden takia ollaan vuosi sitten Lastenklinikallakin käyty.

Huoli nostaa päätään etenkin öisin. Hengittääkö se kunnolla? Hengittääkö se kunnolla? Hengittääkö se kunnolla? Annetaanko vielä avaavaa lääkettä vai lähdetäänkö jo kiireellä sairaalaan?

Onneksi on huolet jakava aviomies, joka jaksaa kuunnella huokailujani yölläkin:

”Kulta, mä en vaan pysty nukkumaan. Jos mulla on korvatulpat korvissa, mua koko ajan painostaa, että kai kaikki on hyvin. Ja jos mä otan ne pois, mä en saa unta, kun kuuntelen vaan tuota rohinaa. Mitäköhän mä nyt…? Uskaltaisinkohan mä nukkua näillä tulpilla? Onhan kaikki hyvin? Kai se lääke nyt toimi niin, että tässä vois alkaa nukkua itsekin. Kuuntele tuota hengitystä – eiks se oo ihan ok nyt?”, minä pähkäilin toisen valvotun yön pikkutunteina.

”No, mä oon nyt sitä mieltä…”, aloitti Joel asiallisesti.

”..että Silva kun kuitenkin nukkuu tässä vanhempien välissä ja… sit viikonloppuna… se… t-paita… …valo.”

”Mitä?”

”Itse sen valon… siihen… t-paitaan… …sisälle.”

”MMMMITÄ?”
(nauran)

Joel närkästyy hihityksestäni ja jatkaa hieman ärtyneenä:
”Se saa joka viikonloppu uuden t-paidan. Tämä keskustelu ei onnistu.

Hihitän itsekseni. Joo huomasin.

46

You Might Also Like

  • ElinaBee
    4.2.2016 at 13:26

    Haha meidän yöllinen keskustelu viime yönä meni näin:
    Paul: Hei Stephen on tosi kipeä. Mikä on niin paljon kuumetta että pitää soittaa johonkin?

    Minä: Jaa, no joku 85 astetta.

    Siis 85 astetta?! Sehän on tosi kuuma. Kuulitko mitä mä sanoin?

    Juu juu. Kuumaa on. Kroooh krooh.

    Nukuitko sä? Paljonko kuumetta on tosi paljon kuumetta?

    Yli 37 on kuumetta. Lämmintä on.

    Jep, no mä googlaan. Hyvää yötä.

    Tuli vähän huonoäitifiilis aamulla, mutta Aaronkin oli juuri pari yötä sairastellut, eli olin ihan tööt. Viime yö oli eka yö pitkään aikaan kun sain kunnolla unta ja Paul oli luvannut hoitaa mahdolliset yöhulinat :D

    • krista
      4.2.2016 at 16:35

      Hahaa, teilläkin keskusteltu järkevästi :D Mutta oikeassa olet, 85 on kyllä aika paljon :D

      • ElinaBeE
        4.2.2016 at 17:10

        Eikö joo? En yhtään keksi miksi toi 85C tuli mieleen :D Osasiko Joel aamulla kertoa ton t-paita-asian alkuperää? :DD

  • Annu
    4.2.2016 at 20:58

    Mulla on sama, pelkään että lapsi lakkaa jostain syystä hengittämästä. Varsinkin ensimmäiset kuukaudet (kätkytkuoleman pelossa) tarkkailin, kuuntelin ja nukutin vieressä (koska jostain luin että äidin sydämensykkeen tuntiessaan/kuullessaan? Vauva ei mene liian syvään uneen)
    En siis ole uskaltanut pientä vauvaa laittaa omaan sänkyyn nukkumaan.
    Nyt kun muksut on 4 ja 2 niin edelleen käyn joka ilta katsomassa että isosiskolla (nukkuu yksin omassa huoneessaan) on kaikki ok ja että Hengittää!
    Pikkusisko nukkuu vielä meidän huoneessa ja jos hänen sängystä ei kuulu tuhinaa kun mennään nukkumaan niin kokeilen nenänalta että hengittää. …en tiedä onko normaalia, mutta mielenrauhan siitä saa :)

    Onneksi tilanne on kuitenkin helpottanut vauva – ajoista, eikä tarvi yöllä jäädä kuuntelemaan tuhinoita.

    Voihan muksut <3

  • pire
    4.2.2016 at 21:32

    Tunnen olevani jotenki outo ja huono äiti kun en ole oikeastaan koskaan tuota nukkumis/hengityshommasta osannu huolestua. Sillon ku vauvan kanssa tulimme laitokselta, ei tullu ees mieleen herätä yöllä kuuntelemaan hengitystä kun oli vain niin onnellinen ku olimme kotona. Aamulla hoksasin että ai niin , oiskohan tuota hengitystä pitäny seurata yöllä kätkytkuoleman varalta? Oonpa onneton äiti ku en tuota hoksannu… Mutta en kyllä seuraavanakaan yönä muistanu :D…

  • Lilah
    4.2.2016 at 21:50

    Kätkytkuolemathan on yleisimmillään jossain tietyssä iässä mikä ei muistaakseni ole ihan vastasyntyneet ja toisaalta 9 kk jälkeen riski alkaa olla häviävän pieni. Toisaalta tiedän 4vuotiaana selittämättömästi unessa kuolleen, mikä ei juuri helpota rationaalista ajattelua. Sairas pieni nukkuu meilläkin yleensä vanhempien välissä niin jompi kumpi luultavasti herää jos on hätä. Korkean kuumeen suurin riski lienee kouristelutaipumus ja jos on ennalta kokemusta ettei lapsella tällaista ole niin kuume perusflunssassa harvemmin nousee vaarallisiin lukemiin. 40 astetta leikki-ikäisellä on epämukavaa muttei vaarallista kun ei päiväkausia jatku. Keuhkokuume on tietysti hyvä sulkea pois ja hengityksen vaikeuden/pinnallisuuden ja apulihasten käytön yleensä silloin huomaakin. Kuopus kuumeili juuri viikon ja tulihan sitä useasti yössä herättyä koittamaan ihon lämpöä ja vähentämään peittoa jotta lämpö laskisi helpommin.

    Paranemisia Silvalle!

  • elinamanda
    7.2.2016 at 15:06

    Meillä oli muutama yö sitten kans vähän vastaava keskustelu. Mies alkoi kovin hereillä olevan näköisenä selittää periaatteessa ihan järkevää, ammattisanastoomme liittyvää juttua. Se oli ihan ”oikeeta asiaa”, mutta juttu vaan alkoi täysin tyhjästä, ja sellaisesta ”kohdasta”, että oltaisiin käyty keskustelua jo pidempäänkin. Meni hetki ihmetellessä, että mitähän toi nyt selittää, ja yritin kysellä, että mistä ihmeestä sille nyt tuollainen juttu tuli mieleen. Muutaman närkästyneen vastauksen jälkeen mies hoksasi: ”Ai jaaaa, sä et varmaan nähnyt samaa unta kun mä.” Joo, en. :D